seuraava »

[Norna]

 Perheellisiä tuetaan kyllä hieman toisella tavoin yhteiskunnan taholta kuin yksinasuvia, eikä heidän tarvitse laskea senttejä. Kaksi työtöntäkin sekä heidän yhteiset tulonsa on enemmän kuin yksinään elävän ja silloin tulot tarjoavat hieman enemmän pelivaraa. Mutta tietenkin asiaan vaikuttavat asumiskustannukset, asuinkuntakin, velat ym.

[Lemmikki]

Jossain määrin olen samalla linjalla Sashan kanssa, vaikken ihan onnelliseksi riittävästä rahasta tulekaan. Rauhalliseksi raha kuitenkin on minut tehnyt, siis silloin kun sitä on ollut riittävästi. Kun asiat ovat hyvin, on työtä ja riittävä toimeentulo, en kaipaa kaksilahkeisiakaan, niistä on yleensä ollut enemmän harmia kuin iloa...

Tuossa joku oli sitä mieltä, että yksinäinen tulee paremmin toimeen kuin kaksinainen/moninainen. Perheellisten kohdalla tämän ymmärrän, jos on lapsia, niin rahaa menee reippaammin. Mutta kaksi yhdessä tulee kyllä ehdottomasti paremmin toimeen kuin yksin elävä ihminen. Heillä on vain yksi TV-lupa, yksi sähkölasku, yksi vuokra/vastike, yksi kotivakuutus, kahdelle tehtävä ruoka tulee edullisemmaksi yms. ja he maksavat kaiken kahden ihmisen tuloista. Yksin elävä sen sijaan maksaa kaiken yhden ihmisen tuloista! Kannattaa kokeilla, jos ei usko!

[asboo]

Olen keskiluokkaisesta perheestä. Vanhemmilla oli samanlainen näkemys raha-asioihin. Rahasta ei juurikaan ollut puhetta kuin suurempien ostosten yhteydessä ja ne maksettiin yhdessä.

Minusta on tullut aikamoinen pihi ja köyhäilijä määräaikaistöiden ja työttömyyden jäljiltä. Keksin tuossa äsken, kun nämä uudet xylitol-purkat on niin isoja, että nehän voi puolittaa, kestää 2 kertaa kauemmin syödä se kallis pussi   Kaikki asunnossa on vanhaa, perittyä, saatua tai itse tehtyä. Nyt alkaa marjojenpoimintakausi...siitä saa taas puolukkapuuroa ja mustikoita sekaan. Nam. Ainoa joka on suht uusi on auto ja vaatteitakin ostan tietty kaupoista, tosin vanhojakin tuunailen.
Nyt tulot romahtaa vielä enemmän, kun aloitan opiskelut. Saa keksiä uusia köyhäilymuotoja. Jotenkin tämä köyhäily antaa myös voimaa, kun tietää että on älyä ja taitoa selvitä pienemmälläkin rahalla. Auta armias jos mulla joskus on rahaa, en varmaan tiedä mitä sillä teen  : No, varmaan mä jotain näin nousevana härkänä keksin...

Miesystävä on taas hyvin rahan perään(härkä) ja työtä kovasti tehnyt koko ikänsä. Ajelee mersulla ja vaatteiden tulee olla mielellään merkkiliikkeestä. Tosin on aina ALE-ostosten perässä hiihtämässä.
Olenkin sanonut hänelle, että ihan sama mulle ajaako hän Ladalla vai Mersulla, kunhan mä olen siinä vieressä istumassa. Tosin otan tietty ilolla vastaan kaikki korulahjat  

[Lemmikki]

Minusta on tullut aikamoinen pihi ja köyhäilijä määräaikaistöiden ja työttömyyden jäljiltä. Keksin tuossa äsken, kun nämä uudet xylitol-purkat on niin isoja, että nehän voi puolittaa, kestää 2 kertaa kauemmin syödä se kallis pussi   Kaikki asunnossa on vanhaa, perittyä, saatua tai itse tehtyä. Nyt alkaa marjojenpoimintakausi...siitä saa taas puolukkapuuroa ja mustikoita sekaan. Nam. Ainoa joka on suht uusi on auto ja vaatteitakin ostan tietty kaupoista, tosin vanhojakin tuunailen.
Nyt tulot romahtaa vielä enemmän, kun aloitan opiskelut. Saa keksiä uusia köyhäilymuotoja. Jotenkin tämä köyhäily antaa myös voimaa, kun tietää että on älyä ja taitoa selvitä pienemmälläkin rahalla. Auta armias jos mulla joskus on rahaa, en varmaan tiedä mitä sillä teen  : No, varmaan mä jotain näin nousevana härkänä keksin...

