seuraava »

[sherry]

Tuttuni on sairastanut vaikeaa masennusta jo 10 vuotta, ja kaikki mahdolliset keinot lääkityksestä sähköshokkihoitoon on kokeiltu - tuloksetta. Tänään tuli ihan yhtäkkiä mieleen ajatus, että mitäs jos masennus onkin lähtöisin jostain entisestä elämästä. Esim. hän olisi edellisessä elämässään kerännyt niin paljon huonoa karmaa, että joutuu nyt hyvittämään tekonsa tmv.

Voiko tällainen olla mahdollista, vai onko koko ajatus täysin tuulesta temmattu? Ja jos sairaus johtuu edellisen elämän tapahtumista, kuinka tätä vyyhtiä kannattaisi lähteä purkamaan?

Siirtäkää, jos on väärällä aihealueella

[Hiisitär]

Kyllä se on täysin mahdollista - miksei olisi? Kaikkihan juontaa juurensa menneistä elämistä ja siellä tekemistämme valinnoistamme sekä tietysti niistä valinnoista, joita teemme nyt.

[sherry]

Niin, kaikki on mahdollista ja aina kannattaa kokeilla osaisitko sä suositella jotain entisiin elämiin erikoistunutta terapeuttia (vai millä nimellä näitä ihmisiä kutsutaan?), jonka avulla voisi lähteä selvittelemään asiaa?

[epona]

Hei,

Kommentoin tähän nyt sen verran, että kokemuksesta voin sanoa yhden asian.
Ei kannata lähteä tonkimaan menneitä liikaa.
Kerrot, että tuttavallasi on ollut masennus jo 10 vuotta. Hän on varmaan käynyt terapiassa ja kuten jo sanoitkin - kaikkea mahdollista on kokeiltu.

Joskus on vaan keskityttävä tähän päivän ja mennä eteenpäin yrittäen luottaa, että elämä kantaa.

     En siis vastusta edellisten elämien tonkimista - itseasiassa olen erittäin kiinnostunut niistä itsekin, sillä en usko, että minulla olisi tässä elämässä ollut niin paljon ongelmia, ellei siihen liittyisi karma edellisistäkin elämästä.

Mutta - aika on oltava oikea. Menneeseen ei kannata juttua - se ei johda mihinkään.

Just a thougt..

Voimia ja enkeleitä tuttavallesi.

Ja tosiaan - enhän minäkään voi tietää, mikä on hänelle parasta. Ja toisaalta milestäni on rohkeaa selvittää juurta jaksaen syy - jotta kivulias paraneminen voisi alkaa.

/A

[Asterix]

I agree with Anahata.

Jos nuppi sekaisin jo ennestään, niin vieläkö sitä pitää sekoittaa ja hämmentää
enemmän asioilla, jotka on uskonasioita, eikä välttämättä mitään tekemistä
faktan ja normaalin jokapäiväisen elämästä selviämisen kanssa?

Mielestäni se on jokaisen oma-asia, mihin kukakin uskoo, mutta fakta on,
että ihmisen elämä me tänne ollaan tultu elämään tässä hetkessä,
eikä miettimään, mitä eilen, viikko sitten tai 5 vuotta sitten tapahtui
tai vaikka oliko minulla 3 persereikää entisessä elämässä ja raiskattiinko minua niihin kaikkiin
yhtä-aikaa kahden armeijapataljoonan toimesta. :

Suomessa asuessani veljeni, serkkuni ja setäni yhtäaikaisen kuolemien jälkeen
sairastuin masennukseen ja vannon, että sitä pahensi ja pitkitti
(entiset ystäväni ja läheiseni) nuo stnan jeesustelijat,  valo-ihmiset,
shamanistit sun muut, jotka haki syitä masennukseeni siitä, että koska en ota jeesusta vastaan
tai olen tehnyt/kokenut jotain kamalaa entisessä elämässäni ja voi katin ketaleet,
voisin kirjoittaa kirjan kaikista niistä niiden teorioista ja käännytyksistä.

Masennuksen syyt ovat aina tässä elämässä ja piste.

