seuraava »

[mesolet]

Huumorista:

Palaan vielä toiseen noista tapauksista, joista tämä topic virisi. Puolituttu henkilö soitti ja yritti estää minua tekemästä erästä asiaa, johon olin lupautunut. Henkilö puolusteli kantaansa hyvin aggressiivisesti ja minä vastailin yrittämällä ottaa huomioon myös hänen näkökantansa, asioillahan on aina kaksi puolta. Vastasin sis aggressioon tyynesti ja yritin nähdä myös humoristisia puolia kiistassa, joka omasta mielestäni oli kasvanut ns. härkäseksi, paisunut periaatteellisista syistä ja faktat olivat jo aikaa sitten jääneet toisarvoisiksi. Ironisoin myös itseäni, se on yleensä hyvä tapa tukahduttaa itseen kohdistuvan aggression voima, se on ikäänkuin voiman vieminen näennäisesti itseltä jotta vastapuoli ei tunne pelkoa ja voi rauhoittua  En kuitenkaan taipunut rouvan tahtoon, koska olin lupaukseni tehnyt.

Miten huumori ja rauhallinen puhe sitten vaikutti? Kun tämä ihminen tajusi että ei saa minua painostuksella muuttamaan kantaani hän tarttui jokaiseen asiaan, joita olin ironisoinut, siis käytti hyväkseen sitä, että olin myöntänyt asioilla olevan kansi puolta ja etttä mikään ei ole mustavalkoista, hän takertui myös jokaiseen humoristiseen kärjistykseen kuin kärppä (samaa menetelmää monet nettikirjoittelijat käyttävät kun haluavat haavoittaa jotakuta toista kirjoittajaa:  siteeraavat valikoiden ja haavoittamistarkoituksessa). Ja lopuksi tämä henkilö hakukkui minut ja mitätöi täydellisesti koko persoonani ja urani, ilkkui, pilkkasi, lähes maanisessa tilassa  Aivan kuin pieni kaksivuotias lapsi joka hiekkalaatikolla kokee saaneensa "yliotteen" toisesta haalaripukuisesta ja hakkaa tätä vimmaisesti pikku lapiollaan

Myöhemmin paljastui, että minä olin asiassa oikeassa ja tämä painostaja täysin väärässä, eikä hän olekaan enää ottanut yhteyttä. Mutta mielenkiintoista on mitä ihmiset ovat valmiita tekemään ja sanomaan ja millaiseen käytökseen alentumaan vain saadakseen oman tahtonsa läpi  :

[Ave^^]

Se jos mikä onkin oikeastaan hyvin surullista, kun ihminen monia kolhuja saatuaan alkaa tulkitsemaan muut aina negatiivisesti. Sillä se ajautuu lopulta siihen, että ihminen itse kohtelee muita samalla tavalla, ja näin hänestä tulee aivan samanlainen kuin näistä joita hän vihaa. Se on kai vaan puolustuskeino, haavoita ennen kuin tulet haavoitetuksi. Se on surullista, sillä ihminen itse lukitsee itsensä pahaan oloonsa kiinni. Eli siis kyllä sekin on totta.

Mutta en usko että kovin pitkälle pystyy jatkamaan kieltämällä tunteitaan. Tai ehkä se vain riippuu ihmisestä. Pystyvätkö monet elämään jatkuvassa paineessa? Itsestäni tiedän sen, että on ollut hetkiä jotka ovat pakottaneet että kohtaat nämä asiat tai toinen vaihtoehto on itsemurha. Ne kasautuvat silleen pikku hiljaa, eikä mun selkäni kestäisi niiden kantamista. Onkohan se juurikin siinä, että luovuttamisen taito on hieno asia? Jos vain pinnistelet ja kannat niitä, niin et pääse niistä ikinä eroon? Heti kun luovuttaa ja antaa elämänsä mennä päin vittua niin helpottaa. Ja tämä luovuttaminen on muuten jännä juttu, sillä se ei tarkoita mitään alkoholi/huumeet -osastoa, silloinkin voi taustalla olla yhä se epätoivoinen halu hallita asioita. Ehkä juuri se halu, haluan jotain, pakko, älä näytä minulle miten asiat todellisuudessa ovat. Se ei ole luovuttamista.

[Asterix]

Huumorista:

Palaan vielä toiseen noista tapauksista, joista tämä topic virisi. Puolituttu henkilö soitti ja yritti estää minua tekemästä erästä asiaa, johon olin lupautunut. Henkilö puolusteli kantaansa hyvin aggressiivisesti ja minä vastailin yrittämällä ottaa huomioon myös hänen näkökantansa, asioillahan on aina kaksi puolta. Vastasin sis aggressioon tyynesti ja yritin nähdä myös humoristisia puolia kiistassa, joka omasta mielestäni oli kasvanut ns. härkäseksi, paisunut periaatteellisista syistä ja faktat olivat jo aikaa sitten jääneet toisarvoisiksi. Ironisoin myös itseäni, se on yleensä hyvä tapa tukahduttaa itseen kohdistuvan aggression voima, se on ikäänkuin voiman vieminen näennäisesti itseltä jotta vastapuoli ei tunne pelkoa ja voi rauhoittua  En kuitenkaan taipunut rouvan tahtoon, koska olin lupaukseni tehnyt.

Miksi tuohon ei vastata, että et halua puhua asiasta ja vaihtaa puheenaihetta?
Jos ei usko, niin voihan sen puhelun lopettaa siihen ihan huoletta.
Ylipäätään, miksi omista tekemisistään/suunnitelmistaan/sopimuksistaan pitää kertoa muille,
etenkään puolitutuille tai tutuille?

