seuraava »

[^^Queen Nefertiti^^]

miksi en juurikaan tunne näitä?

1- valon pitäisi vetää puoleensa pimeää vai? (no ehkä nettichatissa)
2- ei ole aikaa moisille peleille?
3- olen onnekas?
4- en enää edes vedä puoleeni pimeyttä, tulee vain hyviä tyyppejä kehiin, muut out?

[Asterix]

Joskus vuosia sitten luin Hermann Hesseltä, että

“If you hate a person, you hate something in him that is part of yourself. What isn't part of ourselves doesn't disturb us",

ja sen jälkeen olen aina halunnut miettiä tunteita huonoista energioista ja kemioista hieman syvällisemmin. Eikö välillä se syy voisi löytyä myös peiliin katsomalla? Onko mahdollista, että me koemme jonkun ihmisen negatiivisena, koska itse emme ole tasapainoisia? Eli jos joku asia ärsyttää toisessa ihmisessä, se voisikin olla asia mikä puuttuu meiltä tai joka ärsyttää meitä myös itsessämme. Esimerkiksi jos olet hiljainen ihminen voit kokea suunnatonta vihaa äänekästä ja kärkästä persoonaa kohtaan, vaikka syy saattaisi olla siinä, että itseltäsi puuttuu näitä ominaisuuksia.

Itselläni koin ehkä elämäni negatiivisimpia energioita ryhmässä, jossa tämä kyseinen ihminen oli "johtajan" asemassa. Melkein ensimmäisestä hetkestä lähtien vihasin häntä, koin myös että hän vihasi minua. Kun olin aikani kärsinyt asian kanssa, menin suoraan sanomaan mitä ajattelen ja miten monessa asiassa hän toimii väärin, kun olin nämä asiat sanonut ääneen kävikin ilmi, että kyseisellä henkilöllä oli erittäin rankkaa yksityiselämässään, eikä hän ollut tajunnut omaa käytöstään.
Jälkeenpäin myös tajusin, että oma vihani johtui siitä, että olen persoonana erittäin samanlainen ja koska olen kilpailuhenkinen johtajatyyppi se aiheuttaa suunnatonta kitkaa, aivan kuin kyseessä olisi ollut tappelu lauman johtajuudesta.
Joten voiko tässä tilanteessa sanoa kumpi oli pahempi minä vai hän? Jos en olisi asiaa selvittänyt olisin vain tyytynyt ajattelemaan, että hän on paha ihminen. Asian selvittäminen kuitenkin auttoi minua ymmärtämään myös itseäni eli joskus myös suora puhe auttaa.
En sano, että asia olisi näin joka tilanteessa ja joka ihmisen kanssa, mutta aina kannattaa silti miettiä vähän pidemälle.

Sanot paljon ja asiaa. Osui ja upposi.
Ihminen on edelleen eläin enemmän kuin luuleekaan.

on "kiinnostavaa" miten jotkut kokevat muut "negatiivisiksi" joita pitää "rajata pois" ja itse saa mellastaa ja laukoa ties mitä ikävyyksiä muille.. eikö?

I agree ...Täältäkin, mitä on seuraillut, löytyy ikävän negatiivisia ihmisiä jotka nostaa itseään jalustalle; minä, minä olen parempi kuin te muut -tyyliin. Mutta, jätettäköön sellaiset omaan arvoonsa

Mistäköhän sekin johtuu, että joillakin ihmisillä on tarve kokea joidenkin muiden
ihmisten olevan jalustalla tai vähintään nostavansa itsensä sinne?  

Olisiko omanarvontunteella mitään tekemistä asian kanssa?  

Jos kokee jonkun olevan jalustala, niin pakostakin ihmisen täytyy tuntea jalustattomuus silloin.

Keltä se on pois, jos kokee jonkun olevan jalustalla itsensä tai vaikka toisten nostamana?
Mikä estää (sinua) itseään nousemasta jalustalle, jos niin kokee hyväksi
ja ylipäätään noihin jalusta-teorioihin uskoo ja elää niitä?  