Suomalainen terveydenhuolto, etenkin psykiatrinen hoito on niin syvältä perseestä,
että tuskinpa on kovin kaikki käyty läpi.
Suomessa suuri osa pitkäaikaismasentuneista saataisiin kuntoon,
jos terveydenhuoltoon kuuluisi niinkin yksinkertainen toimenpide kuin verikokeen
otto, että onko henkilöllä vitaminit -ja hivenaineet tasapainossa, imeytyykö ne normaalisti
ja tyyppi ei sairasta esim. kilpirauhasen vajaatoimintaa edes piilevänä.

Olen minäkin saanut raudan ja kaliumin puutteeseen ja kilpirauhasen vajaatoimintaan
Suomessa vahvat masennuslääkkeet ja masennuslääkkeiden sivuoireeseen,
nukkumattomuuteen unilääkkeet.

Tuo kombinaatio on järkyttävä, koska aivot ei oikeasti nuku, ne ei myöskään oikeasti ole virkeät,
ja vika ei ole korjattu, vaan edelleen on vetämätön, heikko ja masentunut.
Ja kun tähän lisäät vielä kaikenmaailman jeesustelijat, valo-ihmiset, entisten tunkioiden tonkijat,
kun olet todella väsynyt, surullinen, tahdoton ja masentunut säkki... pfffff....!

Minusta on ihme, että selvisin tuosta ja minulla on paljon kiittäminen omaa lääkäriäni
ja loistavaa terveydenhuoltoa täällä Wienissä.

[Asterix]

Korostan nyt vielä, että masennus on tulosta aivojen kemiallisesta epätasapainosta.
Sillä ei ole mitään tekemistä entisten elämien kanssa, ei edes lapsuuden kanssa,
ellei sinua ruokittu huonosti ja/tai prissattu niin pahoin, että aloit itse tuottamaan
masennushormoneja ja kemikaaleja aivoihisi, esim. stressi-hormonia, adrenaliinia,
joka on tarkoitettu vain, jos ihminen on vaarassa.
Ihminen ei voi olla vaarassa 24/7, mutta nykyaikana kotiolot ja työt tekee sen.

Ihmisen kasvojen lihakset viestittää aivoihin impulsseja tuottaa tiettyä ainetta/
kiihdyttää jokin toimintaa.
Siksi esim. naaman pelkkä hymy/nauru-asentoon vääntäminen,
vaikka ei hymyilyttäisi/naurattaisi, alkaa hetken päästä olla aitoa, koska lihasten asento
on impulssi aivoille tuottaa rentoutumiseen ja iloisuuten tarkoitettuja hormoneja/aineita.

Syy miksi se epätasapaino on, pitää selvittää perusteellisesti.
Joskus ihmisen syömiset on niin huonoa, että kaikkea kehon toimintoja ylläpitäviä
ainesosia ei aivot saa, joskus jokin vika aiheuttaa, että jokin aine/et ei imeydy.
Joskus myöskin erilaiset myrkyt tekee krampan.

Suomessa on niin kemiallispohjainen lääketiede ja terveyspolitiikka umpimielistä
ja suppeaa, joten kaikkea siellä ei tutkita eikä hoideta ja menetelmät
halutaan pitää mahdollisimman halpoina (vaikka kyllä kuluttajalta ottavat hintaa!),
joten pitää osata vaatia kunnon tutkimuksia.

[Eklektikko]

Vähän erilainen näkökulma:

Itse uskon, että jos masennuksen (tai minkään muunkaan ongelman) juuret ovat menneissä inkarnaatioissa, niin silloin myös tässä nykyisessä inkarnaatiossa on ollut läsnä samanlaisia ongelmanaiheuttajia, samanlaisia kokemuksia jotka ovat sitten vain kertyneet siihen päälle.

Näinollen tämän elämän ongelmien (esim. lapsuus) aiheuttaman masennuksen käsittely ja toipumistyöskentely hoitaa pois päiväjärjestyksestä myös nuo edellisten inkarnaatioiden
samankaltaiset käsittelemättömät ongelmat.

Eli: Vaikka ongelman syyt olisivat menneisyydessä, ne ovat myös tässä elämässä, joten
riittää että keskitytään tähän elämään.

Sasha:
Onko masennus seurausta aivojen kemiallisesta epätasapainosta (tämä on lääkeyhtiöiden oivallinen markkinointikikka...) vai onko aivojen kemiallinen epätasapaino seurausta masennuksesta?

