seuraava »

[T-H]

Etteikö nyt vaan olisi niin, että materialistisuus sekoitetaan egoismiin?

Egoismihan on nautinnollisuuden ja oman edun ensisijaista korostamista suhteessa toiseen ihmiseen. Sellaista itsekästä ja omahyväistä käyttäytymistä. Ja kyllä siihen se materialismi kuuluu.

[*Kide*]

Elwyn 
Jäin pohtimaan tuota kummajaista asunnossasi... tarkoitatko siis, että nämä olisivat kuolleen henkilön egon jäänteitä tänne vai heijastuksia toisesta tasosta, jonne sielumme ehkä pääsee /joutuu?

Allekirjoitan, jotta sielu ja ego olisivat yhtä (jos tajusin oikein) ja mietinkin Sashan heittoa... onko masennus yms. egon alennustila (ei suora lainaus tod.!)
Jos ego saa sielun nauttimaan ja kokemaan, niin masentuneellahan juuri nauttinen ja kokeminen on supistunut jostakin syystä 
Voisiko siis olla, että mielenhäiriöt yleensäkin olisivat egon ongelmia... ei sielun sairauksia?
Voiko egoa hoitaa, jos itseltä puuttuu motivaatia?

Normilääketiede tuskin koskaan, mutta jospa jossakin kohtaa arvostetaan ja hoidetaan ihmistä muunakin kuin vain fyysisenä kokonaisuutena. Käsi kädessä kun kumminkin kulkee fysiikka (id) ja mieli (I).

[Rakkauden enkeli]

En jaksanut lukea kaikkea...  Ego kuuluu osana tähän kehollisuuteen ja maailmaan jossa nyt elämme tällä maaplaneetalla fyysisinä ilmentyminä. Ego mielestäni on ja pysyy meillä niin kauan kun tällä planeetalla tallustamme. Tarvitsemme sitä täällä jonkin verran. Kyse onkin vain siitä, annammeko egon päättää puolestamme, hallita elämäämme, vaiko hengen/sielun, sen kuolemattoman ja todellisen osan meitä, joka ei kuole niinkuin ego kuolee kun kuolemme.

[hevosmies]

En ehdi nyt referoimaan kirjaa, mutta TUTUSTUKAA TÄHÄN KIRJAAN: Eckhart Tolle: Uusi Maa. Elämän tarkoituksen oivaltaminen. Ajatuksia herättävä. Siellä on aika kattava selitys mm. egosta.
Avasin muuten uuden massakaukoparannustopicin kaikille tarvitseville tähän henkimaailman ilmiöitä-osioon. Tervetuloa parantumaan!

[Asterix]

En ehdi nyt referoimaan kirjaa, mutta TUTUSTUKAA TÄHÄN KIRJAAN: Eckhart Tolle: Uusi Maa. Elämän tarkoituksen oivaltaminen. Ajatuksia herättävä. Siellä on aika kattava selitys mm. egosta.
Avasin muuten uuden massakaukoparannustopicin kaikille tarvitseville tähän henkimaailman ilmiöitä-osioon. Tervetuloa parantumaan!

Hmm, suosittelen kuitenkin sen OMAN elämän tarkoituksen löytämistä
ihan omalla järjellä ja käsityskyvyllä, mikäli haluaa ITSELLEEN
sen tarkoituksen löytää, eikä kasvattaa jonkun "keittiöfilosofin"
pankkitiliä lukemalla HÄNEN (oman elämänsä) oivalluksista.

Täällä ei kahta samanlaista tallusta, vaikka samasta puusta olisi veistettykin.

Veikkaisin, että elämänlaatu paranee huomattavasti kun lakkaa
orjailemasta muita, -siis myös hömppä-ismi kirjoja.

Tuloksena on, että OMA elämäsi on miellyttävää
ja elämäntehtävän suorittaminen loppuun mukavempaa,
mutta muiden mielestä olet egoisti. 

Jos luette viestejäni alusta, kun olen tälle saitille olen tullut,
niin huomaatte kehitykseni enkeli-energia-jeesusteluista
tähän pisteeseen, missä elämäni on oikeasti miellyttävää
ja teot ja päämäärät selkeitä, enkä kärsi pahemmista pään mentaalikrampoista.