Minä en kerro edes kaikille ystävilleni ja perheenjäsenille kaikkea, etenkään mistään
keskeneräisestä ja sellaisesta, mikä voi vielä matkanvarrella muuttua
tai jos on tunne, että siihen voi tulla torppaamis-yrityksiä.


Etenkin kaikenlaiset työasiat kuuluvat työpaikalle ja työpaikalla ei kerrota muille työntekijöille
yksityiselämästä tai erityis-sopimuksista tai vaikka suunnitelmista esim. pomon kanssa tai sitä,
että olette privaatti-elämässä ystäviä tms. Ei koskaan, eikä mitään.
Jos joku kysyy, niin sen voi ohittaa kohauttamalla olkiaan ja sanoa korkeintaan/ehkä,
ettei tiedä mitään asiasta ja poistua paikalta rauhallisesti vaikka vain 5 m pois päin
tai sanoa, että sinun pitää mennä vessaan, tai että heittää jotain ylimalkaista, että
voidaan puhua myöhemmin, kun nyt on niin kiire ja ei vastaa esim. puheluihin hetkeen tms.

Kaikenlainen blah-blahin tekeminen työpaikalla ja privaattielämässä on aina pahasta.
Jos on jonkin sopimuksen tehnyt jonkun kanssa, niin miten se kenellekään kuuluu
ja miksi siitä pitäisi kenellekään puhua?

minä teen sitä mistä maksetaan

Amen!

Se jos mikä onkin oikeastaan hyvin surullista, kun ihminen monia kolhuja saatuaan alkaa tulkitsemaan muut aina negatiivisesti. 

Tämä on ihan oma ihmisrotunsa. Ne vihaa muita ihmisiä ihan mistä syystä tahansa,
yleensä siitä, että niillä on jokin asia paremmin kuin vihaajalla itsellään.
Näillä ihmisillä on tapana käyttää työaikaa blah-blahn tekemiseen ja jonkun kiusaamiseen
ja savustamiseen ja viimein torpata itse itsensä sosiaalisesti ja työllisesti itsensä ulos.

Toisaalta en ole yhtään pahoillani siitä, siitä koska tuo ihmistyyppi on
yleensä todella raskas taakka muille työpaikalla, joka syö muiden voimia ja jaksamista
ja siten yhtiön tulosta kuin syöpä.

Ja eipä tuollainen ystävänäkään kovin mukava ole, koska ei sitä kauaa jaksa
ja muutenkin, jos se jo torpannut itsensä sosiaaliseen ja työlliseen epäsuosioon,
niin se ei kyllä hyvää silmää itsellekään tiedä.

[mesolet]

Lopetin toki puhelun kesken tämän ihmisen herjaavan ilkunnan, siinä vaiheessa kun muovilappari alkoi heilua ja hiekkaa lentää silmiin 

Sitä ennen suostuin puhumaan asiasta, koska toimeni ja päätökseni pitää lupaukseni asetettiin moraalisesti kyseenalaiseksi ja asia oli jo paisunut eräänlaiseksi rouvasväen kansanliikkeeksi: "Olet joko meidän puolellamme tai meitä vastaan"    Monet argumentit perustuivat juoruihin jotka olivat tosiaan härkäseksi kasvaessaan muuttuneet sisällöltään täysin, eli oli tapahtunut ns. sentraalisantrailmiö 

Asiat ja päätökset eivät koskaan ole aivan mustavalkoisesti oikein tai väärin, ja tässä tapauksessa siis itsekin olin sitä mieltä, että tehtävään johon olin lupautunut liittyi arveluttavia asioita, siksi minusta oli rehtiä keskustella. Mutta jos vastapuoli sitten alkaa käyttää alatyyliä ja painostusta  vain saavuttaakseen päämääränsä, niin sellaista ei tietenkään pidä niellä.

Tapaus oli oikein hyvä opetus siitä, kuinka ihmisen laumakäyttäytyminen, hysteria ja juoruilu saa usein irvokkaita piirteitä, terve järki sumenee ja yksilön vapaus seurata omaa etiikkaansa vähenee.
"Joukossa tyhmyys tiivistyy" on kulunut fraasi mutta usein erittäin totta 

Puolueet ja uskonlahkot (ja tietenkin armeijat) ovat instituutioita, joissa usein vaaditaan jäseniltä laumakäytöstä, jota ohjaa harvainvalta. Henkinen väkivalta onkin niiden piirissä pelottavan yleistä 

[Asterix]

Vaikea sanoa mitään, kun ei tiedä asiasta, mutta jos ottaa vastaan
moraalisesti arveluttavan tehtävän, siis ainakin sellaisen, josta tietää,
että voi tulla turskaa sisään muilta ihmisiltä, niin kyllä niissä tilanteissa olen itse pysynyt
täysin hiljaa muille.

Jos on saanut tarjouksen/mahdollisuuden johonkin hiukan arveluttavaan,
niin minulla on tapana sanoa, että saanko miettiä muutaman päivän
ja ottanut sinä aikana kaiken mahdollisen informaation asian tiimoilta
paljastamatta tarjousta/mahdollisuutta, joka liittyy minuun
ja teen päätöksen sen perusteella, alanko siihen vai en.

Jos on jo lupautunut ja alkanut vasta sitten miettiä mahdollisia seurauksia,
niin silloin se on liian myöhäistä, virhe tapahtunut ja eikä sitä auta muilta kysellä
ja kenellekään voivotella.

Mitä sillä on väliä, vaikka siellä olisi 10 000 tai vaikka miljoona rouvashenkilöä epäilemässä,
pystytkö hoitamaan sen vai ei ja oletko heidän puolellaan vai toisella puolella?
Eikö se oma päätös ole oma päätös ja oma elämä oma elämä ja sinä olet sinä?
Ei ne sinua pysty vahingoittamaan tai tappamaan, jos yrittävät, niin se on rikos
ja heillehän siitä ongelmia tulee.

