seuraava »

[Asterix]

Poistettu

[ianthe]

HUI! todella rankaa tuollainen ja vieläpä omalta äidiltään! 

erilaisia rooleja ja kulisseja tuntuu moni pitävän yllä, mutta tuo sinun äitisi sekoilu on varmaan niin syvällä hänen päässään ettei tiedä edes olevan sekaisin. Näin ymmärsin.

Eräs entinen ystäväni eli täysin harhaisena.  Ja elää kaiketi yhä. Hän kuvittelee, että kaikki ovat aina häntä vastaan ja että kaikki puhuvat hänestä selän takana jotakin pahaa. Hän saattaa keskellä yötä soittaa ja raivota puhelimeen miten hän on ollut tyhmä ja idiootti kun on uskonut ystävyyteemme.  Syyttää petoksesta ja epäluottamuksesta, ettei häneltä koskaan kysytä miten hänellä menee ja onko kaikki hyvin. Hänen mielestään kaikilla on salaliitto häntä vastaan. Ja hänen ongelmansa ovat aina muiden ongelmia suurempia ja vain hän tietää mitä oikea suru on. Pahinta on se sekava vainoharhaisuus joka kohdistuu juuri ystäviin ja tietysti juttu saa lisää vettä myllyynsä kun lopulta joakinen ihminen väsyy ainaiseen syyttelyyn 

exäni äiti elää täysin kulisseissa. hänellä on erittäin onneton liitto miehensä kanssa, mutta kulissit pidetään pystyssä kaikin mahdollisin keinoin. minä nyt satuin näkemään niin helposti tämän läpi sillä lähelläni on suhteita jotka ovat oikeasti syviä ja lämpimiä (mm vanhempani). nainen itkee usein salaa, mutta peittää sen todella taidokkaasti kaikilta. en ymmärrä moista itsepetosta. miksi olla suhteessa josta ei ole mitään iloa? raha ei pitele heitä yhdessä, lapset ovat jo aikuisia..ehkä hän ei kestäisi uutta avioeroa?

[hopeatähti]

Miten sinä Asterix lapsena koet että tämä on vaikuttanut sinuun, vedätkö sinäkin helposti rooleja?

Oletko yrittänyt ottaa enemmän etäisyyttä äidistäsi jos hän kerta on näin hankala?

[Chandra]

Hyvä huomio Hopeatähti!

Olen kokenut samaa,ex:ni taholta.Mutta siihen peliin tarvitaan kaksi,silloin kun on aikuisista kysymys.
Mikä saa ihmisen olemaan alistetun asemassa?
Tämä sama panettelu avioeron jälkeen jatkui meilläkin.Yritin puolustautua puheilta,sopia miehen kanssa,riidellä,vihata,vaikka mitä!
Seurauksena,että tämä ihminen oli kuin kahlittu minuun.Ja tunteet vähemmän miellyttäviä.
Kyllä vaatii minulta ainakin täydellisen irtisanoutumisen ensin.Sen jälkeen sitä anteeksiantoa ja ajatus tee mitä teet,puhu mitä puhut,ei vaikuta enää.

Jonkun aikaa jaksoi selitellä vielä ympäri kaupunkia erilaisia versioita eromme syistä ja avioliitosta.
En halunnut enää kommentoida,jos joku vielä sattui minulle jotain sanomaan.
Ajattelin,että joskus asioitten todellinen puoli tulee esiin.

Viisi vuotta siinä taisi mennä,sitten kulissinsa kaatuivat rytinällä.
En voi sanoa,että iloitsin,tavattoman yksinäinen ihminen jäi jäljelle.
Tyytyväinen olin.että jostain sain viisauden irrottaa,vaikka se sillä hetkellä tuntui"häviöltä".

Ehkä sinunkin Asterix vain tulisi miettiä mitä tuo suhde äitisi kanssa ruokkii?
Voisitko paremmin,jos hän ei olisi niin läsnä elämässäsi?
Muutosten pitää lähteä itsestä.Toisen muuttumista jos odottaa,saattaa mennä ikä ja terveys.

