seuraava »

[Asterix]

Mielestani agressiivisuus ja uskallus ovat kaksi eri asiaa.
Agressiivisuus on usein hyvin primitiivista, mutta uskallisuus on tietysti vain omasta mielestani-on sitten vaikka puolustaa omaa nakemysta(eihan kaikkien tarvitse olla samaa mielta) ja olemista rehellinen itselleen ja omille nakemyksille ja mielestani nain pitaakin olla.
Nama mina ja mina tyypit ovat joskus raskaita, mutta eihan niita ole pakko kuunnella tai lukea  

Tässähän se villakoiran ydin on.

Se, että minä olen kateellinen jollekulle siitä, että sillä on paremmin asiat kuin minulla
tai on minä-minä-tyyppi, ei vielä tee sitä, että se kateuden kohde/minä-minä-tyyppi olisi ilkeä.

Tosiasiassa kateellinen/henkisesti murjottu ihminen kuitenkin kokee niin,
esim. minun pomoni antaa minulle liikaa töitä-kommentin ilkeilynä itselleen, mikäli hänellä ei ole työtä
tai/ja esim. mieheni vei minut illalliselle-kommentin ilkeilynä, jos hänellä ei ole miestä/huono suhde.

Olisiko egoistisia ihmisiä edes olemassa ilman kateellisia ihmisiä?  


Tuohon Kauliksen heittoon sellainen, että minua ihmetyttää aina ne ihmiset,
jotka tietävät saavansa verbaali-höykytyksen esim. minunlaiseltani teräväkieliseltä egoistilta
ja silti ne tulee kaivamaan verta nenästään yhä uudelleen ja uudelleen.

Joskus esim. tällä saitilla vetelen ihan tahallani jonkin verbaali-läpsäytyksen,
suoraan tai/ja rivien välistä, kuitenkin niin, ettei netikettiä tule rikottua
ja katson kuinka kauan tyyppi tai tyypit jaksaa tulla vääntämään.

Minua kieltämättä viehättää ja kiehtoo se, -en kai sitä muuten tekisikään.

Toki henkilökohtaisuuksiin meneminen tällä saitilla on netiketin vastaista
-ei siihen ole syytäkään, jos ei henk.koht. ei tunne ja vaikka tuntisi,
niin netissä ei silti voi mennä henkilökohtaisuuksiin ilman, että lakia tai/ja netikettiä ei rikkoisi.

Muuten minua naurattaa nämä topicit, joissa joku itkee, valittaa tai/ja kadehtii jotakuta
nettipersoonaa, kun se on niin yksinkertainen hiiren klikkaus
ja se tyyppi on poissa silmistä ja mielestä.

...vai pitäisikö itkeä, koska toinen puoli tuosta kolikosta on se, että jollekin voi olla jotkin
nettipersoonat ja nikit ainoat "ihmissuhteet" ja kontaktit kommunikoida ja vuorovaikuttaa,
eli tärkeimmät ihmissuhteet?  

Tämä saitti on edelleen astrologiaa varten, eikä sitä varten,
että nyt minua vtuttaa yksi kirjoittaja täällä, mutta mielelläni kyllä olen mukana
-etenkin, jos niissä hyökätään vastaukseni kimppuun tai/ja ovat selkeästi ovat minusta.
-> egoisti (myös ajoittain kovasti kateellinen) ei voi itselleen mitään.  

[mesolet]

Hui  Olenko sohaissut jotain? 

Mitä tästä opimme? Älkää koskaan aloittako topikkeja aiheista, joka saattaa olla todella arka paikka jollekulle    Ja poistakaa kaikki ITSE- ja MINÄ sanat kirjoituksistanne 

[^^Queen Nefertiti^^]

Minua kieltämättä viehättää ja kiehtoo se, -en kai sitä muuten tekisikään.