Köyhäily on kasvattavaa, allekirjoitan Asboloksen tuumailut. Sitä minäkin harrastan ja siihen köyhäilyyn ei kuulu omaa autoa, vaan pääkaupunkiseudun lähiliikenne riittää ja kuukausilippu tulee edulliseksi. Valitettavasti täällä pääkaupunkiseudulla ei saa vuokrayksiötä 500 eurolla.....

[Lemmikki]

Kyllä saa pääkaupunkiseudultakin vuokrayksiön 500€:llä -ja allekin- mutta se ei vaan sijaitse välttämättä missään kovin hienolla alueella ja esim. kaupungin vuokra-asuntoihin on jonot.

Etsiskelin kerran huvikseen asuntoja sieltä netin kautta ja löytyi esim. vuokrakaksioita Espoosta 450€/kk.

Käpylästä irtois just nyt aika tilava yksiö 600€/kk tai Ruoholahdesta 550€/kk tai Kalliosta 500€/kk..

No minun ei enää kannata sellaisia asuntoja etsiskellä, kun olen päässyt kiinni asumisoikeusasuntoon. Siinäkin kyllä 53 neliöstä saa maksaa 550 euroa vuokraa, mutta asunto onkin sitten tasokas, mm. oma sauna, lasitettu iso parveke ja parkettilattiat. Lisäksi jos jotakin asunnossa menee epäkuntoon, tulee huolto ja korjaa enkä minä maksa siitä senttiäkään (siis jos en ole itse aiheuttanut epäkuntoa). Kaiken kaikkiaan olen varsin tyytyväinen asuntooni ja mukaviin naapureihini.

[Lemmikki]

Korjaa minullakin huolto kaiken joten no hätä.. Ja asunto on hyväkuntoinen

Saako noihin asojen osuusmaksuihin asuntolainaa? Meinaan aika monelle on iso paukku maksaa se.. Kavereilla on ollut luokkaa 16000-20000€ ja kaikkien maksut ovat vanhempansa hoidelleet.

Taitaa tämä ikäluokka tosiaan olla ensimmäinen joka tienaa vähemmän kuin vanhempansa. Kukaan tuttu ei ole mitenkään rahoissaan ja juuri kellään ei taida olla vakituista kokopäiväduunia (alasta riippumatta) vaikka ikääkin useimmilla pitkälle yli 30v.

Juu, saa niihin pankista asuntolainaa, lainallahan minäkin, kun en ole äveriästä sukua. Asumisoikeuspaperit on sitten pankissa lainan vakuutena, nehän on rahanarvoista tavaraa, ei tarvita takaajia. Asumisoikeusmaksun suuruus perustuu asunnon kokoon, valmistumisvuoteen ja asunnon sijaintiin. Minä kun asun tuolla vähän kauempana provinssissa niin asumisoikeusmaksu oli vain 8500 euroa, asunto oli kyllä jo 12 v vanha, mutta hyvässä kunnossa silti. Ennen asuin 34 neliön yksiössä ja maksoin siitä vuokraa yli 400 euroa ja siitä on jo aikaa sentään 6 vuotta.

[Asterix]

Olen keskiluokkaisesta perheestä. Vanhemmilla oli samanlainen näkemys raha-asioihin. Rahasta ei juurikaan ollut puhetta kuin suurempien ostosten yhteydessä ja ne maksettiin yhdessä.

