seuraava »

[Ave^^]

Rajoja totta kyllä tarvitaan myös. Toistaiseksi mulla on ollut sen verran helppoa, että minun ei ole ollut pakko olla energiaa syövien ihmisten seurassa, joten olen pystynyt tunnustelemaan itse missä haluan olla ja missä en. Sitten jos on pakko olla tällaisessa seurassa eikä voi mennä oman intuitionsa mukaan, suojaaminen onkin toinen juttu. Muuten tuo "kaikki on yhteistä" -ajattelu ei sen kummemmin romantisoitua ole, vain sitä että kaikki vaikutamme energeettisesti kaikkiin ja asiat rakentuvat sitä kautta. Helpottaa mua ja antaa niitä suojiakin kai sitten, kun hyväksyy että muut ihmiset vaikuttavat omaan itseen, ja kun antaa sen tapahtua (muok. tarkoitan siis sitä, että en yritä kieltää sitä, että minuun vaikuttavat muut ihmiset), virta kulkee eteenpäin. Se on sitten se oma intuitio ja tahto, millä ohjailee sitä, mihin suuntaan siinä itse menee. Itselle se ennemmin on helpotus kuin mikään rakkaudenosoitus ketään toista kohtaan.

Niissä tilanteissa, joissa joku aistii itsestä jotakin, mulla suojana (jos se nyt suoja on) on se, että hyväksyy itse itsensä. Silloin toinen saa ihan vapaasti aistia minusta mitä haluaa. Maallisesti pidän aika tarkkoja suojia, esim yksityisyyden tai raha-asioiden kanssa, enkä kovin helposti luota ihmisiin. Tähän vastapainoksi taas on tarve olla tunnetasolla auki. Tiedän, että näissä "kaikki mikä on minun, on myös sinun" -tyyppisissä jutuissa on riskinsä, mutta se on samalla myös toinen puoli ihmiselämän oppiläksyistä, se että osaa jakaa ja avautua. Tällä hetkellä koen tarvetta tähän, että tämä on paras vaihtoehto mulle.

[Eklektikko]

Toisaalta tämä keskustelu lähti liikkeelle siitä, että suojien kautta voi estää muita aistimasta omia tunteitaan esim netin kautta. Josta herää kysymys, miksi sen haluaa estää ja milloin. Mitä hyötyä ja mitä haittaa siitä voi olla..

Minulle asia on yksinkertainen ja  periaatteellinen:
Koen energeettisen aistimisen ilman että lupaa etukäteen kysytään ihan puhtaasti  tirkistelynä ja uteliaisuuden tyydyttämisenä. Olen suoran puheen ystävä ja jos minusta haluaa tietää jotain, oikea tapa toimia on KYSYÄ asiasta ihan sanoja käyttäen.

Seitsemän päivää lehden 'julkkiksille' sentään maksetaan siitä että ihmiset pääsevät heitä tirkistelemään ja monet avaavat syvimpiä tuntojaan hyvinkin suorasanaisesti kyseisen lehden sivuilla. Suosittelen kyseisen lehden tilaamista kaikille, joilla on suuri tarve tietää henkilökohtaisia asioita toisten ihmisten elämästä ilman että tarvitsee suoraan kysyä heiltä asiasta.

En näe minkäänlaista hyötyä siitä että toimisin tirkistelyn kohteena toisille. Haittana näen periaatteellisen yksityisyyden loukkauksen, eli kyse ei ole siitä että olisi mitään erityistä salattavaa, vaan ihan vaan siitä että minusta energeettiseen katsomiseen pitää pyytää lupa kohteelta.

Toisaalta ihmiset ovat tässäkin asiassa varmaan kovin erilaisia: Ehkä joku kokee vapauttavana sen, että ei tarvitse puhua kaikkia tuntojaan sanoin vaan toinen voi ainakin  jonkin verran aistia niitä?

[Ave^^]

Mää en oo koskaan kokenut, että aistiminen olisi jotenkin tarkoituksellista, vaan sellasta normaalia jokapäiväistä. En oikein koskaan sulje tai avaa aisteja, vaan ne vain ovat ja viestivät välillä jotain. Mutta ajatusta varmasti tuossa puhumisesta vapautumisessa. Itse koen, että moniin asioihin sanat eivät riitä, enkä muutenkaan siinä mielessä ole kovin verbaalinen ihminen. Aistiminen, oli se sitten kehonkielen tulkinnan tai energeettisen aistinnan kautta, on tärkeä osa siinä kun muodostaa ihmisistä ja asioista käsityksiä. Sitten jos tämä jollain tavalla on blokkautunut, on kaikenlainen hämmennys ja tulkintayritykset mahdollisia seurauksia, kun ei oikein tiedä miten suhtautua, kun ei ole inhimillistä tarttumapintaa.

