Terroristi ja terroristijärjestö
Terroristijärjestö elää yleensä omalakisen elinkaaren. Tämä saattaa selittyä sillä, että väkivaltaisiin yllätysiskuihin ryhtyneiden on vaikea palata normaalielämään. Terroristi sinänsä on yleensä tavallinen ihminen. Heitä on yritetty luonnehtia epäsosiaalisiksi, mutta tämän mallin puute on se, että terroristisessakin järjestössä toimiminen edellyttää sosiaalisuutta, joustavuutta ja kurinalaisuutta. [2]
Terroristien mahdollisen narsismin, psykopaattisuuden tai persoonallisuushäiriöiden selvittäminen vaatisi pitkäaikaisia tutkimuksia. Toisaalla on todettu, että he yleensä ovat olleet pahoillaan tekojensa seurauksista, vaikka katsovatkin toimineensa oikean asian puolesta. [2]
Yksinäisen toimijan terrorismi lienee melko harvinaista. Tällaista terrorismin lajia on edustanut esimerkiksi yhdysvaltalainen "Unabomber".
Terrorismi Rikoksentekijällä on terroristinen tarkoitus, jos tarkoituksena on - aiheuttaa vakavaa pelkoa väestön keskuudessa - pakottaa oikeudettomasti jonkin valtion hallitus tai muu viranomainen taikka kansainvälinen järjestö tekemään, sietämään tai tekemättä jättämään jotakin - oikeudettomasti kumota jonkin valtion valtiosääntö tai muuttaa sitä tai horjuttaa vakavasti valtion oikeusjärjestystä taikka aiheuttaa erityisen suurta vahinkoa valtiontaloudelle tai valtion yhteiskunnallisille perusrakenteille tai 72 - aiheuttaa erityisen suurta vahinkoa kansainvälisen järjestön taloudelle tai sellaisen järjestön muille perusrakenteille. Lähde
http://www.yett.fi/content/common/yett_strategiadokumentti.pdfMiksi soditaan?
Raamatun tulkinnalla ihmisten sotiminen voidaan nähdä perisyntinä:[7]
»Mistä teidän keskinäiset kiistanne ja taistelunne syntyvät? Mistäpä muusta kuin haluistanne, jotka käyvät taistelua teidän ruumiissanne. Te himoitsette, mutta jäätte vaille, kiihkon ja kateuden vallassa te vaikka riistätte hengen toisiltanne, mutta ette silti saavuta päämääräänne. Te taistelette ja iskette yhteen, mutta jäätte vaille, koska ette pyydä. Ja vaikka pyydätte, te ette saa, koska pyydätte väärässä tarkoituksessa, kuluttaaksenne kaiken mielihaluissanne.»
Monissa uskonnoissa käsitellään sodan problematiikkaa, mutta toisaalta uskonnot on esitetty perimmäisinä syinä sotiin. Sam Harris on käsitellyt aihetta kirjassaan Uskon loppu. Se, mikä ajaa ihmisiä taistelemaan toisia ihmisiä vastaan, on kysymys, johon mm. filosofit, psykologit, antropologit, politiikan tutkijat, historioitsijat ja muiden tieteen alojen tutkijat ovat esittäneet teorioita. Kristinuskon vanhassa testamentissa annetaan myös ohjeita sodankäyntiin [8]
»"Kun lähdette sotaan ja aiotte vallata jonkin kaupungin, tarjotkaa sille ensin rauhaa ja kehottakaa sitä antautumaan.»
Samassa Mooseksen kirjassa huomautetaan myös, ettei sotatoimia pidä kohdistaa muuhun kuin sotilaallisiin kohteisiin.
[muokkaa] Sotaisuus luonnossa
Sotien käyminen ei rajoitu pelkästään ihmiskuntaan, vaan myös eläinten, kuten simpanssien ja muurahaisten on todettu käyvän sotia keskenään. 1960-luvun puolivälissä Jane Goodall aloitti pitkän tutkimustyönsä simpanssien parissa. Usein lempeiksi ja leikkisiksi kuvatut simpanssit metsästävät ja syövät lihaa, ovat mustasukkaisia, reviiritietoisia ja riitaisia. Simpanssit tekevät yhteistyötä saalistaessaan pieniä nisäkkäitä ja toisia apinoita. Urokset partioivat laumansa reviirin raja-alueita ja hyökkäävät raivokkaasti tunkeutujan kimppuun. Lisäksi Goodall dokumentoi vuosia kestäneen sodan kahden saman lajin simpanssiryhmän välillä. Lauman urokset tekivät iskuja naapurilauman alueelle tappaen yksitellen ensin urokset ja myöhemmin muut jäsenet. Kun toinen lauma oli tuhottu, voittajaosapuoli liitti sen alueen omaansa.[9]
Pään alueen vammat ovat tyypillisiä sodassa.
Ihmisaivojen kasvun ja kehittymisen syyksi on esitetty teorioita, joiden mukaan konfliktin aiheuttama paine on luonut tarvetta kehittyneemmälle älylle ja yhteistyöllelähde?.
Thomas Hobbesin mukaan jokainen valtio on jatkuvasti potentiaalisesti sodassa muita valtioita vastaan, koska bellum omnium contra omnes, "kaikkien sota kaikkia vastaan", on luonnontila.[10]
Turun yliopiston tutkijana toiminut antropologian professori Douglas P. Fry kiistää käsityksen sodan luonnollisuudesta antropologisessa tutkimuksessaan The Human Potential For Peace [11]. Hän on tutkinut kansoja ja heimoyhteisöjä, joiden keskuudessa ei esiinny tai esiintyy erityisen vähän väkivaltaa ja agressiivisuutta. Fryn mukaan empiirinen aineisto ei myöskään tue väitettä, että sotaisuus olisi evolutiivinen sopeutuma. Sotaisaa elämäntapaa vaalivilla miehillä on usein keskimääräisesti vähemmän lapsia kuin rauhanomaisemmin elävillä.
[muokkaa] Sodankäynti
Pääartikkelista sodankäynti
Kansainvälisen oikeuden mukaisesti sotaa voivat käydä vain itsenäiset valtiot tai sodankävijöiksi tunnustetut kapinalliset. Näin myös kapinallisia sitovat kansainvälisen oikeuden sotaa käsittelevät säännökset.
Tavoitteellisuus tekee sodasta poliittista toimintaa. Jos tavoitteisiin päästään neuvottelemalla tai sodan uhalla, ei kalliiseen taisteluun ole tarvetta. Esimerkiksi humanitaarisen oikeuden ensimmäisen kansainvälisen sopimuksen motiivina saattoi olla tarve hillitä sotilasmenoja. Pietarin julistus 1868 sopimus kieltää tiettyjen ammusten käytön sodassa ja se vaikuttaa edelleen kansainvälisiin sopimuksiin[12].
Sotavoimien käyttöä eli sodankäyntiä ohjaa strategia. Sodankäynti koostuu operaatioista, joita ohjaa operaatiotaito. Operaatiot koostuvat edelleen taisteluista, joita ohjaa taktiikka. Sotavoimat koostuvat puolestaan asevoimista, jotka jaetaan maa-, ilma- ja merivoimiin.