Tutkimuksissa on todettu, että esim. laulaminen ja väkisin hymyileminen nostavat serotoniinitasoja. Saman logiikan  mukaan negatiivinen ajattelu ja kognitiiviset häiriöt laskevat serotoniinitasoja. Ihmisille määrätään masennuslääkkeitä tällä "aivokemian epätasapaino"-verukkeella ilman, että kyseiseltä henkilöltä mitattaisiin  mitään arvoja verikokein! Markkinointikikka ja tulosta lääketehtaiden rahoittamista tutkimuksista. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat...

Masennuksen ja ahdistuksen suurimpia syitä ovat omat kognitiiviset häiriöt
ja automaattiset negatiiviset ajatukset. Vääristynyt ajattelutapa ei ole omaa syytämme,
yleensä se on opittu lapsuudessa mallioppimisen kautta. Olemme silti itse vastuussa siitä,
että saatamme oman päämme reilaan. Onnemme tai onnettomuutemme on kiinni pelkästään siitä,
miten maailman näemme. Me muokkaamme omaa kokemustamme maailmasta omilla ajatuksillamme!

Sanat ovat magiaa, korkeiden värähtelyjen aikana ja niiden edelleen noustessa kutsumme
omilla ajatuksillamme luoksemme tapahtumia ja ihmisiä. Jos ajattelet: Aina kaikki ovat ilkeitä minulle (tässä on kognitiivinen häiriö nimeltä yliyleistäminen), niin kutsut luoksesi ilkeästi käyttäytyviä ihmisiä.

Korkeat värähtelyt tekevät myös sen, että karmasta voi nykyään sanoutua irti ottamalla yhteyden korkeampaan minäänsä ja sanomalla irroittautuvansa kaikesta vanhasta karmasta. Sitä suuremmalla syyllä ne edelliset elämät ovat tämän inkarnaation kannalta lähinnä vain mielenkiintoista osviittaa ja vinkinantajaa, eivät välttämättömiä muistettavia tms. paranemisen kannalta.

[epona]

huh.

Olipa tässä keskustelussa avaavia juttuja minullekkin. Aivan kun olisin itse tilannut sen.

Eli: Vaikka ongelman syyt olisivat menneisyydessä, ne ovat myös tässä elämässä, joten
riittää että keskitytään tähän elämään.

Hyvin sanottu. Tosiaan.

Ongelma tässä saatta olla se, (ja nyt siis puhun vain ja ainoastaan itsestäni) että minä en ainakaan ymmärrä enkä hyväksy tämän elämän (tai lapsuuden) tuomia traumoja, sillä reaktiot niihin ovat Niin vahvoja, että tiedän niiden johtavan juurensa jonnekkin kauemmas ja syvemmälle.
Nim. voi voi kun äiti otti ja jätti yksin pinnasänkyyn itkemään. Ei kai se nyt niin traumaattista voi olla, että edelleen tänäkin päivänä koen kamalaa pelkoa jäädä yksin..

Korkeat värähtelyt tekevät myös sen, että karmasta voi nykyään sanoutua irti ottamalla yhteyden korkeampaan minäänsä ja sanomalla irroittautuvansa kaikesta vanhasta karmasta. Sitä suuremmalla syyllä ne edelliset elämät ovat tämän inkarnaation kannalta lähinnä vain mielenkiintoista osviittaa ja vinkinantajaa, eivät välttämättömiä muistettavia tms. paranemisen kannalta.

Nämä olivat hyvin lohduttavia sanoja.
Kylvenkin violetissa valossa nykyään päivittäin.



Itseni osalta voin sanoa vain sen, että minua ei kyllä sen suuremmin auttanut myöskään tavallinen terapia. Kasvoin aikuiseksi eri terapeuttien sohvilla terapoimassa heitä...
Joo - ei se aiheuttanut muuta kun tilanteen pahenemista.

Näen, että on hyvä tuntea itsensä. Ja olen tonkinut elämääni tarpeeksi. Nyt on aika keskittyä tekemään ja katsomaan eteenpäin.

Silloin kuin itse olin romahduksen partaalla, ja ensimmäistä kertaa elämässäni ymmärsin, etten enää jaksa kulkea yksin elämääni ilmestyi enkeli, joka talutti minua kirjaimellisesti kauppaan, työkkäriin, lääkäriin jne.

Laitanpa tähän yhden tarinan, jonka luin eilen Antony de Mellon kirjasta:

Raajarikko Kettu.

