seuraava »

[Rakkauden enkeli]

Henkisen kasvamisen kannalta itsensä kehittäminen on hyvää ja suositeltavaa. On tutustuttava itseensä. Henkisellä polulla taivaltaessamme tapahtuu kasvua, aivan kuten lapsilla, mutta se tapahtuu omana aikanaan, omalla tavallaan, eikä koskaan väkisin.  

Jos haluaa kasvaa ja kehittyä henkisesti, pitäisi muistaa hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Kukaan ei ole täydellinen, kaikki tekevät virheitä ja siihen on meillä jokaisella myös oikeus. Itseään kohtaan olisi hyvä olla lempeä, eikä vaatia liikoja. Riittää kun tekee parhaansa ja joskus parhaansa tekeminen on vain sen myöntämistä, että nyt minä en jaksa tehdä yhtään mitään. Ahkeruus on hyve, mutta ei siten että ajaa itsensä ihan loppuun, oman itsensä kustannuksella. Omien voimavarjojen tunnistaminen ja rajojen asettaminen on tärkeää.  

Henkisen kehityksen kannalta ei pelkästään rakastaminen, anteeksi pyytäminen, vaan myös kyky antaa anteeksi on välttämätöntä. Itse asiassa anteeksi antaminen, on mitä suuremmassa määrin eräänlaista rakkauden ilmentämistä. Kaikkein tärkeintä, mutta usein myös unohdetuinta anteeksi antamisessa on se, että antaa anteeksi itselleen. Kaikki tekevät joskus väärin toisia kohtaan ja kun pyydät anteeksi toiselta, anna samalla myös itsellesi anteeksi. Sillä liian usein teemme väärin ennen kaikkea itseämme kohtaan, syyllistämällä, unohtamalla ja laiminlyömällä itsemme. Rakastakaa itseänne.  

[Ebenia]

Sopii täydellisesti tähän päivään ja omiin syytteleviin tunteisiin oman lörppäsuun kanssa.  Annetaan anteeksi ja kasvetaan! 

[Asterix]

Komppaan!



Itsensä rakastamisessa piilee vapautus omasta kateudesta...



...mutta koska universaali laki on, että mistä luovut saat moninkerroin takaisin... :



...niin saat yllesi kaikkien muiden kateuden!

[Esmiralda]

Hyvä muistaa tämä! 

[T-H]

Tämä on hyvä muistaa! 

Olen välillä ollutkin itselleni liian ankara...

[Veskari-83]

Ego se on siellä joka tahtoo aina omistaa ja hallita kaikkea, sen kun pistää syrjään niin koko maailma paranee huomattavasti

[T-H]

Ego se on siellä joka tahtoo aina omistaa ja hallita kaikkea, sen kun pistää syrjään niin koko maailma paranee huomattavasti

Tjaa. Eikös se itsetunto vie meitä eteenpäin tässä elämässä? Tietenkin liian iso ego tai pieni ego tekee tepposet. Kumpa ollakin tasapainossa.

[Veskari-83]

Itse asiassa se on sielu joka meitä vie tässä elämässä eteenpäin, mutta ego on se joka pyrkii tulemaan sielun tielle (joka on täysin egoton ja puhdas kaikesta maailman pahasta). Sen takia kehotetaan aina kuuntelemaan sielua ja sydäntä.

[Asterix]

Ego se on siellä joka tahtoo aina omistaa ja hallita kaikkea, sen kun pistää syrjään niin koko maailma paranee huomattavasti

Tjaa. Eikös se itsetunto vie meitä eteenpäin tässä elämässä? Tietenkin liian iso ego tai pieni ego tekee tepposet. Kumpa ollakin tasapainossa.

Näin minäkin ajattelisin. Liian pieni ego käy kantajalleen turmioksi
-henkisessäkin kehityksessä. Ihminen jää polkemaan paikoilleen.

Ihminen on varsin ekonomiallinen kokonaisuus universaalissa ja tällä Telluksella,
jolla on vain ja ainoastaan ne puolet, mitä se tarvitseekin.

En paheksuisi myöskään ns. "isoa egoa", koska mistäs tiedät,
tarvitseeko hän juuri sitä tällä hetkellä esim. elämänsä kuntoon laittamiseksi.

Kaikki meidän pulten ja piirteiden korostuneisuus-vähäisyys
vaihtelee elämäntilanteen mukaan, mutta ei ne koskaan kokonaan katoa.

Jos joku sanoo, että on kuolettanut esim. egonsa kokonaan,
niin oikeastaan minun käy häntä sääliksi, koska sitä kuitenkin tarvitaan vielä
jossain tilanteessa.

[T-H]

Mitä ihminen on jos kuollettaa heittämällä syrjään egonsa kuten aiemmin Veskari mainitsi. Sehän on kuin tuulenvirrassa menoa sinne tänne vailla mitää päämääriä. Kyllä Veskari on nyt hakoteilla.

