Sivuja: 1 2 [3]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Voiko masennukseen löytyä syy edellisestä elämästä?  (Luettu 23209 kertaa)
0 jäsentä ja 2 vierasta katselee tätä aihetta.
Ulkopuolinen
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 742


Profiili
« Vastaus #30 : 20.11.2009 14:17:00 »

Toisaaltahan tämä on aika "pelottava" tieto:
Olemme täydellisesti vastuussa omasta elämästämme ja siitä millaiseksi se muodostuu. On mahdotonta enää heittäytyä avuttomaksi ja syyttää karmaa, astrologista karttaa tai mitään muutakaan omista ongelmistaan. Olemme kaikki luojia ja luomme oman todellisuutemme. Vastuu on meidän, ei kenenkään eikä minkään  muun.

Riippuu näkökulmasta, se on myös suuri mahdollisuus ja onnenavain, mutta se on totta, että vastuu on melkoinen.
tallennettu
Asterix
Vieras
« Vastaus #31 : 20.11.2009 15:00:29 »

Kun luen näitä kirjoituksia täällä, niin mikä ihme siinä on, että normaali tavallisen
elämän kuntoon laittaminen ja sen eläminen tässä hetkessä
on niin hemmetin vaikeaa,
että pitää paeta menneisyyteen (tässä tapauksessa entisiin elämiin)
ja mielikuvitusmaailmaan (tässä tapauksessa ideologiaan, ismiin, uskontoon),
kun meidän ensisijainen tehtävä on elää ja ratkaista pulmat
ja tehtävät TÄSSÄ ELÄMÄSSÄ JA TÄSSÄ HETKESSÄ!? uglystupid2
javascript:void(0);
Odotan aikaa, jolloin tavallisen elämän, tässä hetkessä ja jalat maassa eläminen
tulee taas muotiin ja sitä aletaan arvostamaan jälleen ja sitä halutaan kehittää paremmaksi. Smiley

On minullekin sanottu ja kanavoitu, että olen ollut sitä ja tätä entisessä elämässä
ja nyt minulla tässä elämässä tämä ja tuo karma maksettavana.
Jos olisin ottanut tuosta jonkun ongelman itselleni, niin kyllä aika kukkuu-kunnossa
mieleltäni olisin, siis pahemmin kuin nyt. :Smiley

Hauskaa tässä on se, että samainen kanavoija "päästi minut synnistä"
myöhemmin, kun sanoin, että en ymmärrä kanavointiasi, kun en koe ongelmaksi sitä
ja ennustuksesikin meni vituralleen elämästäni ja sanoi minun olevan vapaa karmastani,
siksi minulle ei voi edes ennustaa, koska päätän itse omasta elämästäni
ja olen itse oman elämäni pomo.  :Smiley

Niinpä niin. Wink

Luulen, että joidenkin ihmisten ongelma on se, että ne ottaa sieluunsa
muiden ihmisten sanomiset ja mielipiteet, eivätkä edes kyseenalaista sitä,
voivatko he olla väärässäkin. Kyllä siinä masentuu kuka vain!

Oma elämä täällä pitää elää ja sinä olet itsesi paras ystävä ja auttaja.

Vastuun ottaminen omasta elämästäkö siinä pelottaa niin paljon, että muihin pitää tukeutua
ja paeta menneisyyteen ja/tai mielikuvitusmaailmaan? Huh

tallennettu
rovatar
Astro-nauttija
****
Viestejä: 948


Keltainen Kosminen Aurinko


Profiili
« Vastaus #32 : 20.11.2009 17:00:19 »

No Kauriilta tuo realismi sujuu ihan luonnostaan.  Grin

Otan myös vastuun omasta elämästäni ja kannankin sen tuomat seuraamukset.

Ei tarvitse syyttää toisia ihmisiä tapahtuneista asioista.
Eikä elinolosuhteitaan, yhteiskuntaa..jne...

Joillekkin asioille ei mahda mitään, mutta sille mahtaa, miten niiden kanssa elää.

