Tämä on kyllä taas niitä ikuisuuskysymyksiä minulle.
Olen työtön yksinhuoltaja ja mulla on niin vähän rahaa, että jokainen ostos täytyy tarkasti miettiä.
Tammikuusta lähtien olen joutunut säästämään jo ennestäänkin pienistä ruokamenoistani, että selviän jotenkin touko-kesäkuun syntymäpäivät-vappu-äitienpäivä-valmistujaiset -rahareiästä.
Olen lähettänyt nöyriä pyyntöjä yläkertaan, ettei mikään kodinkone, saatika miltei välttämätön auto nyt hajoa. Olen suoraan sanoen tosi kusessa jos esim. pesukone hajoaa, tässä taloyhtiössä on kaikki pesutupavuorotkin varattu aina jo jotain kuukautta etukäteen.
Rahasta on tullut minulle hyvin tärkeä asia elämässäni siitä yksinkertaisesta syystä, ettei sitä ole.
Lomamatkasuunnitelmia on turha tehdä. Reikikurssi kiinnostaisi, mutta kun se maksaa kuukauden ruokaostosten verran. Tammikuussa miltei suutuin tyttärelleni kun se mokoma meni yhtäkkiä kasvamaan ulos talvivaatteistaan joiden luulin menevän vielä tämän talven.
Silti en halua mennä töihin tällä hetkellä, en ainakaan oman alani töihin, koska silloin olen aina iltaisin niin tyhjiin puristettu, etten jaksa enää kunnolla tehdä edes normaaleja kotiaskareita.
Tyttäreni on vasta ensimmäisellä luokalla, enkä keksisi mitään hoitopaikkaa hänelle kesäloman ajaksi, jos olisin töissä silloin.
Mielummin olen hänen kanssaan kotona. Vaikka sitten köyhänäkin.
Siksi toisekseen niistä pätkätöistä joita saan tehdäkseni saa jokseenkin surkeaa palkkaa, joka menee sitten opintolainen lyhennykseen tai pakollisiin hankintoihin, eikä voi edes uneksia matkoista tms.
En myöskään koskaan ole voinut kuvitellakaan hakeutuvani alalle, josta saa hyvän liksan, mutta joka ei muuten miellytä.
Joten ihan oma valinta tämä köyhyys kaikessa kurjuudessaankin on.
Toisaalta nyt olen huomannut myös saavani aina jostain vähän rahaa kun sitä tarvitsen.
Mietin esim. äskettäin kannattaako minun laittaa rahojani Helokkiöljykapseleihin, kun ne maksavat yli 15 € purkki. Onko niistä oikeasti olennaista hyötyä? Silläkin rahalla kun pienperhe syö pari päivää.
Lähetin "yläkerralle" viestin, että jos Jumala katsoo, että minun kannattaa niitä popsia, niin voisiko hän järjestää jostain niihin rahat. Ja mieluiten vielä tasan 15 €, etten voi käsittää viestiä väärin ja käyttää rahoja johonkin muuhun tarvitsemaani.
Mummoni löi minulle pari päivää myöhemmin käteen 16 euroa ja 20 senttiä "bensarahaa" kaupassakäymisestä ja muusta asioilla käymisestä.
Ostin helokit. Maksoivat 16 euroa ja rapiat...
Juu, että tämmöisiä mietteitä nousi esiin.
Jotenkin tällä hetkellä uskon, että kaikki järjestyy jotenkin.
Koetan luottaa elämään.
Löydän mielenkiintoisen työn ja tyttärelle löytyy hoitopaikka, jos niin tarvitsen.
Koen, että juuri nyt on aika vaan olla ja miettiä, että mikä todella merkitsee minulle elämässä. Kun aika on oikea, alkaa tapahtua.
Ja jos joku päivä minulla on niin paljon rahaa, ettei sitä täydy koko ajan miettiä, aion totta vie nauttia kaikesta siitä, mitä se mahdollistaa!