seuraava »

[Asterix]

Jep!  jos kukaan on vainoharhainen ja se ilmenee sitten,
miten se on aspektoitunut ja minkäkin kanssa!

Kyllä tää on pakko ainakin osin allekirjottaa. Ja tää on niitä juttuja missä mun mielestä  :n herkkyys tulee esiin.

Oih..! Mie olen niin kovasti vainoharhainen!
Kuka minua voi rakastaa, kun olen tälläinen, pureva, haukkuva ja sarkastinen koiranpentu,
joka pissaa lattialle pelkästä huomionhalusta..?  

Mie olen niin kovasti hellyydenkipeä..!

[- Kastehelmi -]

Tsemppiä Sasha!

Omalla kohdallani vainoharhaisuus on liian vahva sana. Mutta kyllä muistan kysyneeni esim. kaveriltani kun joku on heittänyt jotain epämääräistä, että olikohan se mulle tarkotettu. Mietin siis kyllä tällasia.

[Asterix]

Mie olen justiinsa niin vainoharhainen,  että jos vaikka joku ei vastaa soittopyyntööni heti,
tai ainakin minun mielessäni toivomani ajan aikana, niin ensimmäinen ajatus on,
että se johtuu minusta ja se on jokin henkilökohtainen protesti minua vastaan
ja vasta toinen ajatus on se, että hän on mahdollisesti varattu
tai muutoin huonossa tilanteessa soittaakseen. 

Johtuu varmaan siitä, että jätän itse soittamatta, vastaamatta kaikin tavoin
varsin usealle tyypille syistä, että siitä pitää todella päästä eroon tai se roikkuu liikaa kiinni
ja se on jokin stressi.

Minulla on kuitenkin aina ollut hyvä taju sen suhteen, mikä ja kuka on minä hyvine
ja huonoine puolineen ja mitä on minun elämä käytännössä
ja muiden tekemiset ja sanomiset ei koskaan ole ollut
mikään ongelman aihe
-edes siinä tapauksessa, että joku arvostelisi valintojani, sanojani tai tekemisiäni.

Minun vainoharhat -sorry sana, mutta kun se on justiinsa niin sopivan sarkastinen ja ironinen-
liittyy mun odotuksiin muilta ja kun tätä kärsivällisyyttä ei juurikaan ole ja mieli on nopea.. :

Eräs vainoharha minulla on hammaslääkäristäni, joka on siirtänyt aikaani
muutaman kerran syillä lapsen syntymä, hätätapauspotilaat ja sairastuminen,
mutta minä tietenkin ajattelen, että minustahan tämä johtuu. :
Ja vaikka valitsin hyvän hammaslääkärin ja tiesin hänen olevan suosittu
ja siten potilaita on paljon, niin silti ne ei muka vaikuta minun aikoihini ollenkaan,
vaan peruuntuminen ja uuden ajan saanti on jokin kiero suunnitelma. :

Tuo kärsivällisyyden puute jälleen nostaa päätään vainoharhassani,
kun kaikki pitäisi saada perustellusti heti ja justiinsa.

[Asterix]

 

Jos tämä saitti olisi minkä muun maalainen tahansa, niin kukaan ei puhuisi kauneusoperaatioista
tuohon sävyyn kuin Desirae Diesirae, vaan neuvoja ja hyviä osotteita ja tekijöitä hintatietoineen
satelisi ja kertomuksia omista kokemuksista.  

Tuskin kukaan haluaa joksikin toiseksi ulkonäöltään muuttua,
vaan parannella sitä omaansa mikä itselle sopii parhaiten.
Suomalaiset on vähän hassuja..
Yleensä ne naiset ja miehet, jotka käyttävät kauneuspalveluja,
ovat kauniita ennestään ja haluavat korostaa sitä ikään 24/7 make upilla.

Harvoin rumat menee kauneusoperaatioihin muuta kuin terveyssyistä,
raskaat luomet, liian isot tissit, lihavuus jne. vaikka niillä olisi rahaakin siihen.

Kun mitä itsellä ei ole tai/ja siihen ei ole luontaisia mahdollisuuksia,
niin sitä ei osaa arvostaa, saattaa jopa halveksua.

Saman ilmiön voi huomata toistekin päin! 
Jotkin ihmiset, jotka voi syödä mitä vain lihoamatta haukkuu ja halveksuu läskejä,
että syöt meidän verorahoja, kun sairastut ja viet niin prkleesti tilaa julkisissa
kulkuneuvoissa, haisetkin vielä ja miksi minun pitää maksaa extra-maksu matkatavaroistani
lentokoneessa, vaikka niiden yhteispaino ei mene lähellekään sinun painoasi
ja sinä viet 2-3 ihmisen paikan. 