Monessa asiassa ihminen voi tehdä valintoja, mitä tekee ja miten toimii.
tallennettu

Aurinko Kauris, AC Skorppari,
Kuu Kaksonen.
Merkurius Jousimies.
Venus Kauris.
Sideerinen Jousimies.
Keltainen Kosminen  Aurinko.
Asterix
Vieras
« Vastaus #33 : 20.11.2009 18:17:12 »

Afro

Tunnen erään naisen, joka on todella syvällä, elämässään
ja kärsii masennuksesta ja yllätys-yllätys,
on mukana kaikenlaisessa hihhuli-ideologioissa ja ismeissä ja uskoo,
että entisestä elämstä hänellä on pahoja karman velkoja, koska hänelle on niin
muut hihhulit sanoneet.

Tyyppi ei maksa laskujansa, ei huolehdi ylipäätään jokapäiväisistä asioistaan,
ei hakeudu koulutukseen, vaikka töitäkään ei saa ja sillä on tämän tästä
hätä, kun ulosottomiehet ovat ovella, häätö uhkaamassa ja välillä ei ole rahaa ruokaankaan.

Lienee selvää, että normaalit ystävät ovat kadonneet ja se käy tyydyttämässä
yksinäisyyttään erilaisilla ennustajilla, selvänäkijöillä, kanavoijilla, energiahoitajilla sun muilla,
jotka ottaa siltä ne vähätkin rahat ja sitten taas on joku lasku maksamatta tai/ja ei ole ruokaa.

Miesystävääkään ei ole sen enempää kuin muitakaan ystäviä,
koska kuka nyt oikeasti jaksaa oman elämänsä ohella jotakuta,
joka valittaa koko ajan, on vailla koko ajan jotain (yletöntä huomioimista, läsnäoloa, apua, rahaa)
ja kykenee keskustelemaan vain entisistä elämistään, auroista, kirouksista,
henkisestä elämästä jne. ?

Minun mielestäni hän on oravanpyörässä, josta on vaikea päästä eroon,
koska normaali arki elämä on niin kamalaa, kun se ei huolehdi siitä,
vaan kaikki elämä ja energia menee siihen, että se entinen elämä oli niin mahdottoman
mukavaa, kun oli rikas kartanoitsija, hallitsija ja niin..  Undecided

Jos se vain lakkaisi uskomasta, ettei sillä ole mitään karman velkoja entisestä elämästään,
vielä parempi, jos se ei edes uskoisi niihin entisiin elämiin.
Voisi nimittäin pelastaa tämän nykyisen todellisen elämän. Wink
tallennettu
Ratkaisu
Astroholisti
*****
Viestejä: 1283



Profiili
« Vastaus #34 : 23.11.2009 02:15:23 »

Itseäni on tämä nykyinen masennuskeskustelu mietityttänyt jo pidemmän aikaa. Osittain sen takia, että siihen on erittäin vaikeaa tuoda omia näkemyksiään ilman, että eri mieltä olevat osapuolet suuttuvat verisesti, jolloin heidän ensimmäinen vastarepliikkinsä on, että sinä et ole koskaan kokenut masennusta, sillä ethän muuten sanoisi noin. Masennus ja muut mielenterveysongelmat vaikuttavat pyhiltä ja mielenterveysongelmaisia tulisi kohdella silkkihansikkailla, heidän elämäänsä ja ajatuksiaan ei saisi kritisoida, koska heillä on niin vaikeaa. Miksi masennuksen taustalla ei voisi olla jotain niinkin aineellista kuin huonot elämäntavat ja vääristynyt asenne elämään?

Itse olen samaa mieltä Sashan kanssa siitä, että masentuneille olisi vain parhaaksi keskittyä oman arjen hoitamiseen, ruokaan, liikuntaan, lepoon ja työntekoon tai opiskeluun. Koen tärkeänä, että masentunut ihminen ei eristäydy yhteiskunnasta. Työttömienkin olisi hyvä toimia aktiivisesti esimerkiksi vapaaehtoistyössä tai vastaavissa sosialisoivissa ja tietyllä tapaa velvoittavissa tehtävissä. Arki kuntoon ensin.