Toki tuohon jeesusteluunkin tulin jostain toisesta pisteestä,
jonne ei ole paluuta.

Rehellisesti sanottuna, elän tällä hetkellä tähän asti parasta aikaa
-ja paremmaksihan se koko ajan tulee, mutta en ole kokenut sitä vielä.
Noissa hemmetin energia-enkeli-jeesusteluissa takkusin
elämäni aikamoisiin vaikeuksiin -elämä oli kokonaan paikallaan
ja taaksepäin polkemista ja ovet ei avautunut minnekään
ja depressiotahan siitä vain syntyi.

Katsotaan tuossa 3 vuoden päästä uudestaan taas missä mennään.

[T-H]

Voin yhtyä Sashan kanssa samaan asiaan, että elän kanssa tällä hetkellä elämäni parasta aikaa, sitten vuosikausiin. Olen myös pitänyt kaukana liian itselleni oudot yliluonnolliset teot, tapahtumat kuten Sasha sanoi; masennustahan siitä voi vain syntyä kun kokeilet kaikkea (herkän) egosi kanssa joka sitten töppääkin pahemman lailla kuten olit sitä osannutkaan arvailla.

Minulla on oikeen hyvä olla näin itseni kanssa!

[Ikuinen Trikki]

Terppa!

Kyllähän "henkisissä" ihmisissä ja yhteisöissä egoistisuutta löytyy ihan siinä missä muuallakin. Nämä ihmiset hyvin usein nostavat itsensä materialistien yläpuolelle. Materian harmaassa massassa kulkevat perusjampat ovat ihan eri kastissa kuin vanhat sielut; he ovat evoluutioversioita näistä lapsukaisista, jotka silmät ummessa täällä luovii.

Ego jaottelee maailman, se näkee aina jonkun itsensä ylä- tai alapuolella. Se pelkää, että joku on parempi, se pelkää tappiota, egon kuolemaa. Ego erottelee, se ei näe kaiken ykseyttä. Ego ei näe sitä, mikä tosiasiassa on, vaan aina sen on eriteltävä, jaoteltava ja paloiteltava maailma mittanauhan kanssa, jonka mittayksikkönä on pelko. 

Sielun todellisuus on ykseys. Siinä todellisuudessa ei erottelua enää ole, rakkaudessa sielu vaan laulelee Hilipatiheijjaa! Sielu huutelee: "Meitä on vain yksi!", mikäli sillä olisi tarvetta mitään huudella. Sielu on hiljaisuudessa, kun taas ego pitää hirviää meteliä. Sielu vain on, kun ego yrittää olla.

Voisiko jopa olla, että ego se jaottelee meidät egoiksi ja sieluiksi ja ihan miksi vaan tunteakseen olevansa elossa? Voisiko se jopa olla ihmisen kärsimyksen syy? Mehän olemme kuitenkin kaikki yksi kompakti paketti. Mitä ihminen hyötyy, jos se paloittelee itsensä näin, ja sitten pienessä päänupissaan tuntee olevansa niin monta pientä pakettia, vaikka on vain yksi?

[T-H]

Tuli vain mieleen tuosta sun viimeisestä lauseesta; että ihminen joka koittaa jaotella itseään useiksi eri egoksi, on kuin olis jakautunut mieli. Tietenkin voidaan ajatella, että meillä on useita eri rooleja, silloin on useita eri egoja. Minusta yhden minän jaottelu useaan eri pakettiin tekee mielen kyllä ihan sekopäiseksi. Hyvä jos osa tuntuu olevan edes sinut sen oman, yhden egon kanssa.

[Rakkauden enkeli]

Kultainen keskitie ja kaiken tasapaino. 

[Ave^^]

Se ei tarkoita, etteikö egoisimikin voi mennä överiksi, ja luulen että tämä äärilaita on se, mitä me kritisoimme ja mikä tekee onnettomaksi kuten monille on käynyt vrt. ahnehtii ja ahnehtii itselleen, energia lakkaa kiertämästä ja pysähtyy.