**lopeta mesolet tällaisessa seurassa olo - topic veti juuri ne puoleensa joilla on oma lehmä ojassa, tai ne jotka sanoo - unohda, poistu. ihme juttu mihin tämäkin lady käyttää aikaa, siksikö ne miehet kustantaa??

[mesolet]

Indeed, **chrystalline** 
Mutta tuollaisten energioiden purkautumiskanavana tällainen topic...  No ei, ihan oikeasti kiinnosti tämä aihe, mutta punainen lanka katoaa tyystin, kun otsikko alkaa tällä tavalla elää realityna 

[Ave^^]

Palaan takaisin tähän itse aiheeseen, koska minua alkoi nyt kiinnostamaan ja mietyttämään se.

Ensimmäisenä oikeastaan pitäisi miettiä juuri se, että miksi tuntuu siltä että tuo toinen olisi tarkoittanut sen mitä ikinä on tehnytkään henkilökohtaiseksi loukkaukseksi sinulle? Onko se oikeasti sitä, vai tulkitsetko sen vain niin? Ja miksi tulkitset sen niin? Sen olen oppinut, että aikoinaan kun otin herkästi itseeni melkein kaiken, se oli todella tuskallista aikaa. Ei niitä kaikkia oltu edes tarkoitettu loukkauksiksi.

Toiseksi, jos/kun pääset siihen lopputulokseen, että toinen on tarkoituksella halunnut loukata sinua, on tärkeää miettiä mitä tyydytystä hän siitä saa? Ja miksi hän saa siitä tyydytystä. Lopulta kun pääsee siinä tarpeeksi syvälle, löytää sieltä jotain hyvin perusinhimillisiä asioita. Ja tässä vaiheessa on hyvin tärkeää ymmärtää se, että voisi itse koska tahansa olla samassa asemassa kun tuo toinen, voisi koska tahansa itsekin ajautua siihen. Kaikki ihmisen psyykeessä on vain hiuskarvan varassa kiinni.

Koska siis, se että ajattelee että toinen tekee niin koska on jonkinlainen heikko, paska ym. ihminen, ei auta loppujen lopuksi sinua itseäsikään yhtään. Tärkeää on se, että oppii olemaan tuomitsematta. En sano että se olisi helppoa. Mutta se auttaa.

[Ebenia]

Tämä keskustelun aiheen voi lukea aloitusviestistä. Ketjuun ei kuulu henkilökohtainen moraalinen ruodinta jonkun ihmisen sielunelämästä, ellei tämä ole itse sitä pyytänyt.

Provosointia voi harjoittaa monella tavalla ja mikään näistä muodoista ei kuulu tälle foorumille. Syyttely, osoittelu ja kaikenlainen v*ttuilu voi jäädä sinne omaan pää koppaan.

Keskustelu jatkukoon.

[Eklektikko]

Ja hyvä motto kaikille aina:

Rehellisyys ilman rakkautta muuttuu helposti julmuudeksi.

(Sitäpaitsi, jos perustelee tölväisyä rehellisyydellä, on itseasiassa epärehellinen,
jos se perimmäinen tarkoitus oli satuttaa...   )

[Ave^^]

Hyvä näkökanta Eklektikko. 

Minulla on ollut sellainen kasvatus, että isä on aina "sanonut asiat niin kuin ne ovat". (    ,    ,      ) Hän on aina sanonut, että kerron nämä asiat sinulle, että osaisit huomata ne itsessäsi ja kehittää niitä. En todellakaan usko, että hänellä oli halua satuttaa. Minä kuitenkin olin pieni ja herkkä tyttö, ja totta kai ne sattuivat aina ihan helvetisti. Mutta, en olisi nyt tässä ilman sitä rehellisyyttä, en olisi varmaan vieläkään ymmärtänyt monia asioita. Olen siis jotenkin alkanut pitää rehellisyyttä suurena rakkauden osoituksena ja harmittaa miten harvinaista se on.
Mutta ihan totta välillä sitä voi (varsinkin    ) tölväistä jotakin ajattelematta lainkaan, ja ilman mitään taka-ajatuksia. Minä ainakin usein sanon jotain ja heti perään ajattelee, että hitto, ei olis pitänytkään sanoa. Joskus taas ei tajuakaan että on taas päästänyt suustaan jotain kaksipuolista, vaan kirkkain silmin vaan miettii, että enhän minä mitään pahaa tarkoittanut.   