Minusta on tullut aikamoinen pihi ja köyhäilijä määräaikaistöiden ja työttömyyden jäljiltä. Keksin tuossa äsken, kun nämä uudet xylitol-purkat on niin isoja, että nehän voi puolittaa, kestää 2 kertaa kauemmin syödä se kallis pussi   Kaikki asunnossa on vanhaa, perittyä, saatua tai itse tehtyä. Nyt alkaa marjojenpoimintakausi...siitä saa taas puolukkapuuroa ja mustikoita sekaan. Nam. Ainoa joka on suht uusi on auto ja vaatteitakin ostan tietty kaupoista, tosin vanhojakin tuunailen.
Nyt tulot romahtaa vielä enemmän, kun aloitan opiskelut. Saa keksiä uusia köyhäilymuotoja. Jotenkin tämä köyhäily antaa myös voimaa, kun tietää että on älyä ja taitoa selvitä pienemmälläkin rahalla. Auta armias jos mulla joskus on rahaa, en varmaan tiedä mitä sillä teen  : No, varmaan mä jotain näin nousevana härkänä keksin...

Miesystävä on taas hyvin rahan perään(härkä) ja työtä kovasti tehnyt koko ikänsä. Ajelee mersulla ja vaatteiden tulee olla mielellään merkkiliikkeestä. Tosin on aina ALE-ostosten perässä hiihtämässä.
Olenkin sanonut hänelle, että ihan sama mulle ajaako hän Ladalla vai Mersulla, kunhan mä olen siinä vieressä istumassa. Tosin otan tietty ilolla vastaan kaikki korulahjat  

Voisi olla minun kirjoitukseni kaikin osin, paitsi että miesystävä on Veskari
ja otan vastaan kaikki lahjat ja minulle ei olisi sama, onko miehellä lada vai mersu,
-seura kun tekee kaltaisekseen.
Tosin kyllä varmaan taktisesti sanoisin miehelle vähän noin kuin sinäkin.

Sitä paitsi mersedes ei ole mikään ylellisyysauto, vaan normaali käyttöauto.

Ja näin  
ja   ;na tiedän tasan tarkaan minne laitan extra-rahan. :
Jos mitään ei akuutisti tarvitse (maksaa), niin PANKKITILILLE SÄÄSTÖÖN.

Ja vtut se mitään köyhäilyä ole vaan järkevää rahan käyttöä.
Jos on kykenevä ompelemaan pari suoraa ommelta, niin ikkunaverhot
voi aivan hyvin tehdä/lyhentää itsekin.
Ja jos on kykenevä vielä ompelemaan 6 nappia per pussilakana,
niin saa jo lakanat sänkyynsä.
Ja just sellaiset kuin itse haluaa ja parempilaatuisesta kankaasta
tai sitten Joop!:n tai Versace looklike-lakanat halvemmalla.

Suomessa minulla on varastossa itse entisöidyt, paremminkin sanottuna kootut,
tsaarin aikaiset teepöytä ja siihen kuuluvat 2 isompaa tuolta ja 4 pienempää tuolta,
kun ne oli täysin säpäleinä. Sain ne ilmaiseksi, koska entinen omistaja
ei oikein osannut arvostaa niitä.
Nyt niistä on tarjottu minulle parin kymmenen tuhannen euron summaa,
jotta minun ei tarvitsisi niitä tuoda Itävaltaan,
mutta luulen, että menisi siltikin liian halvalla.
Olen käynyt mm. entisöintikursseja läpi kun yhteen aikaan Suomessa ei ollut töitä minulle.
Yksi pimeä talvi siihen meni äidin ateljeeksi muutetussa vanhassa navetassa maalla,
kun ne väsäsin kuntoon.

Rakastan rahaa ja sen voisi kääntää niin, että rakastan itseäni.

Jos minulla olisi lapsi, niin sitten kait sitä lasta ja itseäni.

Toki minulla on hyvä maku sen suhteen, miltä ulkonäkö ja koti tulee näyttää,
ja monien mielestä se on "varsin kallis maku",
mutta todellisuudessa teen kuten kaikki muutkin,
eli juoksen alennuksien perässä ja teen ja tuunaan itse
ja mixaan halpaa ja kallista, joten minun päälläni
voi aivan hyvin olla housut Zarasta, paita merkki handsecond-liikkeestä
ja sitten kengät, vyö ja laukku jokin kalliimpi ja ylellisempi merkki(t).