Koen myös, että omalla asenteella ja tahdolla on suuri rooli siinä, kuinka hyvin selviää vastoinkäymisistä, pienistä ja suurista. Jokaisen täytyy opetella selviämään tietyistä asioista, siitä, että kaikki ei aina mene niin kuin pitää, koen sen samanlaisena asiana kuin puhumaan ja liikkumaan opettelemisen. Jokaisella täytyisi olla tietoa ja taitoa selviytyä elämästä, jos se jostain syystä puuttuu, se täytyy opetella. Sen lisäksi tarvitaan suhteellisuudentajua ja elämän tosiasioiden ymmärtämistä. Kyllä jokaisen tätyy tajuta, että lyhytaikaisena ilmiönä alakuloisuus ja "masennus" kuuluvat elämään, jos olet joskus alakuloinen, ei se tarkoita sitä, että olisit sairas. Ja sen takia en koe hirveän järkeväksi etsiä apua ensimmäisenä henkimaailman puolelta, jos edes arkisen todellisuuden asiat eivät ole hallinnassa, eivät tule myöskään henkimaailman asiat olemaan.

Uskon myös vakaasti siihen, että jokainen meistä on kontrollissa omasta elämästään, kukaan tai mikään ei määrää tai kerro sinulle, että sinä olet nyt tällaista masentuvaa tyyppiä, eivät edes astrologiset kartat tai edelliset elämät. Kyllä jokainen on itse vapaa päättämään tässä hetkessä miten asennoituu ja suhtautuu elämään. Omaa kokemustaan elämästään voi muuttaa ja sitä täytyykin muuttaa jos nykyinen asenne ei kanna pitkälle. En usko pätkääkään, että edelliset elämäni määräisivät mitä minä voin tässä elämässä tehdä ja tuntea. Uskon, että persoonamme toki vaikuttavat siihen, miten otamme maailman vastaan, osa meistä on taipuvaisempia melankoliaan, mutta jos itse hyväksyt masennuksen kuuluvan osaksi itseäsi, et tule koskaan olemaan muuta kuin masentunut.

Itse olen nähnyt lähipiirissäni paljon masennusta ja oikeastaan sen takia näkemyksinä siitä on mitä on. Osa tuttavistani on niitä, jotka ajattelevat, että masennus on osa heitä, he ovat ikään kuin hyväksyneet olevansa masentuneita eivätkä koe haluavansa tai jaksavansa muuttaa asioitaan mihinkään suuntaan. Silti he eivät näe, että suurella alkoholinkulutuksella tai huonoilla elämäntavoilla noin muutenkaan on yhteyttä heidän masennukseensa. He siis jatkavat samaa rataa, syövät lääkkeitä ja käyvät juttelemassa ammattiauttijille ilman apua ja koko ajan hyväksyvät hiljaisesti tilansa.

Osan taas tietyllä tapaa koen "haluavan olla masentuneita", he tuntuvat alitajuisesti ajattelevan, että heidän elämänsä on jotain enemmän, koska heillähän on rankempaa kuin muilla. He kokevat elämänsä tyhjäksi ilman masennusta, aivan kuin onnellinen elämä tarkoittaisi sitä, että he olisivat kokemattomia. Koen myös, että nyky-yhteiskunnassa se, että et ole saanut burn outtia jossain vaiheessa elämääsi tarkoittaa, että et ole saavuttanut mitään. Itse koen tämän näin ja pidän sitä surullisena, koska jos ihminen "haluaa olla sairas", hän ei tule koskaan olemaan terve. Mielestäni vastoinkäymisten lisäksi täytyisi oppia hyväksymään myös onnellisuus ja hyvät asiat, mikä ei tunnu olevan itsestään selvyys.

Tästä jutusta jäi nyt kauheasti pois, mutta tässä vähän tiivistetysti mitä asiasta ajattelen. Toki tämä on vain mielipide, joten ei otetan liian vakavasti.
tallennettu

askendentti jousimies
 aurinko neitsyt
 kuu harka
 mars oinas
 venus rapu
 merkurius vaaka
Ulkopuolinen
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 742


Profiili
« Vastaus #35 : 23.11.2009 09:45:25 »

Joskus ei ole muuta vaihtoehtoa, vaikka ihminen olisi saanut elämältä kaiken niin jos hänen sisäinen maailmansa ja oma elämänsä ei kohtaa niin ei siinä mikään auta. Me sairastumme yleensä vielä fyysisesti ja voimme pahoin vaikka emme tiedä mikä olisi syy.

