Kiitos kaunis kaikille kommenteista! Nöyränä niitä tässä luin. Ihmeissänikin. Enpä oikein tiedä, mitä osaisin sanoa. Sanoissanne on niin paljon miettimistä ja sulateltavaa
Herkistely jatkuu voimia vievänä. Työpaikalla on samaan aikaan muutoksia, koulutuksia jne., jotka pakottavat pinnistelemään voimien äärirajoilla. Kaikki tämä yhdessä on todella uuvuttavaa. Olen ollut tietoinen siitä, että työ, jota teen, on jollain tavalla menettänyt merkityksensä... En vain ole välittänyt, vaan jatkanut puskemista eteenpäin, kuin hullu vastatuuleen, periksi ei anneta -mentaliteetilla. Luulenpa, että minua sitten pitää ravistella vähän kovemmalla kädellä, että ymmärrän hakea sitä uutta suuntaa. Tai sanotaanko, että olen jotenkin tajunnut, että sitä olisi haettava, mutta en ole halunnut tajuta, enkä halunnut tehdä asialle mitään... Työssäni on hyvät puolensa, mutta olen jo pitkään kokenut sen henkisesti uuvuttavana, sisällyksettömänä, merkityksettömänä. Tämä kaikki liittynee siis osittain tähän...
Free: kumma juttu, olen yrittänytkin olla yksikseni, ja vähän "vetäytyä". En kamalasti jaksa muita ihmisiä ja sosiaalisia rientoja enää työn jälkeen. Tällaisia vaiheita on ollut aina, mutta nyt erityisesti
hevosmies: kiitos neuvoista! Voi olla, että joudun vielä neuvoa kysymäänkin. Vielä olo on jotenkin torjuva, mutta koetan tajuta. Aavistelet oikein, etten ole oikein valmis tällaiseen "avautumiseen", enkä suoraan sanoen kovin halukaskaan. Mutta näyttää siltä, että ei tässä minun halujani kamalasti kysellä
Jos annan periksi nyt, niin kukaties säästyn pahemmilta jysäyksiltä
Kuitenkin "lykkääminen" kuulostaa houkuttelevalta ajatukselta. Jos se on mahdollista!
Veskari Voi, kun se vaihtoehto jostain pamahtaisi eteen ilman etsintöjä! :
Nyt ei ole energiaa mitään omatoimisesti oikein etsiä...
Mutta summa summarum: alkujärkytys alkaa laantua. Olen piileskellyt työkiireiden alla, vaikka tiedän, etten saisi paeta. Helpotus oli suuri, kun yksi "uni" meni pieleen
Annoin miehelleni kahdenkympin setelin ja pyysin antamaan sen tyttärelleni. Vannotin, että enempää et sitten anna, tai likka pistää sen heti menemään. Mies lupasi ja vannoi. Vaan kuinkas ollakaan, yöllä näin unta, että mies olikin antanut 60 euroa.
Kun aamulla kysyin asiasta, herra tunnusti pienen kovistelun jälkeen nolona antaneensa 40 euroa
Uskokaa tai älkää, aloin tuntea olevani lähestulkoon normaali