Minulla on ystävinä naisia, joilla on rahaa ostaa ja käyttää
pelkästään Pradaa, LV:ia ja Versacea ja näyttävät silti tosi "köyhille"
ja tyylittömille ja minä suorastaan kärsin kun näen,
kuinka se raha ja vaate menee ihan hukkaan henkilön päällä.

Tosin nämä ystävät ovat siitä kivoja, että kun ne lihoo jonkun
vaatteen yli, niin jos jostain tykkään, niin he mielellään
kierrättää rättejään minulle etenkin nyt, kun opiskelen
puolet ajasta jonka olen töissä.

"Kultaseni näytät todella kauniilta tänään, uusi asukokonaisuus..?
Miehesi huomioinut sinua..? Lisää kakkua..?
Maista, tämä on aivan ihanan makuista..!" :

 

[Artemis]

On meitä niin eri lähtöön

Itse olen tyytyväinen vähään, en haaveile merkkituotteista tai kalliista asioista. Toiselle taas ne ovat tärkeitä. Ainoa mihin rahaa tarvitsen elämisen lisäksi on matkustelu. Sitä rakastan, mutta toisaalta saan sitä tehdäkin muutaman kerran vuodessa ja se riittää.
En tavoittele rahaa, itseasiassa en haluaisi olla rikas. Olen kai siinä omituinen  mutta en kyllä köyhänäkään haluaisi elää, niin että joka penni pitäisi laskea ja miettiä saako ruokaa tai laskut maksettua.

Tämä on vähän niin että toiselle sopii toinen kuin toiselle
Ymmärrän tuon idean että raha tuo turvallisuuden tunnetta. Kyllä minullakin on säästötili jonne pistän rahaa pahan päivän varalle. Eihän sitä koskaan tiedä..

[T-H]

Minusta ei huomais että olen taiteilija; "Hei tuolla menee taiteilija", vaatteiden perusteella koska en pukeudu niin boheemisti. Ostan yleensä aina alennettua vaatetta, mutta en juokse kylläkään juuri niitten perässä. En kovin tykkää käydä vaatekaupoissa kiertelemässä vaan tilaan vaatteeni useimmin. Pidän laadukkaista vaatteista, mutta koskaan EN OSTA normaalihintaisia vaatteita. Ainut mihin olen satsannut kunnolla on Prada-merkkiset (perkeleen kalliit) silmälasini enkä koskaan maksa tätä hintaa enää laseista.

[^^Queen Nefertiti^^]

merkkituotteiden pääongelma on se, jos ne liittää egoon. nehän on vain ihmisten tekemiä tuotteita. ok suunnittelija voi olla lahjakas, mutta so what. minulla on merkkituotteitaKIN mutten koskaan erityisesti korosta asiaa.. tai hyvin harvoin. sitäpaitsi kimaltava Diorin teko-vyö on hauska, ei taida olla oikea. kun on lapsesta asti saanut merkkivaatteita ym lahjaksi, ei niillä ole merkitystä. tai jos tuntee vaatetehtailijan/vaatesuunnittelijan. sääli on jos minätunne riippuu jotenkin noissa.

muuten, tutkimusten mukaan ihmiset säästävät enemmän rahaa matkoihin kuin autoon ja asuntoon.. nyt on buumina ostaa huvila tietyista maista.

[T-H]

Tuli hauska ajatus mieleen. Pitää siis heittää vähän vitsiä

Aika usein meista moni varmasti miettii liikkuessaan, että "hei tuo on varmaan varakas liikemies", tai "no varmaan lääkäri vähintään", tai "se on sittenkin joku asianajaja".

No okei, monesti näin arvauksemma menee oikeen osoitteeseen.

Mutta koskaan ei kuule sanottavan (eihän se tunnu kuin kornilta); "Hei tuolla menee toimistosihteeri" vaikka uniformuhan se heilläkin on; kauluspaita ja jakkutakki mistä tunnistaa. Tai "tuolla menee opettaja" pukeutumisen perusteella...