Mie ainakin käyn hakemassa sen Restylane-piikin silmien alle häivyttämään tuon ojan,
niin miun ei tarvitse kuunnella töissä, että "Miksi sinä näytät väsyneelle, oletko sairastumassa?"
tai "Pystytkö sinä hoitamaan sen tärkeän neuvottelun, kun olet noin väsynyt?"
tai "Voi pitäisikö sinun lähteä kotiin, kun olet noin väsyneen näköinen?"  
tai "Sinä näytät niin väsyneelle, että et sinä voi ottaa uusia haasteita/tehtäviä vastaan"

Minulla on lapsesta asti ollut silmien alla oja (joka tuntuu vain pahenevan iän myötä),
jota täkäläisillä ei ole muuta kuin pahoin väsyneenä.
Se 200 euron piikki on pieni hinta siitä, että se oikeasti auttaa urallani ja ei tarvitse kestää
huomauttelua ja eikä tarvitse olla selittelemässä.

Sanokoot ja kirjoittakoon suomalaistollukat mitä vain,
vetäköön vaikka kymmenen tuhatta hernettä nenäänsä ja oksentakoon
(mun puolesta vaikka tukehtukoon siihen) ja mustamaalatkoon niin paljon kuin lystäävät,
niin omalle naamalleni minä teen omalla tienaamallani rahalla mitä haluan.  

Suomalaisilla on niin vähän, kun Suomi on niin raskaasti verotettu ja kaikki menee valtiolle
kommunistisen "tasa-arvon" myötä, niin ne kuvittelee omistavansa
ja olevansa määräämisoikeudessa jonkun toisen ihmisen naamasta, kehosta ja elämästä,
niin niitä saa siksi arvostella ja niihin voidaan puuttua.

Siksi varmaan suomalainen hammashoitokin on niin huonoa, ettei nyt vaan kellään olisi
hyviä hampaita suussaan.  

Suomalaisella on varmaan mielipide naapurin Jouluvaloistakin, kun se ikkunalla oleva
minikynttelikkö pilaa pimeyttä ja pistää ikävästi silmään ja aiheuttaa migreeniä.

[Norna]

 Mua ottaa henkilökohtaisesti pattiin kaikenlainen yleistäminen  :

[mirka222]

Mua ärsyttää nuissa nykyajan kauneusoperaatioissa se, että nykyään KAIKISTA ihmisistä saa vaikka kuinka "kauniita ja seksikkäitä", se ei ole enää pienen vähemmistön etu (esim. minun ). Toisaalta mulla ei ole varaa opiskelijana ehostaa jo olemassa olevaa kauneuttani, koska mulla ei ole varaa siihen, sekös ketuttaa Joku oikeasti "seipäännielleen näköinen" voi näyttää tänä päivänä operaatioiden jälkeen kauniimmalta kuin sellainen joka on syntynyt kauniiksi..Joku saa synnyinlahjaanaan vaikka musikaalisen lahjakkuuden ja toinen "kauneuden" (laaja käsite)..Nykyään kauneutta voi ostaa kaupasta, se ei ole enää "synnyinlahja"..Toisaalta ymmärrän myös nuo kauneusleikkaukset: eräs ystäväni ei ollut koskaan murrosiän jälkeen käynyt rannalla kesäisin tai edes uskaltanut alkaa lähempään kontaktiin vastakkaisen sukupuolen kanssa, koska hänen rintansa olivat niin olemattomat..parikymppisenä hän hankki B-kupin silikonit ja hän on pystynyt elämään "normaalia" elämää sen jälkeen, hän on kolminkertainen  , joten ymmärrän että joillekin ulkonäköasiat voivat olla ylitsepääsemättömiä..Toisaalta mullakin on aina ollut olemattomat kärpäslätkät ja esim. yläasteella se oli mulle kova paikka, kasvettuani olen hyväksynyt nämä lätkät osaksi itseäni ja kaikille miehille on kyllä kelvannut, kun olen ehdottanut silikoneja, he ovat tykänneet enemmän luomuistani kuin silikonipalloista..Kieltämättä kroppani olisi MINUN mielestäni lähes täydellinen, jos tissit olisivat isommat, mutta leikkaukseen nähty vaiva ja riskit eivät ole sen arvoisia...


Kuulostaa kamalalta egoismilta, mutta näin se on

[^^Queen Nefertiti^^]

suomi on kyllä ei-jouskarimaa; täällä on kaurisvaikute, ikävää, harmaata, kuri ja laillisuus ja kontrolli. jos olisi jouskarimaa tai edes vaaka kuten baltia, en olisi byrokratiankaan kiemurassa.

