Mä luulen, että suurin osa, jotka rypee surullisuudessa, melankoliassa ja kaikenlaisessa
negatiivisuudessa, itseasiassa tykkää siitä. Sillä, kuten kaikilla epäterveillä riippuvuuksilla,
on vaikutusta kehon terveyteen ja aiheuttaa mm. kipua.
Eihän suurin osa tupakoitsijoistakaan halua tupakoida, mutta silti siinä savussa on niin mukava olla
ja ne tarjoaa tupakkia niille, jotka eivät polta ja saattavat jopa tyrkyttää sitä
ja ivata sitä, joka ei tupakoi.
Mielestäni tuossa surullisuudessa~negatiivisuudessa on sama juttu.
Tällä hetkellä mua vituttaa suunnattomasti ne ihmiset, joilla on jokin itseaiheutettu korvasyyhy,
jostä sitten pitää vinkua, valittaa ja oireilla mitä moninaisin tavoin minulle,
koska minulla asiat ja elämä tasapainossa.
Samalla jotkin paitsi syyttää jostain mielipahastaan,
johon mulla ei ole osaa eikä arpaa
(täällä Astrossakin, vaikka mun viesit voi jättää aivan hyvin lukemattakin)
niin on niitä, jotka kuvittelevat, että minun pitää antaa jotain tukea ja ymmärrystä
niiden ongelmille ja pyrkivät ripustautumaan henkisesti kertomalla vuolaasti
niistä ongelmistaan kysymättä, haluanko minä niitä kuulla ja ottaa niihin osaa,
vaan pitävät sitä niin itsestään selvänä, että tuskin pienessä mielessä edes käy!
Kun pysyt tasapainossa ja iloisena, niin johan on nuo stnan
olen niin alamaissa-narsistit
maalaamassa sitä negatiivisuuttaan seinille, että kyllä noiden sanojesi takana olet niin epäonnellinen
ja katkera ja surullinen jne. ja siis niin missä ja kuinka?
Etteivät vain nuo negatiiviset tyypit peilaa itseään ja pyri vain lisääntymään
ja levittämään sanomaansa?
Jos itse ei pysty itseään auttamaan, saa mun puolesta kokeilla sitä paremmalla onnella
seuraavassa elämässä.