Mihin sinä niiden muiden mielipidettä tarvitset? Onhan sinulla hyvät aivot itselläsikin.
Jos ne eivät ole samaa mieltä jostain, eivät hyväksy jotain tai vaikka eivät tykkää sinusta
tai epäilevät kykyjäsi, niin mihin se maailma tuollaisesta kaatunut
ja mikä ihmeen vaikutus sillä on sinuun tai elämääsi?

Karavaani kulkee vaikka koirat haukkuvat.

[Riitta]

Pelkoahan on kaytetty juuri aseena saadakseen valtaa joko uskonnoissa tai politiikassa 
Mutta kehittyneen ihmisen sisainen mekanismi silloin juuri pitaisi kaynnistya vastustamaan naita laitoksia. 

[sidrika]

Kommentti ketjun ensimmäiseen viestiin, missä kysytään, miksi heikoilla olevaan käydään kimppuun: Lyötyä on helppoa lyödä. Silloin kun ihminen on muutenkin heikoilla syystä tai toisesta, niin hänestä tulee helppo uhri, johon negatiivisten ihmisten on helppo iskeä kiinni. Negatiivisilla tarkoitan niitä, jotka voivat itse huonosti ja jotka hoitavat pahaa oloaan purkamalla sitä muihin. Totta kai on helpompaa purkaa heikoilla olevaan kuin vahvoilla olevaan, joka mahdollisesti saattaa reagoida jopa nauramalla koko asialle, mikä saattaisi olla höykkääjän mielestä nöyryyttävää.
Toisaalta, henkisen kehityksen tiellä oleville on tullut sellainen kokemus vastaan, että ei-henkisellä tiellä olevat saattavat ärsyyntyä ja reagoida negatiivisesti siihen että toinen kasvaa ja kehittyy. Valon lisääntyminen yhdessä ihmisessä aktivoi joskus pimeyden muissa ihmisissä. Joskus kasvua ja kehitystä testataan lähettämällä koettelemuksia ihmisen tielle, jollon kehityksen vakaus ja uskottavuus paljastuu ihmiselle itselleen.
 

[sidrika]

Valon lisääntyminen yhdessä ihmisessä aktivoi joskus pimeyden muissa ihmisissä. Joskus kasvua ja kehitystä testataan lähettämällä koettelemuksia ihmisen tielle, jollon kehityksen vakaus ja uskottavuus paljastuu ihmiselle itselleen.
 

Hmm.. miksi pimeys aktivoituu toisessa jos kerta valo = rakkaus pitäisi enemmänkin parantaa ja tuoda harmoniaa myös muissa kanssaihmisissä ja jos valo herättää toisen pimeyttä niin tuolloin minussa on vielä jotain epätasapainossa? Miksi haluaisin siis lisätä valoa jos toiset reagoi siihen huonosti, tuolloinhan olen jatkuvassa yksinäisyydessä koska esim ihmissuhteista ei tule mitään?

No eihän se sinun lisääntyvä valosi suinkaan aktivoi piilevää pimeyttä kaikissa muissa ihmisissä. Mutta joskus joissakin, sitä yritin sanoa. Esimerkiksi katkerat ja erityisesti kateelliset ihmiset saattavat kokea toisen ihmisen käsittämättömän hyvinvoinnin tai onnellisuuden eli valon provosoivana, jolloin he hyökkäävät liian valoisan ihmisen kimppuun. Tätä on nähty monta kertaa. Tämä ei kuitenkaan näytä olevan ongelma valon määrän lisäännyttyä tiettyyn asteeseen, jolloin henkilön sisäinen valoisuus sulattaa kateellisimmankin raukan vastustuksen. Harva meistä on kuitenkaan päässyt siihen pisteeseen vaan kamppaillaan vaihtelevan valomäärän ja omien varjojen kanssa.

Miksi haluamme uskoa siihen, että meidän elämäämme aina tulee joku "testaamaan" millä tasolla oma anteeksianto tmv henkinen hyve on nk "parantunut", mikä on sellainen taho joka haluaa meitä testata ja mikä on tämä testin päämäärä?? Eikö riitä että elään parhaan kykyni mukaan tässä ja nyt ja yritän parhaani tässä ja nyt? Eikö vainoamiset ole juuri sitä mitä saamme kun "uskomme" että meitä testataan jatkuvasti ja haluamme?? kulkea jotain tietä jossa tämä on nk tavallista?

Yleistä pohdintaa siis 

Kyseessä ei ole "joku" joka testaa, vaan uskon että itse tiedostamatta hakeudumme tilanteisiin, joissa pystytään näkemään missä mennään oman kehityksen suhteen. Esimerkiksi jos kuvittelen jo antaneeni kaiken anteeksi, niin löydän pian itseni tilanteessa jossa paljastuu vielä lisää anteeksiannettavaa. Tai jos olen pöyhkeä kuvitellessani päässeeni henkisellä tiellä pitkälle, niin hakeudun seuraan jossa minulle näytetään että inhimillisyyttä vielä piisaa. En pidä sitä ollenkaan huonona asiana. Tottakai elän ja yritän parhaan kykyni mukaan tässä ja nyt mutta joskus tulen itselleni sokeaksi. Silloin muut saattavat näyttää minulle sitä, mitä en itse huomaa.

[Ebenia]

Itse näen asiat hyvin samoin kuin sidrika. Se "testaus" kuuluu tavallaan kaikkeen tekemiseen aina, ihan samalla tavalla kun vaikka työpaikalla ihmiset, jotka ovat olleet samassa työpaikassa 15 vuotta ja luulevat tietävänsä kaiken, niin yhtäkkiä eteen tuleekin joku pikkulikka, joka joutuu neuvomaan miten tietokonetta käytetään ja näin taas joutuu vähän nöyrtymään polullaan. Sama tapahtuu henkisellä kehityksen tiellä tai millä tahansa muullakin tiellä missä kuljemme vaikka perheen tai ystävien kanssa - aina tulee eteen uusia tilanteita, joissa joutuu haastamaan uskomuksensa itsestään ja se jos mikä kasvattaa!