Arabialainen mystikko Sa'id kertoi seuraavan tarinan:

Mies kulki metsän läpi ja näki siellä ketun, joka oli menettänyt jalkansa. Mies ihmetteli, miten kettu pysyi hengissä, mutta sitten hän näki tiikerin saapuvan paikalle riistaa suussaan. Tiikeri söi ensin itsensä kylläkseen, mutta jätti sitten loput saalistaan ketulle.
 Seuraavanakin päivänä jumala ruokki ketun samaan tapaan. Mies ihmetteli kovin jumalan suuruutta ja sanoi itsekseen: "Minäkin käyn lepäämään rauhalliseen paikkaan ja luotan täysin siihen, että jumala huolii kaikista tarpeistani.
 Näin hän tekikin useiden päivien ajan, mutta mitään ei tapahtunut. Mies oli jo lähes kuoleman kynnyksellä, kun hän kuuli äänen sanovan: "Sinä joka vaellat eksyksissä, avaa silmäsi ja näe totuus! Seuraa tiikerin esimerkkiä ja lakkaa jäljittelemästä raajarikkoa kettua."

Näin kadulla alastoman lapsen. Hän oli nälkäinen ja vapisi kylmissään. Kiivastuin ja snoin jumalalle: "Miten sinä voit sallia tämän? Miksi et tee asialle mitään?"
 Ensin jumala ei vastannut mitään, mutta yöllä kuulin äkkiä hänen sanovan: "Olenhan minä tehnyt asialle mitään. Minähän loin sinut."


---

Muuten Sasha. sanoissasi on perää. Vitamiineillä ja kivennäisaineilla On suuri merkitys myös mielen epätasapainossa.

[Eklektikko]

Ongelma tässä saatta olla se, (ja nyt siis puhun vain ja ainoastaan itsestäni) että minä en ainakaan ymmärrä enkä hyväksy tämän elämän (tai lapsuuden) tuomia traumoja, sillä reaktiot niihin ovat Niin vahvoja, että tiedän niiden johtavan juurensa jonnekkin kauemmas ja syvemmälle.
Nim. voi voi kun äiti otti ja jätti yksin pinnasänkyyn itkemään. Ei kai se nyt niin traumaattista voi olla, että edelleen tänäkin päivänä koen kamalaa pelkoa jäädä yksin..

Itse asiassa kyllä se lapsen yksin jättäminen itkemään voi aiheuttaa nimenomaan noin rajun trauman.
Kroppamme on edelleen viritetty savannille metsästäjä-keräilijä yhteisöön. Siinä tilanteessa lapsen jättäminen yksin itkemään tarkoittaa lapselle kuolemanvaaraa.

Lapsuuden hylkäämiskokemukset ovat siis itseasiassa "olen välittömässä hengenvaarassa"-kokemuksia. Ehkä tämä perspektiivi auttaa hyväksymään ne traumat. Toisaalta: Traumojen, tai ennen kaikkea niiden tunteiden läpikäyminen joita traumaa liittyy, aiheuttaa usein ihmisissä vastustusreaktion. Menneen kauhun ja surun tunteminen tässä päivässä, niiden ulos päästäminen, on nimittäin rankkaa puuhaa jota ihminen luonnollisesti välttelee loppuun asti.

Terapia ei välttämättä ole tarpeen, mutta voin suositella esim. Riitta Kokon Tunnepäiviä. Googlaamalla pitäisi löytyä. Hinta mitätön, tunteidenpurku tehokasta.

Se tähän päivään keskittyminen tarkoittaa ainakin minulle nimenomaan tarkkailevaa havainnointia omien ajatusten suhteen: Ajattelenko tässä päivässä automaattisia negatiivisia ajatuksia, tai onko minulla tänään kognitiivisia häiriöitä?

Se on ihan se ja sama missä ne ongelman syyt ovat, ratkaisu on kuitenkin nykyhetkessä.

[Päivi]

No vähän aiheen vierestä mutta sinneppäin. Mulla diagnosoitiin AD/HD tiistaina ja monasti olen ollut masentunut kun en oikeen mitään oo saanu aikaseks josta seurauksena on ahdistus, näin niinkuin äkkiä selittettynä. en ikimaailmasa o eres ajatellu että ko "tautia" sairastaisin mutta sepä selvensi montaakin eri asiaa, eli tämä johdantona sille, että masennus on lieveoire esim tässä diagnoosissa jota pyritään hoitamaan tuloksetta koska hoidetaan seurausta, ei syytä. toivottavasti kukaan ymmärsi.