Mutta oikeastaan sehän on niin, että tämä överiksi mennyt ego ei oikeastaan enää olekaan todellisuudessa sitä oman onnensa ajattelemista, vaan lähinnä jo pakokauhuista tarrautumista kiinni johonkin yrittäen saada elämän tuntumaan edes jollain tavalla merkitykselliseltä.

Voisiko jopa olla, että ego se jaottelee meidät egoiksi ja sieluiksi ja ihan miksi vaan tunteakseen olevansa elossa? Voisiko se jopa olla ihmisen kärsimyksen syy? Mehän olemme kuitenkin kaikki yksi kompakti paketti. Mitä ihminen hyötyy, jos se paloittelee itsensä näin, ja sitten pienessä päänupissaan tuntee olevansa niin monta pientä pakettia, vaikka on vain yksi?

Hmm, suosittelen kuitenkin sen OMAN elämän tarkoituksen löytämistä
ihan omalla järjellä ja käsityskyvyllä, mikäli haluaa ITSELLEEN
sen tarkoituksen löytää, eikä kasvattaa jonkun "keittiöfilosofin"
pankkitiliä lukemalla HÄNEN (oman elämänsä) oivalluksista.

Täällä ei kahta samanlaista tallusta, vaikka samasta puusta olisi veistettykin.

Veikkaisin, että elämänlaatu paranee huomattavasti kun lakkaa
orjailemasta muita, -siis myös hömppä-ismi kirjoja.

Tuloksena on, että OMA elämäsi on miellyttävää
ja elämäntehtävän suorittaminen loppuun mukavempaa,
mutta muiden mielestä olet egoisti. 

Jos luette viestejäni alusta, kun olen tälle saitille olen tullut,
niin huomaatte kehitykseni enkeli-energia-jeesusteluista
tähän pisteeseen, missä elämäni on oikeasti miellyttävää
ja teot ja päämäärät selkeitä, enkä kärsi pahemmista pään mentaalikrampoista.

Toki tuohon jeesusteluunkin tulin jostain toisesta pisteestä,
jonne ei ole paluuta.

Rehellisesti sanottuna, elän tällä hetkellä tähän asti parasta aikaa
-ja paremmaksihan se koko ajan tulee, mutta en ole kokenut sitä vielä.
Noissa hemmetin energia-enkeli-jeesusteluissa takkusin
elämäni aikamoisiin vaikeuksiin -elämä oli kokonaan paikallaan
ja taaksepäin polkemista ja ovet ei avautunut minnekään
ja depressiotahan siitä vain syntyi.

Katsotaan tuossa 3 vuoden päästä uudestaan taas missä mennään.

Näistä molemmista tuli mieleen, että kriisin tullessa ihminen lähtee etsimään apua muiden ajatuksista, ja uskon että siitäkin vaiheesta on hyötyä. Silloin saa ainakin siihen alun suureen pudotukseen helpotusta, sekä saa uusia näkökulmia itselleen tosissaan perehtyessä uusiin ajatuksiin. Siinä vaiheessa vain on niin herkkä, että oman johdonmukaisen suunnan puuttuessa yrittää löytää sitä suuntaa noudattamalla kirjaimellisesti jonkun toisen ohjeita. Mutta se kuuluukin asiaan. Paraneminen on pitkä prosessi. Vasta myöhemmin kasvaa se oma näkemys, joka nousee sieltä kaikkien ismien ja oppien välistä omanaan, ja silloin ihminen on valmis paranemaan, ottamaan uuden askeleen elämässään ja vastaamaan itse omista valinnoistaan ja teoistaan.
Ikuisen trikin kommenttiin viitaten, kun ensin on jakanut itsensä miljoonin pieniin paloihin ja analysoinut niitä, voi vihdoin tajuta että se onkin se yksi pelkkä kokonainen mötikkä, jota oleminen tekee meidät onnellisiksi. Kokonaisiksi. Täydennetyiksi. 