Kaipa energeettistä tirkistelyäkin voi olla, mutta noin muuten koen asian itse aika luonnolliseksi.

[Eklektikko]

Ruumiinkieli ja äänensävy antavat todella paljon informaatiota kasvokkain kommunikoidessa. Uskon itse että kun sitä ruumiinkieltä tulkitaan alitajuisesti ja lopputulos putkahtaa tajuntaan intuition kaltaisena tuntemuksena, aika moni voi erehtyä luulemaan tätä alitajunnan tekemää tulkintaa ruumiinkielestä energeettiseksi aistimiseksi. Kaikkihan me ruumiinkieltä alitajuisesti tulkitsemme kuitenkin ja se on ihan maallinen ilmiö se.

Tavallaan ymmärrän myös tarpeen saada nettikirjoittelussa jotain lisäinformaatiota, koska kun käytössä on vain teksti, kulkee informaatiota vain 10% verrattuna siihen että ne samat kirjoitetut asiat sanottaisiin ääneen kasvokkain ollessa. (Ruumiinkieli 70%, äänensävy ja modulaatio yms. 20%, sanojen merkityssisältö 10%). Siksihän hymiöitäkin käytetään.

Minä pärjäilen netissä kaipaamatta lisäinformaatiota ehkä sen vuoksi että en koe tätä tavallaan 'puhumisena' vaan nimenomaan kirjoittamisena jossa ainoa informaatio mitä on, on se teksti. Kun hyväksyn tilanteen sellaisena, en kaipaakaan muuta. Kasvokkain tilanne on tietysti tosi erilainen ja puuttuva tai vaimentunut ruumiinkieli on jopa joskus sairauden oire, autismin kirjossa ja parkinsonin taudissa esiintyy sellaista. Siksi siitä tulee sitten outo olo toisille naamakkain ollessa.

[Avicii]

Ymmärrän Eklektikon ehkä hieman äärilaitaa menevää suojausta kun itselläni helposti tulee sellainen olo että ei halua ikään kun paljastaa itseään tai yrittää salata itseään, vaikka näin ei varmasti ole.
Mutta jokainen päivä on hieman erilainen ja riippuu aika paljon siitäkin millä fiiliksillä itse liikkuu ja koen (aven kanssa samoilla linjoilla) että tietyssä määrin jonkinlainen energeettinen keskustelu on aika tavallista ja jos tapaa ihmisen josta ei saa mitään irti voi hieman jopa hämmentyäkin.

[Ave^^]

Kun nyt oli mielessä pinnalla tämä asia, niin huomasin tänään käyttäväni suojia aika luonnollisesti pistäen ne välillä päälle ja avaamalla välillä. Ehkä vähän itsestäänselvää juttua lopulta, mutta tulipa huomattua, kun kerran tästä on jankattu.  Mitä energisempi olo mulla on, sitä enemmän tykkään olla auki, sillä silloin haluan jakaa positiivista energiaa kaikkialle ympärille ja kokea asioita voimakkaasti. Sitten taas kun alkaa tulla ylikuormitusolo, vetäydyn taaksepäin ja suljen itseäni, rauhoitun. Toimii mulle. 

[Ritsa]

http://thespiritscience.net/2014/07/31/how-to-protect-yourself-as-an-empath/

Pitää nyt laittaa tämä tänne, vaikka tästä suojautumisesta on jo tarpeeksi varmaan keskusteltu. Ei ole pakko jatkaa, mutta tuossa on toisen ihmisen kirjoittamana samantyylistä juttua, kuin itse laitoin tänne ja vähän vinkkejäkin miten käsitellä asioita. Mutta jokaisella toimii oma tapansa aina.

[Kalevanneito]

Tässä on puhuttu suojauksista. Siis minä käytän suojauksia samalla periaatteella kuin lukitsen oveni yöksi ja kun olen poissa kotoa. Siis estän ei-toivottuja tulemasta. Olen kokenut energihäiriköintiä elävän ihmisen taholta. Minä asetan sanani niin että hyvällä tulevat voivat tulla muut jää ulos. Eikä suojaus herranen aika sitä meinaa että blokkaat omat tuntees tai et pysty/halua auttaa muita. Mulla todellakn meinaa että pidän "rosvot" ulkopuolella. Musta se on normaalia ihan että jotakin viboja toisesta saa energeettisesti samalla lailla kuin juuri ruuminkielestä mm. Mutta sitten taas semmonen oikein katsomalla toisten energioihin katsominen on musta tirkistelyä, siis jos tekee sitä ilman toisen lupaa. Sitten taas tuosta kun joku sanoi että joidenkin energiat "vyöryy päälle" että pakosta lukee, niin oisko sitten että itellä (jolle ne vyöryy päälle) ois todella tarve suojata ittensä jottei kaikki energiat vyöry ja vaikuta? Ja sitten taas sekin, että yhtä lailla kuin en kerro jokaselle hyvänpäiväntutulle kaikkia asioitani sänkykamarijutuista ja pankkitilin saldosta lähtien niin en näe miksi mun energeettisestikkään pitäis olla täysin auki kaikki sais kaikki tietää?