[Asterix]

heh.

ei ole aikaa juuri nyt pohtia sanoin miten asian koen tai miettia sitä enemmän tässä ehkä ei ole tarviskaan. (mutta ehkä illalla kun mulla on aikaa, voin sanoa jos löydän jonkun sanomisen arvoisen seikan vielä)

Sasha:

Kun mitä itsellä ei ole tai/ja siihen ei ole luontaisia mahdollisuuksia,
niin sitä ei osaa arvostaa, saattaa jopa halveksua.

ehkä tähän vielä palaan, ei ollut kyse tästä, minun kohdallani. samoin myös johonkin n222'n juttuun, kattoo nyt onko se spekuloiminen minun kohdallani enää sen arvoista...

1. kuten sanoin, en ota sitä enää yleisesti, ja kuten olen aina ollut sitä mieltä, jokainen päättää omasta kehostaan ja tosiaan se ei ole minun asia mitä kukaan keholleen tekee. sanoin aikaisemmin että tajusin nyt kuinka olin aikaisemmin tässä suhteen ottanut yleisen henkilökohtaisesti.

2. en vaan ihan aidosti halua mitään operaatioita itselleni, enkä ole kateellinen sellaisille jotka niitä tekee. jos sitä on vaikea uskoa, niin olkoon niin...

jos se johtuu sitten suomalaisuudestani, niin olkoon sekin niin. hmm...täällä on aika monta suomalaista.

kenen mielestä minä edustan yleistä suomaista? oletteko suomalaisina samanlaisia kuin minä?

olisi tietenkin hassua jos kaikki suomalaiset kirjoittajat täällä olisivat kuin minä, sen takia kun olen suomalainen olisihan se hienoa olla joku suomalaisen prototyyppi

olenko väärässä jos väitän, että myös Sasha on suomalainen?

 

En halua mitenkään kuullostaa sarkastiselta ja piruilla,
mutta tämä topic on nimenomaan pohdintaa,
miksi jotkin ihmiset ottavat yleisen keskustelun henkilökohtaisesti itseensä.

Kirjoituksesi on täysin off topic, minä ja minun mielipiteeni (kauneuskirurgiasta),
mutta hyvä esimerkki topicin aiheeseen. 

Sashalla kaksoiskansalaisuus, kaksi passia, joista toinen on suomalainen,
jonka saa esim. syntymällä maassa, vaikka vanhempien kansalaisuus ja juuret olisivat muualla.

Ja miten tälläinen henkilökohtaisuuksiin meneminen kuuluu itse topiciin,
muuta kuin sillä, että juuri tästä tässä topicissa puhutaan?

[Ratkaisu]

Olen miettinyt tätä henkilökohtaisesti ottamista, voiko olla, että välillä vahva omien mielipiteiden ilmaisu tulkitaan siksi, että mielipiteitään laukova on ottanut asian jotenkin henkilökohtaisesti, vaikka kyseessä saattaa olla vain oikeasti tiukka mielipide jostain asiasta. Olen tätä miettinyt, koska tässä keskustelussa on kovasti parjattu  , joita yleensä pidetään ihmisinä joilla on vahvoja idealistisia mielipiteitä joista he pitävät kiinni viimeiseen asti. Olisi mielenkiintoista kuulla vaikkapa  mielipide siitä, miten he itse kokevat asian, ottavatko he muka oikeasti itseensä, vai onko kysymys vain tulisista mielipiteistä, jolloin he tavallaan vaan nauttivat "liekkeihin leimahtamisesta" kuuman väittelyn merkeissä. Itselläni tosiaan molemmat siskot  ja toinen vielä  ja toinen  , joten ehkä eivät aivan helpoimmasta päästä, mutta en ole koskaan kokenut, että he ottaisivat itseensä jos puhutaan jostain yleisistä asioista, lähinnä kysymys on siitä, että he haluavat pitää mielipiteensä loppuun asti, samoin kuin itse  =D Välillä koen itsekin, että ylpeys ei anna juuri siinä hetkessä periksi myöntää, että olin väärässä, vaikka tietäisi olevansa. Silloin se ehkä tulkitaan henkilökohtaisesti ottamiseksi. Mitäs mieltä muut olette?

En tiedä saiko tästä nyt mitään selvää, mutta kahtellaan.  =D

[Asterix]

Itse asiassa vastaavanlainen keskustelu on käynnissä muualla,
jonka on aloittanut suomalaiseen akateemiseen älymystöön ja vaikuttajiin kuuluva henkilö
ja hän aloitti aiheen, että miksi suomalainen nettikeskustelu vilisee henkilökohtaisia
loukkauksia ja solvauksia ja henkilökohtaisuuksiin menemisiä, vaikka aihe olisi mitä tavallisin aihe.

Hän mietti, että onko suomalaisissa jokin aivan erityinen vika
ja auttaisiko siihen demokratian lisääminen.

Keskustelu oli vilkasta ja siinäkään ei vältytty siltä, mikä oli keskustelun aihekin,
eli henkilökohtaisuuksiin menemiset. Ironista kyllä.  