[Asterix]

Vähän erilainen näkökulma:

Itse uskon, että jos masennuksen (tai minkään muunkaan ongelman) juuret ovat menneissä inkarnaatioissa, niin silloin myös tässä nykyisessä inkarnaatiossa on ollut läsnä samanlaisia ongelmanaiheuttajia, samanlaisia kokemuksia jotka ovat sitten vain kertyneet siihen päälle.

Näinollen tämän elämän ongelmien (esim. lapsuus) aiheuttaman masennuksen käsittely ja toipumistyöskentely hoitaa pois päiväjärjestyksestä myös nuo edellisten inkarnaatioiden
samankaltaiset käsittelemättömät ongelmat.

Eli: Vaikka ongelman syyt olisivat menneisyydessä, ne ovat myös tässä elämässä, joten
riittää että keskitytään tähän elämään.

Sasha:
Onko masennus seurausta aivojen kemiallisesta epätasapainosta (tämä on lääkeyhtiöiden oivallinen markkinointikikka...) vai onko aivojen kemiallinen epätasapaino seurausta masennuksesta?

Tutkimuksissa on todettu, että esim. laulaminen ja väkisin hymyileminen nostavat serotoniinitasoja. Saman logiikan  mukaan negatiivinen ajattelu ja kognitiiviset häiriöt laskevat serotoniinitasoja. Ihmisille määrätään masennuslääkkeitä tällä "aivokemian epätasapaino"-verukkeella ilman, että kyseiseltä henkilöltä mitattaisiin  mitään arvoja verikokein! Markkinointikikka ja tulosta lääketehtaiden rahoittamista tutkimuksista. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat...

Masennuksen ja ahdistuksen suurimpia syitä ovat omat kognitiiviset häiriöt
ja automaattiset negatiiviset ajatukset. Vääristynyt ajattelutapa ei ole omaa syytämme,
yleensä se on opittu lapsuudessa mallioppimisen kautta. Olemme silti itse vastuussa siitä,
että saatamme oman päämme reilaan. Onnemme tai onnettomuutemme on kiinni pelkästään siitä,
miten maailman näemme. Me muokkaamme omaa kokemustamme maailmasta omilla ajatuksillamme!

Sanat ovat magiaa, korkeiden värähtelyjen aikana ja niiden edelleen noustessa kutsumme
omilla ajatuksillamme luoksemme tapahtumia ja ihmisiä. Jos ajattelet: Aina kaikki ovat ilkeitä minulle (tässä on kognitiivinen häiriö nimeltä yliyleistäminen), niin kutsut luoksesi ilkeästi käyttäytyviä ihmisiä.

Korkeat värähtelyt tekevät myös sen, että karmasta voi nykyään sanoutua irti ottamalla yhteyden korkeampaan minäänsä ja sanomalla irroittautuvansa kaikesta vanhasta karmasta. Sitä suuremmalla syyllä ne edelliset elämät ovat tämän inkarnaation kannalta lähinnä vain mielenkiintoista osviittaa ja vinkinantajaa, eivät välttämättömiä muistettavia tms. paranemisen kannalta.

Mjaa...
Väitätkö, että aivot eivät ole osa ihmiskehoa ja ihmiskehoon ei vaikuta mikään suusta alas nielty?
Väitätkö ihan tosissasi, että aivojen balanssi ei ole sama kuin muun kehon balanssi,
joka voi sairastua, kun balanssi keikahtaa, kun esim. bakteerit lisääntyvät liikaa
ja estävät jonkun toisen toiminnon tai vaikka omat solut saa liikaa valtaa ja lisääntyy
holtittomasti ja käy loppuviimein tuhoamaan terveitäkin soluja?

Jos edelleen väität, että sillä, mitä päästäämme nielustamme alas, ei ole vaikutusta,
niin haastan sinut kokeiluun.

Osta se tavallinen suokkisatsi 2-300 g irtokarkkeja, pussi sipsiä ja 1,5 litraa colaa
ja syö sitä ennen vaikka pizza-slaissi tai pastaa lautasellinen.
Jos lisäät siihen hiukan suklaata, niin saat lisäpointseja.

