seuraava »

[mesolet]

Otan esiin tämän aiheen, koska itselläni on viime aikoina sattunut jo pari kertaa, että joko täysin vieras (tai ei paljasta henkilöllisyyttään) tai puolituttu ihminen haluaa olla ilkeä, siis selvästi vahingoittaa henkisesti/haukkua perusteetta. Olen molemmissa tilanteissa ollut itse hyvin heikoilla henkisesti, koska on sattunut kaikenlaista ikävää.

Ehkä reagoin voimakkaasti koska en ole kovin paljon tällaista kokenut. Totta kai ihmiset puhuvat aina pahaa selä takana, mutta olen ollut onnekas eikä minua ole usein haukuttu päin naamaa.

Ensimmäinen reaktio henkimaailman suuntaan on, että: "EPÄREILUA! Minä olen nyt heikoilla, miksi juuri minua pitää potkia vielä lisää??"

Ymmärrän toisaalta myös shamanistisen oppiläksyn siitä, että pitää pyrkiä pysymään tasapainossa, vaikka pahantahtoiset ihmiset sanoisivat tai tekisivät mitä tahansa, oma totuus tilanteesta riittää, ei tarvitse  todistella muille.

Ja kun tällaisesta tunnekuohusta sitten pääsee yli raivostumatta, selittelemättä ja sättimättä vastapuolta, niin tunne on vahva ja seesteinen. Mutta totisesti ei ole helppoa pysyä rauhallisena, kun joku ihan tarkoituksella satuttaa eikä edes tiedä kuka hän on.

Mutta onko siis mielestänne vain tyyneyden oppiminen tällaisten tilanteiden tarkoitus? Että on pysyttävä keskiössä vaikka keskellä konekivääritulta?

[Alcedo]

Mutta onko siis mielestänne vain tyyneyden oppiminen tällaisten tilanteiden tarkoitus? Että on pysyttävä keskiössä vaikka keskellä konekivääritulta?

On tärkeä juttu se. Vaan myös rajojen laittaminen. 

[mesolet]

Juu, vaikeinta ehkä onkin TODELLA arvostaa itseään niin paljon, että heikoimmillaankin jaksaa puolustaa itseään jos joutuu epäoikeudenmukaisen hyökkäyksen kohteeksi, mutta puolustautuu tyynesti.

Hämmentäviä ovat tilanteet, jossa toinen ihminen vain hyökkää, ilman mitään järkevää syytä (tai ehkä omien piilossa olevien syidensä takia), vieläpä nimettömänä. Silloin yritän aina miettiä, mikä minussa itsessäni on se arka alue joka reagoi. Mutta usein pelkkä hyökkäys haavoittaa, se että joku haluaa pahaa. Vaikea oppi, niitä vaikeimpia.

[Lemmikki]

Otan esiin tämän aiheen, koska itselläni on viime aikoina sattunut jo pari kertaa, että joko täysin vieras (tai ei paljasta henkilöllisyyttään) tai puolituttu ihminen haluaa olla ilkeä, siis selvästi vahingoittaa henkisesti/haukkua perusteetta. Olen molemmissa tilanteissa ollut itse hyvin heikoilla henkisesti, koska on sattunut kaikenlaista ikävää.

Ehkä reagoin voimakkaasti koska en ole kovin paljon tällaista kokenut. Totta kai ihmiset puhuvat aina pahaa selä takana, mutta olen ollut onnekas eikä minua ole usein haukuttu päin naamaa.

Ensimmäinen reaktio henkimaailman suuntaan on, että: "EPÄREILUA! Minä olen nyt heikoilla, miksi juuri minua pitää potkia vielä lisää??"

Ymmärrän toisaalta myös shamanistisen oppiläksyn siitä, että pitää pyrkiä pysymään tasapainossa, vaikka pahantahtoiset ihmiset sanoisivat tai tekisivät mitä tahansa, oma totuus tilanteesta riittää, ei tarvitse  todistella muille.

Ja kun tällaisesta tunnekuohusta sitten pääsee yli raivostumatta, selittelemättä ja sättimättä vastapuolta, niin tunne on vahva ja seesteinen. Mutta totisesti ei ole helppoa pysyä rauhallisena, kun joku ihan tarkoituksella satuttaa eikä edes tiedä kuka hän on.