Laitan parhaimpia pätkiä tähän, mutta nimettömänä, koska nuo mielipiteet on annettu omilla
nimillä ja kuvilla, joten kenenkään yksityisyyttä ei ole tarve loukata.  



"Ihmisiä ei kuunnella, he eivät pääse vaikuttamaan maan asioihin ja keskustelukin on usein yksipuolista huutamista. Ei ihme, jos vuosien aikana paine pöntössä kasvaa ja purkautuu heti tilaisuuden tullen."



"Sananvapauteen vedotaan usein silloin, kun on jotain negatiivista sanottavaa. Enpä muista kenenkään puolustaneen sanomisiaan sananvapaudella silloin, kun on kehunut tai ollut positiivinen."



"On tietysti myös tutkittu tosiasia, että nimimerkin takaa ammutaan kovempaa kuin nimen kera, pumumattakaan kasvotusten olosta."



"Kieltämättä täytyy myöntää, että olen huomannut, että suomalainen kielenkäyttö on viimevuosina rajusti rankentunut viimevuosina ja täysin turhiin henkilökohtaisuuksiin mennään vain siksi, että ollaan erimieltä ja sitä ei osata perustella muulla kuin arvostelemalla kirjoittajaa henkilökohtaisesti.

Sitä perustellaan sanavapaudella, joka vie henkiset mahdollisuudet keskustella oikeasta asiasta ja sen puolista, vaikka omasisikin erilaisen katsontakannan.

Suomalainen ymmärtää sananvapauden niin, että sillä saa loukata toista vapaasti hänen mielipiteidensä, persoonansa, valintojensa ja elämäntyylinsä vuoksi.

Minne on unohtuneet tuon sanavapauden myötä todelliset jokapäiväiset ihmisoikeudet ja niiden kunnioitus, että se toinen ihminen todellakin saa olla ja ajatella mitä hän haluaa?"




"Luulen, että keskiluokkaiset ja eliittiin kuuluvat ihmiset hämmästelevät nettikeskustelua siksi, että missään muualla he eivät törmää näihin ilkeisiin ihmisiin. Työpaikka, asuinalue ja ystävät ovat voimakas näkyumätön sosiaalifiltteri. "



"Nettikeskustelusta kyllä huomaa, että suomalaisten korkea koulutustaso on kyllä pelkkä myytti. Käsittämättöntä tietämättömyyttä, taikauskoa, ja ajattelukyvyttömyyttä jopa HS:n keskusteluissa."



"Tai sitten se on merkki kotikasvatuksen puutteesta ja kyvyttömyydestä itsesäätelyyn."



"Mä olen aina ajatellut, että se menettää pelin ekana, jolta ekana palaa hermot. Jossain kokouksissa on ollutkin hauska katsella sellaista ihmistä hymyillen silmiin Tosin aina yritän toimiakin niin, että kukaan ei menettäisi kasvoja, kun oikeasti aikuiset voivat toimia niinkin. Vaikka olisi toisen ajatuksia vastaan, niin aika hyvin tehoaa aloitus "sä olet kyllä ihan oikessa, hyvin ajateltu, mutta..." ja niin saan oman kantani esille ja kummatkin ollaan oikeassa. Kandee kokeilla, toimii."


"Eriävän mielipiteen esittämiseen ei tarvitse olla tyly tai epäkohtelias, eikä varsinkaan ilkeä ja heittää henkilökohtaisuuksia tai mennä niihin.
Tosin se on sellainen taitolaji, että ihan kaikista siihen ei ole (kotikasvatuksellinen/henkinen sivistyneisyys-kysymys) ja ne, joista siihen ei ole, kokevat sen ystävällisyyden ja kohteliaisuuden itsensä ylikävelynä. "

"Jotkin ihmiset eivät osaa erottaa henkilökohtaista minäänsä yleisestä keskustelusta ja kun puhutaan itselle arasta aiheesta, niin siihen tartutaan henkilökohtaisella tasolla ja siksi mennään henkilökohtaisuuksiin, eli noihin kirjoittajan aliarvioimisiin, paikan näyttöihin ja suoranaisiin solvauksiin.

Vai onko se vain eräänlaisen narsismin/minä-keskeisyyden kääntöpuoli, että kun esillä haluaa olla ja äänensä kuuluviin, niin sitten kuvitteleekin, että juuri minustahan ja minulle tuo puhuu ja minua ja minun elämääni tarkoittaa ja siihen vastataan, että MINÄ sanoin, MINÄ tarkoitin, MINÄ en sanonut, MINÄ en tarkoittanut jne ja loppuun jokin henkilökohtainen paikan näyttö aliarvioimisella, ihmisarvon alennuksella tai suoranaisella loukkauksella ja tasoitus ja puolustus, että sananvapaus takaa tämän, että saan esittää "mielipiteen", vaikka tosiasiassa se "mielipide" on loukkaus toisia tai toista kirjoittajaa kohtaan, eikä sillä ole mitään tekemistä itse aiheen kanssa?"

