seuraava »

[K-NRJ]

Äiti. Joillekin se herättää hyvän mielikuvan, joillekin huonon. Joillekin ihmisille se on ensimmäinen sana joka suusta putkahtaa (tosin minun pojallani ensimmäinen sana oli kakka) joillekin sana saattaa kalskahtaa vielä aikuisenakin jos on jäänyt jotain hampaankoloon...

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta äiti? Kaikki meistä eivät ole äitejä. Ne jotka ovat, ovat sitä tietystä syystä. Mistähän? Mikä olisi äidin tehtävä? Onko se vain ottamista? Sitä että kun nainen saa lapsen ja tulee äidiksi, hänen tehtävänsä on tehdä lapsi kaltaisekseen ja riippuvaiseksi itsestään? Vai onko se antamista? Tehdä epäitsekkäitä tekoja jotta lapsi kasvaisi riippumattomaksi ja onnelliseksi ihmiseksi?

Omasta mielestäni parhaan äidin määritelmän antaa Erich Fromm. Hän kuvailee asiaa niin, että äidin tehtävä ja tarkoitus on opettaa lapsi nauttimaan elämästä niin että lapsi aikuiseksi vartuttuaan tuntee suurta elämännälkää ja iloa.

Miten äiti näkyy kartallasi? Missä merkissä on? Mitä aspekteja se tekee?

Jotkut astrologit käsittelevät asiaa myös  /IC:n kautta.  kuvaa monesti äitiä IC isää, vaikkakin 4. huone kuvaa yleisiä kotioloja lapsena.

Mitä muita?  ?

Miten äiti näkyy kansantaruissa ja saduissa? Millainen oli Lemminkäisen äiti? Entä Kreikan mytologian äitityyppi? Entä sadun paha äitipuoli?

Kommentoikaa äitiä. Minä voin kommentoida  -merkkejä äitisuhteen valossa.

[sangviinikko]

Kartallani    on osa  stelliumia,  , yhdeksännessä huoneessa ja 

Jotenkin tuo kuu on niin miehitetty että en sen enempää osaa sanoa juuta tai jaata.
 MC on 

Sanaan äiti liittyy tosiaan aikamoinen tunnelataus..
Itsekin äitinä ajattelen äitiyden olevan sisäänrakennettua.

En tietenkään voi puhua kuin omasta puolestani, mutta äitiys on minulle luonnollista, alkukantaistakin. Emo puolustaa pentujaan. Olen nauttinut äitiydestä kovasti.

Oma äitini oli jokseenkin erilainen äiti kuin itse olen. Olen pannut merkille. Äidissäni ei ollut sinällään mitään vikaa, hän vain toteutti äitiyttään erilailla. Koen itse olevani perinteisemmällä tavalla äiti kuin omani oli. Ehdottomasti olen myös idealistisempi, ehkä jopa nipompi niissä mielestäni tärkeissä asioissa.
Päinvastoin kuin kartastani voisi luulla, olen melko tarkka lapsiani koskevissa asioissa. Heidän turvallisuudessaan sekä hyvinvoinnissaan. Haluan että lapseni kasvavat aitojen asioiden äärellä, leikkivät, eivätkä katso televisiota. Syövät kotiruokaa eivätkä teollisuusmössöjä, käyttävät luonnonmateriaaleista valmistettuja vaatteita, eivätkä muoviakryylejä jne. Pidän näistä periaatteista myös kiinni.

Kuulun ehdottomasti siihen ryhmään, jonka mielestä äiti on kaunis sana.

[epona]

Äiti -sana tuo minulle mieleen pienen pippurisen, mutta aran äitini ensimmäisenä. Hänen tarpeensa tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi...

Toisaalta äiti sana tuo minulle myös mieleen metsän - sillä sieltä olen itse saanut sitä äidillistä energiaa, mitä kaipasin.

Uskon, että jokaisella on äidillistä energiaa, mikälil sitä halua kehittää.

Kuu on minulla neitsyessä ja 8. huoneessa.. -aspekteista en tiedä.. :/

Mitähän se kertoo?

[Asterix]

MC  roikkuva     ( )
ja

Tykkään kyllä kovasti lapsista ja touhuta niiden kanssa, mutta sitten kun ne ovat väsyneitä
ja likaisia, niin minusta on mukavempaa lähettää ne omalle äidilleen.