Mutta onko siis mielestänne vain tyyneyden oppiminen tällaisten tilanteiden tarkoitus? Että on pysyttävä keskiössä vaikka keskellä konekivääritulta?

Hmmm...mahtaisiko sinulla olla ympärilläsi ns. narsisteja, jotka käyvät ihmisen heikoimman kohdan kimppuun? Ihmisen osa on joutua koettelemuksiin, ne tekevät meistä vahvempia ja usein se miten koettelemukset ottaa vastaan ja niissä toimii, kertoo siitä, miten vahva jo on. Olen itse havainnut, että ongelmilla on tapana tulla kimppuina, ei yksitellen tai siis näin olen ainakin itse kokenut. Rukoilen sinulle voimia kestää koettelemuksesi ja selvitä siitä ehjänä ihmisenä. Kun tuntuu pahalta, niin se on vain sen edellä, että jotakin hyvää on tulossa!  Jeesus rakastaa sinua! 

Lemmikki

[^^Queen Nefertiti^^]

minulla on tähän "vähän" lakoninen näkemys.. se on se että on reagoimatta ihmisiin.. itsellä ehkä edessä hankala työperiodi jossa kummankin annettava ties mitä toiselle anteeksi (toisaalta se voi kääntyä hyvin!)   .. eilen huomasin, retroonko liittyen että tuli eka riita erään kanssa. toinen menestyneempi taas piristi!  no seuraavana päivänä sen unohtaa taas kun ei ole kenenkään kanssa (minulla on ihmisistä-paussipäivä).

siis jos ajattelet että "ne on vain ihmisiä ja ihmiset on hassuja otuksia ja mihin minä noita tartten, ei niillä ole valtaa minuun" tai jotain että "ovat henkisesti alkeellisia" eiköhän helpota? minä ainakin katselen ihmisiä usein "olioina" jos menee ikäväksi.. ihan reagoimatta. "he opettavat minulle vahvuutta" on tietysti yksi katsantotapa. ja lopuksi "teen sitä mikä on kivaa ja tuottoisaa".

[Tanita79]

Riidat on tehty hiomaan ihmistä ajattelisin, ja jollain tavalla nostamaan asioita pintaan ja oppimaan niistä.. Mutta se että joku tietoisesti käyttää toisen heikkoa kohtaa, henkistä tai fyysistä..Tietoisesti ja ilkeyttään hyväksi, päämääränään satuttaminen, on alhaista.

Olen omalla taipaleellani oppinut sen verran ihmisistä että kun on joku joka näin käyttäytyy, se tarkoittaa sitä että kyseinen ihminen on kenties pahasti vahingoittunut, rikkonainen, kasvuprosessissaan viivästynyt (ehkä sen jopa kieltänyt), tai ehkä sitten käyttänyt toisia hyväkseen ja siinä määrin kuvitellessaan muiden tahtovan hänelle pahaa, ikäänkuin puolustautuu etuajassa..Reagoimalla ilkeästi, mitätöimällä muita..koska kenties jopa oma persoona on sisältä niin tyhjä ja hatara. Pelko ja huono itsetunto ajaa tekemään ja käyttäytymään näin.

Mutta se on aina vaikeaa kun loukkaus osuu omalle kohdalle, toki se kirpaisee..Mutta tajutessaan em. asiat voi kenties päästä tilanteen yläpuolelle.

Tietty viileyden tavoittelukaan ei aina ole hyväksi, siinä asiat voi painua kehoon jne.. Kyllä ne on hyvä päästää vapaaksi, purkautumiskeinoja on monia.

[^^Queen Nefertiti^^]

ihmiset myös vaan riitaantuu stressitilanteessa, vaikka olisi läheisiä tai muuten menisi hyvin. joskus joku saattaa sanoa tietoisen ilkeästi vaikka välittäisi paljonkin sanomansa kohteesta. siinä mielessä ihmiset on "outoja otuksia". tosin voisin sanoa todella pahasti takaisin kuten sinä, sillä näkeehän ihmisten heikot kohdat.

henkinen neuvo jonka juuri nappasin jostain, on että hymyile (naura partaasi)  ja halaa niitä. lentävät pe*siilleen.   siis jos heitä uskaltaa lähelle, elleivät ole jotain gang members..  .