Mä jaan mielipiteen siitä, että suomalaiseen akatemiaan ja keskiluokkaan ja siitä ylempään
kuuluminen ei tee vielä suomalaisesta henkisesti sivistynyttä,
vaan se käy henkilökohtaisesti päälle sanoin (tai/ja fyysisesti silmätysten) kuin Neanderilainen,
kun siltä loppuu sanat puhua oikeasta topicin aiheesta tai se kokee jonkun muun,
asiaan kuulumattoman tekijän puuttumisen omasta elämästään,
mikä selkeästi on pääteltävissä jonkun toisen kirjoittajan rivienvälistä tai suoraan.

Suomalaisen fyysinen omatila on suuri, mutta henkinen omatila on täysin olematon
ja suomalainen pitää itsestään selvyytenä, että toisen henkiseen henkilökohtaisuuksiin voi puuttua,
sitä voi arvostella ja solvata.
Suurin osa ei taida edes ajatella sitä, eikä taida tulla edes pieneen mieleen?

Siinä missä Keski -ja Etelä-Eurooppalaiset pukee henkilökohtaisen paheksuntansa kohteliaiseen
ja ystävällisesti sanottuun sarkasmiin ja sanoo sen mieluiten kasvotusten,
ja antaa useinkin ihmisten olla ihan rauhassa samaa tai erimieltä,
niin suomalainen ajattelee, että kaikkien pitää olla (kommunistisesti) samaa mieltä (josta ei poiketa)
ja hutkii vielä luolaihmisen tavoin ihmistä, jonka mielipidettä ei hyväksy tai ei vain ymmärrä.

Saman ilmiön näkee suomalaisessa kulttuurissa, että mennään helposti fyysisyyteen,
kun sanat loppuvat tai toinen vain poikkeaa jotenkin siitä massasta,
joten miksi ei sitten nettikirjoittelussakin, jossa sen saa tehdä kasvottomana ja nimettömänä?

Tämä siis kansallisesta näkökulmasta. Nuo astrologiset kuviot kyllä olisivat hienoja tarkastella!

[Asterix]

Itselläni tosiaan molemmat siskot  ja toinen vielä  ja toinen  , joten ehkä eivät aivan helpoimmasta päästä, mutta en ole koskaan kokenut, että he ottaisivat itseensä jos puhutaan jostain yleisistä asioista, lähinnä kysymys on siitä, että he haluavat pitää mielipiteensä loppuun asti, samoin kuin itse  =D Välillä koen itsekin, että ylpeys ei anna juuri siinä hetkessä periksi myöntää, että olin väärässä, vaikka tietäisi olevansa. Silloin se ehkä tulkitaan henkilökohtaisesti ottamiseksi. Mitäs mieltä muut olette?

Idealistisuus löytyy varmaan monista merkeistä ja aspekteista.
Itse olen miettinyt paitsi  ja  painotusta,
niin  aspekteja ja  aspekteja, jotka vaikuttavat ulosantiin.

Mielestäni "hyvään provosoivaan" väitteeseen,
joka saa henkilökohtaiset loukkaajat liikenteeseen, kuuluu;

-terävä ajatus/havainto, joka ainakin puoliksi totta ja normaalielämässä kenentahansa
todettavissa oleva asia.

-jonninlaisen tabun / puhumattomuuden rikkominen, joka koskettaa vähintään osaa kirjoittajia heidän omassa elämässään.
Tätä (asiaa) ei tarvitse kuitenkaan henkilökohtaisesti tietää muista kirjoittajista,
vaan yleiseen huomioon ja tiedossa oleviin faktoihin perustuen voi päätellä,
että kirjoitus tulee koskemaan osaa muista kirjoittajista.
(esim. johonkin kansalliseen/lailliseen/henkiseen/käytöksilliseen jne epäkohtaan puuttuminen)

-arvioidaan ja huomioidaan asian tunneherkkyys yleisellä tasolla lukijakunnasta
ja käytetään yleistä tunnetilaa kirjoituksessa hyväksi.
Se voi olla huomioimista puolesta/vastaan.

-mitä parempi lahjakkuus on valita ja asetella sanansa tiettyyn järjestykseen,
sen parempi. Moni hyvä kirjoitus jää monesti paitsioon siksi, että kirjoitaja ei omaa
itse-ilmaisun ja kirjoittamisen lahjakkuutta ja viesti jää epäselväksi.

