Tämä kuulostaa niin kreisiltä,
että vaikea edes uskoa todeksi,
mutta eräs henkilö joka käyttäytyi minua kohtaan hyvin negatiivisesti/alistavasti
(energianikin jotenkin hylki häntä).
Itse ajatuksissani "löin vastapalloon" ja lähetin "piruja" hänelle tavalla jos toisellakin, niin hän sairastui vakavasti ja myöhemmin menehtyi ja se vielä, kun hän tuli unessa luokseni surullisen oloisena,
itse käskin hänen mennä valoon.
Se on viime aikoina mietityttänyt, että jos olisin lähettänyt enkeleitä, niin olisiko hän vielä keskuudessamme?
Vaikka kyllä se kuulostaa aika mahdottomalta aiheuttaa toiselle luonnollinen poistuma, ellei se sitten tapahdu tuolla henkimaailmassa jotenkin sielujen sopimuksesta.
Naa... Olen minäkin tehnyt ajatustyötä viiden eri henkilön puolesta toivoen niiden kuolemaa,
useamman vuoden, kun ne olivat niin pahantahtoisia minulle ja niin ne prkleet kuoli,
kuka milläkin tavalla.
Tuskin kuitenkaan minun toiveillani oli mitään merkitystä, olin sitä paitsi lapsi-nuori aikuinen,
vaan kyllä ennen pitkää sillä asenteella ja muille pahaa tehden myrkyttää oman kehonsa
ja aivonsa/mielensä huonosti toimivaksi ja jos ei jokin tappava tauti iske,
niin harkintakyvyn ja tarkkaavaisuuden puute ajaa onnettomuuteen.
Siitä sitten jotain oppineena ja hoksanneena olen ajatellut, että prkles,
kuolema on aivan liian hyvä ja helppo homma oikein pahoille ihmisille
ja pahempaa niille (ja parempaa minun pahan puoleni tarpeiden tyydyttämiseksi)
on niiden olla hengissä tässä elämässä, juuttua paikoilleen elämässään
saavuttamatta mitään tai sairastua vakavasti tai olla muuten vain saamatta mitään
iloa tästä elämästä.
Mitä tämä tekee minusta, niin varsin
inhimillisen ihmisen, joka näyttäytyy toisille enkelinä toiselle piruna ja jotka yhdessä ovat luovuus, eli elämä itse.
Minä en koskaan tulisi saamaan tasapainoista minää ja elämää
ja suoritettua ihmiselämän tehtävääni tällä Telluksella,
jos kieltäisin omat hyvät puoleni ja huonot puoleni.
Meistä jokainen lyhentää tai ainakin vaarantaa elämänsä negatiivisuudella,
jota on myös se, kun aliarvioi, epäarvostaa ja epärakastaa itseään niin paljon,
että esim. hakeutuu vartavasten, kun se ei elämässä ole enään mikään pakko,
itselleen huonoon/negatiivisen seuraan.
Ymmärrän tämän omasta kokemuksestani, että kun olin lapsi, en päässyt eroon moisista ihmisistä
muutoin ja niiden kuolema oli välttämätöntä, ja eikä ainoastaan minun etuni vuoksi, vaan muidenkin
-ainakin niin sen olen itselleni ajatellut.
Jessusmaria, mitä niistäkin olisi tullut
ja mitä kaikkea pahaa ne olisivat saaneet aikaan..!
Ja nyt puhun todella läpeensä silmittömän tunteettomista ihmisistä,
joilla ei ole minkään valtakunnan tajua, mikä on oikein ja väärin
ja siitä, että ihmiset tuntevat kipua fyysisesti ja henkisesti oikeassa elämässä,
kuten ei myöskään sitä, että mitä on nauru ja onnellisuus, eivät edes osaa pyrkiä siihen,
koska eivät ole sitä kokeneet, muuta kuin lukeneet, kuulleet tai katsoneet televisiosta.
Jos taas puhutaan yleisesti, niin se ihminen, mikä toiselle on huonoa/negatiivista,
ei ole sitä jollekulle toiselle, joten ei pidä tuomitseman ketään oman tuntemuksen
tai edes samahenkisten mielipiteen mukaan.
Uskon, että jotkin ihmiset näyttäytyvät meille "pahana" ja "negatiivisena",
koska sellaiset ihmiset opettavat meille jotain itsestämme.