Silloin kun huomaat olevasi vihainen jostain, mitä sinulle on tapahtunut, ole rauhassa niiden tunteiden kanssa, joita parhaillaan käsittelet - ne menevät ohi. Ja mitä enemmän annat niiden olla, sitä helpommin ja nopeammin ne jatkavat jonnekin muualle - ne menevät sinne, missä niitä tarvitaan. Jos et tarvitse niitä enää, ne jättävät sinut. Ole rauhassa tietäen, sillä lopulta tämä kaikki on hyväksi.
 
Emme halua puhua suhteestasi toisiin, sillä ihmismielellä on taipumusta väännellä ja vääristää se käsityksiksi, missä on mukana erillisyyttä. Haluamme sanoa vain, ettei ole mahdollista aiheuttaa tuskaa toiselle sielulle, jos tuo sielu ei aktiivisesti etsi tuskan kokemista. Kaikki on suunniteltu ajan tuolla puolen, joten kukaan ei voi väittää olevansa uhri tai hyväksikäyttäjä tästä näkökulmasta. Älä anna mielen saada omaatuntoasi huonoksi, kun se yrittää kertoa sinulle, että joku on loukannut sinua tai sinä olet loukannut toista, sillä se kaikki on vain peliä sielujen kehittymiseksi. Te kaikki valitsette, mitä haluatte kokea, ja vedätte puoleenne noita kokemuksia vetovoimanlain avulla.
 
Maailma ei ole pelottava paikka, ystäväni, se on paikka oppimiseen, kokemiseen ja rakastamiseen. Viha, kiukku ja pelko ovat vain työkaluja, jotka annoitte itsellenne tehdäksenne valintoja kohti sitä, mikä tuntuu hyvältä. Jos tunnette vihaa, valitkaa rakkaus. Jos tunnette kiukkua, valitkaa rauha. Jokainen tunne on vain energiaa - se on energiaa, jolla on tietty taajuus ja luonne. Se ei ole paha tai hyvä, sillä miten voidaan antaa nimi sille, joka "vain on mitä on"? Kyllä, ihmismieli arvostelee, mutta miten paljon ihmismieli todellisuudessa tietää? Se tietää sen, mitä se on oppinut tässä elämässä. Etkö sinä, sielu, tuo ikivanha osasi, näe asiat korkeammasta näkökulmasta - mitä luulet? Kyllä, näet. Sielu on viisas, suunnattoman suuri ja rakastava. Se näkee rakkautta jopa vihassa ja pelossa. Se on totta nimittäin - pelko on vain näkökulman puutetta. Pelko näkee asiat näkökulmasta, missä energian ei anneta virrata. Kun energian ei anneta virrata, se pysähtyy ja aiheuttaa kipua kehoon. Se vain motivoi ihmistä tekemään erilaisia valintoja. Valitse rakkaus, jos haluat tuntea olosi hyväksi…
 
Olet tehnyt kaiken oikein elämässäsi. Edes kissasi pyörittäminen hännästä lapsena ei ollut väärä valinta. Se oli vain kokemus - sekä sinulle että kissalle. Kumpikin teistä olitte mukana siinä ja kumpikin valitsi tuon kokemuksen. Naura sille, sillä kun olet kohonnut puutteen, pelon ja itseinhon tietoisuuden yläpuolelle, näet, ettei oikeasti koskaan ole ollut mitään hössötettävää. Kaikki nuo "huonot" kokemukset olivat vain osa sitä kaunista peliä, mitä pelaatte maaplaneetalla.
 
Anna arvostelujen mennä ja salli itsesi tuntea se, mikä alkaa liikkua sisälläsi. Anna noiden tunteiden virrata vapaasti ja anna niiden olla opettajasi. Anna niiden näyttää sinulle timantti, joka on ollut piilossa hyvin pitkään. Noiden kaikkien tiheiden energioiden alla on nimittäin hyvin mahtava olento ja eräänä päivänä hyvin pian näet tämän.
 
Hymyile, ystäväni, ja halaa niitä, jotka ovat sinua satuttaneet. Halaa heitä unelmissasi ja siunaa heitä rakkaudellasi, sillä silloin kun rakkauttasi vähiten odotetaan, sillä on syvällisin vaikutus.
 
Kiitos, että olet sinä, ja kiitos, että annat luomisen tapahtua upeassa elämässäsi.