[Asterix]

Toisaalta, henkisen kehityksen tiellä oleville on tullut sellainen kokemus vastaan, että ei-henkisellä tiellä olevat saattavat ärsyyntyä ja reagoida negatiivisesti siihen että toinen kasvaa ja kehittyy. Valon lisääntyminen yhdessä ihmisessä aktivoi joskus pimeyden muissa ihmisissä. Joskus kasvua ja kehitystä testataan lähettämällä koettelemuksia ihmisen tielle, jollon kehityksen vakaus ja uskottavuus paljastuu ihmiselle itselleen.

No eihän se sinun lisääntyvä valosi suinkaan aktivoi piilevää pimeyttä kaikissa muissa ihmisissä. Mutta joskus joissakin, sitä yritin sanoa. Esimerkiksi katkerat ja erityisesti kateelliset ihmiset saattavat kokea toisen ihmisen käsittämättömän hyvinvoinnin tai onnellisuuden eli valon provosoivana, jolloin he hyökkäävät liian valoisan ihmisen kimppuun. Tätä on nähty monta kertaa. Tämä ei kuitenkaan näytä olevan ongelma valon määrän lisäännyttyä tiettyyn asteeseen, jolloin henkilön sisäinen valoisuus sulattaa kateellisimmankin raukan vastustuksen. Harva meistä on kuitenkaan päässyt siihen pisteeseen vaan kamppaillaan vaihtelevan valomäärän ja omien varjojen kanssa.

Kyseessä ei ole "joku" joka testaa, vaan uskon että itse tiedostamatta hakeudumme tilanteisiin, joissa pystytään näkemään missä mennään oman kehityksen suhteen. Esimerkiksi jos kuvittelen jo antaneeni kaiken anteeksi, niin löydän pian itseni tilanteessa jossa paljastuu vielä lisää anteeksiannettavaa. Tai jos olen pöyhkeä kuvitellessani päässeeni henkisellä tiellä pitkälle, niin hakeudun seuraan jossa minulle näytetään että inhimillisyyttä vielä piisaa. En pidä sitä ollenkaan huonona asiana. Tottakai elän ja yritän parhaan kykyni mukaan tässä ja nyt mutta joskus tulen itselleni sokeaksi. Silloin muut saattavat näyttää minulle sitä, mitä en itse huomaa.

Miksi kukaan haluaa henkiselle tielle ja valon lisääntyvän, jos se aktivoi pimeyttä muissa,
edes joissakin ihmisisssä?  
Toinen juttu on myös se, että ihminen ei koskaan voi minkään uskomuksen/uskon/ismin
kautta päästä eroon kehollisuudestaan ja "pahoista" puolistaan, vaikka kuinka yrittäisi kieltää ne.
Mielestäni erilaiset uskomukset/uskot/ismit vain lisää sokeutta itselleen ja omille "pahoille" teoilleen.

En tiedä mihin sinä uskot ja mihn ismiin "kuulut", mutta kyllä minä olen huomannut,
että valo lisää valoa ja pimeys pimeyttä, mutta minä en usko mihinkään erityisempään,
vielä vähemmän kuulun mihinkään uskontoon tai ismiin tai kävisin missään tilaisuuksissa,
vaan ihan itsessäni näin koen.

Valoisa ihminen näkee valoa muissa ja pimeä pimeyttä, oli se kohde sitten kuinka valoisa tai pimeä.
Ihmisellä on molemmat puolet, vaikka kuinka sitä valoa vain korostaisi.
Ylipäätään sitä kutsutaan luovuudeksi.

Ihminen, joka on negatiivissa, näkee muutkin ihmiset poikkeuksetta negatiivisena
-heidän hyvätkin puolensa.
Ihminen, joka on positiivissa, näkee muutkin ihmiset poikkeuksetta positiivisena
-heidän huonotkin puolensa.

Molemmat luo (=luovuus) itseään uudestaan siinä olotilassaan, eli näkee muissa negatiiviista
ja saa negatiivisuutta osakseen tai näkee muissa positiivissa ja saa osakseen positiivisuutta.
Kaikkien kohdalla se ei ole näin mustavalkoista, koska useimmissa ihmisissä on molemmat puolet
ja hän saa tasaisesti molempia, joka takaa ihmisen oppimisen ja luovuuden lisääntymisen
ja siten henkisen evoluution eteenpäin menemisen.
Muuten täällä ihmiset olisivat esim. keksinnöissään kivikautisella tasolla, jopa alempana
ja voisitte unohtaa sellaisetkin itsestään selvyydet kuin sähkö, juokseva vesi ja tietokone.

Ihminen tarvitsee molemmat puolet elääkseen Maapallolla. Ihminen on kaikenkaikkiaan
hyvin ekonomiallinen olento, jolla ei ole mitään liikaa, eikä mitään liian vähän
henkisesti tai kehollisesti.

Ihmisolennon tehtävä on elää ihmisen elämä Maapallolla, vaikka monet uskonnot ja ismit
korostavat kehollisuuden kuolettamista, johon lasketaan paitsi kehon tarpeet,
niin myös se, mitä egoksi kutsutaan, jota tarvitaan selviytymiseen ja muut "pahat" pois.

Faktaa vain on se, että jokin meidän piirre on yhdessä asiassa hyvä toisessa tilanteessa huono,
Jos se poistettaisiin kokonaan, niin ihminen ei selviytyisi enään.