[Ave^^]

Tästä egosta vielä..
Taiteen tekeminenhän on yksi tapa tuoda esille egoaan. Siinä jos missä tuo puhtaasti esille että tässä olen minä. Sillä mikä siis oikeastaan ajaa taiteensa julkistamisen haluun?
Ja sitten, kansankielellehän ego on se, mistä leijonankin yhteydessä puhutaan, että leijonalla on suuri ego. Ajatellaan sitten minkälainen olisi ihminen jolla ei olisi ollenkaan tällaista egoa? Ihmissuhteissakin se mielenkiintoinen ja hyödyllinen jännite syntyy siitä kun kaksi ihmistä kohtaavat. Ihmistä joilla on omat persoonansa. Mutta että jos sitä ei olisi? Ehkä tuo "olemme yhtä" -oppi sanoo että ego pois, ja näin olemme kaikki yhtä ja samaa kokonaisuutta. Itse en sitä kyllä noin halua käsittää. Eikö tuollainen ole vain yksi niistä miljoonista eri tavoista yrittää saada ihmiset sellaiseksi yhdeksi ja samaksi harmaaksi mössöksi? Erilaisuus kunniaan! Hankaluus ja joustamattomuus, pienet virheet, juuri se inhimillisyys! Otetaan haaste vastaan ja kehitetään itseämme jatkuvasti. Sen prosessin ei kuulukaan koskaan loppua. Jos luulet päässeesi johonkin "korkeaan tilaan", olet todennäköisesti vain jämähtänyt paikoillesi.   

[T-H]

Tästä egosta vielä..
Taiteen tekeminenhän on yksi tapa tuoda esille egoaan. Siinä jos missä tuo puhtaasti esille että tässä olen minä. Sillä mikä siis oikeastaan ajaa taiteensa julkistamisen haluun?
Ajatellaan sitten minkälainen olisi ihminen jolla ei olisi ollenkaan tällaista egoa? Ihmissuhteissakin se mielenkiintoinen ja hyödyllinen jännite syntyy siitä kun kaksi ihmistä kohtaavat. Ihmistä joilla on omat persoonansa. Mutta että jos sitä ei olisi? Ehkä tuo "olemme yhtä" -oppi sanoo että ego pois, ja näin olemme kaikki yhtä ja samaa kokonaisuutta. Itse en sitä kyllä noin halua käsittää. Eikö tuollainen ole vain yksi niistä miljoonista eri tavoista yrittää saada ihmiset sellaiseksi yhdeksi ja samaksi harmaaksi mössöksi? Erilaisuus kunniaan!

-Taiteen tekeminen on juuri sitä oman egon esille tuomista. Se on kyllä yks kauneimmista ja syväluotaavimmista ammatteista ja "ammateista" mitä voikaan olla.

Erilaisuus kunniaan! En itsekkään ole mitään massatyyppiä. Tai no, massastahan voi niin monin tavoin erottua.

Se joka vielä sanoo että ego on pahasta, annan kuvitteellisen luunapin pääkoppaan!

[^^Queen Nefertiti^^]

Kysymys: Minusta on erittäin vaikeaa olla tällä planeetalla. Joskus haluan vain mennä kotiin Luojan luo. Tiedän, että tässä puhuu egoni, mutta mikä on egon tarkoitus?
 
Kirael: Siihen mitä kysyt, on jo vastattu, mutta vastaan kuitenkin, että voit ymmärtää. Ego on verho, mitä käytätte päästäksenne tälle ulottuvuustasolle. Olette täällä kunnioittamassa Luojaanne ihmisolennon kokemisella ja egonne auttaa teitä siinä.
 
Ilman egoa menisitte kotiin Luojan luo, koska ette voisi jäädä tänne. Sinun ei kannata ponkaista ulos tästä kehosta ja palata kotiin, koska jos teet sen, sinun on palattava viimeistelemään tämä matka. Tämä ei ole uhkaus. Tämä on lupaus. Lupasit Luojajumalaitsellesi, että tulisit tänne tekemään tiettyjä asioita parhaan kykysi mukaisesti. Sitten kun olet valmis, tiedät sen, koska tunnet ympärilläsi sen ihanuuden, mitä tunsit meditoidessa. Tunnet erillisyyttä kehoosi ja tiedät, että olet aivan valmis. Sitten lähdet ja pysyt poissa.
 