(tiistai sekoiluani) mutta näin se vaan menee

[Lemmikki]

En harrasta merkkivaatteita tai muutenkaan mitään design-kamaa. Ainoa "heikkous" näissä asioissa on Longchampin laukut...niitä minulla ei vielä ole, mutta haluaisin kyllä. Ja syy on se, että ne nyt vaan on laadukkaita ja kestäviä ja kivan näköisiä. Periaatteessa inhoan ostoksilla käymistä (onko tämä nyt epänaisellista, kun ei shoppaus kiinnosta... ). Tilaan vaatteeni postimyynnistä, kun olen löytänyt sellaisen edullisen väylän ja sopivia vaatteita.

[Asterix]

No minusta varmaan sitten (ainakin Suomessa) ajatellaan,
että tuolla menee venäläinen ja/tai prostitoitu.

Ei nyt mitään lyhyttä ja kireää minihametta punaista tai gebardikuviolla,
vaan aika klassista, mutta aivan varmasti liian kallista
ja tyylikkäästä Hkin katukuvaan.

Tuo merkkivaatteiden käyttö ja tyyli on aika lailla myös kulttuurikysymys.
Täällä esim. köyhät turkkilaiset ja katu-romanialaiset
aika usein näyttävät siistimmiltä pukeutumiseltaan kuin suomalaiset yleensä.
Muissa Euroopan maissa on normaalin tervejärkisen
ihmisen merkki pyrkiä pukeutumaan niin, että minulla on hyvin asiat
ja olen tyytyväinen elämään.
Missään muualla ei näe niin paljon mustiin pukeutuvia ja likaisia
vaatteita ihmisten yllä kuin Suomessa.


Suomessa tyylikkyydellä on statusarvoa kuin heh..!
esim. Mersedeksellä, vaikka sitä voi ajaa joku ällö hikinen taksi-reino
kaikkine runsaine mustalaiskoruineen.
Täällä se on normaali auto, luxusautot, siis oikeat statusautot
ovat sitten Porscheja, Masarateja, Bentleyjä, Jaguareja,
Lamborgineja, Ferrareja jne.

Vain muutamat Mersedes mallit, kuten myös Audin parit mallit
ovat hiukan luxumpia, etenkin kun istut itse takapenkillä
ja sinulla on oma kuljettaja.

Esim. pari vuotta vanhat BMW:t ovat turkkilaisten autoja.

Suomalaisten pukeutumistyyli on ihan legenda!

Siis riippuu kulttuurista, mikä on ns. statusjuttu ja mikä ei.

Kuvitelkaa italialaiset! Nehän vasta tykkää kaikesta kauniista,
(ja kauhistelee muun maalaisia!) eikä se ole mikään stausjuttu.

[T-H]

Missään muualla ei näe niin paljon mustiin pukeutuvia ja likaisia
vaatteita ihmisten yllä kuin Suomessa.

Ajattelinkin että milloinkas joku sanoo näin, sillä ihan totta on asia. Mutta miksi on näin - siinä sitten kysymys?? : Ja nämä mustiin pukeutuneet ovat yleensä metalli/hevi ihmisiä ja ilmekin on yleensä aika myrtsi. Usein tulee hamppi vaikutelma; olkoon nainen tai mieshenkilö kyseessä.

Mietin usein kaupungilla kulkiessani, miksi katukuvassa ei näy paljoakaan meillä suomessa, ainakaan täällä missä esim minä asun; tyylikkäästi pukeutuvia nais-mieshenkilöitä

[T-H]

Suomessa tyylikkyydellä on statusarvoa kuin heh..!
esim. Mersedeksellä, vaikka sitä voi ajaa joku ällö hikinen taksi-reino
kaikkine runsaine mustalaiskoruineen.
Täällä se on normaali auto, luxusautot, siis oikeat statusautot
ovat sitten Porscheja, Masarateja, Bentleyjä, Jaguareja,
Lamborgineja, Ferrareja jne.

Tästä status-asemastahan on ollut täällä foorumilla aiemminkin puhetta. Ja mainitsit asian niin, että suomessa ei ole kuin ehkä 1-2 miljo/biljonääriä jotka voivat omistaa kyseisen auton. Eli siellä Wienissä asia on sitten toisin; miljonäärien suhteen. Muistuuko mieleen?