seuraava »

[Suljin]

Näimme poikaystäväni kanssa, pyöräillessämme, edessämme lenkillä olleen naisen. Katsoimme toisiamme pari sekuntia ja hän katosi. Huomautin, että oliko edessämme äsken joku ja poikaystävänikin myönsi nähneensä siinä jonkun.

Pysähdyimme pyörätielle ja keskustelimme tästä lisää. Minä olin katsonut naista suoraan ja suht pitkään ja näin hänet tumma hiuksisena, hiukset olivat myös lyhyet. Päällä oli vaaleansiniset vaatteet. Poikaystäväni taas katsoi häntä vähän sivusilmällä ja näki hänet pitkähiuksisena blondina (melkein valkoiset hiukset), valkoiset vaatteet päällä. Nainen ei myöskään ollut tuntunut kummastakaan tietyllä tavalla "normaalilta", vaan oli jotenkin kevyt "taakka" katsella ja kummankin (minun ja poikaystäväni) katseet olivat keskittyneet naisen hiuksiin.

Olemme ennenkin kokeneet yliluonnollisia juttuja, mutta tämä on vasta toinen kokemus, missä näimme henkilön ja tunne oli sama kuin ensimmäisellä kerralla. Tällä ensimmäisellä kerralla näimme kumpikin hahmon samallalailla, tosin hän istui ja näimme hänet hieman ereissä kohdissa, minä näin hänet matalemmalla kuin poikaystäväni.

Onko siinä jokin, että miksi toinen näkee hahmon erillälailla kuin toinen?   Entä kun näin tämän näyn jälkeen, kotiin päästyämme, seinässä auran, joka seurasi silmiäni, oliko tämä vain joku näköharha vai voisiko olla yhteyttä tuohon näkyyn?  :

Kiitos jos vaivaudutte vastaamaan!

[vedenneito]

Tämä olento jonka näitte ystäväsi kanssa ei ollut maasta lähtöisin, ja joskus he tulevat sille näön alueelle joka sinulla on, että pystyit hänet havaitsemaan.
Ei syytä huoleen, nämä kokemukset ovat rikastuttavia ja opettavat meitä ymmärtämään , että muutakin on, mitä emme kaikki vielä pysty havaitsemaan, mutta ehkä vielä joskus.
Astraalisissa ja muilla aineen ohuimmilla tasoilla menee kaikenlaista, eikä ole aina kaikkea hyvä nähdäkään. Se auran näkeminen johtui myös tästä olennosta.
Kaikkea hyvää, t. vedenneito

[Violette]

Tuollaiset kokemukset ovat todella outoja. Tavallaan hyvin arkipäiväisiä, mutta silti niin mysteerisiä. Sitä alkaa ihmetellä, miksi tällaista näytetään. Itselleni on tapahtunut myös vastaavia arkisia pikkujuttuja, jotka ovatkin olleet hyvin mystisiä.

Muutama vuosi sitten olin poikaystäväni kanssa elokuvateatterissa. Kesken elokuvan huomasin, että penkkirivistömme päähän oli ilmestynyt tyttö, joka söi popcornia. Ihmettelin, mistä hän oli popcornia saanut, sillä teatteri oli pienen paikkakunnan pikkuteatteri, jossa ei myyty popcornia. Tyttö oli 10-15-vuotias, hänellä oli pitkät hiukset ja silmälasit, jalassa shortsit ja päällä t-paita. Hän oli jotenkin eksyneen näköinen erilainen nuori, jotenkin nörttimäisen oloinen. En katsonut suoraan tyttöä päin, katselin häntä tavallaan sivusilmällä. Keskityin taas elokuvaan, eikä tyttöä ollutkaan enää missään jonkun ajan päästä, eikä kukaan ollut poistunut salista. Kysyin leffan jälkeen poikaystävältäni, oliko hän nähnyt tyttöä, eikä hän kuulemma ollut. Erittäin omituista.

Toinen juttu tapahtui ihan viime päivinä. Istuin pysäkillä odottamassa bussia. Näin, kun bussi pysähtyi kauempana omaa pysäkkiäni edeltävälle pysäkille. Katselin taas ikään kuin sivusilmällä (en osaa selittää paremmin), kun bussi jatkoi matkaansa, ja nousin seisomaan bussin ollessa lähellä pysäkkiäni. Noustessani seisomaan, tajusin, että bussi oli yhä edellisellä pysäkillä, vaikka aikaa oli kulunut sen verran, että bussi olisi hyvin ehtinyt ajaa pysäkilleni. Samalla oli sellainen olo, että olisin yllättäen herännyt unesta.

[Kokija]

Jatkan tähän omalla kokemuksellani. Olin menossa leikkaukseen, johon meneminen pelotti hirveästi.
Hoitajien laittaessa minua valmiiksi nukutukseen näin salin nurkassa harmaa hiuksisen vanhan miehen. Hänellä oli valkoinen takki päällään ja kädet selän takana ristissä. Hän oli hyvin miettivän näköinen. Olen 100% varma, että hänestä hehkui valoa. Leikkaukseeni ei osallistunut tuollaista henkilöä enkä uskaltanut sanoa mitään, koska minua ei olisi uskottu. Olen varma, ettei minun lisäkseni kukaan muu nähnyt häntä. Hän ei kätellyt minua niin, kuin muut. Eikä kukaan keskustellut hänen kanssaan.Ennen nukahtamistani hän katosi, kuin savupilvenä pois.

[Hiisitär]

Voi miten paljon teillä on ihania kokemuksia! Tuttavapiiriini kuuluu nuori nainen, jolle maadoittuminen on todella vaikeaa - hän joutuu syömään psyykelääkkeitä pysyäkseen maadoittuneena. Hän sanoi minulle, että jos hän ei käytä lääkitystä, hän ei enää erota ketkä vastaantulijat ovat tästä maailmasta ja ketkä sellaisia, jotka vain hän näkee. Hän on kuulemma usein oltuaan ilman maadoittavaa/turruttavaa lääkitystä keskustellut pitkät pätkät jonkun tuntemattoman henkilön kanssa, kunnes joku hänen ystävistään on tullut keskeyttämään hänet kysymällä "kenelle sinä puhut?"