 
Jos esim. otetaan aiheeksi jokin kansallinen epämiellyttävä piirre,
niin aivan varmasti se on enemmistön mielestä varsin epämiellyttävä piirre,
kaikki ovat samaa mieltä, mutta kukaan siitä enemmistöstä ei tunnusta omaavansa sitä,
mutta toteuttavat sitä ko. piirrettä ilmaisemaan mielipiteensä,
että en minä ainakaan ja normaali ihminen kuitenkin jollain tasolla tajuaa ja näkee sen itsessään
ja siksi siitä psykologisella tasolla syytetään aiheesta kirjoittajaa henkilökohtaisella tasolla,
että kun toit tämän asian esiin ja näytit sen minussa.

Ihminen, joka ei kärsi oikeasti kirjoitetusta esim. tuosta kansallisesta
epämiellyttävästä piirteestä, vastaa siihen poikkeuksetta hyvin neutraaliin
tai positiiviseen sävyyn ja sanoo tai antaa ymmärtää muutoin, että näinhän se on.

Ajatus perustuu siihen, että mistä itse kärsii, niin sitä yrittää työntää muiden niskoille viaksi
henkilökohtaisella MINÄ OLEN SITÄ MIELTÄ, ETTÄ SINÄ-tasolla keskustelussa. 

[Asterix]

Kun puhutaan "hyvästä provosoivasta" kirjoituksesta, joka saa lukijakuntalaisia
tarttumaan henkilökohtaisuuksiin, niin käytännöllisimpiä ovat aiheet ja sanavalinta,
joka herättää lukijassa kansallisen ja/tai henkilökohtaisen häpeän tunteen.

Toisena tulee suuttumuksen/ärtymyksen tunteen herättäminen,
jonka varaan trollaajat laskee kirjoittamisensa, esim. kirjoittamalla,
kuinka miesten valtaa naisiin nähden tulisi lisätä laillisestikin tms.
jota ei ole perusteltu mitenkään muutoin ja sen tarkoituskin on aliarvioida
lukijakunnan itsesäätelyn ja sivistyksen tasoa, jonka normaali-ihminen kyllä
tajuaa jossain tasolla, mutta kohdistaa sen vihansa kirjoittajaan henkilökohtaisesti,
kun ei pystynytkään nauraen tai olkiaan kohauttaen siirtymään sen aiheen ohi.

Kolmas taso on kateuden tunteen herättäminen, joka ei itseasiassa ole
suomalaisessa kulttuurissa kovin vaikeaa ja sen pystyy useinmiten tekemään varsin tahattomasti.

Itseasiassa sarkasmin kokee eri ihmiset eri tavoin. 
Sarkasmi on sekoitus terävää huomiota ja häpeän/tabun/epäkohdan esille tuomista
"se ei ole ongelma keskustelutasolla"-keinoin, vaikka kyse olisikin jostain todellisesta ongelmasta,
josta voidaan siis puhua ja höystää vieläpä huumorilla,
jonka sitten kuulija/lukijakunnasta osa pystyy ottamaan ytimen,
osa ei todenäköisesti vielä pitkään aikaan tai koskaan.

Kait pitäisi miettiä, mitkä tunnetilojen herättelyt eri merkeillä ja aspekteilla vetää puoleensa
yleisessä keskustelussa?

[Ratkaisu]

Toisaalta mielestäni teksteillä ja puheella on välillä ihan tervettäkin provosoida muita, ei tietenkään liian loukkaavasti, mutta sillä lailla terveessä mielessä. Jos keskustelukumppani on todella lyhytsanainen tai ei kerro helposti mielipiteitään voidaan mielestäni ajatella, että kevyt provosoiminen toimii keskustelun herättämisenä. Toki tässä eroja ihmisten välillä, osa osaa ottaa ne oikein, osa ei tajua tosiaan sitä sarkasmia. Itse ainakin nautin välillä siitä, että tunteet kuumenevat keskustellessa, ei siinä aina ole pahaa. Foorumeilla ja netissä yleensäki se on tosin hiukan vaarallista tai tyhmää, koska toinen ei näe ilmeitä ja eleitäsi eikä välttämättä ymmärrä, että et tosissasi yritä loukata toista, vaan vähän kiusaat Mutta riippuu ihan porukasta ja ihmisistä, itse ainakin pidän kevytmielisestä kiusaamisesta leikkimielisesti , mutta vain jos tiedän, että sitä ei tosissaan oteta. Välillä tulee sitten turpaan, mutta ei sen aina niin väliä.

Ehkä vähän offtopic, mutta kun välillä tulee sellainen fiilis, että provosoimista tai raflaavaa kirjoitustyyliä pidetään negatiivisena asiana. Itseäni ei ainakaan haittaa foorumeillakaan se että ihmisiä vähän ravistellaan ja pistellään välillä herkkiin kohtiin, siitähän sitä keskustelua syntyy Tietenkin terve järki ja kohteliaisuus on huomioitava.