[Freelancer]

mihin minä noita tartten, ei niillä ole valtaa minuun" tai jotain että "ovat henkisesti alkeellisia" eiköhän helpota? minä ainakin katselen ihmisiä usein "olioina" jos menee ikäväksi.. ihan reagoimatta. "he opettavat minulle vahvuutta" on tietysti yksi katsantotapa.

Nuo kyllä aavistuksen hienoisesti kuulostaa egoa vahvistavalta.  Toimii varmaan kyllä siinä tilanteessa ok, mutta jos se on egoa vahvistavaa, niin samalla on vaarana että luot lähitulevaisuuteen taas saman tyyppisen tilanteen jossa joudut saman asian kanssa uudestaan kasvokkain. Kierre jatkuu niin kauan kunnes oivaltaa sen mikä on tarkoitus.

Yleisesti ajateltuna, jos kohtaa ilkeyksiä, hyökkäyksiä tms, niin itsensä kovettaminen ei pitkälle kanna. Muutama pointti ihmisistä. He kaikki (tuntemattomat ja tunnetut) ovat tavalla tai toisella esittämässä roolia sinun itsesi käsikirjoittamassa näytelmässä. Eli he kaikki heijastavat sinun itseni sisäistä todellisuutta.

Kukaan ei hyökkää vain ilkeyttään vaan alitajuisten voimien ohjaamana sinun itsesi tilauksesta. Tätä voi olla äärimmäisen vaikea mieltää, koska on niin vaikea nähdä että vastuu on itsellä.

Taas tämä mun lempparilause, "antakaa heille anteeksi sillä he eivät tiedä mitä tekevät", liittyy tähän samaan. "hyökkääjä" itsekään harvoin tietää miksi oli ilkeä, koska alitajuiset voimat vaikuttaa ja tilanne on sovittu tapahtuvaksi "verhojen tuolla puolen" sisimpien olemuksien keskinäisestä sopimuksesta.

Kaikki mitä ulkoinen todellisuus (viimeistäkin atomia myöten) pitää sisällään, on sinun 100% luoma todellisuus. VAIKUTA siihen alykkäästi ja rakkaudella, tutki tapahtumia objektiivisesti ja jos kohtaat epätyydyttäviä asioita niin mieti miksi luot sen? ..ja päätä sitten jatkossa tehdä toisin. Luomisen hyviä apuvälineitä: Ajattele puhtaasti, tee puhtaita tekoja, luota elämään, rakasta vihollistasi, kanna vastuu todellisuudestasi ja käytä Valoa! 

..vihollista ei ole, on vain minä ja minun heijastukseni!

t.Free

[^^Queen Nefertiti^^]

He kaikki (tuntemattomat ja tunnetut) ovat tavalla tai toisella esittämässä roolia sinun itsesi käsikirjoittamassa näytelmässä. Eli he kaikki heijastavat sinun itseni sisäistä todellisuutta.

**no jos kaikki kerran on näytelmää, pitääkö edes "halata kaikkia" vai vain kohauttaa olkiaan? eikö voi sanoa, tää näytelmä ei nyt just kiinnosta sori?  pitääkö kaikkia tauotta rakastaa vai eikö joskus voi vaan ajatella, hohhoijaa? en jaksa nyt näitä "oppiläksyjä", pistetääns leikiksi > pois tilanteesta? mielestäni tilanteen ottaminen vakavasti on juuri sitä, että luo sen todellisemmaksi kuin se on (koska, kaikkihan on näytelmää ja harhaa).    

http://i.telegraph.co.uk/telegraph/multimedia/archive/01249/bottlenose_dolphin_1249780c.jpg

[Freelancer]

He kaikki (tuntemattomat ja tunnetut) ovat tavalla tai toisella esittämässä roolia sinun itsesi käsikirjoittamassa näytelmässä. Eli he kaikki heijastavat sinun itseni sisäistä todellisuutta.

**no jos kaikki kerran on näytelmää, pitääkö jatkuvasti "halata kaikkia" vai vain kohauttaa olkiaan? eikö voi sanoa, tää näytelmä ei nyt just kiinnosta sori?  pitääkö kaikkia tauotta rakastaa vai eikö joskus voi vaan ajatella, hohhoijaa?

Ei tietenkään mut hyviä pyrkimyksiä kannattaa olla.

mielestäni tilanteen ottaminen vakavasti on juuri sitä, että luo sen todel- lisemmaksi kuin se on (koska, kaikkihan on näytelmää ja harhaa). [/color] 

Totta!