Jos ihmisen tarkoitus olisi elää Maapallolla henkiolennon elämää, niin se olisi kehoton jo valmiiksi.

Henkiolennoksi siirtymisen voi  ainoastaan tehdä kuolettamalla se keho oikeastikin,
että se keho voidaan maahan haudata mädäntymään.
Jotkin ihmiset nopeuttaa sitä tahattomasti tahallaan ja jotkin ovat valaistuneista tarpeeksi,
että pystyvät onnistuneesti kerrasta vapauttamaan henkensä kehostaan omin voimin.

Odotan sitä uskontoa ja ismiä, joka hyväksyy ihmisen sellaisena kuin se on
-ilman, että sen täytyy kieltää itsessään mitään puoliaan.

Hyvä ja paha on kuitenkin ihmiskeksintö ja universaalissa tuskin on sellaista
käsitettä olemassa.
Kun mustaaukko imaisee jonkun planeetan sisäänsä, niin onko se paha?
Kun meteroriitit törmää planeettoihin, niin onko ne pahoja?
Kun alkuräjähdys tapahtuu, niin siinä tuhoutuu planeettoja, niin onko se paha?
Kun Aurinko päättää laajentua/räjähtää ja polttaa kieroradallaan olevat planeetat
poroiksi, niin onko se paha asia?

Jos katsot ihosi sisään microskoopilla, niin samat tapahtumat voit nähdä sielläkin
solutasolla. Aina on joku solu tai tuma tai atomi,
joka on Planeettansa ja/tai Aurinkokuntansa kuningas tietämättä,
että ei se systeemi vielä siihen omaan napaan vielä pääty.

Jos tapat bakteerin antibiotilla, niin oletko paha sille bakteerille?
Entäpä se antibiotti, joka on elävä ja yksi elämän muoto, tappaa ja tuhoaa sen
toisen elämän muodon bakteerin? Jos et tappaisi sitä bakteeria tai esim. syöpäsolua,
niin koko keho tuhoutuisi.
Samoin käy ihmisen luonnollisen vastustuskyvyn kanssa. Terveet solut tappavat
liikoja bakteereja ja viruksia ja epäterveitä soluja, vaikka tosin eivät tuhoa niitä kaikkia,
vaan pitävät ne kurissa, ettei ne lisäänny liikaa. Ne myöskin muuttavat/auttavat
sairaita soluja tervehtymään.
Kun systeemi on antanut huonon aineksen lisääntyä liikaa, niin se tuhoutuu
-> ihminen kuolee, universaali kuolee.

Jos katsot ihmisrotua ylipäätään ja elämää Maapallolla, niin samat tapahtumat voit nähdä
siinäkin silmämääräisesti omalla tasollasi.
Tässä suhteessa voi ymmärtää sotia ja siitä pienempiä kitkemisiä ja negatiivisten
ihmisten "ojentamista" ruotuun. Ihminen on oas Universaalia ja tekee sen tiedostamattaan.
Koko systeemi tukee toistaan ja auttaa selviytymää parhaalla mahdollisella tavalla.


Ja jos nyt joku sanoo ihmisen olevan ainoa järjellinen olento, joka pystyy valitsemaan
ja teoillaan vaikuttamaan ja ihmisen tarkoitus on "valaistua", niin ihanko tosissaanko
ne väittävät juuri ihmisen poikkeavan tästä universaalista kaavasta ja olevan niin mahtava,
että se pystyy kaavan muutamaan?

[Ebenia]

En tiedä mihin sinä uskot ja mihn ismiin "kuulut", mutta kyllä minä olen huomannut,
että valo lisää valoa ja pimeys pimeyttä, mutta minä en usko mihinkään erityisempään,
vielä vähemmän kuulun mihinkään uskontoon tai ismiin tai kävisin missään tilaisuuksissa,
vaan ihan itsessäni näin koen.

No kaikki ihmiset eivät kuulu mihinkään ismiin ensinnäkään ja toisekseen, minä olen myös täysin ismeihin kuulumattomana ihmisenä huomannut sen, että valo vetää puoleensa pimeyttä. Jokaisessa kehitysvaiheessa on oleellista se, että ihminen joutuu koettelemaan "omaa uskoaan", oli kyseessä sitten usko itseensä, usko elämään, usko niihin asioihin joihin uskoo, jne. Se vahvistaa ja toisaalta ravistelee myös ihmistä.

Ja jos nyt joku sanoo ihmisen olevan ainoa järjellinen olento, joka pystyy valitsemaan
ja teoillaan vaikuttamaan ja ihmisen tarkoitus on "valaistua", niin ihanko tosissaanko
ne väittävät juuri ihmisen poikkeavan tästä universaalista kaavasta ja olevan niin mahtava,
että se pystyy kaavan muutamaan?

Ehkä jokaisen ihmisen kehityskaaressa ja yrityksissä tulla paremmaksi itselleen ja muille ei ole tarkoitus kuvata olevansa poikkeuksellinen tai millään tavalla erikoinen, vaan se lähtee siitä tietoudesta, että on tarve ja halu muutokseen ja tätä kohti lähdetään pyrkimään epäitsekkäästi epäitsekkäistä syistä. Se on mahdollista ja sitä tapahtuu paljon ja sitä on myös psykologiassa tutkittu ja se kuuluu lähes jokaisen ihmisen elinkaareen jossain vaiheessa. Ihmisen kehittymisen halu ja suunta on erilainen, mutta usein samaan suuntaan pyrkivä - astropiireissä sitä kutsutaan "valaistumiseksi", uskonnoissa ehkä nirvanaksi tai taivaaksi, jossain muualla se on vain sitä, kun "kaikki on hyvin ja on tyytyväinen itseensä". Onni ei tule ilmaiseksi kaikille ja sen eteen pitää tehdä töitä. Tämä ns. "valaistuminen" ei useimmiten todellakaan viittaa irtautumista mistään, vaan yhtä suurempaa yhdistymistä.