[^^Queen Nefertiti^^]

itse asiassa olemme Täydellisiä.. tai jotain sinnepäin..  olen niin  huumassa että

[Norna]

 Olen käsittänyt että ego voi tulla esiin vaikka menestymisenpelkona, menetyksenpelkona ja takertumisena asioihin jotka eivät ole hyväksi vain koska ne tuovat turvallisuudentunnetta, pelkoa yleensäkin mistä sattuu ja voi juontaa juurensa myös ei-niin-hilpeisiin lapsuudenkokemuksiin. Egolla ja meissä olevalla sisäisellä lapsella olisi siis jotain yhtymäpintaa.
 Egoilu ei tarkoita minusta kuitenkaan tervettä itsekkyyttä joka taas tulee rakkaudesta ja kunnioituksesta itseä kohtaan ja joskus se tarkoittaa Ei-sanan käyttöä. Näiden ego-sydän -asioiden kanssa on joskus rajat aika hienoja, mutta jos tarkastelee omien tekojensa motiiveja niin kyllä sieltä voi aina välillä erottaa sen egon negatiivisen puolen puuhastelemassa.
 Minusta sen negatiivisen egon kanssa voi oppia elämään kun sen tarpeet ja "äänen" tunnistaa. Ei sitä voi kadottaa minusta koskaan eikä ole tarpeenkaan kun se on osa meitä ja liittyy esim itsesuojeluvaistoon ja vastaaviin primitiivisiin juttuihin, mutta egosuolla voi varmasti oppia tarpomaan kun opettelee tiedostamaan puhuuko nyt sydän vai ego.

[Veskari-83]

No jahas vai sillälailla. Egohan on just sitä itsekästä ajattelua jota tässä maailmassa on ihan tarpeeks jo ilmankin, ja todellakaan sitä ei tarvitse mihinkään. Mene tapaamaan ketätahansa aitoa henkistämestaria tai johtajaa ja huomaat että egoa ei todellakaan tarvita mihinkään. Käsitteenä ego ymmärretään yleisesti ottaen just sellaseks että "enhän mä voi pärjätä ilman sitä koska <keksi tähän mikä tahansa lause>". Ainoa mitä sä tarttet on aito rakkaus (puhdas sellainen), ja ken tämän oivaltaa huomaa miksi se ego on tarpeeton. Eli aina kun ajattelet omaa parastasi kyseessä on egosi, jos taas ajattelet hieman laajemmin silloin kyseessä on sielu. Omaa itseään toki on järkevää välistä kuunnella, mutta kun se oma napa ei ole se kaikkein tärkein vaan yhteiseen hiileen pitäs jokaisen hoksata vähän enemmän puhaltaa. Kokeilkaa joskus elää viikko mahdollisimman vähäisellä egolla ja huomaatte että maailma on huomattavasti kauniimpi paikka, sitä egoa kun ei aikuisten oikeesti tartte yhtään mihinkään ja lähes poikkeuksetta se aiheuttaa kaikki ihmisten väliset riidat ja muut erimielisyydet, joten jo senkin takia se olisi hyvä "pistää pois päältä".

[T-H]

No osashan se Veskari kertoa mitä tarkoittaa kun näytti että jäi ajatelma puolitiehen. Olen samaa mieltä siitä, että kumpa vain useampi ihminen osais ajatella enemmän sydämmellään eikä työntäis ylisuurentunutta egoaan kaiken edelle.

[Asterix]

No jahas vai sillälailla. Egohan on just sitä itsekästä ajattelua jota tässä maailmassa on ihan tarpeeks jo ilmankin, ja todellakaan sitä ei tarvitse mihinkään. Mene tapaamaan ketätahansa aitoa henkistämestaria tai johtajaa ja huomaat että egoa ei todellakaan tarvita mihinkään. Käsitteenä ego ymmärretään yleisesti ottaen just sellaseks että "enhän mä voi pärjätä ilman sitä koska <keksi tähän mikä tahansa lause>". Ainoa mitä sä tarttet on aito rakkaus (puhdas sellainen), ja ken tämän oivaltaa huomaa miksi se ego on tarpeeton. Eli aina kun ajattelet omaa parastasi kyseessä on egosi, jos taas ajattelet hieman laajemmin silloin kyseessä on sielu. Omaa itseään toki on järkevää välistä kuunnella, mutta kun se oma napa ei ole se kaikkein tärkein vaan yhteiseen hiileen pitäs jokaisen hoksata vähän enemmän puhaltaa. Kokeilkaa joskus elää viikko mahdollisimman vähäisellä egolla ja huomaatte että maailma on huomattavasti kauniimpi paikka, sitä egoa kun ei aikuisten oikeesti tartte yhtään mihinkään ja lähes poikkeuksetta se aiheuttaa kaikki ihmisten väliset riidat ja muut erimielisyydet, joten jo senkin takia se olisi hyvä "pistää pois päältä".

Mjaa.. kuinka moni voi olla "henkinen mestari" ja "guru" tässä maailmassa
ja lopettaa esim. työnteon ja istua jossain temppelissä mietiskelemässä maailman menoa..? :

Työnteko on egoismia, sillä turvataan oma hyvinvointi, paras mahdollinen sellainen.

No monihan tekee sitä kotonaan tietokoneen ääressä ja elää sosiaaliturvalla.

Ja eikö tämän topicin aihe ole, olet hyvä JUURI SELLAISENA KUIN OLET?
-siis egollisena ja työtätekevänäkin?  

Taas tässä nähdään hyvin nämä "henkiset gurut" , jeesustelijat
ja siihen pyrkivät muutoin tekopyhät,
mitä ne oikeasti ovat tekoaan ja ei tarvinnut kuin hyvin yksinkertaisen heiton.