Niin eikä se henkilökohtaisestikaan ottaminen ole aina huono asia, kyllä aiheet ja sanat saavat herättää meissä tunteita, eihän me mitään robotteja olla. Miksei joku aihe mikä on itselle ajankohtainen saisi ärsyttää tai inhottaa?

Nämä nyt tuli mieleen kun lueskelin noita Sashan kirjoituksia ja mietin aikaisempia viestejä =)
Ja osittain tästä tulivat mieleen yo-kirjoitukset. Onkohan täällä Suomessa yleisestikin ottaen sellainen linja, että ei ole kypsää kirjoittaa raflaavasti? Yo-kirjoituksissakin sitä pidetään kypsymättömyyden merkkinä, jos kirjoitat liian kärkevästi niin punakynä laulaa =D

[Asterix]

Minun mielestä Ylioppilaskirjoituksia ja Akateemista lopputyötä ei voi verrata
suomalaiseen netti -ja yleiseen keskusteluun, koska sen tarkoitus on tuottaa
kirjoittajalleen Akateeminen tunnustus. Tosin kannatan vahvasti Akateemisen arvon mukaan
käyttäytymistä ja keskustelua normaalielämässä, joka ei kuitenkaan poista tai mitätöi
kantaa ottavien ja tunteita herättävistä asioista puhumista.

Suurimmat protestoijat, barrikadeille innostajat, muutoksia isoihin asioihin hakevat
ja valtakunnallisesti vaikuttavat ihmiset jne ovat järjestäen Akateemisia
tai muutoin kansakunnan älymystöä.
Niissä hommissa yksinkertaisesti ei voi olla hajuton, mauton ja vaikutukseltaan neutraali,
ellei tilanne sitä vaadi, mutta se on taas tilannetajun käyttöä (ja sitäkään ei kaikilta löydy).

Ja eivät hekään niele itseensä henkilökohtaisesti kohdistettuja väitöksiä, arvosteluja
ja mustamaalauksia, vaan vastaavat siihen, jota sitten nämä arvostelijat
ja haukkujat hämmästyneenä kummoksuvat jokseenkin ironisesti.

Olen huomannut, että   painotuksella lähdetään hutkimaan toisen
henkilökohtaiselle tasolle nimittelemällä ja arvostelemalla aiheen kertojaa/kirjoittajaa,
vaikka selkeä argumentointi, "en ole samaa mieltä kanssasi, koska..." ja perustelut aiheesta,
tai vastaavasti, "en pysty ymmärtämään mielipidettäsi, koska..." ja perustelut aiheesta,
jolloin hyväksytään se eriävä mielipide sen ihmisen mielipiteenä ja ollaan eri mieltä ihan rauhassa.

Minua mietityttää se, että kun joku kertoo jonkun asian ja siihen tulee vastaus,
joka sisältää henkilökohtaista arvostelua persoonaa kohtaan (eikä sitä kirjoitusta niinkään)
esim. miksi tälläisistä se on kiinnostunut/kirjoittaa, mikä kuvittelet olevasi,
mistä sinä kopioit noita juttujasi, sinulla ei ole hajuakaan mistä puhut,
sanoit sitä ja tuota siinä aiheessa,
olet onneton/epäonnellinen/vajaa-älyinen/yksinänen/katkera/pieni munainen jne
mitä suomalainen netti-kirjoittelu vilisee täynnänsä, kun aihe jotain sellaista,
jonka kokee vaikeaksi itselleen jollain tasolla tai argumentit ovat loppuneet itse aiheessa
ja on huomannut olevansa väärässä.

Saman ilmiö toistuu myös tapauksissa, joissa joku kirjoittaja on profiloitunut imagollisesti
(jossain) netti-yhteisössä (yleensä) kirjoituksiensa perusteella,
niin on aivan sama jossain vaiheessa, mitä kirjoittaja sanoo, kun siellä muita kirjoittajia,
jotka pureutuvat pelkästään sen kirjoittajan henkilökohtaisen persoonan arvosteluun,
eikä viestiin ja/tai siihen sanomaan.

Millaisia henkilöitä he ovat normaalielämässä, millainen koulutustaso,
kotikasvatus, luonne, psyykkinen tila, elämisen -ja onnellisuuden taso ja astrologiset tekijät?
Ja niin, minä en todellakaan mieti sitä kenenkään henkilökohtaisella tasolla, vaan yleisellä,
että onko joitain yhteisiä tekijöitä vai useampia?



Desirae Diesirae mietti tuota  -vaikutusta, jolla ei otettaisi henkilökohtaisesti,
niin vahvalla ilmapainotuksella ja   :nä minä en vielä viiden vuoden kirjoittelun
jälkeen tänne osaa erottaa suurinta osaa kirjoittajia toisistaan (poikkeuksen tekee ruotijat ja tutut),
vaan jonkun kirjoituksen edessä mietin, onko kirjoittaja vaihtanut kenties nimimerkkiä
ja joudun selaamaan kirjoittajan aikaisempia viestejä saadakseni jonkinlaisen kuvan,
että olenko keskustellut ko. kirjoittajan kanssa aiemmin ja mitä.