[Asterix]

No kaikki ihmiset eivät kuulu mihinkään ismiin ensinnäkään ja toisekseen, minä olen myös täysin ismeihin kuulumattomana ihmisenä huomannut sen, että valo vetää puoleensa pimeyttä. Jokaisessa kehitysvaiheessa on oleellista se, että ihminen joutuu koettelemaan "omaa uskoaan", oli kyseessä sitten usko itseensä, usko elämään, usko niihin asioihin joihin uskoo, jne. Se vahvistaa ja toisaalta ravistelee myös ihmistä.

Pakko sanoa tähän, että enpä usko.

Luulen, että nuo uskon "koettelemukset" ovat lähinnä sen tulosta,
kun julistaa ja tyrkyttää sitä omaa uskoansa muille niin, että menee hermot siihen jankkaamiseen
tai/ja kokevat henkisenä raiskauksen yrityksenä sen omasta uskostaan jauhavan,
joka yritää käännyyttää sinut uskomaan johonkin sellaiseen, mitä et pysty täysin
sisimmässäsi hyväksymään.

Se voi mennä myöskin niinkin päin, että johonkin uskova pelkää jotain pahaa tapahtuvan,
jos hän esim. uskonsa, ideologinsa, isminsä tai pelkästään elämänasenteensa kanssa
joutuu tilanteeseen, missä houkuttaa rikkoa sitä vastaan ja se "houkutus" kuitenkin tuntuisi hyvälle.

Tämä on nähtävissä esim. suhtautumisessa rahaan monella. Moni uskoo sisimmässään
rahan ja rikkauden olevan pahasta ja sitten kuitenkin nauttivat siitä,
kun siihen ilmenee mahdollisuus samalla tuntien valtavaa syyllisyyttä
tai jopa pelkoa sen käytöstä ja saamisesta.

Maailmassa ei ole olemassa "pahaa", eikä sen enempää "houkutuksia" tai "kiusauksia"
varsinaisesti, vaan ihminen on tehnyt niitä sääntöjä miljoonittain, millainen hänen täytyy olla.

Jos ihminen on tehnyt säännön itselleen, että hänen täytyy olla tietynlainen,
esim. timmissä kunnossa,
niin se kermainen suklaaleivos on silloin kiusaus ja pahasta ja joku kondiittori
voi sillä koetellä uskoasi ja vakaumustasi, että ei yksi leivos sinua lihota,
vaikka itsessään se sulkaaleivos ei ole mikään paha asia.

Jos ihminen on tehnyt säännön itselleen, että hän tulee jumalaan uskoa ja sen uskon sääntöjä
parhaansa mukaan noudattaa, niin tottakai esim. seksuaalisuus on kiusaus ja pahaa
ja sillä voi joku seksuaalisesti aktiivinen testata vakaumustasi haluamalla naida kanssasi,
vaikka edelleenkään seksuaalisuus itsessään ei ole mitään pahaa.

Jos ihminen on tehnyt säännön itselleen, että hänen pitää valoon uskoa ja valaistumisen toivossa
kieltäytyä maallisesta elämästä niin paljon kuin mahdollista ja kieltää normaalit mielihalut,
niin sitä voi koetella esim. egoismilla ja rahalla, että eikö se olisi kivempaa kun olisi
hyvä asema töissä ja rahaa kaikkiin laskuihin,
vaikka itsessään egoismissa ja rahassa ei ole mitään pahaa.

Listaa voi jatkaa loputtomiin.

Samankaltaisuus vetää aina samankaltaisuutta puoleensa ja voimistuu.
Siksi syntyy esim. uskomuksia ja uskontoja ja ismejä. Siksi rikkaat rikastuu ja köyhät köyhtyy.
Siksi seura tekee kaltaisekseen, negatiivisilla ihmisillä ona tapana kokoontua yhteen
kuin myös posiitiivilla toisten positiivisten kanssa, astrologian harrastajat kokoontuvat yhteen,
kuin myös joogaajat, autourheilusta kiinnostuneet, saatananpalvojat löytävät toisensa,
kuin myös toinen juoppo toisen juopon, rikollinen toisen rikollisen, kaunis toisen kauniin,
rikas toisen rikkaan  jne.

[sidrika]

Miksi kukaan haluaa henkiselle tielle ja valon lisääntyvän, jos se aktivoi pimeyttä muissa,
edes joissakin ihmisisssä?  

Öööh, ei kukaan varmaan lähde henkiselle tielle sen perusteella miten muut mahdollisesti reagoivat? Ja minulle on ainakin täysin samantekevää, vetääkö joku palkokasvit nokkaansa minun potentiaalisesta valoisuudesta. Vaikken väitäkään että minussa olisi erityisen paljon valoa. Sen sijaan minulla on pari ystävää, jotka ovat aivan enkelimäisen hyviä ja valoisia ihmisiä, ja lisäksi ylimaallisen kauniita ja lahjakkaita. Yleensä he saavatkin positiivisen vastaanoton missä kulkevat, mutta aina silloin tällöin he joutuvat kohtaamaan aivan käsittämättömiä aggressioita erityisen katkerien ja kateellisten ihmisten taholta. Ja hekin saavat vain myötätuntoa ystäviltäni, vaikka itse siinä vaiheessa todennäköisesti antaisin takaisin samalla mitalla. Sitä ilmiötä yritin kuvata.

Toinen juttu on myös se, että ihminen ei koskaan voi minkään uskomuksen/uskon/ismin
kautta päästä eroon kehollisuudestaan ja "pahoista" puolistaan, vaikka kuinka yrittäisi kieltää ne.
Mielestäni erilaiset uskomukset/uskot/ismit vain lisää sokeutta itselleen ja omille "pahoille" teoilleen.

