Mie en maksa sitä metrolippua, ellei etiäinen niin sano. Busseissa ja raitiovaunuissa kylläkin,
kun sen lipun saa sisältä
matkan aikana, mutta metrolippu pitää ostaa erikseen
lippuluukulta tai automaatista ja niihin pitää ensin jonottaa, kun niitä on aivan liian vähän
suhteessa siihen, että Wienin kaupunki on täynnänsä turisteja.
Myöhästyn, kun töiden ja koulun välissä ei ole tarpeeksi aikaa jonottaa lippua.
Viikko, kuukausi tai vuosilippu olis jotain, mutta prskles kun sekin pitäisi olla jonottamassa
aikaan, jolloin olen töissä ja sen jälkeen koulussa.
Täällä kun pankit ja virastot sulkevat klo 15:00 ja pitävät tunnin siestan klo 12:00 -13:00,
joten lounaallakaan sinne ei pääse.
Tekosyitäpä tietenkin.
Minulla painaa velvollisuus töistä ja opiskelusta enemmän, koska täällä sitoudutaan siihen työhön
ja oppivelvollisuuteen ja niistä pahemmat yhteiskunnalliset ja yksilölliset seuraamukset
ihan eri tavalla kuin Suomessa kuin tuosta liputta matkustamisesta,
josta sakot saadessani ne maksan, joka on (myöskin) sovittu sääntö yhteiskunnassamme.
Ei se sakkojen saaminen ole maailmaa kaatanut, eikä pilannut tai haitannut
jonkun toisen elämää, kuten se, että jättäytyisin pois töistä ja koulusta ja maksattaisin
elämiseni muilla ihmisillä.
->
ja sen sakon maksan minä omasta pussistani.
Mutta takaisin aiheeseen. Nuo etiäiset ovat "kiusanneet" minua lapsesta asti,
mitä tulee ihmisiin ja tilanteisiin.
Joskus ihmiset ovat kovin ihastuttavia, mutta etiäinen sanoo, että tuo ihminen tulee
aiheuttamaan ongelmia tai sillä on toiset aikomukset, mitä sanoo.
Toimii etenkin liehittelevien miesten kanssa ja töissä sopimusten suhteen.
Tosin minulla on tapana järkeistää ja kurkkia kulissien taakse,
joten pidän tuota ihan normaalina taitona, jonka nappaan joistain eleiden, ilmeiden
ja kommunikoinnin hienoisista vihjeistä tai/ja vaistoan vain.
Kuoleman haistan jostain syystä aina. Veljeni kuoli yhtä aikaa serkkuni kanssa
kahden päivän erolla ja setäni kuoli vain 2 kk aikaisemmin ja haistoin nuo
ja muistan kuinka perheeni piti minua tärähtäneenä, kun sanoin sen ääneen.
Eipä pitäneet enään, kun ne oli sattuneet.
Pian kuolevan ihmisen ympärillä on jännä aura ja athmosfääri,
josta pystyy arvaamaan ajankohdan suurinpiirtein.
Joillakin ihmisillä se aura muuttuu jo 3-4 vuotta aikaisemmin, toisilla 1-2 vuotta aikasemmin
ja viidessä tapauksessa on käynyt niin, että 1/2-9 kk aikaisemmin tuo aura muuttunut
kuolemaa enteileväksi.
Tosin vieraista ihmisistä en voi tietää, milloin se aura on muuttunut,
vaan aistin sen kuoleman läheisyyden muuten vain.
Unissa näen silloin tällöin tulevia tapahtumia, mutta ne tulee jos tullakseen.
Yleensä ne on jotain, jotka koskettaa itseäni niin, että olen todistamassa sitä itse paikanpäällä.
Varmaan merkittävin oli tuo joidenkin vuosien takainen lentokenttä-uni,
jonka kerroin täällä Astrossakin etukäteen heti kun olin sen nähnyt,
jossa meidät evakoitiin pommi-uhan vuoksi.
Virallinen selitys oli kuitenkin loppuviimein se, että joku oli juossut turvatarkastuksen läpi,
eikä saatu kiinni, joka täysi vale ko. lentokentällä, jossa ei taatusti pysty sitä tekemään,
joten luulen asian oikean tolan olevan vähän toisin jo senkin vuoksi,
että turvatarkastuksen epäonnistumisen vuoksi lentokenttää ei todellakaan evakoida.
Minua harmittaa, että mä en voi puhua henkisistä kyvyistäni mitään täällä Astrossa,
koska se ei monenkaan mielestä minun elämäntyylilläni mahdollista,
koska minä en elä ulkoisesti vaatimatonta elämää ja tykkään rahasta ja luxuksesta
ja nautin proseccoa ja shampanjaa, enkä oikein usko näihin ihmistekoisiin jumaliin sun muihin
ja rakastan ihmiselämää niin paljon, ettei minulla ole mitään tarvetta pyrkiä henkiolennoksi
tai henkiseksi guruksi tai aineettomaksi.