Ego on yksi olemus, mitä sinun pitäisi oppia rakastamaan, koska se antaa sinulle matkan, synnyttääksesi keho-olemuksesi täydellisyyden pitämällä sinut vähän vajaana tavoitteesi täyttämisestä. Se mahdollistaa sinulle matkan tekemisen täysillä. Tämän egon ulkopuolella on se, mitä todellisuudessa olet. Tämän egon ulkopuolella avaudut kanavoidulle valoenergialla, missä sinusta tulee tietoinen sellaisesta energiasta. Sinut on luotu tähän fyysisen kehon suurenmoiseen muotoon, mikä sisältää Kaikkeuden ydinolemuksen. Sinä olet tämä "minä olen" -olemus, mistä olet kuullut. Jos et ole "minä olen" -olemus, niin kuka se olisi? Olisiko se Luojajumala? No, jos niin on ja sinä olet Luojajumala, niin silloin olet "minä olen". Kuitenkin sinulla on ego pitämässä sinut matkalla täällä.
 
Kysymys: Mistä löydän egon itsessäni? On sanottu, että intuitio on kolmannessa silmässä, mutta tunnen sen vatsassani. Niinpä haluaisin tietää, missä tunnen egon kehossani.
 
Kirael: Ego ei ole kehosi sisällä. Se ei ole kehosi ulkopuolella. Se on energiaverho, mikä vain on eikä se ole odotusten mukainen. Se on kaunis valoverho, mikä vain on tavallaan ympärilläsi, kuten haluat nähdä sen.
 
Jos menet tähän meditaatioon, jonka juuri teimme ja vapaudut kehosta ja sitten katsot kehoasi, huomaat pienen usvan muodostuvan ympärillesi. Tuo usva on ego. Näet egon kauneuden. Se on raikas, selkeä ja valmis palvelemaan sinua, ystäväni.

[Lemmikki]

Mun "ongelma" ratkaistu!

Oli hankala ajatella näillä termeillä EGO ja SIELU.
Löysin aivan loistavan kirjan, missä selitetään koko paketti ja miten pääsee negatiivisista ajatuksista eroon.

ALITAJUNTASI VOIMA.
Tyyppi puhuu tietoisesta mielestä ja alitajunnasta.
Meikäläinenkin tajuaa 
Suosittelen 

Tuon opuksen voisin minäkin lukea, kun  en käytännön- ja maanläheisenä ihmisenä jaksa noita edellä olevia filosofisia fundeerauksia lukea/mietiskellä...

Lemmikki

[Norna]

 Minäkin ajattelen **Crystalline** tuoman tekstin mukaisesti että ego on välttämätön tälle planeetalle ja tähän keholliseen ihmiselämään, yksinkertaisesti koska meissä on materiaa oleva kroppa. Ja automaattisesti toimiva itsesuojelusysteemi reflekseineen, adrenaliinikikkeineen ja muineen, ehkä primitiivistä mutta toimivaa.
 Ei egosta minusta tarvitse päästä eroon jos ei ole tahtomassa eroon tästä Telluselosta johonkin paikkaan x, mikä se sitten lieneekään. Sitävastoin jos kokee että tahtoo kurotella "korkeammalle" (vai  onko oikea termi syvemmälle) niin varmasti automaattisesti siinä matkassa egonkin "maadoittava" voima vähenee, mutta uskon että se tapahtuu tuolloin kevyesti eikä taistelemalla. Väkisin sitä ei saa irti itsestään kun se on osa kokonaisuutta.

 Tuosta taiteesta kun oli puhetta, minulle taiteen tekeminen on enemmänkin sielun puhetta, se on lähempänä meditatiivista tilaa kuin tietoista tekemistä. Piirtäessä tms Minä katoan taka-alalle ja tunnen tilan hiljaisuutena.
 Ehkä ego tulee esiin siinä vaiheessa kun taidetta tuodaan esille, ego ei ole olemassa ilman muita ihmisiä/maailmaa.