[epona]

Minkälainen on negatiivinen ihminen? Tai negatiivisesti toimiva ja ajatteleva ihminen?

Onko se ihminen jollain tavalla paha? Tai huonoksi - ja jos, niin kenelle?

[Ebenia]

Negatiivisia ihmisiä on tosissaan mielestäni nuo tuollaiset tyypit, joista Saturnalia ylempänä kuvaili. Sen sijaan negatiivista energiaa voi lähettää hyvin positiivisetkin ihmiset, jos heillä on asioita joita eivät ole käsitelleet, ahdistusta, aukkoja aurassa etc. Negatiiviset ihmiset toki aika todennäköisesti myös liikkuvat aika negatiivisissa energioissa, mutta ei välttämättä. Joillekin ihmisille se valittaminenkin on sellainen tapa, joka ei kuitenkaan mene sen syvemmälle persoonaan. Eli aika monimutkainen juttu lopulta.

[Asterix]

Tuo kateus korostuu aina suomalaisten kanssa keskusteltaessa, luonnollisesti,
mutta ei sitäkään tarvitse liittää aina kaikkeen.

Minä olen seurastani hyvin valikoiva ja tykkään miellyttävistä, älykkäistä ja itsenäisistä ihmisistä.
Minä en halua lähelleni ihmisiä, jotka tekee oloni epämiellyttäväksi
esim. valittamalla, stressaamalla ongelmillaan, haluamalla ja puhumalla jatkuvasti pahaa
jostain toisesta tai aliarvioi itseään koko ajan tai arvostelee liikaa muita jne.
tai on ilkeä ja epäystävällinen minulle tms.

Miksi pitäisi? En minä syö ruokakaan, mistä en pidä ja laita inhottavia vaatteitakaan päälleni.
Minä en yksinkertaisesti ole masokisti, enkä saisi siitä itselleni mitään sielullista tyydytystä.

Kulttuurieroista sen verran, että minusta tuntuu, että suomalaiset tykkää hiukan kärsiä
ja se on ylpeyden aihe, mitä enemmän on kärsinyt, niin siksi varmaan ne kestää
epämiellyttävää seuraa hyvin pitkään, saattavat tulla jopa riippuvaiseksi siitä sen
ylpeyden ja kunnia-asian vuoksi, joissain tapauksissa siitä saatavan säälin vuoksi,
joka kiillottaa sitä kunnian kruunua, kuinka kestävä ja sinnikäs pirulainen sitä onkaan!

Täällä kateellisiin ihmisiin suhtaudutaan niin, että niiltä puuttuu paljon
ja on vähän tuollaisia reppanoita ja elämässään epäonnistuneita ihmisiä.
Sitä ei nähdä niin helposti muissa kuin suomalaisessa kulttuurissa nähdään
mutta itävaltalainen päästelee small talkina, että...
"Oih, olen niin kateellinen hänelle, että hän pääsee rantalomalle rentoutumaan..!" :
"Olen niin kateellinen sinulle, kun olet niin lahjakas tyyppi...!"
"Olen kateelinen asunnostasi, olet niin onnekas...!"  jne. hyvin positiivista kadehtimista.

Itävaltalainen äänestää hyvin jaloillaan ja kännykällään, oletko in vai out.
Ne kääntää sinulle selän, eikä noteeraa sinua, jos olet out syystä tai toisesta,
joka yleensä on liika blah-blah, joka tarkoittaa, että puhut liikaa muista/ko. henkilöstä.

Täällä juorutaan paljon, mutta se pitää tehdä niin hienoisesti,
että sinusta tai puheestasi ei tule vaikutelmaa, että juoruat.
(tiedä sitten miten se tehdään..!)

Itävaltalainen ei koskaan puhu avoimesti itsestään, perheestään, busineksestaan
ja muista yksityisasioista muuta kuin hyvin lyhyesti, hyvin ympäripyöreää ja aina pelkkää hyvää
ja pidättäytyy mielellään kevyessä small talkissa ja välttelee sanomasta mielipidettään
kiivaisiin ja raskaisiin aiheisiin ja välttelee kiivasti  ja syvällisiä julkisesti keskustelevia ihmisiä,
mutta kuuntelee tarkasti. 
Syvällisyydet, tärkeät -ja yksityiset asiat pidetään itsellä ja puhutaan vain kahden kesken,
joten sille kateudelle ei kai anneta tilaa..?

[Ulkopuolinen]

Negatiivisia energioita vastaan voi suojautua aivan yksinkertaisesti kohtelemalla jokaista ihmistä kunnioittavasti, nähden hänestä myös sen hyvän puolen ja tuntea aitoa myötätuntoa hänen vajaavaista käytöstään vastaan. Ei kukaan aivan aidosti tahallaan ole ilkeä, ilkeys on opittu käyttäytymismuoto.

Kun omat tunteemme ovat aidot ja pyynteettömät olemme suojassa.
Näin minä uskon ja kun asiaa jokusen aikaa mietin niin onhan sitä nuoruudessa tosiaan selvinnyt joukkoraiskausyrityksestä ja taponyrityksestä ja monen monituisesta muusta ongelmasta. Samoin työssäni kohtaan joskus melko haastaviakin asiakkaita ja joka kerta tällä asenteella olen selvinnyt.

Mutta tulee osata myös olla antamatta omaa energiaansa toiselle ihmiselle, siihen oppii luultavasti opettelemalla kanavoimaan ja kanavoinnin kautta tunnistamaan oman energiansa virtauksen ja jos oma energia on epäpuhdas niin puhdistamalla se vaikkapa ajattelemalla jotakin itselleen hyvin tärkeää.

[Asterix]

Sasha:

Suomessa monesti Oikeudenmukaisuus rakennetaan kateuden päälle. toisaalta luulen että oikeudenmukaisuuden syntymisessä saattaa yleisluontoisestikin vaikuttaa kateus, yhtenä tekijänä. valitettavan paljon oikeudenmukaisuus usein täällä nähdään niin, että 'mieluummin lasketaan se joka on ylenpänä alas muiden tasolle. kuin koitetaan nostaa niitä muita jotka on alempana myös sinne ylös...ja keskitetään voimat siihen)....minä näkisin että jälkimmäinen olisi rakentavampi vaihtoehto :

Totta, Suomessa ajatellaan henkilökohtaisella tasolla niin, että on oikeudenmukaista minulle,
että muilla/toisella menee huonommin kuin minulla ja epäoikeudenmukaista minulle,
jos jollakulla on paremmin kuin minulla, koska se on otettu pois minulta sitä toista varten.

Tuohon asenteeseen perustuu suomalainen käsitys oikeudenmukaisuudesta.
Kommunismi elää suomalaisessa luonteessa hyvin vahvana edelleen
ja kyllä se edelleenkin on niin, että jokaisessa meissä suomalaisessa
asuu pieni neuvostoliittolainen.  :

Kulttuurieroista sen verran, että minusta tuntuu, että suomalaiset tykkää hiukan kärsiä
ja se on ylpeyden aihe, mitä enemmän on kärsinyt,[/color] niin siksi varmaan ne kestää
epämiellyttävää seuraa hyvin pitkään, saattavat tulla jopa riippuvaiseksi siitä sen
ylpeyden ja kunnia-asian vuoksi, joissain tapauksissa siitä saatavan säälin vuoksi,
joka kiillottaa sitä kunnian kruunua, kuinka kestävä ja sinnikäs pirulainen sitä onkaan!

totta, taas yksi perisuomalainen piirre, jota voisi jopa hieman uudelleen miettiä, kuinka tarpeellinen se on?


noh, allekirjoittanut on onnellinen suomalaisuudestaan, ja sen takia voi sitä kritisoidakin, on itse kadehtinut myös toisia mutta rehellisesti pystyy väittämään että kateus ei ole luonteeni isoin haaste, sekä jonka romanttiseen näkemykseen kuuluu myös kärsiminen rakkaudessa(ja on kärsinytkin, suomalaiseen tyyliin, oikeen kunniaksi asi )...mutta suhteellisuus on aina hyvä muistaa!

kärsiminen kärsimisen takia voi olla vaan typerää, eikä siitä ede välttämättä opi mitään....muuta kuin sen, että sitä voi itse valita istuuko avoimessa sellissä ja valittaa vankeuttaan vaikka ovi on auki. mutta, joskus voi tarvita tälläistäkin kokemusta, jos sen on itse valinnut :

Niinpä, mutta onhan se sanonta, että tyhmästä päästä kärsii koko kroppa.
Niin minäkin kaiksesta kritisoinnistani huolimatta olen onnellinen ja ylpeä suomalaisuudestani,
että sitä saa kritisoida ja siitä voi heittää ihan hyvin vitsiä ja herjaa.

Niin ne muutkin tekee. Voit kuvitella millainen itse-ironia itävaltalaisilla on Hitleristä
ja omista kansallisista vioistaan ja hullunkurisuuksista,
joita maailman hassuimmissa polvipituisissa nahkapöksyissä on mukava naureskella.
Itävaltalaiset ovat siitä hauska kansa, että niillä on loistava itseironia
ja niille ei ole mikään ongelma tunnustaa omat kansalliset vikansa,
vaan ne lisää pökköä pesään jonkun sarkastisen ja itseironisen vitsin muodossa.

Tokihan he ovat jo niin vanha kansa ja kulttuuri, joten se ei ole enään mikään
kansallinen itsetunto-kysymys.  

[Asterix]

siitä kärsimyksestä vaan, että kyllä on niinkin että mieheni sai kärsiä paljon takiani kun olin traumoissani ja ahdistuksissani usein helvetillistä seuraa (ja tämä kertoo minulle siitä että minua rakastettiin enkä ollut vaan vaihdettavissa )...äitini kärsi teininä takiani kun olin vaikea nuori, isäni kärsi uppiniskaisuuteni takia (vaikka on itse ainakin yhtä uppiniskainen :)...ystäväni saattoi kärsiä aikoinaan jatkuvista itsekkäistä tilityksistäni kirjeissä, terapeuttini kesti minua vuosikausia ....eli: olen itsekin aiheuttanut kärsimystä...ja se minun näkökulmasta rakkautta laajemmassa näkulmassa edustava tekijä on se, että hyväksyy jonkin verran kärsimystä toisilta ihmisiltä...kun kukaan ei ole täydellinen.

Hetkinen...?  Eikö vanhempien ja terapeuttien pidäkin kestää,
oli se kersa ja asiakas kuinka kusipäinen tahansa..? 

Minun mielestä täysin eriasia perhesuhteiden ja hoitosuhteiden kanssa
ovat vapaa-ehtoiset yksilön valinnat, että kestääkö väkivaltaista puolisoa/poikaystävää
tai vtumaista tai stressaavaa ystävää tai muuta huonoa seuraa jne.

Lapsi-vanhempi suhteeseen voi puuttua vain turvallisuus, hyvinvointi
-ja lapsen oppivelvollisuusperusteella ja oikeuden päätöksellä.

Hoitosuhdetta ei voi oikein rinnastaa ihmissuhteisiin, koska toiselle työtä
ja toiselle välttämätöntä hoidontarvetta.

[indiima]

Satuin törmäämään eilen tällaiseen negatiiviseen ilmiöön: mustasukkaisuus - kateus - seksuaalinen ylivirittyneisyys. Katselin poikaystäväni entistä ihastusta kiehnäämässä ja heilauttelemassa tukkaansa poikaystäväni vieressä ja ajattelin:
* jotkut suhteet ovat epästabiileja (ne eivät toteudu yksiavioisessa treffit-kihlat-häät -kaaressa)
* onko TUO seksikästä?
* olenpas hillitty.
* kappas, minussa on varmasti jotakin venus - vaaka vaikutusta.
* tuo nainen ei pidä minusta. Minä en pidä hänestä.

Huomasin myös, että olen nykyään paljon tarkempi omasta seurastani kuin aikaisemmin. Olen varsin sosiaalinen ja rakastan vuorovaikuttaa ja lässyttää yli-intensiivisesti kaikenlaisista asioista, mutta nykyään jakelen seuraani varsin kitsaasti ja se tuntuu itse asiassa todella hyvältä aikaisemman liikaseurallisuuden jälkeen. Elämääni on tullut myös paljon enemmän sellaisia ihmisiä, joiden kanssa olemisesta nautin, enkä vain "selviä" eteenpäin.

Sashan keinot hienovaraisesti poissuuntautua tietyn ihmisen vaikutuspiiristä ovat minullekin nykyään tutumpia. Aiemmin olen yrittänyt sieltä paskasta niitä timantteja kaivella, mutta enpä taida enää jaksaa vaivautua ja parempi niin. Olen suorastaan antanut itselleni lahjan, kun en enää toimi lähipiirini puhelin-/toimintaterapeuttina, johon kuukalat ilmeisesti on kuin tehty. Seuraavasta ruikutuspuhelusta laskutan psykologien taksan mukaista hintaa. Tällä en tarkoita sanoa, etteikö minusta ole välillä mukava länkyttää ystävien kanssa, mutta se on eri asia kuin olla jonkun paskasankona. Paskasankona on raskasta olla.

Joskus vuosia sitten luin Hermann Hesseltä, että

“If you hate a person, you hate something in him that is part of yourself. What isn't part of ourselves doesn't disturb us",

ja sen jälkeen olen aina halunnut miettiä tunteita huonoista energioista ja kemioista hieman syvällisemmin. Eikö välillä se syy voisi löytyä myös peiliin katsomalla? Onko mahdollista, että me koemme jonkun ihmisen negatiivisena, koska itse emme ole tasapainoisia? Eli jos joku asia ärsyttää toisessa ihmisessä, se voisikin olla asia mikä puuttuu meiltä tai joka ärsyttää meitä myös itsessämme. Esimerkiksi jos olet hiljainen ihminen voit kokea suunnatonta vihaa äänekästä ja kärkästä persoonaa kohtaan, vaikka syy saattaisi olla siinä, että itseltäsi puuttuu näitä ominaisuuksia.

Itselläni koin ehkä elämäni negatiivisimpia energioita ryhmässä, jossa tämä kyseinen ihminen oli "johtajan" asemassa. Melkein ensimmäisestä hetkestä lähtien vihasin häntä, koin myös että hän vihasi minua. Kun olin aikani kärsinyt asian kanssa, menin suoraan sanomaan mitä ajattelen ja miten monessa asiassa hän toimii väärin, kun olin nämä asiat sanonut ääneen kävikin ilmi, että kyseisellä henkilöllä oli erittäin rankkaa yksityiselämässään, eikä hän ollut tajunnut omaa käytöstään.
Jälkeenpäin myös tajusin, että oma vihani johtui siitä, että olen persoonana erittäin samanlainen ja koska olen kilpailuhenkinen johtajatyyppi se aiheuttaa suunnatonta kitkaa, aivan kuin kyseessä olisi ollut tappelu lauman johtajuudesta.
Joten voiko tässä tilanteessa sanoa kumpi oli pahempi minä vai hän? Jos en olisi asiaa selvittänyt olisin vain tyytynyt ajattelemaan, että hän on paha ihminen. Asian selvittäminen kuitenkin auttoi minua ymmärtämään myös itseäni eli joskus myös suora puhe auttaa.
En sano, että asia olisi näin joka tilanteessa ja joka ihmisen kanssa, mutta aina kannattaa silti miettiä vähän pidemälle.

Tunnistan itsessäni tuon aiemmassa tekstissä mainitun johtajuustaisteluhenkisyyden ja olen siitä ollut erittäin vaikeassa tilanteessa, mielestäni täysin kommunikoimattomuuden takia. Tällöin en kuitenkaan pystynyt edes itselleni myöntämään, että osa negaatioista oli myös lähtöisin minusta.

Ylipäätään henkisissä piireissä negatiivisuuden myöntäminen tuntuu olevan vähän punaisen vaatteen heiluttelua. Minusta olisi vallan mainiota, että olisin miss sunshine ja jaksaisin kyetä jatkuvasti nousemaan demonieni kukistaneena sateenkaarisillalle tanssimaan, mutta kyllä ainakin tästä allekirjoittaneesta yksilöstä löytyy aika paljon sellaista henkistä remppaa, jota välillä on pakko vääntää kuntoon muutamalla kymmenellä kirosanalla ja tunnelekalla.

Koska työskentelen alalla, jossa saan pitkälti valita pitkäaikaiset kumppanini, koen olevani mielestäni erittäin onnekas. Varsinkin kun laatuni on dominoiva ja johtava, minun on johtaessani äärettömän helppo sulkea negat pois. Ryhmät, joiden kanssa olen työskennelleet, ovat pääosin olleet Jumalan lahjoja, kiitollisia, innostuneita ja motivoivia nuoria ja vanhoja ihmisiä, jotka ovat tehneet työstä jos ei nyt ruusuilla, niin ruoholla tanssimista.

Muuten arkielämässä, ystäväpiirien kautta on elämään tullut sellaista ` ainesta`, josta en nyt niin välittäisi. Vaikka välillä hiipiikin sellainen tunne, että olenko vain tylysti sulkemassa ihmisiä pois elämästäni, suurimman osan ajasta tunnen kuitenkin voivani paremmin, kun valikoin lähipiirini tarkasti.

Negaatioilta suojautumiskeinoina olen tietoisesti tai tiedostamattani käyttänyt:
* hakeutumista pois negan vaikutusalueelta
* puhdistumista (energia- ja fyysiskehollista)
* rukoilua
* sydänystävien näkemistä ja heidän kanssaan syntyvän energian vaalimista ja arvostamista
* luontokontaktia, ratsastus puhtaassa luonnossa on mielestäni parasta maadoitusta ja mielen puhdistusta
* urheiluhikoilemista siihen pisteeseen asti, jossa mieli on liian väsynyt
* itsen rakastamista
* päätöksinä kunnioittaa itseä ja muita jatkossa enemmän

- Älkääkä ainakaan lähtekö baariin randomseuraan silloin, kun väsyttää ja valmiiksi vituttaa
Varma tapa hankkiutua kahden kyrpäotsan väliseen vitutuksen valtataisteluun.

Joskus rauha on vaikea saavuttaa, silloin aika todennäköisesti hoitaa homman kotiin tavalla tai toisella. Sanoma ei ole: kärsi nyt, vaan tapahtumien kululla on tarkoituksensa ja ne etenevät omaa rataansa.

Rakkaudella ja kunnioituksella
ja vähän kokonaisempaa ihmisyyttä tällä kertaa yrittäen  irmeliina indiima

[indiima]

Jotain sössäsin lainaukseni kanssa, anteeksi Sasha, lätinäni menevät nyt sun tilille
Henk. koht. nyt juttua piisaa, vaikka muiden suilla puhua, noin 20 transua päällä. Onhan täällä alimmaisena aika tukalaa...  :

[rosemary]

Olen itse törmännyt useammin kuin kerran siihen, että vastaamalla toisen negatiiviseen kommenttiin rauhallisesti ja suuttumatta, saan jatkossa sitä enemmän paskaa samalta henkilöltä niskaani. Eikö rauha ja rakkaudellinen vastaus taltutakkaan "petoa"  . Onko todella niin, että ainoa mikä ihmisiin tehoaa, on todella olla agressiivinen ja vääntää kuvaannollisesti kommentoijalta "niskat nurin"?

Tähän mielenkiintoiseen seikkaan törmäsin viimeksi eilen ja kyseessä oli vieläpä henkilö, jota henkisesti tuin ja autoin, kun hän koki kiusaamista ja melkein lopetti opiskelut tämän asian takia. Välillä tuntuu, että ketään ei kannata auttaa tai tukea...laput silmillä vaan kyynärpäätaktiikalla eteenpäin, pois alta risut ja männynkävyt... 

[Asterix]

Jotain sössäsin lainaukseni kanssa, anteeksi Sasha, lätinäni menevät nyt sun tilille
Henk. koht. nyt juttua piisaa, vaikka muiden suilla puhua, noin 20 transua päällä. Onhan täällä alimmaisena aika tukalaa...  :

  No prob. 

[Asterix]

Olen itse törmännyt useammin kuin kerran siihen, että vastaamalla toisen negatiiviseen kommenttiin rauhallisesti ja suuttumatta, saan jatkossa sitä enemmän paskaa samalta henkilöltä niskaani. Eikö rauha ja rakkaudellinen vastaus taltutakkaan "petoa"  . Onko todella niin, että ainoa mikä ihmisiin tehoaa, on todella olla agressiivinen ja vääntää kuvaannollisesti kommentoijalta "niskat nurin"?

Totta puhelet. Itse keräilen välillä näitä "faneja", joiden elämän tehtävä tuntuu kietoutuvan
minun elämäni seuraamiseen. Aika usein naisia, mutta välillä miehiä,
joille on tullut vastattua johonkin kutsuun, että sorry, olen kiireinen tänään
ja ne on ottaneet sen itseensä ja alkavat roikkua vanavedessä ja ne provisoituu
hyvin mitätömistä asioista.

Yleensä ne ruokkii itse itseään sillä negatiivisuudella tekemällä jotain negativista,
esim. puhelin häirintää soittelemalla ja tekstaamalla ja jos siihen vastaa,
niin ne saa "syyn" ja "aiheen" jatkaa.

Olen miettinyt, että torjutuksi/hylätyksi tuleminen jollain tavoin on nöyryyttävää niille,
ja niillä häirinnöillä yritetään pyrkiä hallitsemaan toista ihmistä.

Yleensä talvea kohden tuollainen häiriökäyttäytyminen lisääntyy, olen huomannut.

Minulla on poliisitutkinnassa eräs täkäläinen ooppera laulaja,
kun se soittelee piillotetusta numerosta 1-10 krt päivässä niin,
että jos siihen puheluun vastaa, niin se pitä sitä linjaa vain auki, eikä puhu mitään.
Niitä puheluja tulee joka tapauksessa, vastasi tai ei. Enemmän jos vastaa. :

Se on tehnyt sitä nyt puolitoista kuukautta, siis siitä lähtien, kun vastasin
hänen illalliskutsuun, että joku toinen kerta, kun nyt olen kiireinen.
Se aloitti sen häirinnän usealla törkeällä tekstarilla
ja kun en vastannut niihin, niin jatkui nuo soitot.

Niitä soittoja tulee edelleen, mutta poliisi rekisteröi ne ja kun niitä on tarpeeksi,
niin poliisi käy hakemassa sen.

[^^Queen Nefertiti^^]

säälittävää, millainen sisältö joillekin riittää, terveiset reippaasta ulkoilmasta ja urheilumatseista 

[^^Queen Nefertiti^^]

tulipa muuten sellainen tilanne, jossa lähetin eräille henkistä apua ja tuli loskaa naamalle. en tunne k.o henkilöitä, paitsi näen heidän olevan tosi vaikeissa tilanteissa. jos ihmiset sittenkin vetävät energiallaan kaikki kuviot puoleensa? jos niihin oikein uppoaa, on vaikea päästä irtikään?

esim jos joku minua kehittyneempi ja viisaampi tarjoaa apua, en ole aggressiivinen häntä kohtaan.

tämä on vanhaa tuttua tavaraa. miten joku haluaisi auttaa ja neuvoa, jos olet suohosi kovin uponnut? auttaja tekee viisaasti, jos pysyy omassa hyvässä energiassaan ja poistuu kuviosta.

no tulipa katsottua miten erilaista on henkinen rakkausenergia ja sitten esim tilanne, jossa ihmiset ovat virkakoneiston pyörityksessä, kummassakin on vihaa, ihmisissä ja koneistossa. mutta pääseehän niistä pois, eikö? ihan sama kuin vaikka astropalstan kinat. niissäkään ei kannata viipyä.