Koen vastuullisempana käytöksenä sitä, etten tee omia lapsia niin kauan
kuin on tunne siitä, ettei minusta siihen 24h ole.
En lähde arpomaan, josko paremmaksi ihmiseksi tulisin oman lapsen myötä,
kun siinä voi käydä huonostikin -sille lapselle lähinnä.  
Esim. jos en jaksakaan ja väsyn pahoin?  

Toinen pointti on täyspäinen, järkevä ja vastuullinen isä,
joka ei, jos vaikka esim. ero tulee, lähde kostamaan minulle virheitäni sen lapsen kautta
tai käytä lasta lyömäaseena.

Lapsen etu ja paras, jos sellainen minulle ilmestyy, on ykkösasia
ja antaisin vaikka henkeni hänen puolestaan tai jos osottaudun huonoksi
äidiksi jossain toiminnoissani, niin en varmaan ikinä antaisi itselleni anteeksi,
jos en olisi muuttanut käytöstäni tai hakenut lapselleni ja itselleni apua.

Voin olla egoilija kaikessa muussa, mutta lapsen edessä.. No way.
Kärsin tuskaa ja särkyä jo muiden lasten vuoksi, kun näen epäoikeudenmukaisuutta
ja epä-välittämistä.
Otan ajattelematta vapaata koko päiväksi, jos ex-vaa'an nuorin haluaa tulla päiväksi luokseni.
Suhteessa ex-vaaka käytti tuota hyväksi, kun hänellä oli lapsivuoro ex-vaimoltaan
ja ei selkeästi halunnut olla poikiensa kanssa.

Meikäläinen on    
 
 

Bio-äitini on kamalimmista ihmiskuvatuksista, joita olen koskaan tähän mennessä elämääni tavannut.
Äidin malli on löytynyt   ad.äidistä ja matkan varrella viidestä
muusta vanhemmasta naisesta.
Lapsena, kun asuin bio-äidillä, tukeuduin naapurin vanhempaan sympaattiseen tätiin,
jonka luona vietin kaiket päivät.

Bio-äiti väitti, että olen jo vauvasta asti karttanut ja hyljeksinyt häntä
ja olen esim. syliin otattaessa jäykistynyt liikkumattomaksi.
Tosin molemmat veljeni tekivät samaa ja olivat erittäin kosketusarkoja.
Tosin samainen nainen mainosti myös sen puolesta,
että lasta ei saa ottaa syliin ja suukottaa, koska ne ei opi sitten itsenäisiksi ja tavoille.

Bio ja ad-äidin keskinäiset valtataistelut olivat kyllä jotain sellaista,
jotka kyllä murentivat itseluottamusta ja kykyä handlata oma elämä,
kun oli tottunut olemaan heittopussi, kiristyksen ja kiusaamisen väline.

Tosin he myös olivat kuin yö ja päivä luonteiltaan ja tunne-elämiltään
ja vastuuntunto molempia kohtaan oli suuri ja kumpaakin piti osata miellyttää
ja oppia souvimaan siinä välissä.
Olen varmaan onnekas, että sain tuosta syntyneen arvottomuuden tunteen työstettyä pois.

Tälläisiä ajatuksia ja ei ole hajuakaan mitä nuo aspektit puhuvat puolestaan.

[kimo]

Mun  on 10. huoneessa  :ssa, jossa myöskin 
Tekee    ja Ceresiin
Mc on 

Äiti on vähän outo käsite...

Minä olin kasvanut sellaisessa perinteisessä käsityksessä, että jokainen nainen haluaa ja saa lapsia:
Ensin käydään kouluja, sitten tavataan mies. Mennään kihloihin, ostetaan talo ja sitten niitä lapsia tulee. Elo saattaa olla hankalaa välillä, mutta semmosta se naisen elämä on.
Vasta muutama vuosi sitten tajusin, että saa sanoa ääneen ettei halua lapsia.
Tosin olen luvannut itselleni harkitsevani asiaa uudestaan, jos tapaan miehen jonka kanssa luulen olevani yhdessä seuraavat 20 vuotta...

