En käsitä koko "äitiys" sanaa käsitteenä, kun se melkein aina ladataan täyteen ennekkokäsityksiä ja -odotuksia.
Ihan syvältä!
Sanana ja käsitteenä on mielestäni juuri saman arvoienen, kuin "isyys". Mutta miksi siitä ei väännetä suurta legendaa ja mietintää, kuin äitiydestä?
Ihanne äiti on juuri lapsilleen sopiva, jokaiselle erillainen... jokainen lapsi on erillainen ja kaipaa erilaista tukea, huomiota yms. Kuitenkin jokaiselle saman arvoinen ja jokaiselle samat vaatimukset ja odotukset antava persoona. Lapsille on oman ikätason mukaan annettava liikkumatilaa, vapautta, rajoja, huomioo yms.
Tuttua toistoa varmasti jokaiselle... :
Annalean heitto Mullan alla ohjelmasta, oli hyvä ja olen samaa mieltä
Äidit on liian herkästi lastensa jatke, elävät lastensa kautta tai unohtavat muutoin vaan itsensä, kun toteuttavat omaa ideologista käsitystä "äitiydestä"... hyvä niin, jos se on todellinen minä sillä ihmisellä.
Pakko pistää sitten väliin tämä...
äitejä ei naida... on tosi asia, joka lopulta kaataa suhteen, jos mies hakee naisesta hiemankaan äidillisyyttä... yökkis!
Lopputulos on, että naisella on yksi iso lapsi siinä katraan jatkona ja seksuaalisesti nolla elämä (kun ei jaksa!) /mies joka kyylää muita naisia tai jopa juoksee vieraissa.
Itse kuulun siihen itsekkääseen naisryhmään, joka äitiydestä huolimatta vaatii omaa elämää ja ottaa sen vaikka isän selkänahasta!
Lapset ovat kahden ihmisen aikaan saannoksia, miksi äidit kantavat kaiken?
En koe olevani huono äiti, eikä mieheni nynny kun hoitelee joskus jopa yli puolet lasten hoitovastuusta
Olen huono äiti, kun en saa elää omaa elämääni! Olen paljon kotona ja tehnyt monia ratkaisuja lasten ehdoilla, mm- koskien työkuvioita. Mutta pidän lujasti kiinni naiseudestani... olen ensin nainen, sitten vaimo ja äiti. Jos mieheni erehtyy minua "äidittelemään", saa korvilleen välittömästi, että hänen äiti ei ole paikalla
Omasta äidistäni en edes aloita... olen siitä suhteestä irtautunut kokonaan ja omaan äidin rooliini en ottanut mitään. Päinvastoin, tehnyt hyvin paljon töitä reflektoimalla ajatuksia, kasvatustapoja ja lasteni persoonallisuustekijöitä. En ole katkera äidilleni, en edes vihainen... hän edustaa varmasti aika yleistä sen ikäryhmän naista äitinä ja minkäs sille voi, jos toisella ei ole potentiaali olla hyvä omalla tapaa. Ideaalin toteuttamisessa on riski - se ei onnistu, jos ei oikeasti itse ole ideaali. Ja kuka on?