seuraava »

[Asterix]

Täällä on paljon venäläisiä ja voi mahdoton, jos saa jonkun venäläisen liikemiehen ihalijaksi!
Sieltä tulee runojen, konvehtirasioiden ja lukemattominen kukkien lisäksi niin uskomattomia
lahjoja

Ei lahjoja, vaan lahjuksia. 

: ...vaikka mitään palveluksia ei heruisikaan..? :

Minulla on kolmen eri tyttöystävän kanssa käynyt niin,
että heidän (venäläinen) mies on ottanut mukaan ostoksille ja maksanut myös minun ostokseni
ja ostanut jonkun arvokkaamman lahjan. Ja niin, shampanja virtaa kaikille tytöille.

Joitain kertoja olen saanut todella arvokkaita lahjoja luomalla kontaktit
jonkun tietyn tyypin kanssa, siis käytännössä esittelemällä ihmiset toisilleen,
mutta sitä tekee kaiklki itseään arvostavat liikemiehet kansallisuuksiin katsomatta,
mutta venäläiset antaa huomattavan paremmat kiitokset.

Kai se on vähän samaa sukua sen kanssa, että huomaatkos mun uuden luxus-auton?

[^^Queen Nefertiti^^]

koska satun näkemään edellisen viestin kun en ole loggautunut.. niin täytyypä huomauttaa shampanjasta jollekin tuntemalleni venäläiselle, jonkun kerran on tarjonnut.. mutta jotain intiimimpää eri toten.. ei aina tarvitse lahjoilla ostaa naisia. 

[Corvus Leonis]

Kai se on vähän samaa sukua sen kanssa, että huomaatkos mun uuden luxus-auton? [/color]

Kyllähän sitä halutaan näyttää että rahaa löytyy, kun fyrkkahan on tapa osoittaa ja demonstroida valtaa ihmisiin; lahjoilla ostetaan suosiota, kunnioitusta ja sitä kautta sosiaalista valtaa.

Tosin mitä olen tuota meininkiä nähnyt, siinä on usein sellaista maailmanlopun edellä elämisen makua, että kohta menekki painuu alas ja firma huomenna nurin tms; siksi en luottaisi sellaisiin jotka avoimesti syytävät penninhyrrää ympärilleen, paitsi jos kyseessä sattuu olemaan joku Richard Branson tai kenties joku Camorran "avainhenkilö".  

[Asterix]

 

 

[sangviinikko]

Lasteni päiväkodissa on tapana kutsua syntymäpäiville tarhakavereita.

No, tyttöni kutsui venäläistaustaisen tytön syntymäpäiväkutsuilleen.
Tyttö toi sitten mukanaan n. 70 € lahjan!

Käsittämätöntä. Olin aivan häkeltynyt. Varsinkin kun pyrin itse aina tekemään lasteni kavereiden syntymäpäivälahjat itse... Pehmoleluja, nukkeja, hernepusseja jne.. Ehkä vain lasten omatekoiset helmet...

Poika vietti syntymäpäiviään puolivuotta myöhemmin ja kutsui hänkin päiväkotikaverin, jonka äiti on venäläinen. Sama kuvio toistui myös tämän perheen kanssa.
Hämmentyneinä avasimme melkein 100 euron pakettia....

Toivottavasti emme saa kutsua näiden lasten syntymäpäiville. He tuskin arvostaisivat lasteni kanssa kyhäämiä lahjoja... ja minähän en moista rahamäärää laita leluihin, jotka vain tappavat lapsen oman mielikuvituksen. En omien enkä vieraiden.

OT, mutta sanoimpahan kumminkin...

[Corvus Leonis]

Toivottavasti emme saa kutsua näiden lasten syntymäpäiville. He tuskin arvostaisivat lasteni kanssa kyhäämiä lahjoja... ja minähän en moista rahamäärää laita leluihin, jotka vain tappavat lapsen oman mielikuvituksen. En omien enkä vieraiden.

OT, mutta sanoimpahan kumminkin...

Itse en muista harrastaneeni muiden venäläistaustaisten kanssa muuta kuin selvää tavaroiden swappaamista.

Sen sijaan kiinalaisten ja thaimaalaisten tuttujen kanssa lahjanvaihtokuviot on hyvinkin monimutkaisia, niissä ei tartte välttämättä käydä mitään hintakisaa tavaran arvon kanssa, mutta muita huomioon otettavia juttuja riittää; värit, symboliset merkitykset, jne.