Jokaisella on oma tasonsa ja siinä tasossa on hyvä elää. Jos joku toinen saavuttaa sen pienemmällä vaivalla ja tyytyy omissa silmissään vähempään niin sehän on hyvä, mutta joskus vain tulee jatkaa matkaansa, uskaltaa.

Ja totta, tärkeintä on se, että mieli, ulkoinen elämämme ja henkemme on tasapainossa. Ja se tasapainossa olo tarkoittaa sitä, että jokainen noista osa-alueista on yhtä tärkeä. Ja sen saavuttaakseen, ainakin minun on tarvinnut olla hyvinkin puhdas ajatuksilta ja teoiltani. Ja sitä puhtautta on myös huolehtia omasta elämästään riittävän hyvin. Silloin syö oikein, maksaa laskunsa ajallaan ja kyllä myös on irti riippuvuuksista.

Minulle joku sanoi aikoinaan, että paras tapa saavuttaa sisäinen tasapaino on siivota omat tapansa, kotinsa ja elämänsä aivan konkreettisella tavalla. Ja se toimii uskokaa pois.

Masentunutta ja mielensä haavoittunutta todellakin tulee kohdella silkkihansikkain, edetä varovasti ja tukea heitä oivaltamaan itse omat ongelmansa. Se on vaikea työ, koska joskus elämässä on tapahtunut todella isoja traumoja, oma elämän valinnat tuntuvat vääriltä ja muutos on liian pelottava.

On olemassa kahdenlaista masennusta, ulkoista ja sisäistä. Tämän lisäksi on olemassa kaksi ääripäätä reagoida ongelmiin, syyttämällä itseään ja syyttämällä toisiaan. Jokainen tapaus on erilainen, jokainen mieli on erilainen, sairastumistaustat ovat erilaiset ja parantumiskeinot ovat erilaisia. Se, joka ei ole käynyt masennusta läpi on pääsääntöisesti melko kyvytön ymmärtämään kuinka pohjalla ihminen voi olla.

Syrjäytyminen on yksi suurin riski masennuksessa. Vaikka arki tuleekin laittaa kuntoon niin joskus ihminen tarvitsee todella paljon lohtua, kannustusta ja jotta asiat sujuu hänen on kyettävä kokemaan itsensä tärkeäksi, rakastaa itseään ja jos sitä ei tee ei koskaan tule paranemaan. Kaikki kulkee käsikädessä. Jos masentunut korjaa vain itsensä ja elämänsä, masennus voi tulla tasapainon saavutettaessa yhä voimakkaampana takaisin.

Parantuminen on aina kolmijakoista, henkistä, psyykkistä ja ulkoista. Yhtäkään ei saa vähätellä, jokainen osa-alue on tärkeä, mutta joskus ihminen sairastuu vain henkisestä syystä, hänen mielensä on täysin kunnossa ja elämä moitteeton. Joskus jo pelkkä vaikea avioliitto sairastuttaa ja ihminen parantuu eroamalla ja joskus vaikea trauma sairastuttaa ja ihminen voi huonosti vaikka hänellä olisi kaikki muutoin kohdallaan. Siksi koskaan ei voi yleistää asioita.

Asenne, tahto, usko ja toiveet ovat äärettömän tärkeässä roolissa. Ilman niitä ei yksinkertaisesti mikään onnistu tai onnistuu, mutta ei sillä tavoin kun on tärkeää. Vastuu elämästä todellakin on meidän, mutta ei meidän tarvitse silti yksin sitä vastuuta kantaa ja yksin elämäämme kulkea. Kaikki me ystäviä, myötätuntoa toiselta tarvitsemme. Vaikka vastuu onkin oma niin ei meistä kaikista löydy valitettavasti sitä taitoa päättää omasta elämästään ja valinnoistaan. Kunpa se olisikin niin helppoa.

