seuraava »

[Asterix]

Äidistä:

Itselläni    -    -äiti.
Itse äitinä:    -    -äiti.


Omaa äitiäni olen pitänyt marisijana ja nalkuttajana mitä tulee isää kohtaan, mutta
lapsille (kaikille maailman lapsille) on pitänyt tarjota syli ja avara arvomaailma. Hänen avarasta
maailmankuvasta olen saanut nyt vanhana (kohta 40v) nauttia enemmän kuin nuorempana.
Tosin tiedän myös jo nyt, etten pysty hänen tarpeistaan vastaamaan kun hän tulee "vanhukseksi".

Itsenäisyys on se mihin minun äitini minua valmisti: - MIKSI?
Hän muistutti, että lapsia saa tehdä niinpaljon kuin on valmis yksin hoitamaan.
Ja yksin olen lapseni myös hoitanut. Niin paljon yksin, etten ole aina muistanut siirtää vastuuta tarpeeksi lapsen isälle...

Luulen että halusin tai en, oma rajallisuuteni takia en pysty oman lapseni kaikista tarpeista vastaamaan. Yritänkin kovasti nyt opetella, että niitä tarpeita varten on olemassa koko muu maailma. Näitä tarpeita varten lapseni joutuu yksin opiskelemaan - ja kompastumaan.


Jos lapsella on      aspekti (niinkuin omallani). Hän kokeilee sellaisia rajoja, ettei kukaan inhimillinen olio pysty niihin vastaamaan. Silloin on vain luottamus. Ja toivo että hän palaa ja kysyy apua kun huomaa itsekin sitä tarvitsevansa. Äitiyteen kuuluu myös taukoja!!!

Hyvä opettaja antaa myös maailmalle mahdollisuuden.

Sellaisia asioita tulee mulle mieleen sanasta äiti.
 

No tuo  on yleensä ja  :na juuri niin prklen moisia nalkuttajia, valittajia, arvostelijoita about nothing, jotka tekee sitä vain sen vuoksi,
että sitä pitää vain tehdä ja nähdä syyt, viat ja puutteet muissa, mutta ei itsessä.

Tosin jos se on aspektoitunut johonkin diplomaattisempaan, ystävällisempään 
ja itsekriittisempään merkkiin, kuvioon ja huoneeseen, niin se pehmentää tuota taipumusta.

  pitää  :stä hyvin vulgaarinä ja idiotismina käytöksessä
ja elämänhallinnassa, mitä olen huomannut ystäväpiirissäni ja itsessäni.
Itse olen  -> vastamerkki ja   

[mc82]

Hmm... Mitähän tähän voisin vastata...

Äiti. Mulle äiti on ollut ehkä se henkinen tukipilarini, ihminen, joka on auttanut mua kasvamaan ja kehittymään ihmisenä. Keskustelukumppani, joka jaksaa kuunnella ja neuvoa, jos joku asia vaivaa mieltä. Mun äiti on aina ollut "se hiljainen taustatuki", joka on antanut mun kokeilla siipien kantavuutta maailmalla, mutta äiti on aina ottanut mut takaisin siipiensä huomaan, jos kolhuja tulee ja maailma romahtaa hetkeksi. Äitini on antanut mun vapaasti ilmaista itseäni, mutta on ollut heti kärppänä, jos meinaa tyhmyyksiin ruveta. Lisäksi, äitini on auttanut mua elämäni rakentamisessa ja esim. avustanut tavaroiden hankinnassa uuteen asuntoon (ostanut kattiloita, pyyhkeitä, vuokia, mutta ei mitään sen isompaa), mutta samalla on koko ajan ystävällisesti tuuppinut mua itsenäisyyteen, esim. ei maksanut viikko- tms. rahaa, vaan kaikki säästöni (ja sitä kautta muut hankinnat) on kesätöillä yms. hankittu.

Mulle äiti on tukipilari, osaltaan myös yksi parhaista ystävistäni. Ehkä vaivattoman äitisuhteen näkee mun kartalta siitä, ettei mun Kuulle kohdistu juurikaan raskaita aspekteja.