[remppa11]

Kysyisin, että onko muilla vastaavia kokemuksia ihmisistä, jotka vetävät vuosikausia roolia sukulaisille, ystäville ja tuttaville ja tietenkin työpaikalla, mutta kun olet kahdestaan hänen kanssaan, niin huomaat todellisuuden (tai sitten vain yhden roolin)?

Esimerkkinä voisin kertoa äidistäni, joka on lapsuudestani asti aina kun olemme olleet kahdestaan ollut sadistinen, nipistellyt, lyönyt, tukistellut ja syöttänyt ruuan mukana jotain, mistä tuli sairaaksi ja sitten kun piti mennä lääkäriin, niin esitti huolissaan olevaa, saattoi jopa itkeä tihrustaa, kun olin niin sairas, eikä hän tiedä mistä se johtuu.

Kun tulin murrosikään, niin äitini keksi, että minussa psyykkistä vikaa, joka on periytynyt muka isäni puolelta ja sitten meidän piti hypätä psykologeilta toiselle ja testeistä toisiin. Hän esim. yritti saada minulle uniläälkityksen ja rauhoittavia, kun olin noin 11 vuotias, mutta niitä ei koskaan kirjoitettu.

Voin kertoa, että olin rauhallinen ja reipas tyttö, jota he oikeastaan enemmän ihmettelivät, koska olisi normaalimpaa olla kapinallisempi. Onneksi tätini tiesi äitini ja sain asua hänen luonaan suurimman osan lapsuudestani ilman mitään ongelmia. 

Äidilläni on edelleen kovettu roolitus päällä. Minun kanssani kahdestaan hän käyttäytyy kuin mikäkin piru, voi hajottaa omaisuuttani, varastaa, huutaa ja saa raivokohtauksia. Kun muita ihmisiä on paikalla, niin taas hän on "huolehtiva" äitimuori.
Hän saattaa soitella työpaikalleni esiintyen eri henkilöllisyydellä ja kertoa jotain jotain ikävää minusta. Esim. esiintyä jonkun asiakasyrityksen edustajana ja kertoa, että he eivät pidä käytöksestäni tai jostain muusta henkilökohtaisesta ominaisuudestani.
Hän on jäänyt näistä soitoista kiinni ja vaikka ne ovat kaikessa mielikuvituksellisuudessaan huvittavia, niin voitte varmasti kuvitella, että ne aiheuttavat tuollaista ylimääräistä jo muutenkin kiireisiin aikatauluihin.

Äitini uhkailee minua eri tavoin, jos avaan suuni lapsuudessani tapahtuneista asioista.
Nyt kun olen jälleen hetken Suomessa asumassa monen vuoden jälkeen, niin olen huomannut, että jos hän tietää, että olen esim. kylässä joidenkin sukulaisten tai tuttavien luona, niin hän soittelee sinne jatkuvalla syötöllä udellen, mitä me puhumme ja selittää, miten minä olen valehtelija ja kaikkea, vaikka hänestä ei olisi mainittu sanaakaan. On siis vainoharhainen. 

Tosin hänen kulissinsa ovat alkaneet repsahdella itsestään muutenkin reippaan alkoholin käytön seurauksena.
Myös sen hän on onnistunut salaamaan noin reilun 20 vuoden ajan, mutta nyt terveys ja maksa alkavat pettää ja hän ei myöskään kykene enään piillottelemaan, kun putki jää päälle.
Hän on ollut ns. kaappijuoppo, joka juo salaa itseltäänkin. Työnsä hän on onnistunut hoitamaan, mutta jatkuva sairaslomien pyytäminen tietenkin kiinnittää huomiota.

Onko muilla vastaavia kokemuksia lähipiirissä ja miten olette toimineet heidän kanssaan?