[isla-vera]

Minäpä nyt yritän ainakin omalta osaltani viedä tämän keskustelun takaisin tuohon alkuperäiseen aiheeseen, eli toisista ihmisistä luonteen tai muun aistimiseen! Mulla löytyy  8. huoneesta.  ,  ja  saattavat liittyä tähän. Olen  ja , joten nekin lisäävät tätä syväluotaavuuttani. Toisinaan on hyvin vaikea erottaa sitä, että mitä projisoi toiseen itsestään ja mikä on sitten toisen luonnetta tai tunteita. Uskon, että tätä asiaa vaikeuttaa  , eli tunteet sekoittaa omaa ulosantia, sekä varmasti myös toisen ulosannin tulkintaa. Lisäksi  sekoittaa omat sisäiset asiani ulkomaailmaan, joten varsinkin jos olen tunteellisesti kiinni ihmisessä tai keskustelu on tunteellisesti latautunut, saatan aistia toisesta vain sen mitä haluan uskoa.

Sen vaan sanon aiheesta poiketen, että vähän kyllä särähtää korvaan tuo valehtelun huomaamisesta käyty keskustelu, koska mä ainakin lähes koko ajan näperrän kasvojani (tai sormiani) - ihan yksinkin ollessani ja olen tätä tehnyt lapsesta saakka, joten varmaan siis valehtelen jatkuvalla syötöllä itsellenikin. Olen hyvä keskustelemaan ja omaan hyvät sosiaaliset taidot, MUTTA sosiaaliset tilanteet kuitenkin ahdistaa mua tietyllä tasolla todella paljon ja siksi voin puhua vakuuttavasti, mutta kehonkieleni on luultavasti hermostunutta - katseeni voi harhailla ties missä, näpertelen naamaani tai sormiani ja olemukseni muutenkin voi olla kuin peura ajovaloissa. Eli sanallinen ulosanti ja kehonkieli ovat ristiriidassa, vaikka en valehtelisi. Sitten jos olen todella ahdistunut ja toinen alkaa kyseenalaistaa puheitani (ehkä juuri kehonkieleni viestimän epävarmuuden vuoksi) menen ihan lukkoon ja keskustelusta ei enää tule mitään. Ei siihen kehonkieleen voi sokeasti luottaa - jokainen ihminen on yksilö ja mikä toisella viittaa siihen valehteluun, voi toisella olla tosiaan vaan ahdistuneisuutta. Luojan kiitos kukaan ei ole pahemmin mua tämän suhteen analysoinut, ties minä patologisena valehtelijana ja psykopaattina mua pidettäisiin. Psykologian tunneilla käytiin läpi juuri keväällä kehonkieltä ja esimerkiksi käden suun edessä pitäminen viittaa salailuun, joten varmaan myös salailen sitten tätä kehonkieleni ilmaisemaa valehtelemista ja psykopaattiutta, kun saatan vielä sitten huomatessani korjata näitä eleitä.

[Ave^^]

Samaa mieltä olen ylläolevan kanssa, mikään tuollainen ei ole mitenkään yksioikoista. Psykologian perustason tunneilla mahdollisesti yksinkertaistetaan asioita niin, että ne kuulostavat yksioikoisilta (Mua ainakin psykan perusopinnoissa rasitti asioiden dumppaaminen eteen ilman suurempia pohdintoja, mutta sehän niiden tarkoitus onkin, omaksuttaa peruspohjatietämys. En siis tietenkään tiedä mistä tunneista tuossa puhuit.). Samoin törmäsin joku aika sitten yhtiöön, joka tarjosi jotakin "tunnista valehtelijat" -koulutusta. Tämän kurssin diat löytyivät netistä ilmaiseksi, lueskelin niitä. Tälläisissä jutuissa asiota yleensä yksinkertaistellaan ja luodaan joitakin työkalumalleja, että "näin tunnistat valehtelijan" jne. Tuolla kurssilla muuten oli hauska markkinointikikalta kuulostava sitoumus, mikä piti allekirjoittaa: "tällä kurssilla opittujen asioiden avulla voi aiheuttaa vahinkoa muille ihmisille, joten osallistujien pitää allekirjoittaa sitoumus, missä sitoutuvat käyttämään taitoja vain hyviin tarkoituksiin".  : Niin ja psykopaattia tai patologista valehtelijaahan juuri noiden eleiden kautta ei tunnista, sillä jos uskoo omaan valheeseensa, uskoo ihan oikeasti puhuvansa totta.

