Kävin katsomassa Pippin esityksen Kiasmassa ystäväni kanssa ja - anteeksi - en tykännyt yhtään!
Liian sellaista... no, siis, hyvä asia, että naisen seksuaalisuus on tapetilla, mutta jotenkin se oli tuotu esiin taas niin... terapiamaisesti ja maallisen himokkailla kielikuvilla, että en ainakaan itse kokenut mitään ihanaa naisen seksuaalisuuden ja feminiinisyyden ylistystä, vaan lähinnä tuli sellainen olo, että tämä on taas tätä perustaidetta. Nainen murskaamassa rintojensa väliin oikein siemenien täytteistä hedelmää, joka purskahtaa rikki ja valuttaa sisältönsä naisen vatsaa pitkin kohti navanalusta... Kivekset kämmenellä sydämenmuodossa ja niitä siinä painellaan naisen peukalolla, jotta saadaan tuo miehinen sydän sykkimään... Että tätä samaa kauraa, jota taide muutenkin aina tarjoaa.
...Tosin minulla on tiedettävästi outo maku ja kun opiskelee ammatikseen taidetta sitä katsoo asioita vähän eri tavalla
Ja energiaherkkänä olen huomannut, että kaikessa taiteessa mitä yleensä katsoo ja tulee vastaan, se pohjaenergia on samanlainen tekijästä riippumatta. Siksi siitä tulee aina sellaista "ai tämä on taas tätä perustaidetta", vaikka se ei kenties fyysisesti tai tekijän tekniikaltaan olisikaan
Suokaa anteeksi avautumiseni, oli ihan pakko!
Minun suokkareita ovat yleensä aasialaiset kuvittajat, eteenkin korealainen kuvitustaide on mieleen. Länsimaalaisista taiteilijoista pidän
Ashley Woodsin töistä esim.
Woodsin näkemys Metal Gear Solid-sarjan Raidenista ja Solid Snakesta, mutta herra Woodsillakin on töitä, joista ei sinänsä välitä.
Yoji Shinkawa on kanssa niin omalaatuinen tyyliltään, että hänen töistään on vain pakko tykätä! Harmi vaan, että netistä löytää todella, todella huonosti hänen töitään...
promo artNiin ja
Ayami Kojima! Luoja, se nainen tekee mm. aivan upeita vampyyriromantiikkakuvituksia maalaamalla perinteisellä tekniikalla! Yksityiskohtien määrä on aivan huikea! En uskalla edes ajatella miten kauan noiden töiden tekemiseen menee...
HectorSimon & DraculaAlucardThe Master of Color
