Tuli pyhä pyhitettyä! Bravo!
Olo todella levännyt.
Tämän viikon vois jatkaa pyhää. Pitää syysvapaan tai pyykätä kaikki vaatteet juurta jaksain.
Nauttia sitten talvivalmiudesta. Vkl lepäillessä etsin kankaita uuteen garderobiin.
Siis värivaihdoilla ja pienillä tehosteilla, vanhoja tuttuja kaavoja käyttäen, piristää vaatetusta pikkuhiljaa.
Osa nuoren aikuisuuden suosikkiväreistä ja kuoseista pukkaavat silmille sieltä täältä. Ja muutenkin levossa olleet sävyt sekä mallit kiinnostavat jälleen.
Kynnet syyhyää saada kutoa ja ommella. Virkkaukset laitoin syrjään. Kädet väsyi. Odottakoot vaatteen osat valmiina
liittämistä toisiinsa. Ehtiihän nuo.
Tuomiosunnuntaihin mennessä pitää olla valmiina. Hyvin klassista tulossa. Musta-valko-harmaata, vanhaa roosaa kevyin sirotuksin joukkoon. Hiukan lämpöä surun pyhään.
Hyvää tässä, että polte kantoi tehdä nuoruuden suosikkiväri-yhdistelmällä täysin uusi malli ajoissa valmiiksi. Siis kaikki jakun ja hameen osat, kiinnittämiset saa hetken odottaa. Siihen ei enää kauan mene.
Parasta lähiviikoissa, päästään eroon helteistä, saadaan jälleen pukea muitakin kuin kesän räsytrikoita päällemme.
Eikä tarvi hikoilla kuin sika teurastajaa karkuun juostessaan, siis paikalla pysyessäkin tai hissukseen kävellessä kukkaistutuksien loistoa ihaillessa.
Kohta jytkymusiikkia kuuntelevat jonottavat pikku pulloineen koneisiin lentääkseen helteen kaipuussaan Välimerelle kärventymään. Like Mike Mosley.
Viisas mies, kuinka hän nyt noin...
Loppukaneetiksi:
Kirpeät syyssäät - tervetuloa!