[mesolet]

Jos ajatellaan "pahoja" ihmisiä ylipäätään, siis ihmisiä jotka harjoittavat kanssaihmisiään kohtaan juuri tuota rakkaudettomuutta, verhoten sen milloin mihinkin kaapuun (rehellisyys, huumori)...niin sellaisille ihmisille on tavalla tai toisella usein tehty itselleen pahaa: insesti usein perityy (ei tietenkään aina), lasten pahoinpitely periytyy (valitettavan usein) jne.

Kun lapsi jota on pahoinpidelty "kasvatusmielessä" puolustaa vanhempiaan ja sanoo, että kaikki hakkaaminen oli vain hyväksi, "olinhan niin mahdoton", niin miksi hän niin sanoo? Koska on hyvin vaikea kestää tuollaista lapsuutta, siis sen peruuttamattomuutta ja voimakas vihantunne vanhempia kohtaan ei koskaan ole yksinkertainen asia. Jopa raiskauksiin liittyy uhrin häpeä ja oman itsen syyttäminen tekijän sijaan.

Ihminen siis syyttää itseään jopa siitä, että hänelle ollaan pahoja 

Eli kun vihaa ei käsitellä, se purkautuu ensin omaan itseen ja sitten enemmän tai vähemmän tiedostetusti muihin ihmisiin ympärillä. Pelkästä opitusta käytösmallista ei ole kyse jos jollain ihmisellä on "töksäyttäjän" rooli, kyllä sellaisessa suorasukaisuudessa tosiaan on rakkaudettomuudesta kyse, ja sen käyttövoimana on tunne, viha, katkeruus. Haavoittunut sisin  Hyökkäys, paras puolustus ja hyvä haarniska.

Riipivää on, että usein tuollainen haavoittunut suorasuu voi saada 'vahvana ja rohkeana ihmisenä' ihailevan hovin ympärilleen, eli ihmisiä jotka katsovat parhaimmakseen olla hänen kanssaan hyvissä väleissä vain siksi, että tämä ei satuttaisi heitä itseään. Eli yhteisö sallii yhden jäsenensä häiriköinnin ja jopa puolustelee sitä, ikäänkuin sanattomasta sopimuksesta. Ja jos ilkeydet vielä verhotaan huumoriin (siis rakkaudettomaan sellaiseen) niin voi puhua julmasta vallankäytöstä.

Valtaan tällaiset ihmiset usein päätyvätkin, myös valtion tasolla, ehkä he ovat sisimmältään niin heikkoja, että ego kaipaa mahdollsiimman näkyvää pönkitystä ja asemaa. Ainakin Paavo Lipposesta on kerrottu, että hän on aina "itkettänyt puolueen naisia", tosin Paavon lapsuudesta minulla ei ole mitään tietoa, ehkä joku keksii paremman esimerkin 

Ja koulukiusaushan on myös hyvä esimerkki haavoittuneen kostosta, viime vuosina on paljon puhuttanut myös työpaikkakiusaus, jota siis esiintyy myös Eduskunnassa. Ja erityisen paljon Kirkon piirissä!  Kieroutunutta huomionhakua kaikki tyynni, siis rakkauden anomista rakkaudettomin menetelmin.

