Itkin ilosta viikonloppuna kun olin melkein yhden kokonaisen päivän terve, fyysisesti siis.
Lähdettiin eilen miehen äidin luo ja olo parani vajaassa vuorokaudessa. Nyt tulin piipahtaa kotona ja mitä tapahtuukaan? Alle puolessa tunnissa alkaa kutista kädet, päänahka ja yläselkä.
Kaik kutina siis katos muutamassa tunnissa ja tulee näin nopee takas.
Täällä on siis vieläkin JOTAIN ja sen takia mieli myös temppuilee kun olen koko ajan kipeenä.
Pääkaupunkiseudulta on vaikee saada n. 50 neliön kaksiota järkevällä hinnalla ja kaupungin kämppäjono on piiiiitkä eli joudun olee pakosta täällä jonkin aikaa enne kun ihme tapahtuu.
Pitää tuulettaa koko ajan ja mä taidan muuttaa partsille nukkumaan
Kukas viisas mies se olikaan joka ehdotti homealtistuneille ihan omat poliklinikkansa joissa tutkitaan ja otetaan vakavasti sairastuneiden oireet ja tila.
Siis mun mieli ailahteleepi mutta ei selvää maniaa ja sit depistä vaan päivittäin erityylisesti ja nimenomaan FYYSISEN OIREILUN mukaan.
Olin toisessa kodissamme paljon tasasempi kun aloin pikkuhiljaa paranee ja oireettomia päiviä alkoi tulla useemmin. Sieltä kun halusin tulla takas tänne puol vuotta sit, en ole tervettä päivää nähnyt.
Ei siis ihme että mielialat vaihtelee. Kuka nyt iloitsis siitä että oma koti sairastuttaa