En tiedä mihin sinä uskot ja mihn ismiin "kuulut", mutta kyllä minä olen huomannut,
että valo lisää valoa ja pimeys pimeyttä, mutta minä en usko mihinkään erityisempään,
vielä vähemmän kuulun mihinkään uskontoon tai ismiin tai kävisin missään tilaisuuksissa,
vaan ihan itsessäni näin koen.

---
Ihmisolennon tehtävä on elää ihmisen elämä Maapallolla, vaikka monet uskonnot ja ismit
korostavat kehollisuuden kuolettamista, johon lasketaan paitsi kehon tarpeet,
niin myös se, mitä egoksi kutsutaan, jota tarvitaan selviytymiseen ja muut "pahat" pois.

Faktaa vain on se, että jokin meidän piirre on yhdessä asiassa hyvä toisessa tilanteessa huono,
Jos se poistettaisiin kokonaan, niin ihminen ei selviytyisi enään.

Jos ihmisen tarkoitus olisi elää Maapallolla henkiolennon elämää, niin se olisi kehoton jo valmiiksi.

Henkiolennoksi siirtymisen voi  ainoastaan tehdä kuolettamalla se keho oikeastikin,
että se keho voidaan maahan haudata mädäntymään.
Jotkin ihmiset nopeuttaa sitä tahattomasti tahallaan ja jotkin ovat valaistuneista tarpeeksi,
että pystyvät onnistuneesti kerrasta vapauttamaan henkensä kehostaan omin voimin.

Odotan sitä uskontoa ja ismiä, joka hyväksyy ihmisen sellaisena kuin se on
-ilman, että sen täytyy kieltää itsessään mitään puoliaan.

En kuulu mihinkään ismiin tai ryhmään tai lahkoon, paitsi ehkä egoismiin, joka on pahasti väärinymmärretty ja vääristetty käsite.

Ja olen vakaasti sitä mieltä, että valoisuus ja kehollisuus käy hyvin yhteen. Enkä pidä pimeyttä varsinaisesti pahana, se on vain vähemmän valoisaa. 

[^^Queen Nefertiti^^]

hmm.. sopisiko aiheeseen

JUMALA EI VALITSE PUOLTA
 
Heimopäällikkö Josefia kanavoinut John Cali ( www.greatwesternpublishing.org)
6.10.2009
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
 
John Cali:
 
Olen tavallaan puskuritarrojen tuntija. Ne antavat kiehtovia näkemyksiä ihmisluonteesta. Puhumattakaan ajoneuvon omistajan luonteesta!
 
Juuri kuusi päivää sitten näin tarran, joka todella kiinnitti huomioni, enimmäkseen sen vuoksi, mitä Irakissa tapahtuu näinä päivinä. Näin tarrassa sanottiin:

"Helvettiin vihollisemme! Jumala siunatkoon Amerikkaa!"
 
Tämä oli vain yksi tarra, ei kaksi liimattuna vierekkäin. Jos tarkoituksenani olisi uppoutua liikaa ihmisitseen, sanoisin luultavasti: "Mihin helvetissä tämä maailma on menossa? Ei mikään ihme, että kaikki ovat toistensa kurkussa kiinni (kirjaimellisesti)!"
 
Mutta on aina korkeampi näkökulma ja voimme tarkastella elämää siitä, kun olemme yhteydessä tietoisesti korkeampaan itseemme.
 
Tämä kaikki muistutti minua uutiskirjeestä, jonka teimme kuukausia sitten. Meillä on monia uusia tilaajia, jotka eivät ole nähneet sitä. Ja niidenkin jotka ovat nähneet, olisi ehkä hyvä palata siihen. Kun ajatellaan nykyisiä maailmantapahtumia, se on yhtä ajankohtainen kuin silloin. Kenties vielä ajankohtaisempi.
 
Se oli nimeltään: "God Does Not Take Sides."
 
Löydätte alta Josefin ja minun kommentit.
 
Kaiken maailman sapelien kalistelun ja aseellisten konfliktien osalta minua hämmästyttää, miten kaikki osapuolet - omasta puolestaan ja "vihollistaan" vastaan - vetoavat "Jumalan" nimeen. (Tai mitä nimeä he käyttävätkin jumalaisesta voimasta. Käytetään "Jumalaa" yksinkertaisuuden vuoksi.)
 
Uskovatko nämä ihmiset oikeasti, että Jumala on heidän puolellaan ja heidän vihollistaan vastaan? Ja entä sitten vihollisen Jumala?
 
Tässä ei ole mitään järkeä minusta. Onko sinusta?
 
"Sattumalta" kirjoitettuani yllä olevan johdannon Josefin viestiin, eräs rakas ystävä lähetti minulle tarinan, jonka Mark Twain kirjoitti vuosia sitten protestina Amerikan sotajoukkojen invaasioon Filippiineille.
 
Tarinan otsikkona on "Sotarukous". Siinä Twain antaa oman tulkintansa siitä, mitä ihmiset oikeasti rukoilevat, kun pyytävät Jumalaa valitsemaan puolen heidän vihollisiaan vastaan. Tässä hän hänen tulkintansa:
 
"Herra, Isämme, nuoret isänmaallisemme, sydäntemme esikuvat, menevät taisteluun - ole heidän lähellään! Heidän kanssaan mekin menemme hengessä rakkaan kotilietemme suloisesta rauhasta kukistamaan vanhoilliset.
 