[Asterix]

Jos ajatellaan "pahoja" ihmisiä ylipäätään, siis ihmisiä jotka harjoittavat kanssaihmisiään kohtaan juuri tuota rakkaudettomuutta, verhoten sen milloin mihinkin kaapuun (rehellisyys, huumori)...niin sellaisille ihmisille on tavalla tai toisella usein tehty itselleen pahaa: insesti usein perityy (ei tietenkään aina), lasten pahoinpitely periytyy (valitettavan usein) jne.

Kun lapsi jota on pahoinpidelty "kasvatusmielessä" puolustaa vanhempiaan ja sanoo, että kaikki hakkaaminen oli vain hyväksi, "olinhan niin mahdoton", niin miksi hän niin sanoo? Koska on hyvin vaikea kestää tuollaista lapsuutta, siis sen peruuttamattomuutta ja voimakas vihantunne vanhempia kohtaan ei koskaan ole yksinkertainen asia. Jopa raiskauksiin liittyy uhrin häpeä ja oman itsen syyttäminen tekijän sijaan.

Ihminen siis syyttää itseään jopa siitä, että hänelle ollaan pahoja 

Eli kun vihaa ei käsitellä, se purkautuu ensin omaan itseen ja sitten enemmän tai vähemmän tiedostetusti muihin ihmisiin ympärillä. Pelkästä opitusta käytösmallista ei ole kyse jos jollain ihmisellä on "töksäyttäjän" rooli, kyllä sellaisessa suorasukaisuudessa tosiaan on rakkaudettomuudesta kyse, ja sen käyttövoimana on tunne, viha, katkeruus. Haavoittunut sisin  Hyökkäys, paras puolustus ja hyvä haarniska.

Riipivää on, että usein tuollainen haavoittunut suorasuu voi saada 'vahvana ja rohkeana ihmisenä' ihailevan hovin ympärilleen, eli ihmisiä jotka katsovat parhaimmakseen olla hänen kanssaan hyvissä väleissä vain siksi, että tämä ei satuttaisi heitä itseään. Eli yhteisö sallii yhden jäsenensä häiriköinnin ja jopa puolustelee sitä, ikäänkuin sanattomasta sopimuksesta. Ja jos ilkeydet vielä verhotaan huumoriin (siis rakkaudettomaan sellaiseen) niin voi puhua julmasta vallankäytöstä.

Valtaan tällaiset ihmiset usein päätyvätkin, myös valtion tasolla, ehkä he ovat sisimmältään niin heikkoja, että ego kaipaa mahdollsiimman näkyvää pönkitystä ja asemaa. Ainakin Paavo Lipposesta on kerrottu, että hän on aina "itkettänyt puolueen naisia", tosin Paavon lapsuudesta minulla ei ole mitään tietoa, ehkä joku keksii paremman esimerkin 

Ja koulukiusaushan on myös hyvä esimerkki haavoittuneen kostosta, viime vuosina on paljon puhuttanut myös työpaikkakiusaus, jota siis esiintyy myös Eduskunnassa. Ja erityisen paljon Kirkon piirissä!  Kieroutunutta huomionhakua kaikki tyynni, siis rakkauden anomista rakkaudettomin menetelmin.

Mutta mitä jos ihminen vain on perusrehellinen, huumorintajuinen, poliitikko, kirkon palveluksessa,
ammatissaan/elämässään menestynyt, vahva ja rohkea tai suorasuu?

Onko siellä aina noiden piirteiden takana insestiä, väkivaltaa, koulukiusaamista, rikkinäisyyttä jne,
vai onko se enemmän sitä, että jotkin ihmiset haluavat nähdä joissain
esim. vahvoissa persoonallisuuksissa
noita "kulissien takaisia" juttuja, vaikka niillä ei olisi mitään todellisuusperää muutakuin omassa mielessä,
koska se tekee helpommaksi sen oman (pahan) olon?

Väitän kuitenkin, että ihmiset, joilla on tapana menestyä elämässään ja omaavat positiivisen
latauksen elämässään, tulevat suurimmaksi osaksi perheistä, joissa on kannustettu lasta
ja on ollut positiivinen meininki kuitenkin.