Jos niitä lapsia joskus ilmaantuu, haluaisin heistä itsenäisiä, sosiaalisia, uteliaita. Haluaisin tarjota heille mahdollisuuksia harrastaa ja kokeilla kaikenlaista. Haluaisin että meillä olisi läheiset lämpimät välit, kuitenkin niin että lapsilla olisi tilaa kasvaa omaan suuntaan.
Siis kaikkea sitä, mitä olen kokenut itse jääneeni paitsi...
(kas kummaa, kirjoitan monikossa...)

Oman äidin kanssa homma klikkas jossain teini-iässä ja en nyt kauheesti perusta nykyisestä (mun mielestä) "lässytyksestä". Turha alkaa mitään läheisiä välejä toivomaan. Sanat on sanottu ja teot tehty. Ollaan siis kylläkin ihan puheväleissä ja toimeen tullaan. Asiaa auttaa, että asun 300 km päässä kotoa.

Pitkävihaisuus, "mä muistan kaiken" on kyllä tuota   
Itsenäisyys ja itsepäisyys menee  stelliumin piikkiin.
Noista kolmioista en osaa sanoa mitään

[Esmiralda]

Kaurisenergia!

Olisi kiva jos katsoisit miten näet lapseni itse-äitiyteni valossa. Itsehän olen Kuu-kalat ja minulla oli todella ihanan herkkä, mutta valoisa ja rakastettava äiti, josta en osaa mitään vaikeaa sanoa. Hän on opettanut minulle juuri tuota elämäniloa. Hänen elämänsä puoliorpona oli surullista, mutta hän osasi kaivaa ilon vaikka kiven kolosta.

Skorpioni-pojallani on myös Kuu-kalat huoneessa 3 ja ymmärtäsin, että suhteemme on luotettava ja hyvä, juttelemme paljon näistä synnyistä syvistä. Hänellä on valtavasti Kuulle aspekteja, mm. Pluton kanssa neliö.

Toinen kaksospoika on aivan toisenlainen, ei mieti syntyjä syviä, mutta on hyvin eläväinen ja sosiaalinen, isäksi juuri tulossa. Hänellä on Kuu Kauriissa, huone 6 ja on velvollisuudentuntoinen, uskon, että aivan mainio isä. Kaksosena olen häntä ehkä kasvattanut 'saarnoin ja haukuin', jotta hän osaisi hoitaa elämäänsä, tuossapa sen huomaan. Hänen kuullaan on myös paljon aspekteja, mm. Pluton kanssa kolmio.

Mitä tästä näet?

Itse ihailen äitiyttä ja monesti kovinkin kritisoin. Sillä kaikki miehethän ovat äitiensä poikia.
Tämä äitimyytin ihannointi ehkä näkyy siinä, että kerään äiti-madonnan ja lapsen kuvia. En tiedä mikä niissä on, se tunnelma kai!

[epona]

Mistähän sen näkisi helposti, että mitä  sillä  olisi? Yritin tutkailla karttaani ja luonnetulkintaa, muttei osunut silmään.

 

[Norna]

 Minulle äiti-sana tuo mieleen lämmön, ruoan ja lohdun. Myös etäisyyden, viileyden ja poissaolon.
 
 Oma kuuni on  , 12. huoneen puolella, väljässä yhtymässä  ja  ,    ,   ,    ,    .
 Jos äitiä kuvaa  niin  on siihen yhtymässä.
 
 Oma äitisuhteeni on antanut kyllä monenlaista evästä, se on ollut elämässä isoimpia surunaiheita ja myös ilonaiheita. Äitisuhteeni on ollut lapsuudessa vuosia fyysisesti katkennut (ja siten myös henkisesti), hän oli  , levoton ja rauhaton sellainen, hyvin energinen (suurristi aloitteikkaissa merkeissä) ,  . Alkoholismista kertoo  4. huoneessani.
 Äiti on minulle haava jotain olen kantanut sisälläni (), mutta haavatkin paranevat onneksi ajan myötä ja tuovat viisautta mukanaan. Onneksi on tuo tarkka    , äitini oli hyväsydäminen ja joviaali tyyppi (     ) ja antoi paljon perspektiiviä maailmaan. Hän myös sai minut uskomaan ihmeisiin ja siihen että toiveet toteutuvat kun lopetti juomisen n. 20 alkoholistivuoden jälkeen ja palasi elämääni. 
 Hän toimi nuorempana myös mannekiinina, siitä varmaankin tuo      .

  asustaa kartallani 5. huoneessa 

 Anahata katso täällä karttasi yhteydessä olevaa taulukkoa  -sarakkeesta ja katso mitä aspekteja se tekee planeettoihin omalla pystyrivillään.

  on tunteissaan usein analysoiva, tarkka ja etäisen oloinen, tahtoo tarkastella kenet ottaa lähelleen ja ketä ei. Neitsytkuu on myös hoivaava ja voi olla kriittinen, pikkumainenkin. Näin lyhyesti.

[mirka222]

Ei voi olla totta, Kaurisenergian kirjoittama   /IC osui kuin naulan kantaan minulle    MC nimittäin kaksosissa ja   äitini   ja IC   mikä on biologisen isäni   ...Isääni en ole nähnyt juuri koskaan, viimeksi olen hänet "nähnyt" alle 3-vuotiaana, muistan vaan hänen valkoisen koiransa mutta en isää....Noh sitten isäpuoli, joka ollut elämässäni 3-vuotiaasta asti on   ja minullahan on   ja    ...Hänen kanssaan en ole ikinä tullut toimeen, hän on nälvinyt minua pienestä asti eikä ole hyväksynyt minua "lapsekseen"...Tästä varmaan johtuu osaksi nykyinen "miesvihani" vaikka intohimoisesti olen heihin myös sitoutunut..4. huoneessa   ja     ja   siinä 4. huoneen rajoilla  . Näitä en osaa sen kummemmin kommentoida..


Jaa kommentoinkin tässä lähes pelkästään isästä/isähahmoista Äiti on todella tärkeä ja rakas minulle, jossain tulkinnassa luki, että äitini vaikuttaa jopa liikaa elämääni ja mielipiteisiini mutta vielä en ole kokenut sitä mitenkään ongelmallisena..Äitini on samalla sekä huolehtiva äiti että hyvä ystäväni..äitini on siis      ja                  ,Tämän hetkinen miekkoseni on puolestaan    ja  , jossa yhdistyvät siis biologisen isäni ja äitini aurinkomerkit 

[Rakkauden enkeli]

Minulla on paljon todella ikäviä muistoja lapsuudesta jotka eivät ole ihania suhteessa äitiini ja isääni, mutta silti voi äiti!   Suhteeni äitiini on parantunut ja syventynyt vuosien saatossa huomattavasti ja keskustelinkin oman äitini kanssa eilen puhelimitse. Hän sanoi minulle varmaan kauneimman asian jota on koskaan sanonut. Hän sanoi, että minä olen mitä parhain äiti ja kuinka usein hän on ihaillut ja kadehtinutkin sitä tapaa jolla kuulema lapseni hoidan, kohtaan ja huomioin. Sanoi myös, että kunpa itse olisi osannut olla aikoinaan yhtä hyvä äiti.   Lohdutin häntä ja sanoin, että sinä olet minun rakas äitini kaikesta huolimatta, äläkä syyllistä ja soimaa itseäsi. Menneet on menneitä ja kukaan ei ole täydellinen ja rakastan sinua ihan äärettömästi. Sinä olet hyvä ja ihana äitini.  

[Lilli]

Oma äitini on  ja tiettävästi  . Itse siis olen  ja  . Paljon meissä on siis samankaltaisuutta, mutta suhteemme on ollut aina huono, välillä suorastaan traumaattinen. Ehkä näinä päivinä suhde on hieman neutralisoitunut, mutta en usko meistä koskaan tulevan läheisiä.

Omalla kohdallani MC-IC-linja näyttää todellakin kuvaavan äitiyttä ja isyyttä, oman äitini Aurinko osuu suoraan MC:lle ja isän Aurinko IC:lle. Nyt minusta itsestäni on tulossa äiti, ja transiittien puolesta MC on ollut kovin ruuhkainen.. laskettuna aikana mm. Neptunus on lähes minuuttitarkasti yhtymässä MC:hen.

Äitiys on yksi niitä asioita, jonka olisin mieluummin jättänyt muille. Olisin elellyt ihan tyytyväisenä loppuikäni ilman perheenlisäystä, vaikka on toki myönnettävä, että biologinen kello on muistuttanut jossain vaiheessa minullakin olemassaolostaan. Tikitys loppui kuitenkin jo pari vuotta sitten täytettyäni 40 vuotta. Koska tämä raskaus oli suorastaan uutispommi niin itselleni kuin miehellekin, niin valmistautuminen äitiyteen on myös erilaista kuin sellaisessa tapauksessa, jossa lapsesta ollaan haaveiltu tai sitä ollaan tekemällä tehty. Minun on vaikea edes kuvitella sitä, millainen äiti tulen olemaan. Asian suhteen minulla ei ole odotuksia, kaikki jää vain nähtäväksi. Ehkä oman huonon äitisuhteen takia en näe äitiyden ympärillä minkaanlaista pyhimysmäistä sädekehää, enkä itsekään usko olevani mikään virheetön superäiti. Isäsuhteeni sen sijaan on ollut hyvä ja varmasti omankin lapsen kohdalla tulevaa isää ei taatusti sysätä syrjään lapsen asioista.

Lapsen kanssa tuskin tulen vetämään mitään erityistä roolia. Olen oma itseni, annan hoivaa, tukea, ohjausta ja seuraan hänen kehitystään. Kehittyvät äidinvaistot voivat tietysti antaa oman lisänsä yhtälöön, minulla on sellainen kutina, että saatan olla sellainen leijonaemo-tyyppi. Kypsemmällä iällä äidiksi tulemisessa on ehkä se hyvä puoli, että oman kodin huonoihin oppeihin on kerennyt ottaa etäisyyttä ja kehittää tilalle uusia, toimivia tapoja käsitellä asioita. Omat traumat on ehtinyt käsitellä ja niistä on parantunut. Minun ei siis tarvitse päättämällä päättää, että teenpä kaiken päinvastoin kuin oma äitini, koska tässäkin tavassa hyppää helposti ojasta allikkoon. Onhan oma äitini tehnyt paljon asioita oikeinkin, eikä niitä hyviä asioita haluaisi heittää tästä sukupolvien ketjusta viemäriin.

[Rakkauden enkeli]

Niin ja oma äitini on     En itse todellakaan ole, enkä koe olevani mikään täydellinen äiti, kukapa olisi? Kaikkihan tekevät virheitä... Parhaani yritän kuitenkin ja se riittää. On hyvä olla itselleenkin armollinen.   Minä ainakin helposti syyllistän itseäni näissä äitiys asioissa...  

[Esmiralda]

Lilli, muista toki tämä kaunis ajatus teoriassa jälleensyntymästä, että

lapsesi on halunnut tulla juuri sinun ja isänsä luokse, juuri teitä ohjailemaan ja teidän ohjailtavaksi.
Siinä on jotakin hyvin erityistä tuossa ajatuksessa! 

Parhaassa tapauksessa hän on juuri se sieluperheesi jäsen, jota olet sisimmässäsi kaivannut. 

Uskotko tällaiseen?

[Lilli]

Esmiralda, minulla on hyvinkin vahvat syyt uskoa jälleensyntymään, kun itsekin muistan pätkiä useammista entisistä elämistä.  Näin tässä joku viikko sitten jopa unta siitä, että lapsen synnyttyä tiedustelin häneltä, kuka hän mahtaa olla ja mistä hän tulee. Vastasyntyneeksi hän puhui harvinaisen sujuvaa suomea  ja selvitysten perusteella hän olisi enemmän kytköksissä (karmisesti?) isäänsä kuin minuun.

Mutta saa nähdä, saanko lisää viestejä mahdollisista entisten elämien kytköksistä, synnytykseenhän on kuitenkin vielä reilusti aikaa. Mites muuten miniäsi raskaus etenee? Onko kaikki ok?

[Esmiralda]

Miniäni mietti pään puhki miten sikarokotusten kanssa tekisi. Sitten ajatteli, että haluaa suojella enemmän vauvaa kuin itseään ja otti rokotuksen. Isä taas ei. Mutta hyvin voidaan, jopa paremmin kun alkuetoilut ovat ohi.

Oli ihanaa katsella kuinka he penkoivat vanhoja vauvavaatteitani. Kun poikani otti pikkuruiset potkuhousut syliinsä ja tuuditteli.

Itse en ole jutun eteen tehnyt yhtikäs mitään. En siis vielä ainakaan hölmöile...

Oinaslapsiako tässä odotellaan? Hauska nähkä kumpi meistä hullaantuu enemmän; äitiys vai mummous!

Miten pitkälle äidinäiteihin nuo Kuunmerkit merkitseekään?