[isla-vera]

Aikuislukiota käyn, joten ihan psykan perusopinnoista kyse! Mutta kirjoitukseni huomiot itsestäni olivat siis sarkastisia kärjistyksiä  .

Voi että, tollaset valehtelijan tunnistus - kurssit  . Voin vaan kuvitella miten sinne menee joku kumppaniaan epäilevä ihminen ja kurssin jälkeen näkeekin kumppaninsa valehtelijana, koska osaa kiinnittää huomion kaikkiin tarvittaviin eleisiin. Sitähän se loppujen lopuksi on, me nähdään mitä halutaan nähdä ja uskotaan, mitä halutaan uskoa. Omasta päätöksestä kaikki on kiinni!

Nyt lähti vähän ajatus harhailemaan, mutta voisin kuvitella, että joskus aikoinaan juuri intuitiiviset ihmiset ovat olleen näitä, jotka ovat valehtelijat tunnistaneet. Heiltä on sitten alettu kärttämään, että miten sä voit tietää, mäkin haluun, jolloin intuitiiviset tunnistajat ovat alkaneet järjellistämään havaintojaan. Miettimään, että niin mistä mä tiedän, kääntäneet sisäisen intuitionsa joksikin ulkopuoliseksi tiedoksi, joksikin sellaiseksi, mikä on tästä valehtelijasta lähtöisin olevaa. Vaikka oikea kysymys olisi ollut miten mä tiedän, jolloin mietiskelyn jälkeen vastaukseksi olisi tullut intuitio. Mutta koska ollaan lähdetty miettimään mistä valehtelija tunnistetaan, on löydetty joitakin tarpeeksi usean valehtelijan kohdalla toistuvia käytösmalleja, joista on sitten päätelty, että nämä asiat antavat ilmi valehtelijan. Kun nämä tiedot sitten päätyivät ei-niin-intuitiivisten ihmisten tietoisuuteen, he osaavat nähdä eleet, mutta eivät intuitiivisesti tulkita ihmistä, jolloin mennään ihan puskiin valehtelijan tunnistamisessa. Mutta tää nyt vaan oli tälläinen yhtäkkinen aamuajatus, mitä ei tarvitse liian tosissaan ottaa   !

Enkä siis kumoa tällä kehonkielen merkitystä, on totta, että on tiettyjä juttuja mitkä voivat paljastaa valehtelijan, mutta nämä samat jutut eivät tee jokaisesta ihmisestä automaattisesti valehtelijaa, vaan ne voivat olla eleitä, joita ihminen tekee juuri hermostuksissaan, joka voi johtua muustakin kuin valehtelusta. Ja pidän itse kehonkieltä ja elekieltä paljon merkityksellisempänä, kuin sanoja, mutta todellisen tulkinnan ihmisestä voi mielestäni tehdä vain niin, että objektiivisesti tarkkailee kehonkieltä, sanoja ja omia intuitiivisia tuntemuksiaan toisesta. Eri asia on sitten se, kuinka objektiivisesti ihminen osaa tulkita ihmistä, jonka sanojen todenperäisyyttä epäilee tai johon on jonkinlainen henk.koht. tunneside tai edes mitään ennakko-olettamuksia  :!

[Ave^^]

Ihan hyvä ajatus, oon myös miettinyt, että miksi kehonkielen lukeminen ja intuitio pitäisi erottaa toisistaan? Onhan kehonkielen lukeminen kuitenkin jossain määrin myös intuitiivinen prosessi, jossa tulkitsee asioita muutenkin kuin vain pelkkien havaittujen eleiden perusteella. Se on se koko tilanne ja siihen liittyvien asioiden summa, mistä intuitiivisesti luo itselleen käsityksen. Intuitiivinen osa siinä on ehkä se, että osaa erottaa mille asioille antaa enemmän ja mille vähemmän painoarvoa tulkinnassaan. Muutenhan se on vain pelkkää informaatiotulvaa ilman merkityksiä.  :

[isla-vera]

Olen miettinyt myös tuota kehonkielen ja intuition erottamista toisistaan. Myös sitä olen miettinyt, että ainakin tietyntyyppiset ihmiset tuntuvat vähättelevät intuitiota. Harvemmin sitä tuleekaan ääneen sanottua, jos jostakusta jotain aistii, kun helposti ihmiset pistää sen sen piikkiin, että olisi vain ennakkoluuloja toista kohtaan.

