Kiitos vinkistä Ebenia, löysin googlettamalla kattavan kuvauksen tuosta aspektista, tässä osuva pätkä:
Feelings of instability that often persist also diminish your self-esteem, resulting in insecurity. You may lack a firm personality centre, fluctuating between Moon and Uranus, between emotion and logic, finding a home nowhere. You could find it useful to experience your emotional depths as deeply as possible. Let them rise to the surface; feel and understand their intensity, without cutting them off whenever they become unpleasant by an 'intellectual put-down' as inferior and not part of your preferred self-image. Equally, your mental interests and pursuits should be emotionally resonant, drawing both levels together. As your nervous system is overamplified, attempts like these help moderate and balance the flow of combined energies, thus making it easier for you to live with others without frequently feeling a restless obsession for change.
Joo sitten oli kyllästymisestä ja yhtäkkisistä muutoksista, kun ei jaksa enää vanhaa, hypätään uuten suhteeseen ja sitten vingutaan vanhaan takaisin, kun uusi ei ollutkaan niin suloista kuin kuvitteli :
kuulostaa herran menneisyydeltä...Toivottavasti ei tulevaisuudelta
Tuo tietty persoonan häilyvyys mua on eniten, varsinkin alussa häirinnyt...Noh, nyt kun laskin tarkemmin niin olemme tunteneet 1,5 vuotta ja olen kai ainut "pysyvämpi" suhde koko hänen naishistoriansa aikana..Meilläkinhän se alkoi myrskyisänä on/off-tilanteena, jossa minä olin se katkaisijanapin painaja yllättäen...3 vuoden kauko"suhde" hänellä on ollut joskus teininä->>nähneet kork. kerran viikossa ja ollut kai enemmän "vapaampi suhde" kummallakin ollut jotain sutinaa muidenkin kanssa..Huomaa tuon piirteen hänessä, että ei tunne kuuluvansa oikein mihinkään, koska on kokeillut asioita laidasta laitaan ja mitään ei ole oikein jäänyt käteen..Tuo 3 vuoden "suhde" on mielestäni ainut "pysyvämpi" asia ollut hänen elämässään, jonka muistoa hän on sitten halunnut aiemmin "vaalia" ja roikkunut menneessä...Muutenkin aistin hänessä aluksi paljon menneessä "roikkumista", kai jokin suojakeino rakentaa itselleen perusturvaa, jota ei itse pysty luomaan..Esim. kun olimme off-vaiheessa, hän pakkomielteisesti säästi kaikki pienetkin paperilappuset, mitä olin hänelle kirjoittanut ja oli nukkunut minun pyyhkeiden kanssa sängyssään, mikä vieläkin naurattaa
Hänellä on vieläkin jotain keskiaikaisia vaatteita, mitä exät ovat hänelle ostaneet, mua se on häirinnyt, mutta terapeuttini sanoi (käyn terapiassa vaikeiden miessuhteiden/vaikeuden olla miesten kanssa suhteessa vuoksi, yllättäen
) että kyse on ennemminkin siitä, että henkilöllä on jokin muisto siitä, että hänessäkin on ollut jotain hyvää ja että on onnistunut jossain ja toisaalta siis minäkuvan pönkitystä ei niinkään exien kaipaamista tms, mitä minä olen ajatellut sen takana olevan...
Toisaalta olen itse myös niin haastava persoona, että hyväksyn suhteen vain kaikki tai ei mitään-periaatteella, olen melko ehdoton ja herrani tietää sen...on/off-vaiheessa, kun herra oli käyttäytynyt mielestäni häilyvästi, pakkasin kaikki kamani ja häivyin kuukaudeksi ilmoittamatta mitään, revin kaikki antamani kortit ja nakkasin antamani lahjat roskikseen...Siitä lähtien on käyttäytynyt kunnolla...
Hirveää draamaa ja haastavuutta suhteessamme on ollut mutta jostain syystä tunnen, että olen kohdannut jollain tapaa vertaiseni, olen hirveä dominoimaan mutta näivetyn silti "tossukoiden" kanssa..Toisaalta mies ei saa myöskään olla itsekään liian dominoiva, muuten tulen surulliseksi ja egoni pakottaa minut lähtemään suhteesta..
