Ave:
Mitä tulee tuohon, että miksi olla kateellinen, kun toinen nappaa miehiä tuosta vaan ja sitten jättää... Mielenkiintoinen kysymys, jota jäin pohtimaan. Ja pakko tunnustaa, että kyllä mun itsetunnolle käy välillä, kun jollakulla on satumainen onni miesten saannissa (no, miesten laatu voi olla sitten asia erikseen, mutta kuitenkin...). Ehkä syy on se, kun itse liikun ja viihdyn miesporukoissa, kerron samoja härskejä vitsejä kuin joukon pojat ja, no... Välillä vähän rankempaakin menoa
Tutustun nopeasti miehiin ja huomaan, että miehet eivät arastele juttujaan tai käytöstään mun seurassa. Eli olen kuin "yksi pojista", tämän on useampi enemmän ja vähemmän kaveri-mies kertonut mulle. No, ongelma on se, että olen "hyvä jätkä", miehet pitävät musta ehkä KAVERINA, mutta eivät huomaa, että samalla olen myös nainen. Nainen, joka haluaa välillä tuntea itsensä pieneksi ja suojelluksi :
Tulee vain sukupuoleton ja jotenkin hyljeksitty olo, kun ei saa "sellaista" huomiota miehiltä, vaan aina olet vain se kaverimuija...
Vaikka toisaalta, koen oloni tyytyväiseksi, kun miehet suhtautuvat muhun ujostelematta ja varsin tasaveroisesti. Ja tarvetta sen miehen saantiin ei ole, kun tuossa sohvalla vieressä köllöttelee tällä hetkellä yksi
Että edes joku on nähnyt, että "jumalauta, on se sittenkin nainen"...
Samalla olen saanut myös ylimielisiä katseita, pahoja puheita selän takana ja tiuskintaa juurikin hyvin NAISELLISILTA naisilta. Ainakin meidän koulussa ne luokan kauneimmat, parhaiten laittautuvat naiset katsovat erittäin pahalla silmällä, kun en viihdy heidän seurassaan vaan olen mielummin miesten seurassa. Yksinkertaisesti ajatusmaailmat eivät vaan kohtaa ja heidän juttunsa eivät kiinnosta mua. Piste. Onko sitä pakko hyväksymisen toivossa roikkua sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa ei tunne oloaan omaksi ja kokee, että koko ajan pitää varoa juttujaan?
Ja totta tosiaan, Ave. Vaikka mulla on
ja
pitäisi siis olla aika häilyvä ihmissuhteissa, niin mä olen myös sellainen, että vain harva mies pääsee tutustumaan muhun intiimisti. Olen ujo ja arvostan suhteessa luottamusta ja pysyvyyttä - varmaan tuo vahva Kauris taustalla iskee jalkoja maahan. Eli siis pihtari, miksi eräs mies mua sanoi joskus, kun sanoin samantien ettei kiinnosta
Heh, voi voi, kun lasta itkettää...
Sasha:
En nyt ole ihan satavarma, että olenko minä tuon edellisen kirjoituksen mukaan se "halpa ruma nainen" (no ruma nyt ainakin
). Vai tämä kertomuksen nainen, kaverini. Mutta kyllähän se harmitti, kun toinen käy kiinni jo varattuun mieheen, kun oli sittenkin kiinnostunut. Kävi mielessä, että "voi v*ttu, oliskohan kannattanut aikaisemmin päättää, ottaako vai jättääkö". Mutta sanomiset jäi siihen, kun ei se pään aukominen välttämättä johda mihinkään, pikemminkin huonompaan suuntaan vaan. Mies joutui kyllä koville tuossa tilanteessa, kun piti selvitellä tilannetta naisen kanssa, joka haukkuu harhaanjohtajaksi ja samalla herätellä luottamus toisessa, kun usko ihmisiin oli (taas kerran) painunut pakkasen puolelle.
Ja joo, vitulla sitä maailmaa pyöritetään, mutta osataan me naiset olla veemäisiä otuksia välillä
Ave:
Huorakommenttiin vielä. Jokunen aika takaperin tämä kyseinen nainen valitti, kun hänen yksi exänsä (se, jonka oli jättänyt, kun hällä oli jo uusi mies kierroksissa) oli levittänyt "ikävää" juttua hänestä Facebookissa kavereilleen. Ja eräs tämän naisen touhuja lähietäisyydeltä seurannut mies suhtautuu erittäin halveksivasti ko. naiseen ja on ihan käynyt haukkumassa naamatusten "kevytkenkäiseksi naiseksi" (johtunee varmaan siitä, että eräs hänen ystävänsä joutui tämän naisen "kohteeksi"). Eli kai siinä jotain perää on...
Harmittaa nyt se, kun näistäkään ei pysty kirjoittamaan ilman, että tulee auttamatta mustamaalaamisen leima... Toisaalta ko. ihminen on satuttanut mua teoillaan ja sanomisillaan, toisaalta kyllä haluaisin koittaa jeesata häntä
Hmmm, voisi pohtia mitä ystäväsi HALUAA sillä, että pitäisi sitoutua? Yleensä halutaan jotain, mutta sitten ei tiedetäkään, että miksi sitä halutaan. Mitä tarpeita sillä koetetaan täyttää? Tähän tulleet kartan tulkinnat ovat antaneet jo osviittaa asiaan.
Lisäksi ihmisillä tahtoo usein olla se paha tapa, että kun saa mitä haluaa, sitä ei enää haluakaan. Tai sitten sitä ei osaa ottaa vastaan, vaan kääntääkin kaiken päälaelleen. Se on hyvin tyypillinen suomalainen piirre - täällä et saa ottaa vastaan mitään toiselta, kun olet heti omahyväinen ahne paska, noin kirjoittamattomalla tasolla.
Ja ennen kaikkea haaveileeko hän vain sitoutumisesta vai haluaako sitä TOSISSAAN niin, että on valmis tekemään kaikkensa asian eteen - myös kasvattamaan omaa luonnettaan ja tekemään elämäänsä tarvittavat muutokset.
Totta, AthaMaarit. Voihan se vain olla, että kun saa tikkarin, se onkin omenaa eikä mansikkaa. Omena ei ole hyvää ja se pitää heittää pois - ja koittaa löytää se mansikkatikkari. Maistellaan tikkareita sokkona ja katsotaan, koska se mansikka osuu kohdille.
Aika ontuva vertaus multa :