Melko noita olen myös toisten parisuhteista aistimaan asioita, mutta ne ajatukset varsinkin on hyvä pitää vain itsellään  !

[Eklektikko]

Koska kehonkieltä tulkitsee alitajunta, valmis tulkinta tuntuu intuition kaltaisena tuntemuksena. Näinollen intuitiota ja alitajuista kehonkielen tulkintaa ei voi erottaa toisistaan. Kun jostain ihmisestä tulee jonkin intuitiivinen tunne, ei ole mitään mahdollisuutta tietää mikä siitä on alitajuista ruumiinkielen tulkintaa ja mikä taas ikään kuin 'yliaistillista' intuitiota.

Aika harva on viitsinyt opetella tulkitsemaan kehonkieltä tietoisesti, se kun on työlästä ja esim. mikroilmeitä (=sekunnin murto osan kasvoilla ei-tahdonalaisesti vilahtava ilme) ei ilman videota ja pysäytyskuvaa edes pysty tulkitsemaan. Monia asioita kuitenkin pystyy tulkitsemaan kehonkielestä tietoisestikin, olen itse harrastanut asiaa vuosikymmeniä ja ei se mitenkään mahdotonta ole. Se vain on rajoitetumpaa, sillä niitä ruumiinkielen signaaleja tulee niin suuri määrä koko ajan että vain alitajunta pystyy prosessoimaan ne kaikki. Joitain yksittäisiä selkeitä ja tyypillisiä niistä sen sijaan on ihan helppoa oppia huomaamaan ja tunnistamaan.

Intuition vähättelijöiden kannattaa olla tietoisia siitä, että ruumiinkielen alitajuinen tulkinta on erittäin luotettavaa vaikka sen lopputulos ilmeneekin intuition tuntuisena tunteena.  

[Ave^^]

Melko noita olen myös toisten parisuhteista aistimaan asioita, mutta ne ajatukset varsinkin on hyvä pitää vain itsellään  !

Tämä aivan varmasti pitää paikkansa. 


Tuo mua rassaa, kun jos intuitiota pidetään yliaistillisena tai yliluonnollisena (ja siten vähätellään, koska yliluonnollinen kuuluu huuhaan alle), koska pidän sitä itse hyvinkin luonnollisena asiana. Jos eläimet luonnossa pystyvät aistimaan erilaisista tietoisen käsittelyn ulkopuolelle jäävistä ärsykkeistä mitä tapahtuu, niin mikseivät ihmisetkin? Kuten Ekle tuossa mainitsi, niin harva nykymaailmassa (jossa on niin paljon kaikkea mihin keskittyä) tietoisesti tulkitsee sellaisia ihan luonnollisia asioita kuin esimerkiksi mikroilmeet, hienoiset lämpötilan vaihtelut ja energiat laskisin tähän samaan mukaan. Silti meissä on varmasti kyky näiden asioiden aistimiseen ja tulkitsemiseen luonnostaan ja nopeasti, intuitiivisesti. Pidän siis intuitiota ja alitajuntaista tulkintaa samana asiana, energiat ovat vain yksi aistittava asia muiden joukossa.

Siinä on vain sitten se, että joskus voi olla vaikea erottaa intuitiota ja omien tunteiden kautta värittynyttä tuntemusta toisistaan, niin kuin isla-vera tuolla alussa jo pohti. Mutta, tulin miettineeksi sellaistakin, että tunteetkin palvelevat ihmisen joitakin tarpeita, jolloin tunteiden kautta värittynyt aistimus on sellainen, minkä ihminen sillä hetkellä tarvitsee. Jos jokin asia on itselle liikaa sillä hetkellä, sen voi intuitiivisesti kokea pelottavaksi tai vältettäväksi, mutta toinen ihminen ei välttämättä tätä koe niin, eikä hänen tarvitsekaan sitä välttää. Tavallaan siis intuitio on aina ihmisen omien tunteiden ja tarpeiden kautta värittynyt aistimus, sillä sen tarkoitus on antaa kohdennettuja viestejä juuri tälle ihmiselle..? Voiko edes kokea puhdasta intuitiota ilman tunteita? Mitenkäs sitten tilanteet, joissa kokee saavansa intuition toisen ihmisen asiasta, eli tuntee vahvasti tämän tekevän virheen tms.?