[^^Queen Nefertiti^^]

muuten Free, millaisia sopimuksia sinulla mielestäsi on ihmisten kanssa? liittyvätkö ne tilanteisiin töihin romantiikkaan vai mihin? mitäs jos sopimukset raukeaa eikä tule enää tilanteita    

[Freelancer]

muuten Free, millaisia sopimuksia sinulla mielestäsi on ihmisten kanssa? liittyvätkö ne tilanteisiin töihin romantiikkaan vai mihin? mitäs jos sopimukset raukeaa eikä tule enää tilanteita    

 

Kyl tulee vielä tilanteita. Töissä on nyt viimeaikoina ollu seesteisempää, mut jokin aika sitte olin melko pitkään psykopaatin kollegana, siin oli tilanteita kerrakseen.    Parisuhteiden osalta rakkaus-teema on aina luonu tilanteita ja joskus tosi vaiketa ja satuttaviakin. Elämä ei ole koskaan sallinu mulle pienintäkään omistushalua vaan pyyteettömämpi rakkaus on ainoa mikä toimii, ja sitähän on koeteltu. ..enkä vieläkään täysin osaa. 

Rohkeutta myös koetellaan, nyt kun oon toteuttamassa totaalista alanvaihtoa ja elämänmutosta niin tilanteita syntyy siinäkin, vanhoja sopimuksia purkautuu ja tulee täytetyksi ja uusia ihan erilaisia syntyy koko ajan lisää.

[BlueRose]

Ihan samaa itsekkin kokenut monia monia kertoja. Alkaa epäilemään väkisinkin itseään, että mikä vikana, kun ko. henkilöitä ilmaantuu elämään  ehkä se on sitä, kun on liian empaattinen ja ns. kiltti ja ei osaa vetää rajoja vaan antaa kävellä yli. Onneksi olen päässyt ko. ihmisistä eroon, olen miettinyt, että en ansaitse sellaista ystävyyttä, joka ei ymmärrä, tue, kannusta. Mutta kun ravistelee tiedostamisen jälkeen ko. persoonista eroon, niin alkaa se sättiminen takanapäin ja ilkeily, joka saa pahaa aikaan ihmis-suhde rintamilla juoruamalla ikäviä ja jopa valheellisiakin asioita. Olen ainakin ottanut vastuun sanoistani ja teoistani, mutta en valheista. Jos toinen uskoo ja ei halua selvittää asioita face to face, niin en tarvitse sellaisiakaan ihmisiä rinnalle, ne saa häipyä yhtä mukaan ns. ilkeilijän mukana. Minusta ystävyys pitäisi perustua vapaaehtoisuuteen, eikä silleen että kävelee kuin koira toisen perässä ja kestää ilkeilyä, koska ilkeily voi tapahtua huumorin varjoon verhottuna kyllä sen vaistoo. Kannattaa sanoa seis heti sellaiselle ja turha jäädä narsistille selittelemään, koska niillä on se oma maailman paras näkemys itsestään ja eiväthän ne tunnista viallisuuttaan. 

[Miu@Mau]

Mutta onko siis mielestänne vain tyyneyden oppiminen tällaisten tilanteiden tarkoitus? Että on pysyttävä keskiössä vaikka keskellä konekivääritulta?

Minusta tarkoitus on oppia asettamaan omat rajansa. Sanomalla hyökkävälle ihmiselle esim. "No ei ole sinullakaan helppoa kun pitää noin ilkeä olla." a) osoitat myötätuntoa ja rakkautta hyökkääjää kohtaan ymmärtämällä että hänellä on paha olla. b) Torjut sinuun kohdistuvan hyökkäyksen eli omaat terveen itsekunnioituksen. c) Palautat hyökkäjälle vastuun omista tunteistaan, (hän ei voi sysätä pahaa oloaan sinun kannettavaksesi) ja saa mahdollisuuden oppia itsekin jotakin.

[meimi]

Voi kun elämä oliskin niin helppoa, ettei tarttis ajatella negatiivisia asioita kenestäkään eikä mistään.  Vois vaan jakaa hyviä energioita ympärilleen ja osais torjua toistenkin ajatusten tuottamat pahat värähtelyt.  Jos niitä nyt edes voi torjua.

Siinä on ainakin mulla IISO läksy opeteltavana.