Tänään ja juuri nyt parasta päivässä on se, että suussani maistuu riisipuuro ja sekametelisoppa, eli luumu-rusina-viikuna etc.
Maistuu vaikka en ole syönytkään niitä - vielä. Kohta paukautan kotiin ja siellä ne herkut odottavat. Perinteinen itsenäisyyspäivän ateria, jonka jälkiruokana tämä kertomani herkku!
Ihkuu! Valitettavasti en ole saanut käydä armeijaa. Olin liian vanha, kun laki naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta tuli voimaan. Toki tiedän olevani yksi ensimmäisistä, jotka pommittivat esikunnan tyyppejä k.o. asiasta.
Silloin tuli tehtyä paljon yhteistyötä armeijan kanssa, ja lyhyesti värvättynäkin. Se oli hauskaa ja selkeää aikaa. Kaikessa oli tekemisen maku. Tottakai! Miesten kanssa. Juoruamisessa melkein kyllä päihittävät kylän väkäleuka-akat, mutta toimeepanevia - varsinkin päällystö.
Ai ku tuli ikävä. Tekemisen meininkiä.
Ilmankos miesten kanssa istun kokouksissakin mieluusti. Tekeminen alkaa heti eikä viidestoista päivä.
Toki eilen oli koulutusilta, jossa oli vain naisia. Onnekseni pelkästään tekijänaisia.
Että siis eilenkin oli hyvä päivä - tai oikeammin ilta. Illalla luotiin uusia toimintamalleja ajamaamme asiaan. Jee!
Nyt sopalle - kaupan kautta!
Kaikille Hyvää Itsenäisyyspäivää!
Lopuksi kannat yhteen ja käsi lippaan!
Pahus. Unohdin: Katse lippuun päin!