[Hiisitär]

Joo, Aasiassa tuo tavaralahjojen antaminen on ihan omaa luokkaansa! Minä ja ystäväni olemme tosiaan karkaamassa sinne Japaniin kuukaudeksi ja yövymme ympäri Japania ystäväni ystävien luona. Olemme miettineet kovasti, millaisia lahjoja voisimme viedä sinne mennessämme ja melkeinpä pitää huomioida vielä sekin, että kun sieltä lähtee pois, niin pitää olla vielä toiset lahjat.

Noh, aika paljon meille on tullut pyyntöjä, kun olemme kysyneet suoraan mitä he toivovat (on vaseliinia, hapankorppuja ja lettukestit ) mutta muuten viemme vähän Iittalan ja Arabian kivoja kuppeja ja jotain Marimekon pikkujuttuja

[Asterix]

Suomalainen uniikki kateuden tunteeseen perustuva vaatimattomuus ei käy yksiin
Venäläläisen tempperamentin kanssa, joka sanoo, että minulla on oikeus parempaan,
mutta haluaa sitä myös muille jopa sen kustannuksella, että itse joutuu kärsimään.

Tästä on esimerkkinä se, että kun vierailee köyhemmässä venäläisessä kodissa,
niin vieraalle annetaan parasta ruokaa, vaikka varaa siihen ei olisi ja itse pitää nähdä nälkää
seuraavat kuukaudet ja vieraalle annetaan paras huone ja peti,
vaikka itse pitäisi nukkua lattialla.
Myöskin lämmin vesi, joka on kesäisin Venäjällä kortilla, niin se suodaan vierailijalle,
vaikka itse joutusi suihkuun kylmällä vedellä seuraavat kuukaudet.

Sen vuoksi vien Venäläisille ystävilleni ylenpalttisia lahjoja
ja jos varaa ei ole kalliiseen, niin vien edullista useamman.

Suomalainen ei halua antaa ja suoda muille hyvää tai parempaa kuin itselläkään on.
Kateus ja alemmuuden tunne estää sen hyvin. Vaatimattomuutta se ei mielestäni ole,
vaikka suomalaiset sen niin itselleen selittävätkin.

[sangviinikko]

Sasha, olet varmasti osittain oikessa.

Tuntemani venäläiset ihmiset ovat poikkeuksetta ihania ihmisiä.
Tai sitten minä tunnen vain ihania venäläisiä.

Avarasydämisiä ja huolehtivia. Venäläinen vieraanvaraisuus on varmasti aivan omaa luokkaansa.

Paras lahja ei kuitenkaan aina ole se kallein lahja. Edes lapsen syntymäpäivillä.
Örkkiukkelit ja kauko-ohjattavat robotit tai kaikenmaailman laulavat ja tanssivat apinat tai naisen irvikuvat ovat lahjoja joilla ei voi leikkiä. Kaikki on jo valmiiksi pureskeltuna, mihin sitä mielikuvitusta enää tarvitaankaan...?

Olen oikeasti sitä mieltä että kun lapseni vievät ystävänsä syntymäpäiville lahjan, jonka valmistamisessa ovat olleet itse mukana ja hiukan nähneet vaivaa myöskin, ei rahalla sitä voi mitata.

Loistavaa jos saan lahjan antamisen ilon siirrettyä lapsiini.
Lahja on lahja. Suoraan sydämestä. Se ei edellytä vastalahjaa.

Kilpavarustelut erikseen.
 

[Asterix]

Loistavaa jos saan lahjan antamisen ilon siirrettyä lapsiini.
Lahja on lahja. Suoraan sydämestä. Se ei edellytä vastalahjaa.

Jep, ja venäläinen ei sitä odotakaan ja ne kyllä ymmärtää kommunismin kokeneena,
ettei suomalailla (tai muilla) ole varaa vastata samalla mitalla heidän lahjaansa.
Heille on ilo antaa, lahjoa ja huomioida, kun ne nyt siihen pystyvät.

Suomalainen kommunismi elää edelleen, kun ihmisten pitää maksaa kaikki
tienaamansa takaisin erilaisten verojen ja ylikalliiden välttämättömien laskujen
ja tarpeiden kautta ja suomalaisilla ei ole niin paljon henkilökohtaista rahaa käytössään,
joten siitä vähästä on paha antaa mitään, (ja etenkin) kun se on itseltä pois.