Kun olet mässyttänyt tuon satsin, väitätkö, ettet ole väsynyt ja tunneherkkä
ja tunnet olosi mitä loistavimmaksi ja kauniiksi/viehättäväksi?
Voit lähteä iloisena vaikka heti lenkille ja jaksat juosta?
Et ole helposti suuttuva tai/ja helposti itkevä ja tunnet olosi mukavaksi ja iloiseksi
kenen tahansa seurassa ja kestät muiden mielipiteitä?

Mitä tällä on tekemistä masennuksen kanssa..?
No se, että nuo ovat masennuksen ensioireet.

Niin... kait kuitenkin tunnet myös flunssan ensioireet..?

Jos vielä haluat jatkaa kokeilua, niin pointseja saat siitä,
mitä useampana päivänä viikossa syöt sipsiä, mäkki-ruokaa, karkkia, suklaata,
pullaa ja keksejä.

Asun maassa, jossa lääketiede hyväksyy luontais -ja homeopaattisen lääkityksen
ja jossa kemiallisia myrkkyjä pelätään kuin ruttoa.

Suomalaiset älähtää heti, kun ne on niin pahoin kemiallisen lääketieteen otteessa,
kun siellä sillä monopoli-asema ja politiikka on, että asia näin päätetty ja siitä ei saa valittaa. 

[Ebenia]

Itse olen Eklektikon kanssa samoilla linjoilla. Totta kai sillä on väliä mitä syö ja tietyt ruoka-aineiden sisältämät myrkyt kerääntyvät elimistöön ja vaikuttavat negatiivisesti myös serotoniinitasoihin ja moniin muihin asioihin.

Tosiasia on kuitenkin myös se, että ei ole pystytty vielä täysin todistamaan sitä, tuliko ensin muna vai kana - ensin masennus ja sitä kautta aivojen kemialliset epätasapainot vai epätasapainot aivotasoissa ja siitä johtuva masennus. Muna vai kana, tuskin saadaan koskaan loppua tälle asialle.

Minusta on sinällään aika epäpalkitseva lähtökohta lähteä etsimään mitään syitä millekään ongelmille jostain edellisistä elämistä, koska ne ovat asioita, joille ei voi tässä hetkessä tehdä mitään. Onnellisuudelle on oleellista tutkimustenkin mukaan se, että ihminen erottaa ne asiat, mille voi tehdä jotain ja mille ei ja keskittyy siihen, miten voi muuttaa niitä asioita mitä voi. Kukaan ei voi tietää varmasti onko edellisiä elämiä eikä sitä, että onko nykypäivän ongelmat täysin lähtöisin vain sieltä. Siksi mielestäni oleellista onkin keskittyä tähän päivään ja tehdä se, mitä tänä päivänä voi.

Olen toisaalta myös samaa mieltä siitä, että jossain vaiheessa ihminen alkaa nähdä itsensä vain masentuneena ihmisenä eikä osaa enää päästää irti ajatuksesta, että hän on uhri ja kärsivä ja herkkä ihminen (= masentunut) ja ei pysty päästämään irti näistä ajatuksista ja jää siihen "olen masentunut ihminen enkä muuta voi"- ajatukseen makaamaan.  Sekin on nimittäin aika iso muutos, että päättää, että ei näe itseään enää masentuneena, vaan jonain muuna.

[epona]

Sekin on nimittäin aika iso muutos, että päättää, että ei näe itseään enää masentuneena, vaan jonain muuna.

Amen på den saken.

[Eklektikko]

Mjaa...
Väitätkö, että aivot eivät ole osa ihmiskehoa ja ihmiskehoon ei vaikuta mikään suusta alas nielty?
Väitätkö ihan tosissasi, että aivojen balanssi ei ole sama kuin muun kehon balanssi,
joka voi sairastua, kun balanssi keikahtaa, kun esim. bakteerit lisääntyvät liikaa
ja estävät jonkun toisen toiminnon tai vaikka omat solut saa liikaa valtaa ja lisääntyy
holtittomasti ja käy loppuviimein tuhoamaan terveitäkin soluja?

Osaatko lukea toisten tekstejä neutraalisti, vai teetkö aina omia rivien-väliin-tulkintojasi,
kuten teit minun tekstistäni?  Ja kiihdytkö myös aina omista virhetulkinnoistasi
tällä tavalla?