Aspektit Kuulleni:

  (10. h)
  (11. h)
  (11. h)
  (10. h)
 

Yksi raskas on, nimittäin  .

Niin, ja mulla  7. huoneessa - Kuu on samalla DC:ni hallitsija. Äiti on ollut se leijonaemo, joka suojelee pentujaan viimeiseen hengenvetoon asti. Samalla itsensä toteuttaminen ja varmasti sitä kautta itsenäisyyteen tuuppiminen varmaan on ollut teemana mun äitisuhteessa.

Äiti on  . Äidin  11. huoneessa, joten ehkä tämän vuoksi hän on vielä kuusissakymmenissä erittäin nuorekas "vauhtitäti"   Tietää tasan tarkkaan, mikä on tänä syksynä muodissa maailmalla, musiikkitrendit ja BB-talon asukkaat 

Mun Aurinkoni (= isäsuhde) on taas reippaasti aspektoitunut ja Arskalle kohdistuu myös ikäviä aspekteja. Ehkä se kuvaa kitkuista isäsuhdettani. Isälle olen ollut hyvä vain silloin, kun tuon kotiin hyviä koenumeroita tai käyttäydyn/toimin, kuten isäni haluaa. Mulla  tekee puolineliötä  :lle - isäni on ollut erittäin autoritäärinen mua kohtaan.

Mulla  , mikä ei osaltaan taida kuvata äitisuhdetta... Tai no, ehkä se oman tien ja elämänfilosofian löytyminen viittaa tähän. 10. huoneessa tavaraa, mm.  , kaikki tekevät    :lle.  :n hallitsija  9. huoneessa.

IC  , 4. huone tyhjä - isäsuhde siis tyhjä? 4. huoneen hallitsija  11. huoneessa - kapinaa ja vanhojen rajojen rikkomista, autoritäärisyyden vastustamista? Sitä isäsuhteeni nimenomaan tuntuu välillä olevan, joudun aina taistelemaan saadakseni oman ääneni kuuluviin ja mielipiteeni esille, eikä sekään tunnu auttavan   Välillä tuntuu isän kohdalla, että ihan kuin tiiliseinälle puhuisi. Jos isä jotain saa päähänsä, ei hänen mielipiteensä muutu, vaikka mitä tekisi. Perhanan turhauttavaa, kun ei vaan jaksa aina tapella   Ehkä sen takia olenkin lopettanut vastaanväittämisen, kun ei se johda mihinkään.

Mulla  11. huoneessa - voi muuten vaikuttaa juuri siihen, että itse olen valinnut lapsettoman tien. Eli mielummin annan panokseni esim. vapaaehtoistyössä kehitysmaiden lasten hyväksi kuin että hankkisin ja hoitaisin omia lapsia. Maailma on muutenkin jo ylikansoitettu.

Ceres aspektoituu seuraavasti:

  puolitoistaneliö  (oli siellä toinenkin ikävä Kuu-aspekti, wuhuu!)
  (1. h)
  (8. h)
  (11. h)
  (8. h)
  (1. h)

[mirka222]

Allekirjoitan tuon Sashan mainitseman jousimiesten arvostelun ja nalkuttamisen, itsessä ei ole mitään vikaa, jopa egoistisempi kuin me oinaat, sanoisinko   Esim. meillä opiskeluympäristössä on tämä "pomo"  , joka valittaa jatkuvasti ja etsii epäkohtia muista eikä tajua, että taitaa olla itse se epäkohta  Liekö vielä  lisää tätä egoistisuutta ja tätä jatkuvaa marmatusta

[helinä]

Allekirjoitan tuon Sashan mainitseman jousimiesten arvostelun ja nalkuttamisen, itsessä ei ole mitään vikaa, jopa egoistisempi kuin me oinaat, sanoisinko   Esim. meillä opiskeluympäristössä on tämä "pomo"  , joka valittaa jatkuvasti ja etsii epäkohtia muista eikä tajua, että taitaa olla itse se epäkohta  Liekö vielä  lisää tätä egoistisuutta ja tätä jatkuvaa marmatusta

Oletteko muuten katsoneet tuota Orcus asteroidin paikkaa?
Voisiko se selitää jotain Itsekkyys / Narsismi piirteitä.