Kauhisteli minun veljenikin suomalaisen vaimokkeensa kanssa,
kuinka lähettelen niin kalliita lahjoja vielä syntymättömälle lapselleen
ja kuinka asetan paineita pienelle heti syntymästä lähtien olla viimeisen päälle koko ajan jne,
vaikka minuin ajatus tuli täysin puhtaasta sydämestä, että tuo tuleva pikkuinen
on niin parasta ja kauneinta, että hän ansaitseekin kaikkein kauneinta ja parasta
tässä maailmassa.

Suomalaisen luonteen kanssa on välillä todella vaikea olla toisen hyvää ajatteleva
ja toista ihaileva, kunnioittava ja huomioiva. 

[Ave^^]

Ei sille vaan voi mitään, että vaikka kaikki kansainväliset jutut on mielenkiintosia, ja kaikkea on kiva kokeilla, niin silti se on se Suomi mitä rakastan. 
Rakastan tätä melankoliaa, tätä junttiutta ja tätä kaikkea mitä muualta ei löydä. Hitto vie, en minä täältä mihinkään halua lähteä.
Juha Tapiota soimaan..   

[Norna]

 Tuo ajatus ettei tahdo jäädä velkaa on kyllä muissakin pohjoismaissa aika yleistä, ruotsissakin monesti ollaan varovaisia lahjojen ja vastaavien kanssa koska mieleen on hyvin iskostunut se että saatetaan odottaa jotain takaisin ja että jotkut asiat vaativat tietyn vastalahjan tai vastaavan suorituksen. On tietysti mukava että tahdotaan olla oikeudenmukaisia eikä stressata sillä että pitää vastata lahjaan samanarvoisella mutta usein se tietysti estää myös vapaampaa lahjojen antoa ja tietyllä tavalla hankaloittaa myös sosiaalisia kanssakäymisiä. Pitää olla tietoinen pelisäännöistä .
 Ainahan seassa on poikkeuksia ja yksilöllisiä eroja, joten yleistys tässäkin asiassa vähän arveluttavaa. Kuitenkin tuota pidetään yhtenä ruotsalaisen kulttuurin tunnusmerkeistä.

[Asterix]

Norjassa myöskin! Karu luonto ja pitkä pimeys, jolloin kaikkea ei pysty näkemään,
tekee kapea-alaisemman ja vaatimattoman katsontakannan,

..vai onko sittenkään,
kun miettiin Norja-Ruotsi-Suomi-Venäjän Saamelaisia värikkäissä puvuissaan,
rikkaassa kulttuurissaan, anteliaissa lahjoissaan, avoimissa sydämmissään, ystävällisisessä
ja joustavassa asenteessaan ja he sentään ovat pohjolan alkuperäiskansa, joilta me olemme
ryövänneet heidän maansa, vaikka tilaa olisi ollut ja he sen tilan he antoivat vapaa-ehtoisesti
ja alistimme heidät ja unohdimme heidät..?

Olisiko sittenkin rotu/geenikysymys vai opittu asia?



Välillä tuntuu, että me suomalaiset olemme se puuttuva linkki apinan ja Neanderilaisen välissä,
kun lukee vain paivän uutisia. 

[Rakkauden enkeli]

Eläköön kaikkien kansallisuuksien ainutlaatuisuus ja vivahde erot! 

[Esmiralda]

Kyllä Suomen kansalla on varmasti hurjasti nk. suku- tai kansalliskarmaa tuon esoteerisen psykologian puolella. Häpeän minäkin saamelaisten kohtelusta, mutta emme tiedä historiaa. Emme tiedä millaisista olosuhteista suomalaiset tai joidenkin kansojen risteytys on lähtöisin, mitä ovat kokeneet, miten raivanneet itselleen olotilan....selviytyjiä he kuitenkin ovat ihmeen kaupalla!

Juttelin erään huuhaa-ihmisen kanssa siitä miksi sanotaan, että 'valo tulee Pohjoisesta'. Hän oli saanut tiedon, että sen vuoksi että Pohjolan (Suomen) naiset nimenomaan ovat vahvoja ja tasapainoisia (?) ja elävät olosuhteissa, jossa he voivat tuottaa muutosta ja kehitystä ja että Suomessa ovat luonto-olosuhteet kaiken puolella. Tosin tuo Pohjola käsittää myös Norjaa, Ruotsia ja Kuolaa ja siinäkin vain pohjoisosaa, sillä se tulee irtaantumaan saareksi Laatokan kohdalta.

Uskoa tuota sitten tai ei, mutta kuulosti mielenkiintoselta! Mutta mitenkähän tämä nyt sitten liittyy astrologiaan, ehkä ne nousumerkit tässä näyttelevät jotakin osaa.  :