Iloa, valoa ja rakkautta 

Asterix

Uskomatonta että olet jaksanut moista ja säilyttänyt järkesi :oSiis sitä taas huoasi että mäkin valitan kaikesta turhanpäiväisistä jutuista,erosta suhteista ynms.ja kun lukee sun kirjoituksen täytyy vaan sun voimia ihmetellä.

Toivottavsti loppuelosi on auringoisempaa ja parempaa.en ole koskaan kohdannut ton tyyppistä ihistä,eteskään joka tekisi lapselleen tuommoista.ihan sairas ihminen sun äitisi antteksi vaan.

[Chandra]

Joo,ehti tulla vastauksesi sillä aikaa kun kirjoitin.

Eli tuo asuntoasia hieman vaikeuttaa,mutta eiköhän asia muuten ratkea.
Vanhempia on monenlaisia ja joskus vaikea ymmärtää kaiken tarkoitusta.

Kuten tuolla"kauris-ketjulla"jo kerroinkin,tämä kyseinen ex:ni erosi samalla myös yhteisestä tyttärestämme,silloin 14v.Ei halunnut enää nähdä,ei maksaa elatusmaksuja ym.Kaikin tavoin yritti vaikeuttaa pärjäämistämme.
Tytöllä oli pitkä suru asiasta,jollain tasolla kai vieläkin.

Joskus on vaikeaa ymmärtää näitä sielunsopimuksia,mutta jotenkin tuntuu,että yksinäisyyttä tuo mies kai on tullut kokemaan.Toiset karkottaa elämästään,sisarukset ja vanhemmat kuolleet.Surullista,kun asiat voisivat olla niin eri tavoin.
Kai ne ratkaisut tulevat ajallaan,meille jokaiselle.

[sawotar]

aika surullista luettavaa...tosin olen omassa äidissä kanssa huomannut roolin vedon, tosin hän ei ollut minulle uhkaava tms, mutta salaili sellaisia asioita paljon menneisyydestä''minulle tapahtuvia'' jotka olisi pitänyt ilmoittaa viranomaisille ja vuosi kausia mie kärsin niistä asioista joita eräs henkilö aiheutti ja hän käänsi selän asialle vaikka olisi pitänyt puolustaa siinä minua mutta nyt kun tullut ikää mulle lisää niin olen kyllä sydämeni kyllyydestä puhunut sitä asiaa ja aika monelle vieläpä ja sanoin äidille: NYT ei muori kuule enää hyssytellä tästä kele... ja hän myönsi kanssa että toimi väärin
Jotenkin sinun äidillä selkeesti skitzofrenia oireita tai kaksisuuntainen mielialahäiriö, koska se noin radikaalisesti muuttuu ja noi epäilyt vieläpä
Paljon sinulle voimia ja valoa 

[aQuarius~]

Äitipuoleni joka kärsii alkoholismista ja on masentunut. Löi minua ennen ja huusi, sanoi ilkeitä asioita.
Mutta muille esitti mukavaa ja iloista jolla ei todellakaan olisi ikimaailmassa ollut alkoholismia!
Toi on kyllä hirveetä kun oma äitisi tekee noin 

[Chandra]

Asterix

Näin ilmeisesti saman dokumentin.Siitä on jo ehkä muutama vuosi aikaa.Meni mulla aivan yli hilseen.Sairaalassa oli kamerat huoneissa,joissa tällainen epäily oli.Kammottavaa katsottavaa.

Hywä Sawotar!!!

[sirmakka]

MOIKKA ASTERIX YSTÄVÄ....
   Kyllä pitää sanoa et on sullakin ollu lapsuus ja että olet vielä selvinny kaikista
   koittelemuksista ehjänä elämään,olen onnellinen puolestasi.
   Minäkin olen huomannut et elämä on monesti roolia ei uskalleta olla sitä mitä haluttais,
   sillä aika loppuu kesken.....ennenkun oppii olemaan roolitta jos sittenkään....
   itse olen opetellu elämää ja pohtinu äitini ja omaa rooliani.....
   tytyy vain todeta et painin kyllä kevyemmässä sarjassa, mut kyllä olen käyny läpi kipeitäkin
   asiota.