Kiroitin, että virheelliset ajatustottumukset ovat SUURIN syy, eivät AINOA syy.
Vähemmän kiihkoa ja enemmän huolellista tulkitsematonta lukemista, kiitos.

1) Minä olin masentunut ja ahdistunut myös niinä vuosina, jolloin söin puhtaasti
elävää ravintoa. Siis ei sokeria, ei eläinkunnan tuotteita, ei lisäaineita.

2) Siinä vaiheessa, kun puutuin vahingollisiin ajatustottumuksiini, en puolestaan syönyt
ollenkaan niin terveellisesti, mutta itsetyöskentely auttoi silti minua.

Tottakai ravinnolla on merkitystä, ihminen on psykofyysinen kokonaisuus.

Sinun kokeiluehdotuksesi sisälsivät muuten ruokaa joka toimii kuin päihde:
Sokeri ja gluteeni muodostavat suolistossa exorfiinia. Kyseessä on siis ulkoa
tuleva endorfiinin kaltainen aine. Siis opiaatti.
Rauhoittaa, väsyttää, ei ole kovinkaan terveellistä ja ennen kaikkea:
Koukuttaa rajusti. Minulla gluteenin syöminen lisää unentarvetta tunnin
verran vuorokaudessa. Ei kiva, joten en syö gluteenia.

Serotoniinireseptori on muuten glykoproteiini, eli proteiinin ja sokerin ristisiitos.
Jos ravinnosta ei saa tarpeeksi hyvälaatuista proteiinia, ei kroppa pysty
rakentamaan serotoniinireseptoreja. Ellei niitä ole riittävästi, on mielialakin matalalla.
(Elävän ravinnon pahin ongelma on juuri suuri proteiinikielteisyys, ne kun
tuppaavat olemaan happoa muodostavia.)

Ruoka on toki otettava huomioon mielialan suhteen, mutta jos joku fokusoi
kokonaan ruokaan tässä asiassa ja kieltäytyy tekemästä mitään omille
vahingollisille ajatustottumuksilleen, niin silloin on kyllä kyse torjunnasta ja
haluttomuudesta ottaa vastuuta omista ajatuksistaan.

Rivien väliin lukeminen ja toisten tekstien omavaltainen tulkinta on
oman henkilökohtaisen  mielipiteeni mukaan myös eräänlainen kognitiivinen häiriö.
Minä sanon aina juuri tasan niinkuin tarkoitan, rivien väliin lukeminen jää
lukijan omalle vastuulle. Samoin kuin sen aiheuttamat mahdollisesti rajutkin
tunnereaktiot.

[Asterix]

Osaatko lukea toisten tekstejä neutraalisti, vai teetkö aina omia rivien-väliin-tulkintojasi,
kuten teit minun tekstistäni?   Ja kiihdytkö myös aina omista virhetulkinnoistasi
tällä tavalla?


Rivien väliin lukeminen ja toisten tekstien omavaltainen tulkinta on
oman henkilökohtaisen  mielipiteeni mukaan myös eräänlainen kognitiivinen häiriö.
Minä sanon aina juuri tasan niinkuin tarkoitan, rivien väliin lukeminen jää
lukijan omalle vastuulle. Samoin kuin sen aiheuttamat mahdollisesti rajutkin
tunnereaktiot.

Anteeksi, mielestäni vastaukseni oli neutraali?
Mikä tunnereaktio?  Minulla ei ollut erikoisempia tunteita kirjoittaessani,
nyt on hiukan kummasteleva tunne..?

Tälläinen keskustelufoorumi on keskustelua varten
ja silloin pitää hyväksyä kaikenlaiset kirjoittajat mielipiteineen.
Jos joku on erimieltä kanssasi tai näkee asian toisin,
niin se ei tarkoita vielä, että päässä (pahemmin) vibbaa.

Toki rakastan näitä netti-psykiatreja, jotka pystyy lauseista päättelemään
kirjoittajan mielensairauksia ja tunnetiloja.
Myönnän, että pahimmat kukkuu-tapaukset kyllä pitää itsellänikin silmään.

Minun pitäisi ehtiä siivota kotona, en ole sitä ehtinyt (muka) töiden
ja opiskelujen vuoksi, kerro, onko minulla kaksisuuntainen mielenhäiriö, skitsofrenia
tai jotain pahempaa? 
Mitäs ruokaa ja vitamineja pitäisi napata, että alkasi homma toimia?