Tässä sitten hevosmiehen kaipaama kommentti kirjasta.
Laskin sen juuri äsken kädestäni. Luin sen ihan ahmimalla enkä ymmärtänyt varmaan puoliakaan
. Aluksi se tuntui hirvittävän vaikeaselkoiselta. Siinä on paljon mulle outoja käsitteitä, ja aina piti varmistella että mitäs tämä nyt taas tarkoittikaan. Meinasin turhautua, ja ajattelin, etten taida sittenkään olla valmis omaksumaan tällaista viisautta. Laitoin kirjan sivuun, mutta se ei antanut mulle rauhaa.
Toisen puolikkaan luin sitten jo avoimemmin mielin. Ehkä vaikeat käsitteet olivat menneet pikku hiljaa perille, ja lukeminen oli mielekkäämpää. Totesin, että monet kirjassa mainitut ajatukset oli mulle tuttuja jo ihan lapsuudesta. Jännää oli myös Jeesuksen saarnojen toisenlainen tulkinta, mitkä kansakoulun penkillä ei avautuneet. Esim "se, jolla on, annetaan lisää, ja se, jolla ei mitään ole, otetaan loppukin pois", kuulosti tenavana käsittämättömän epäoikeudenmukaiselta, jopa opettajakin muistaakseni sanoi niin. Ja "käännä toinenkin poski" ei mennyt silloin jakeluun, nyt taisi mennä.
Kirjan toinen lukukerta lähtee varmaan pian käyntiin. Mutta nyt pitää ottaa muistiinpanovälineet vierelle, että osaa poimia ne tärkeät jutut ja harjoitukset sieltä. Ja täytyy todeta hevosmiehen sanoin: en taida olla enää samanlainen ihminen kuin ennen tätä kirjaa. Suosittelen minäkin.