[Usvametsä]

Täytyy vain todeta omasta puolesta, että onneksi ei ole tarvetta vetää mitään roolia. Ihan riittää elämistä omilla eväilläkin.

 

[Artemis]

Tuollaisia ihmisiä todella on, toiset esittävät ulkopuolisille ihanaa mutta aviopuolisoaan lyödään ja kidutetaan henkisesti kahden kesken. Eräs sukulaiseni taas on sellainen että ulkopuolisille näytetään iloista naamaa, ollaan mielinkielin ja ystävällisiä ja omille lapsilleen on kamala noita.

[minskamins]

Tuollaisia ihmisiä todella on, toiset esittävät ulkopuolisille ihanaa mutta aviopuolisoaan lyödään ja kidutetaan henkisesti kahden kesken.

No tos tapaukses täytyy kyl olla vikaa siin vastaanottavas puoles myös. Ei kukaa terveen itsetunnon omaava ihminen ota vastaa mitää henkisii kidutuksii ja varsinkaa lyöntei.

[Ajatus]

Eikö olisi helpompaa vain valita rakastava ja huomioiva mies? Pystyisikö tälläinen nainen edes olemaan mukavan miehen kanssa?

Voi olla ettei pystyisi, koska alkaisi ehkä herkästi epäillä miehen motiivien aitoutta. Jos joku tärkeä mies (tai useammatkin) jossain varhaisessa elämän vaiheessa on ollut alistava, mollaava ja väkivaltainen, on aika helppoa ajautua siihen kierteeseen, että alitajuisesti uskoo miesten noin ylipäätään olevan sellaisia ja sen vuoksi heijastaa tätä mielensä kuvaa myös ulospäin: vetää puoleensa samanlaisia miehiä. Siinä voi olla takana joku kuvio, jota on käytävä elämässä niin kauan läpi, kunnes sen niin perinpohjin tiedostaa ja oivaltaa, että siitä pääsee irti.

Ihminen, joka ei ole omakohtaisen kokemuksen kautta saanut oppia mitä rakkaus ja kunnioittaminen on, saattaa pitää sitä outona ja vieraana ja luonnostaan epäillä sellaisen aitoutta tai olemassaoloa ylipäätään. Olen kokenut tämän omakohtaisestikin eräässä seurustelusuhteessa, jossa toinen osapuoli jatkuvasti epäili sitä, voiko häntä rakastaa ja jatkuvasti nimitti itseään "huonoksi ihmiseksi". Jos toisen sisäinen kuva itsestään on alun perin tällainen, ei sitä toinen ihminen voi kokonaan muuttaa, vaikka kuinka yrittäisi. Tässä tapauksessa tällä toisella oli takanaan hyvin rankka lapsuus, ja vaikka hän päällisin puolin oli siitä selvinnyt ihan hyvin, tulivat ne vanhat kokemukset ja ajatusmallit esiin juuri tällaisella tavalla.

Kuka muukaan sinua rakastaisi niin paljon kuin sinä rakastat itseäsi? Hyvä kysymys. Jos emme rakasta itseämme, emme myöskään pysty tajuamaan miksi joku toinen rakastaisi meitä. Vaikka hän kuinka vakuuttelisi, ei se auta, jos ei itse hyväksy itseään rakastamisen arvoiseksi.

[Rakkauden enkeli]

HUH mitä kokemuksia Asterix!  Hyvin kuitenkin vaikutat selvinneen "voittajana" noista hurjista kokemuksista huolimatta. Tsemppiä jatkossakin ja "työstä pois" kaikki ne äitiisi liittyvät "traumat", mitä vielä työstettävänä mahdollisesti on...