Sinulla on in hienoja ajatuksia, mutta otitko huomioon, että joskus elämä tarjoaa meille aikamoisia haasteita, joihin itse emme voi vaikuttaa, läheisemme kuolee, sairastumme vakavaan sairauteen, menetämme työpaikkansa ja silloin elämästä tulee melkoisen haastavaa.
tallennettu
Ratkaisu
Astroholisti
*****
Viestejä: 1283



Profiili
« Vastaus #36 : 23.11.2009 10:43:14 »

Sinulla on in hienoja ajatuksia, mutta otitko huomioon, että joskus elämä tarjoaa meille aikamoisia haasteita, joihin itse emme voi vaikuttaa, läheisemme kuolee, sairastumme vakavaan sairauteen, menetämme työpaikkansa ja silloin elämästä tulee melkoisen haastavaa.

Niin no, ehkäpä otin asiaan vähän turhankin fyysisen näkemyksen, toki en kiellä sitä, että henkinen puoli ei olisi yhteydessä hyvinvointiin, mutta itse koen parhaana lähestymistapana laittaa ensin konkreettisen maailman kuntoon. Ja koska itselläni tämä on toiminut vaikeidenkin aikojen keskellä niin ajattelen ehkä liiankin paljon sen toimivan kaikilla ^^

Itselläni on taustalla monta vuotta syömishäiriöitä, jotka aiheutuivat narsistisen ystäväni hyväksikäytöstä ja pyrkimyksestä päästä siitä irti. Koin ikään kuin syömishäiriön olevan se ainut henkilökohtainen asia, johon kukaan muu ei päässyt käsiksi. Vuosin myötä tilanne ajautui melkeinpä täydelliseen yksinäisyyteen ja eristäytyneisyyteen. En koe kuitenkaan tarpeelliseksi jakaa tässä asiasta juurikaan enempää. Minulla parantuminen alkoi siitä, kun mielenterveyshoitoon pääseminen pitkittyi jonojen vuoksi ja sisuunnuin siitä, silloin päällimmäinen ajatukseni oli, että pe***le, jos ei apua tule, niin sitten ei tule, tästä selvitään vaikka hampaat irvessä.

Siitä lähti konkreettisesti oman elämän muuttaminen, pakotin itseni syömään ja elämään terveellisesti, hankin hyviä harrastuksia, joissa minulla oli hyviä tavoitteita. Pakotin itseni sosiaaliseksi ja järkeilin maailman ja oman minäkuvani. Kuitenkaan kaikesta huolimatta en koe, että missään vaiheessa sairauksiani ja kokemuksiani olisin elänyt huonoa elämää. Suhtauduin silloin asioihin itseironisesti ja naureskelin, että kylläpäs minulla menee huonosti, mitähän seuraavaksi. En ajautunut sinänsä missään vaiheessa itsetuhoon, sillä pidin sitä naurettavana, enkä missään vaiheessa nähnyt luovuttamista vaihtoehdoksi.

Jälkeenpäin ajateltuna olen tietyllä tapaa kiitollinen, että koin mitä koin, sillä se on tehnyt minusta vahvan ja itsenäisen ihmisen, joka uskoo, että oma elämä on omissa käsissä, aina voi tehdä jotain. Vuosien jälkeen en tunne surua tai koe, että jos joku puhuu näistä asioista, että se kolahtaisi arkaan paikkaan, sillä olen hyväksynyt menneisyyteni. Olen nykyään oppinut myös ymmärtämään, että itsetunto ei ole ulkoinen ominaisuus, vaan se on jokaisen perusominaisuus, se on se tukipilari johon elämässä täytyy luottaa. Toki paranemiseeni vaikutti meditointi ja joogaaminen, mutta ne tulivat vasta alun jälkeen, sen jälkeen kuin tein tietoisen päätöksen.