Itse olisin lempeämpi kaikille  poikasille, ja vähän vanhemmillekin harjatukille.
Myös  ystävät ovat ihmeellisiä selvijöitä, miten elämä heitä heittää myös niihin epämukaviin seikkailuihin - ja niin helposti muut vie voitot.

Eihän toisen loiston pitäisi olla omasta arvosta mitenkään poissa. Olen kovasti ihmetellyt, että miksi ihmiset eivät osaa pitää asioita asioina. Jos joku tykkää itsestään - eikö se ole vain hyvä asia. Siitä yleensä tulee lämpöä myös muille?? Mutta tämä nyt vaan kommenttina.

Oma nalkuttava äitini tarvitsee turvalliset rajat, mutta on kyllä aina parhaimmillaan toisten ihmisten kannustamisessa. Luulen että kaipaa kehuja enemmän kuin tässä ajassa on valmis saamaan... Surullista, kun kannustus ei ole keneltäkään mistän poissa...
Ja ihmiset niin herkiä masentumaan...

[Lucanne]

Sana äiti...... tuo mieleeni oman äidin joka raatoi neljän lapsen eteen ja kasvatti meidät yksin.

Ja siksipä kai olen itse ollut niin ehdoton monessa asiassa poikieni kanssa.
Minulla on kaksi poikaa ja kaksi lastenlasta.
Tyttö 2.3 v on toisen pojan ja Poika 3.5 v on vanhemman pojan.
Ihania äitin ja mummin ja anopin kullanmuruja kaikki: neljä lasta  ja ihana miniä. 

Minulla on tosi hyvät ja lämpimät välit poikiini sekä miniääni ja tietty niihin pikkuisiin elämänsä alottelijoihin.

On kivaa olla mummi kun lapset ovat vaan ikään kuin lainassa ja taas menevät omaan kotiinsa.
Ja koska mummia nähdään vain kerran viikossa, kahdessa niin mummilla on myös oikeus hiukan hemmotella niitä vaikkakin olen tiukka monista asioista.
Jos sanon jotain niin se on ja pitää. Ei mene pienten päät sekaisin.
Ja silti he tykkäävät minusta kamalasti. Aina saan haleja ja suukkoja tullessa ja mennessä.

Lapset kasvatetaan rajoilla ja rakkaudella.

[Ippuska]

Äiti 
 

[Esmiralda]

Huokaus pääsi, kun luin juttujanne!

Samoin kuin Ippuska! 

Joskus nuorempana ihmettelin, että miten voisin yleensä elää ja olla, jos ei äiti olisi jossakin minua odottamassa.

  Näin sitä kasvaa.

Poika moitti juuri minua, että mitä tuun kommentoimaan, että jos en lakkaa, hän siirtää minut epätoivottujen ystävien listalle. Oi, niin herkkanahkainen! Tai kamala äiti. 

[Lucanne]

Sanopa kuule sille pojallesi, että olet jo sen ikäinen, että tiedät mitä teet ja vastaat omaan huutoosi!

Minun kolmekymppinen yrittää aina välillä komennella mutta olen sanonut, että niin kauan kuin hänen ei tarvitse minua elättää ja vaippoja vaihtaa...... niin kauan olen kykenevä päättämään, eettä mikä on minulle hyväksi ja mikä pahaksi.

[Asterix]

Voi prkle,  viime viikolla meidän perheeseen on syntynyt suloinen pieni prinsessa
ja yksi mummi vaan vetää viinaa niin paljon, ettei pystynyt edes kunnolla puhelimessa puhumaan
ja valitti vain omia (mitättömiä) vaivojaan, vaikka mies on justiinsa parantunut syövästäkin
ja ensimmäinen lapsenlapsi on kysymyksessä. Luulisi, että asiat ovat hyvällä mallilla
ja kun ne itseasiassa ovat, niin ei helevetti, kyllä se näemmä jollain pitää pilalle saada!

Mustasukkainen ja kateellinenkin vielä pienelle vauvalle!

  :pa tietenkin.

Mitähän niistä ristiäisistäkin tulee..? 

[Lucanne]

Paljon onnea......oletko täti vai mikä nyt?

Mutta suuret onnen toivotukset myös uudelle äidille ja isälle!

On ikävä kun on asia tuolla tavalla kun kerroit mutta mikähän on vialla jos tämä "tuore mummi" vain juo???
Hänellä ei ole hyvä olla. Ja kun vielä tarvitsee huomiota juuri noilla "vaivojen valittamisilla".
Hänellä on paha olla vaikka sanoitkin, että hänellä on elämä hyvin.

Kerron...... oma äitini oli aina ahkera ja hyvin aikaan saapa. Mutta sitten tuli käänne.
Hänkin alkoi valittaa, että mikähän nyt on kun sattuu sieltä ja täältä.
En tajunnut sitä silloin. Myöhemmin ymmärsin, että se oli hänen tapansa kertoa kuinka loppuun palanut hän oli.
Jäi eläkkeelle ja hetken oli paremmin mutta oli usein surullisen näköinen.
No, nyt hänellä on eräs dementian muoto.

Voi kun olisin ymmärtänyt silloin ja raahannut hänet lääkäriin.
Mutta minkäs teet kun ei aina ymmärrä.

[^^Queen Nefertiti^^]

äitinä suuri vastuu; miten olla vastuuton kuin miehet? 

oma äiti rassaa näinä päivinä.. MC   , yep uraäiti on, 8

[Asterix]

Paljon onnea......oletko täti vai mikä nyt?

Mutta suuret onnen toivotukset myös uudelle äidille ja isälle!

On ikävä kun on asia tuolla tavalla kun kerroit mutta mikähän on vialla jos tämä "tuore mummi" vain juo???
Hänellä ei ole hyvä olla. Ja kun vielä tarvitsee huomiota juuri noilla "vaivojen valittamisilla".
Hänellä on paha olla vaikka sanoitkin, että hänellä on elämä hyvin.

Kerron...... oma äitini oli aina ahkera ja hyvin aikaan saapa. Mutta sitten tuli käänne.
Hänkin alkoi valittaa, että mikähän nyt on kun sattuu sieltä ja täältä.
En tajunnut sitä silloin. Myöhemmin ymmärsin, että se oli hänen tapansa kertoa kuinka loppuun palanut hän oli.
Jäi eläkkeelle ja hetken oli paremmin mutta oli usein surullisen näköinen.
No, nyt hänellä on eräs dementian muoto.

Voi kun olisin ymmärtänyt silloin ja raahannut hänet lääkäriin.
Mutta minkäs teet kun ei aina ymmärrä.

Kiitos onnitteluista! Onnellinen pienen prinsessan tätihän minä.

Niin.. minä en tiedä tuosta mummista mitään, mutta eikö nuo alkoholistit juo,
oli syy mikä tahansa, ilo, suru tai muuten vaan, kyllä kait ne aina sen syyn löytää,
jos sillä voi sen juomisensa selittää itselleenkin.
Päällisin puolin ainakin kulissit ovat mitä kauneimmat,
mutta tiedän tuon saman bio-äidistänikin, että kaikki oli mahdollista tehdä
näyttämään hyvälle.

Suututtaa niin kovasti veljeni perheen vuoksi ja etenkin tuon pienen ihmisalun vuoksi,
kun sitä haluaisi heille kaikkein parasta kaikessa, luonnollisesti.

Otan osaa äidistäsi.

[Esmiralda]

Sanopa kuule sille pojallesi, että olet jo sen ikäinen, että tiedät mitä teet ja vastaat omaan huutoosi!

Minun kolmekymppinen yrittää aina välillä komennella mutta olen sanonut, että niin kauan kuin hänen ei tarvitse minua elättää ja vaippoja vaihtaa...... niin kauan olen kykenevä päättämään, eettä mikä on minulle hyväksi ja mikä pahaksi.