Tosin on niitäkin poikkeuksia, jotka ovat sisuuntuneet lapsuuden oloistaan
ja/tai sosiaalisesta asemastaan ja rakentaneet muiden mielipiteistä välittämättä,
lue; käytännössä rakkaudettomasti ja välinpitämättömästi kaltaisiaan kohtaan ja ympäristöään kohtaan,
oman paremman elämän, mutta he ovat kyllä tosi pieni ryhmä, mutta varmasti näkyvin,
koska menestystarina paskakasasta tähtiin noteerataan ja/tai aistitaan aina
ja usein ne sinne paskakasaan jäävät siitä eniten ääntä pitävätkin
-moittimalla ja arvostelemalla.

Suurin juttu elämässä kaikinpuolin menestymisen ja onnellisuuden kanssa on se,
että pystyy irrottautumaan muiden mielipiteistä ja se ei ole helppoa, mutta täysin mahdollista.

Se riippuu valinnasta ja joka valinnassa on omat hyvät ja huonot puolet
ja sitä kannattaa aina miettiä, että onko ne hyvät puolet niin hyviä, että ne huonot kestää.

Mielestäni (ainakaan minun) elämän(i) tarkoitus ei ole muiden miellyttäminen,
etenkin kun ne saattaa olla vain pirun  kateellisia ja katkeria ja ne haluaa nähdä sinut
vähintäänkin samalla tasolla kuin todellisuudessa kokevat itsensä
-mieluiten alempana.

Kun lähtee rakentamaan elämäänsä muiden miellyttämiseen
ja positiivisten mielipiteiden toivossa, niin se on yksi pohjaton kaivo,
jossa itselle ei hyvin käy, vaan putoaa ja putoaa koko ajan sinne pohjattomaan kaivoon.

Kun näissä elämän eri hierarkioissa, oli se sitten henk.koht. elämää, luonnetta, työtä/opiskelua
tai vaikka henkistä elämää tai mitä vain, niin kun siinä kehittyy pidemmälle,
niin ei välttyä siltä, etteikö joku reagoisi siihen negatiivisesti.

Kateus on ihmisen normaali luonnollinen tunne, jonka tarkoituksena on sysäistä ihminen
kehittymään itsessään paremmaksi. Sillä on elintärkeä tehtävä ihmisen kaikkinaisessa
eteenpäin kehityksessä
-evoluutiossakin.

[Ave^^]

Tuossa sinun (mesolet) kirjoituksessasi on kyllä hyvin paljon perää, mutta minulle se tuntuu liian yksipuoliselta. Maailma on kuitenkin niin monimutkainen ettei voi puhua pahoista tai rakkaudettomista ihmisistä. Luulen, että kaikki joskus välillä verhoavat omaa pahaa oloaan piikikkääseen huumoriin. Mutta ei se tarkoita, etteivätkö he rakastaisi taikka kunnioittaisi tai hyväksyisi tätä toista ihmistä, ja että toisena päivänä taas näyttäisi nämä tunteet pinnalla enemmän. Sinunkin, mesolet, kirjoituksesi ovat vilisseet näitä piilotettuja piikkejä, mutta en nyt sen perusteella rupeaisi tuomitsemaan sinua minkäänlaiseksi. Ja miksei tällaisen ihmisen lähellä saisi olla? Jättämällä hänet yksin, hänen kuorensa siitä tuskin mihinkään repeääkään, muuta kuin paksunee entisestään. Tässä maailmassa ei täydellistä ihmistä olekaan, ja naivissa idealismissani haluaisin vain että ihmisiä ymmärrettäisiin, ja hyväksyttäisiin, myös ilkeinä.
Tosta kasvatuksesta mainitsit, vaikkei minulla ole kovin kovia kokemuksia siitä, niin tiedän että isälläni on ollut rankkaa elämässään, ja se on aika lailla väistämätöntä että se välillä purkautuu läheisiin ihmisiin. Se ei kuitenkaan ole koskaan tarkoittanut sitä, etteikö hän olisi rakastanut minua ja tukenut. Ja se ei myöskään tarkoita sitä että vihaisin häntä, satunnaisina kriisihetkinä voi tuntua siltä että haluaisin syyttää jotakuta siitä mitä olen, mutta itse minä loppujen lopuksi kaikki virheeni olen tehnyt. Se on mahdotonta että kukaan pystyisi olemaan vanhempana ilman että ne omat haavat vaikuttaisivat aina jollain tavalla. Olen huono sanomaan tästä mitään, koska minulla on ollut hyvä isä verrattuna moniin, mutta sen voin sanoa, että se ei ole niin yksinkertaista, ihmisiä vain rakastaa kaikista niistä virheistään huolimatta. En halua väistyä rinnalta sen takia että ihmiselle tulee huono aika.