Itselläni on siis varsin konkreettinen suhtautuminen henkisiin asioihin, mielestäni kaikki henkinen on samalla myös fyysistä, esimerkiksi meditaatio rentouttaa kehon, koska aivomme antavat sille rauhan puhdistautua ja olla reagoimatta fyysisiin ärsykkeisiin jne. Minulla asia meni siis näin, mutta pidän periaatteessa itseäni ihmisenä, joka ei helposti vaivu alakuloisuuteen tai masennu, ihmisellä joka on taipuvainen melankoliaan ei minun tieni välttämättä toimi. Jokasen täytyy siis löytää oma tiensä, minä koen jo löytäneeni. Tietysti en voi sanoa, että olisin kokenut läheisen henkilön menetyksen, joten siitä selviämisestä en voi edes puhua.
tallennettu

askendentti jousimies
 aurinko neitsyt
 kuu harka
 mars oinas
 venus rapu
 merkurius vaaka
Asterix
Vieras
« Vastaus #37 : 23.11.2009 16:40:31 »

Minun adoptio-äitini sanoo aina, että kodin siivoamisessa ja järjestelemisessä
siivoaa ja järjestelee samalla oman psyykkeensä.
Samoin kauniissa, puhtaissa ja silitetyissä vaatteissa hoitaa mieltään
ja mitä muuta kivaa hän aina miettii. :Smiley

Kysymyshän molemmissa on ankkuroimisessa itsensä maahan,
jolloin ajatus selkiytyy ja itsellä on hyvä olla.
Masentuneiden ongelmahan on se, että niillä ei ole jalat maassa -> ei maadottuneet
ja ne leijailee liikaa ajatuksissa, harhoissa, mielikuvitusmaailmassa jne.

Yksinkertainen harjoitus joka vähänkään masentuneelle on mennä
luontoon kävelemään, halailee puita ja vaikka ottaa maata/kiviä käsiinsä ja tuntee sen.
Toinen keino on ottaa kävelylenkillä kengät ja sukat pois ja kävellä avoin jaloin hetken.
Jos on lunta tai märkää, sen parempi, -ainakin tuntee paremmin. Tongue

Mamushkan vinkkejä. Wink

Joillekin tosin riittää siivoaminen ja laskujen maksu siihen maadoittumiseen.

Kun maadoittunut, jalat tukevasti maassa, niin voi alkaa ilman psyykksitä vaara
miettimään niitä henkisiä juttuja.
Muutoin kyllä saa asiansa ja sitä mukaa elämänsä ja psyykkeensä vielä huonompaan tolaan.
tallennettu
epona
Vieras
« Vastaus #38 : 23.11.2009 16:43:13 »

Lainaus
Minun adoptio-äitini sanoo aina, että kodin siivoamisessa ja järjestelemisessä
siivoaa ja järjestelee samalla oman psyykkeensä.
Samoin kauniissa, puhtaissa ja silitetyissä vaatteissa hoitaa mieltään
ja mitä muuta kivaa hän aina miettii. Roll Eyes

Oih - kiitos, että muistutit tästä!  smitten
tallennettu
Ulkopuolinen
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 742


Profiili
« Vastaus #39 : 24.11.2009 10:45:20 »

Minun adoptio-äitini sanoo aina, että kodin siivoamisessa ja järjestelemisessä
siivoaa ja järjestelee samalla oman psyykkeensä.
Samoin kauniissa, puhtaissa ja silitetyissä vaatteissa hoitaa mieltään
ja mitä muuta kivaa hän aina miettii. :Smiley

Sinulla oli viisas adoptio-äiti.
tallennettu
Asterix
Vieras
« Vastaus #40 : 24.11.2009 11:47:50 »

Minun adoptio-äitini sanoo aina, että kodin siivoamisessa ja järjestelemisessä
siivoaa ja järjestelee samalla oman psyykkeensä.
Samoin kauniissa, puhtaissa ja silitetyissä vaatteissa hoitaa mieltään
ja mitä muuta kivaa hän aina miettii. :Smiley

Sinulla oli viisas adoptio-äiti.

Hän ON edelleen. Wink
tallennettu
Ulkopuolinen
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 742


Profiili
« Vastaus #41 : 24.11.2009 15:49:47 »

Vielä parempi! Minä kun joudun itse puhumaan menneessä muodossa niin se näköjään tuli niin luontevasti.
tallennettu
Sivuja: 1 2 [3]
  Tulostusversio  
 
Siirry: