Tuo kateus korostuu aina suomalaisten kanssa keskusteltaessa, luonnollisesti,
mutta ei sitäkään tarvitse liittää aina kaikkeen.
Minä olen seurastani hyvin valikoiva ja tykkään miellyttävistä, älykkäistä ja itsenäisistä ihmisistä.
Minä en halua lähelleni ihmisiä, jotka tekee oloni epämiellyttäväksi
esim. valittamalla, stressaamalla ongelmillaan, haluamalla ja puhumalla jatkuvasti pahaa
jostain toisesta tai aliarvioi itseään koko ajan tai arvostelee liikaa muita jne.
tai on ilkeä ja epäystävällinen minulle tms.
Miksi pitäisi? En minä syö ruokakaan, mistä en pidä ja laita inhottavia vaatteitakaan päälleni.
Minä en yksinkertaisesti ole masokisti, enkä saisi siitä itselleni mitään sielullista tyydytystä.
Kulttuurieroista sen verran, että minusta tuntuu, että suomalaiset tykkää hiukan kärsiä
ja se on ylpeyden aihe, mitä enemmän on kärsinyt, niin siksi varmaan ne kestää
epämiellyttävää seuraa hyvin pitkään, saattavat tulla jopa riippuvaiseksi siitä sen
ylpeyden ja kunnia-asian vuoksi, joissain tapauksissa siitä saatavan säälin vuoksi,
joka kiillottaa sitä kunnian kruunua, kuinka kestävä ja sinnikäs pirulainen sitä onkaan!
Täällä kateellisiin ihmisiin suhtaudutaan niin, että niiltä puuttuu paljon
ja on vähän tuollaisia reppanoita ja elämässään epäonnistuneita ihmisiä.
Sitä ei nähdä niin helposti muissa kuin suomalaisessa kulttuurissa nähdään
mutta itävaltalainen päästelee small talkina, että...
"Oih, olen niin kateellinen hänelle, että hän pääsee rantalomalle rentoutumaan..!" :
"Olen niin kateellinen sinulle, kun olet niin lahjakas tyyppi...!"
"Olen kateelinen asunnostasi, olet niin onnekas...!" jne. hyvin positiivista kadehtimista.
Itävaltalainen äänestää hyvin jaloillaan ja kännykällään, oletko in vai out.
Ne kääntää sinulle selän, eikä noteeraa sinua, jos olet out syystä tai toisesta,
joka yleensä on liika blah-blah, joka tarkoittaa, että puhut liikaa muista/ko. henkilöstä.
Täällä juorutaan paljon, mutta se pitää tehdä niin hienoisesti,
että sinusta tai puheestasi ei tule vaikutelmaa, että juoruat.
(tiedä sitten miten se tehdään..!)Itävaltalainen ei koskaan puhu avoimesti itsestään, perheestään, busineksestaan
ja muista yksityisasioista muuta kuin hyvin lyhyesti, hyvin ympäripyöreää ja aina pelkkää hyvää
ja pidättäytyy mielellään kevyessä small talkissa ja välttelee sanomasta mielipidettään
kiivaisiin ja raskaisiin aiheisiin ja välttelee kiivasti ja syvällisiä julkisesti keskustelevia ihmisiä,
mutta kuuntelee tarkasti.
Syvällisyydet, tärkeät -ja yksityiset asiat pidetään itsellä ja puhutaan vain kahden kesken,
joten sille kateudelle ei kai anneta tilaa..?