[mesolet]

Ei tietenkään sellaista läheistä, joka on haavoittanut (koska on haavoittunut itse) tarvitse eikä pidä jättää yksin,  en tuossa kirjoittanut niin  Kirjoitin siitä ongelmasta, että se seuraava jota haavoitetaan syyttää itseään, jättää omat tunteensa käsittelemättä ja jatkaa pahimmassa tapauksessa traditiota haavoittamalla vielä seuraavaakin sukupolvea. Negatiivisetkin tunteet pitäisi käsitellä, usein vain niiden kieltäminen tuntuu helpommalta 

Ja tietenkin kaikilla ihmisillä on näitä samoja tunteita (katkeruutta, kateutta, vihaa), kyse on vain siitä miten ne ilmaisee ja kanavoi. En pidä esim. Dalai Lamaa epärehellisenä feikkinä ja piiloivallisena
teeskentelijänä, vaikka hän pukeekin sanomansa usein huumoriksi sen sijaan, että olisi ilkeä henkilökohtaisesti kenellekään - edes kiinalaisille 

Elämän vaikeimpia läksyjä tietysti onkin se, että osaa rakastaa itseään mutta myös muita. Ja toisinpäin, edelleen siis oman itsen rakastamista unohtamatta. Ymmärtäen että olemme yhtä ja egomme ovat harhaa 

[Riitta]

Ja tietenkin kaikilla ihmisillä on näitä samoja tunteita (katkeruutta, kateutta, vihaa), kyse on vain siitä miten ne ilmaisee ja kanavoi. En pidä esim. Dalai Lamaa epärehellisenä feikkinä ja piiloivallisena
teeskentelijänä, vaikka hän pukeekin sanomansa usein huumoriksi sen sijaan, että olisi ilkeä henkilökohtaisesti kenellekään - edes kiinalaisille

Siinapa se-mielestani juuri ihmisen ilmaisukyvyssa piileekin hanen voimansa-huumori on todella pelastanut monta pahaa tilannetta ja onhan totta, etta mita sanot-sen saat takaisin.
En mina ainakaan tunne mitaan sympatiaa pirullisille ihmisille-enka voi rakastaa heita, olkoon vaikka koyha tai varas, tunnen suurempaa sympatiaa heita kohden, jos he vain osaavat sympaattisesti ilmaista itseaan.

[Asterix]

Totta mitä Diamond sanoo, sympatialla saa sympatiaa ja pirullisuudella pirullisuutta ja piikikkyydellä
piikittelyä jne. eikä se aina tarkoita sitä että sama ihminen olisi samanlainen kaikille.
Eri ihmiset saa eri ihmisissä eri puolet esiin, kuin myös tilanteet.
Se ei myöskään tarkoita automaattisesti sitä, että ihmisellä olisi jotain huonosti taustalla,
koska ihminen on inhimillinen olento, oli se mistä oloista tahansa kotoisin.

Jos lähtee tuomitsemis -ja haukkumislinjalle, niin voi varautua siihen, että reaktiot siihen
voi olla lyttääviä myöskin.

Minulla on tapana lukea ihmisiä, niiden sanomisia/kirjoittamisia ja eleitä kuin piru raamattua
ja minulle on suotu sen verran lahjakkuutta, että kykenen ilmaisemaan sen,
mitä tulkitsen niistä ja niiden välistä ja aika usein "unohdan" hienotunteisuuden niistä
sanojen asettelusta, etenkin jos en pidä ko. henkilöstä,
mutta silloin olen varautunut saamaan vastaavaa paluupostia ja se ei silloin ole niin paha juttu,
kun tiedän, että tätä olen tilannutkin.

Uskoisin, että se on huomattavan kamalaa niille ihmisille, jotka ei tajua tekevänsä/sanovansa mitään,
mikä aiheuttaa verbaalimuksinnan muilta.


Exän 5 vuotiaalla pojalla oli tapana nipistellä, muksia, potkaista ja tehdä kaiken näköistä
jäynää vanhemmalle veljelleen aina kun isänsä silmä vältti ja niin kauan,
jopa seuraamalla perässä tarvittaessa, jos vanhempi veli halusi poistua tilanteesta,
kunnes varsin pitkäpinnainen vanhempi veli hermostuu ja muksaisee takaisin,
jolloin 5 vuotias itkemään isälleen ja vanhempi veli saa rangaistuksen ja 5 vuotias vahingonilon.

No, sitten viimein tuosta tavasta 5 vuotias jää kiinni, jolloin tämä todella kysyy vakavissaan,
että miksi elämä on niin epäreilua, että hän ei saa kiusata ja ärsyttää veljeään rauhassa
ilman, että veli muksaisee takaisin?
Samainen pieni poika ihmetteli myös sitä, miksi hän saa rangaistuksen veljensä kiusaamisesta,
kun, jos elämä olisi oikeudenmukainen, niin isä osallistuisi veljen kiusaamiseen
antamalla rangaistuksia sille.

5 vuotias ei vielä hahmota itseään persoonana, eikä ymmärrä hyvän ja pahan eroa,
saati sitten moraalisia sopivuus-sääntöjä ja syy-seurausta.

Tosin tuo 5-vuotiaan maailman katsomus elää edelleen monen aikuisenkin päässä. 


Jos jostakusta ei pidä henk.koht. niin tarvitseeko sitä aina ilmaista?
Vaikka olen varsinainen rääväsuu, niin harvoimpa alan päästelemään suustani arvosteluja
ja ruotimisia naapuristani, työkaveristani, ystäväni kumppanista/toisesta ystävästä,
tuttavasta, kuntosaliohjaajastani jne. henkilöistä, joiden kanssa joudun asumaan lähekkäin,
työskentelemään, harrastamaan tai muutoin tapaamaan usein ja/tai olemaan kontaktissa.
Vielä vähemmän alan vtuilemaan ja piruilemaan jostain
(Jos oikea syy valitukselle/sanomiselle löytyy, niin silloinkin asiallisesti asiasta
ja mahdollisimman ystävällisesti ilman tuomitsemista).

Se on yksinkertaisesti idioottimaista ja sillä ei tee tukalaksi kuin oman elämänsä
ja useinmiten torppaa omat mahdollisuutensa esim. edetä urallansa, koska koskaan
ei tiedä, kenet se ärsyttävä työkaveri, naapuri, ystävän kumppani jne. tuntee.

Siksi varmaan kaikenlaiset netti-foorumit tursuilee täynnä sellaista verbaalimateriaalia,
jota harva sanoisi reali-elämässä.

[^^Queen Nefertiti^^]

no varmaan.

miten teillä on aikaa muuhun kuin olla jonkun ihanan tyypin kanssa, meditoikaa, hoitakaa hommanne ja tapelkaa vähempi..