Olen tässä pohdiskellut suhteeni kautta elämääni tulleita ihmissuhteita ja sitä rakkauden määrää.
Puoliskoni on erittäin ihanasta perheestä, isä
äiti
veli
ja toinen
. Puolisoni siis
Koen sellaista (voiton)riemua sopiessani täydentämään tuota perheen ulkoympyrää kuin palapelissä pala sopii omaan kohtaansa. Samoin on puoliskoni sopivuus suhteessa omaan perheeseeni: isä
äitini
ja veljeni
Olemme suhteellisen aurinko maa ja vesipainotteisia perheitä ja arvojemme samankaltaisuus tekee minun sisäiselle turvallisuudentunteelleni erittäin hyvää.
Samaa yhteenkuuluvuuden tunnetta olen ihmetellyt suhteessa puoliskoni ystäviä kohtaan. Kysymys ei ole pelkästään mukavasta olemisesta, vaan siitä, että tunnen mukavaa, lämmintä ja puhdasta rakkautta suurinta osaa hänen läheisiä ystäviään kohtaan. He onnistuvat siis olemaan erittäin "minullekin" sopivia. Tietenkin se, että sattumoisin he ovat miehiä (ja minä
) saattaa pääni sopivasti flirttisekaisin, mutta muutoin, viihdyin mainioisti tässä pienen yhteisön luomassa ystävyyksien ja perhesuhteiden sulatusuunissa.
Millaisia kokemuksia muilla on kyseisistä asioista? Tiedän olevani varsin onnekas sopiessani niin hyvin kumppanini elämään ja hän minun ja haluaisinkin tietää, kuinka muut kokevat kumppaninsa perheen ja millaisia aurinko/kuumerkkejä perheissä liikkuu.
Mietin mielelläni ihmissuhteita ja nyt minulla onkin tällainen "missio" päästää muutama puolisoni ystävä hieman lähemmäs itseäni, sillä olen mestari leikkimään rääväsuista sekopäänarttua ja provosoimaan ihmisten rajat esiin. Se on nyt tehty ja syvempi tutkimusmatkailu odottaa alkamistaan.
Mutta että kiitoksia vaan tähtikuvioille näistä rakkauksista