Olen huomannut, että
painotuksella
otetaan turhatkin syyt omille niskoille,
toisen puolesta, kuten: "Hän sanoi/teki niin, koska
minä sanoin/kehoitin/luulin... jne"
ja yhtä usein kuulee myös
-painotuksella, että:
"Luulen, että hän tarkoitti, että (ja tasoittava/diplomaattinen selitys päälle)"
jos jollakulla on ollut liipaisin sormi herkkä ja nopea.
Lähes kaikki tuntemani
/
tekee tuota
ja ne ei välitä vaikka niitä syytettäisiin tai arvosteltaisiin jostain johon heillä olisi välttämättä
edes osaa eikä arpaa ja Veskarini, adoptioäitini ja isäpuoleni (
)
slouganeihin kuuluu, että: " No ei sillä nyt ole mitään väliä(isäni) / merkitystä (äitini),
mitä ne ajattelevat/tekevät. Sittenhän sen näkee."
Veskarini heittää usein: "En ole kiinnostunut siitä, mitä hän/he ajattelevat ja puhuvat
(Sillä ei ole mitään vaikutusta elämääni/-si/-mme)."
ja vaihtaa kohauttaen rauhalliseti olkiaan puheenaihetta mielenkiintoisempiin aiheisiin.
Tosin yhteistä näille on se, että jos joku lähipiirin henkilö tai perheenjäsen
on ihmisten juoruilun tai arvostelun kohteena ja sen kohde saa huutia siitä,
että hoida asiasi ja elämäsi niin, ettei tuota turskaa tule tupaan.
Tosin he myös auttavat siinä mielellään.
on aina heikomman ja syrjityn puolella.
-painotuksella ollaan kyllä diplomaattisia ja aina iloisia, mutta kovasti huolissaan,
mitä muut minusta, ystävistäni, perheestäni ja elämästäni miettivät, puhuvat ja sanovat
ja jos
/
-painotus osuu "sopivan ikävästi" kartalle,
niin saatetaan ottaa hyvin mitättömät yleisetkin, ei henkilökohtaiset arvostelut
henkilökohtaisena vihjeenä ja
:lta voi kuulla, että korjaa tuo juttu,
ennen kuin muut ihmiset huomaa sen (ja alkavat puhua).
Mietin, että hankalalla
ja
-painotuksella tapana ottaa yleisestä,
ei henkilökohtaisesta puheesta itselleen henkilökohtaisia vihjeitä
ja
:sta oikein huomaa, että ne painaa mieleensä ja saattaa (myöhemmin) kysyä,
että vihjailitkos minusta / tarkoititkos minua tuolla jutullasi.
Ilmeisesti karussa
:n maastossa yleisetkin lillukan varret erottuu hyvin
ja ruusuista erottuu ne piikit paremmin.
:stä tietää heti, milloin se on ottanut henkilökohtaisesti.
Se sanoo, että no en minä ainakaan ja olen ollut aina sitä, tätä ja tuota
ja kyllä vain sinä / ne muut ja sekin vain ovat kuule sitä, tätä ja tuota (kamalaa).
:llä on tarve ulkoistaa itsestää pois kaikki arvostelu ja kritiikki,
joka koskettaa itseä edes kuvitellusti ja mitä paremmin se on osunut ja uponnut,
sen enemmän se "ulkoistaa" ne muiden niskoille syiksi ja vioiksi.
Tosin tuo ei pidä kaikilla paikaansa ja mietin noita huoneita
ja mahdollista
,
ja
aspekteja suhteessa
ja
.
Mun bio-äiti oli moninkertainen
, paitsi oli
ja
:lla
ja jos oli erittäin agressiivinen, tyly, kade ja mustasukkainen luonne,
niin hänelle oli niin paha juttu edes omassa päässä kuvitellut arvostelut ja kritiikit,
että hän eristäytyi muista ihmisistä ja normaalista sosiaalisista vuorovaikutuksesta
muiden kanssa sen vuoksi.
Hänelle riitti, että keskusteli yleisellä tasolla tai vaikka toisesta henkilöstä,
niin hän otti sen itseensä loukkauksena, että hänestä puhutaan oikeasti.
Myöskin TV:ssa esitetyt sketsit ja vitsit saattoivat loukata häntä henkilökohtaisesti,
koska (hänelle) aroista asioista ei saa vitsailla, eikä niille nauraa.
Siis vähän tuollainen vainoharhainen.