Niinpä. Kun kuulee kiukkua lapsen suusta, niin usein sitä miettii, miten he todella tulkitsevat omaa äitiään ja minkä kivun kautta. Äideissä on niin monta suuntaa. Kun lukee kaikkia näitä kommentteja, siinä on yksi suunta, mutta miten me äidit tulkitsemme lapsiamme? Miten me koemme äitiyttä subjektiivisesti? Osaammeko nähdä itseämme edes pikkuisen niin kuin lapsi sen kokee?

Siksi kiinnosti tuo, miten lasten kartoilla on tuo kuu. Sehän on usein aivan eri merkeissä kaikilla lapsilla.

Kun tällä facebook-pojallani on Kuu Kauriissa, niin ehkä hän on kokenut minut kaikkeen puuttujana ja kontroilloivana ja antaa nyt vanhempana takaisin, ainakin protestoi.  Kun taas tuota Kaurista minulla itselläni ei ole ollenkaan kartalla.

[Lucanne]

Sashalle:
Vaikka ymmärrettävästi sinusta tuntuu pahalta kun äitisi nauttii sitä alkoholia liian paljon mutta siellä alla voi olla jotain.
Onko hän masentuneen tuntuinen, ei saa nukuttua, ei halua poistua kotoaan, ei maistu ruoka tai sitten syö koko ajan, suklaan himoa, ei välitä ulkonäöstään, puhumattakaan liian harvoin suihkussa käynneistä?

Miten isäsi suhtautuu häneen?
Onko äitisi yksinäinen?
Minä olin vaikka olin aviossa ja siksi erosinkin kun toinen oli kuin olisin ollut ilmaa.
No, hyvä piika tietty olin.

Mutta jaksamista Sinulle!

Esmiraldalle:
Olet oikeassa, että sitä välillä miettii, että mitähän niiden lasten (vaikka ovat jo aikuisia) päässä liikkuu???
Mutta.... tietty riippuu iästä, niin heistä vain täytyy irrottautua.
Mutta..... meillä on kyllä niin, että en sotkeudu ollenkaan poikien elämään jos he eivät itse halua puhua tai jutella siitä.

Se on mielestäni ainoa oikea ratkaisu. Ei anoppi saakaan sekaantua sillä se on heidän oma perhe nyt, eikä sinne passaa mennä sorkkimaan. Kylässä käyn silloin tällöin (asuu kilometrin päässä) ja vanhemman pojan mökillä kesäisin kun hän ja miniä pyytävät.
Mutta näin olen itsekin tyytyväinen. Koko elämäni olen muista pitänyt huolta ja hoivannut.
Nyt minulla on aikaa itselleni ja nautin siitä valtavasti. Voin esim. kutoa juuri silloin kun tekee mieli tai syödä juuri sitä mitä tekee mieli.

Myönnän, että minusta on tullut itsekäs nyt vanhemmiten. Mielestäni minulla on siihen nyt pienoinen oikeus kun ei ammu yli. Olen työni tehnyt ja siirtynyt seurailemaan taka-alalta.

Voi kun on kivaa jutella teidän kanssa vaikka ikäeroa on aika paljon (kai).

Iloa ja valoa teille!
ja muistetaan antaa anteeksi..... itsellemme ja toisille.

[Asterix]

Sashalle:
Vaikka ymmärrettävästi sinusta tuntuu pahalta kun äitisi nauttii sitä alkoholia liian paljon mutta siellä alla voi olla jotain.
Onko hän masentuneen tuntuinen, ei saa nukuttua, ei halua poistua kotoaan, ei maistu ruoka tai sitten syö koko ajan, suklaan himoa, ei välitä ulkonäöstään, puhumattakaan liian harvoin suihkussa käynneistä?

Miten isäsi suhtautuu häneen?
Onko äitisi yksinäinen?
Minä olin vaikka olin aviossa ja siksi erosinkin kun toinen oli kuin olisin ollut ilmaa.
No, hyvä piika tietty olin.

Mutta jaksamista Sinulle!

Mun biologinen äiti on kuollut jo vuosi sitten -viinaan, yllätys-yllätys.