Mielestäni kuitenkin otan kantaa itseäni koskeviin -täysin turhiin- kirjoituksiin
ja siihen sen hetkiseen johonkin kirjoitukseen joiltain kirjoittajilta, mutta harvemmimpa
tulee mietittyä persoonaa kirjoituksen takana, ei tule edes mieleen,
että siellä olisi ihminen takana.
Mun mielessä se on jokin harmaa alue, joka kirjoittaa/kirjoittavat, eikä niitä erota toisistaan,
ellei se ole siitä harmaasta massasta poikkeava jollain tapaa.
 
Siihen vaikuttaa paljon myöskin sekin, että mulla on jumalattoman huono nimi -ja lähimuisti.
Kysy, mitä luin aamulla lehdestä ja kelle siitä kommentoin ja mitä, hahah..  


Tämä on kuitenkin ironista, koska olen ymmärtänyt, että minun (etenkin) kirjoitustyyli
on voimakasta (sarkastisuuden kyllä tunnistan sen sijaan!),
vaikka puhuisin täysin yleisellä tasolla ja ilman mitään erityisempiä tunteita.


Mä en itseasiassa tiedä, otanko henkilökohtaisesti jonkun kirjoituksen vai en.
Jos kirjoitus on selkeästi aiheesta ja tarkoituksesta poiketen minusta ja minun persoonastani
julkisessa mediassa, kuten tämä saitti,
niin mielestäni siihen on normaalia reagoida vastineella.

Sen sijaan mulle on täysin selkeää, missä menee yleisen keskustelun
ja henkilökohtaisuuksiin menemisten raja ja vaikka ihmiset yrittävät ympätä sen
henkilökohtaisen arvostelun ja arvon alaspainamisen yleisen asian sekaan
ja vielä laittavat sen raukkamaiselta kuullostavan perinteisen sorry vain-perustelun sille,
miksi puhuvat yleisen asian seassa jostakusta henkilökohtaisesti huonoon sävyyn,
koska tietävät itsekin tekevänsä väärin ja yrittävät -luonnollisesti- sysätä sen
vastuun itsestä pois päin (mielellään sille "syytetylle") tai muutoin oikeuttaa se huono sävy.


Palaan kuitenkin tuohon alkuperäiseen kysymykseen, miksi jotkin ihmiset ottavat
yleisestä keskustelusta loukkauksen itselleen tai tuohtuvat siitä ja alkavat mennä
henkilökohtaisuuksiin siitä jotakuta kohtaan, niin yleinen arvio on se,
että tyypillä on itsellä ongelma sen kanssa.

Tämä käy ja ei käy järkeeni, koska henkilökohtaisesti itse vältän kuin ruttoa
kaikenlaisia ongelmia ja itselleni ongelmallisista asioista puhumista.

Siksi minulle on niin helppoa esim. blokata joku kirjoittaja/kontakti netti-maailmassa pois,
jos koen tyypin ongelmaksi. Samoin käy normaalielämässäkin, ongelma-tyyppi saa lähteä,
eikä siihen liity omalta puoleltani sen kummempaa dramatiikkaa.
Ymmärrän ja tajuan, että joistain ihmisistä se tuntuu kamalalle ja mietin miksi,
koska jos joku blokkaa minut elämästään tai netistä, niin se on vain että näkemiin.

Kun aihe ei ole (ehkä enään) mikään ongelma ja se on ratkaistu tai poissa, niin siitä helppo puhua.

Ilmapainotus varmaan hakee elämän helppoutta ja   pitää asiat itsellään?

...vai/ja   -   ?

josta tälläisen tulkinnan löysin:

Auringon ja Marssin välisissä aspekteissa ilmenee se, miten sinun perusvoimasi toimii. Olet voimakas persoona, mutta hillitset jo Marsin alhaisimmat värähtelyt, et pistä sotaa pystyyn ihan pikku asiasta. Osaat kanavoida energiaimpulssit tuottavasti urheilun tai jonkun muun fyysisen toiminnan kautta.

[- Kastehelmi -]

Ilmapainotus varmaan hakee elämän helppoutta ja   pitää asiat itsellään?

Kakspiippunen juttu; omasta puolestani voin ainakin sanoa, että skorppari antaa kun sille annetaan ensin . Eli avoimuutta löytyy turvalliseksi koetussa ympäristössä. Kun toinen antaa ensin itsestään jotain, pystyy skorppari siihen vastaamaan. Mutta nämä jutut riippuu niin tilanteesta ja siitä minkä luontoisista asioista on kysymys.