"Herra, Jumalamme, auta meitä repimään heidän sotilaansa verisille riekaleille kranaateillamme. Auta meitä peittämään heidän hymyilevät kenttänsä heidän isänmaallisten kuolleidensa kalpeilla muodoilla. Auta meitä hukuttamaan aseiden pauke heidän haavoittuneidensa huutoihin, jotka vääntelehtivät tuskissaan. Auta meitä tuhoamaan heidän vaatimattomat kotinsa tulihurrikaanilla. Auta meitä puristamaan heidän leskiensä sydäntä hyödyttömällä murheella. Auta meitä saamaan heidät vaeltamaan pienine lapsineen ilman ystäviä autiomaillaan resuisina, nälässä ja janossa, kesän auringon liekeissä ja talven jäätävissä tuulissa, henki rikkinäisenä, uupuneena kulkemisesta, rukoillen Sinulta haudan turvaa, ja se kielletään - meidän vuoksemme, jotka palvomme sinua, Herra, tuhoa heidän toiveensa, pilaa heidän elämänsä, pitkitä heidän katkeraa pyhiinvaellustaan, tee heidän askelistaan raskaita, kastele heidän tiensä omilla kyynelillä, tahraa valkoinen lumi heidän haavaisten jalkojensa verellä!
 
"Pyydämme sitä rakkauden hengessä häneltä, joka on rakkauden lähde ja joka on kaikkien niiden aina uskollinen turva ja ystävä, joita koetellaan kipeästi ja jotka etsivät hänen apuaan nöyrin ja katuvaisin sydämin.
 
"Amen."
 
Tässä on päällikkö Josefin näkökulma.
 
Päällikkö Josef
 
Mikä tai kuka tahansa havaitsettekin sen jumalaisen voiman olevan, joka hallitsee maailmankaikkeutta, havaintonne on usein virheellinen. Yleensä liitätte tähän jumalaiseen voimaan (kutsutaan sitä Jumalaksi keskustelumme yksinkertaistamiseksi) piirteitä ja ominaisuuksia, jotka ovat antropomorfisia - tämän luulemme terminne olevan. Eli näette ei-inhimillisellä olennolla inhimillisiä piirteitä. Ja näin ei yksinkertaisesti ole.
 
Tämän päivän keskusteluaiheessamme useimpien ihmisten (ainakin niiden jotka uskovat Jumalaan) näkemys on, että Jumala on meidän puolellamme ja vihollisiamme vastaan. Siksi rukoilette häneltä voittoa itsellenne ja tappiota vihollisellenne.
 
Voitteko nähdä, miten virheellinen tällainen asenne on? Jos Jumala loi kaiken, mitä on, jos Jumala ON kaikki, mitä on, niin miten Jumala voi valita teidän aatteenne ja soimata vihollisenne aatetta? Niin ei tapahdu! Jumala ei valitse puolta.
 
Itse asiassa Jumalan on mahdotonta valita puolta. Miten hän - joka on KAIKKI, mitä on - voisi jakaa itsensä ja suosia yhtä osaa toisen yli? Se on täysin mahdotonta. Ja se näkemys on täysin inhimillinen.
 
Ihminen voisi rukoilla Jumalalta voittoa taistelussa (mikä tietysti merkitsee toisen puolen kukistamista) vain, koska hän on rajoittunut, antropomorfinen ja hänellä on täysin vääristynyt ajatus siitä, mitä Jumala todellisuudessa on.
 
Mitä sotaan tulee, niin Jumala ei välitä, kuka voittaa ja kuka häviää. Ne ovat ihmisten kamppailuja eikä Jumala ota niihin osaa.
 
Jumala kuitenkin sallii kaikkien ihmisten pelata omaa peliään, on kyse sitten rakkauden tai sodan tekemisestä. Pelien on tarkoitus olla hauskoja. Kuitenkin - eikä meidän tarvitse muistuttaa teitä tästä - pelinne ovat usein kaikkea muuta kuin hauskoja teille. Ja se on Jumalasta ok.
 
Jumala rakastaa teitä ehdottomasti ja ikuisesti. Teitä rakastetaan. Piste. Ja "te" merkitsee kaikkia teitä - teitä ja vihollistanne.
 
Jumala rakastaa teitä niin paljon, että hän on valmis antamaan teille täydellisen vapauden pelata elämänne peliä, millä tahansa valitsemallanne tavalla. Olette kaikki vapaita luomaan sen todellisuuden, minkä haluatte. Mutta ette saa sitä valmiiksi tässä elämässä tai missään muussakaan. Itse asiassa ette koskaan lopeta todellisuuksienne luomista.
 
Olette ikuisia valo-olentoja. Kasvu on pelinne. Teidän on määrä pelata tuota peliä ikuisesti. Eikä Jumala välitä siitä, miten pelaatte sitä. Tämä johtuu siitä, että te olette Jumala. Ja saatte tehdä sen omalla tavallanne.
 
Riippumatta siitä miten dramaattiselta tai traagiselta jonkin tapahtuma vaikuttaa ihmisen näkökulmasta, se on vain osa peliä. Ja "lopussa" kaikki voitatte, silloin kun muistatte, kuka olette. Silloin kun muistatte, luotte sitä maailmaa, mitä koette, koska olette Jumala - jokainen teistä.
 
Ja te kaikki pääsette Kotiin - te ja vihollisenne. Sinä OLET vihollisesi. Vihollisesi ON sinä.

[Asterix]

En kuulu mihinkään ismiin tai ryhmään tai lahkoon, paitsi ehkä egoismiin, joka on pahasti väärinymmärretty ja vääristetty käsite.

Ja olen vakaasti sitä mieltä, että valoisuus ja kehollisuus käy hyvin yhteen. Enkä pidä pimeyttä varsinaisesti pahana, se on vain vähemmän valoisaa. 

Tämähän on kuin suoraan minun suustani ja päästäni,
paitsi että minä ehdottomasti kuulun (ainakin) egoismiin.  :
Ihana tavata saman henkisiä olentoja.