Hyvää Tapaninpäivää!
Nyt on vähän noloa, että palautetta tulee vasta seuraavana päivänä… Eilinen kauko oli taas hieman erilainen kuin ennen. Koirat tunkesivat tavan mukaan päälle makaamaan. Tällä kertaa tuo isompi ei onneksi tullut mahan päälle köllimään, vaan tyytyi jalkoihin
Oli hirmuisen vaikea rauhoittua paikoilleen. Perustuntemukset olivat pienempiä kuin yleensä, vaikka kyllähän vasen puoli kihelmöi jonkin verran. Ohimolla, korvan alla ja silmän alla tuntui viileitä sipaisuja. Mutta kutiaminen oli aivan uus juttu. Vasen käsi kutisi aivan mahdottomasti. Se alkoi kämmenen ulkosyrjästä, siirtyi kämmenselkään, peukaloon ja lopuksi ranteeseen.
Hoidon jälkeen levoton olo vaan jatkui. Tuntui, että pitäisi tehdä-tehdä-tehdä jotain, mutta kun pää ei sanonut että mitä. Kippasin sitten itseni paljuun lillumaan pariksi tunniksi. Siellä sitten pikkuhiljaa rauhoituinkin. Kun pääsin vihdoin hetkeen kiinni, tuli taas ahaa-elämyksiä siitä, miksi tiettyjä ihmisiä on tässä viimevuosina tuotu mun matkalleni.
Kiitos, Sami !
Lis. No oishan tuo pitänyt arvata -
"Voikaa paremmin ja lakatkaa huolehtimasta. Ja valittamasta. Ei ne mitään auta." Justiinsa huolehtiminen, murehtiminen, ainainen märinä ja valittaminen olivat niitä juttuja, joita kovasti mietiskelin