Olen yllättänyt itseni addiktoitumasta oman aikansa Reginaan, romanttista
hömppää pursuavaan Juhani Ahon
Papin tyttäreen!
Vaikea sanoa täsmällisesti mikä Ahon tekstissä on niin koukuttavaa, mutta
kenties se on mm. oivallinen maisemakuvaus ja sen kytkeminen henkilöiden
mielentiloihin, sekä kolmiodraamallisen orastavan parisuhteen rakentumisen
hienovarainen kuvaaminen.
Myös Savon murteesta kumpuava lauserakenne lienee osasyyllinen, sekä
hauskat, kirjoittajan käsittääksemme ensisijaisesti ruotsinkielisen kodin(?) aikaansaamat
pikku lapsukset kielen muodoissa ja muissa lingvistisissä seikoissa.
Yksi "hätkähdyttävimpiä" lauseita kirjasta (Olavi Kalm'in sisäistä monologia):
Kuta platoonisempi[sic!] rakkaus on, sitä hivuttavampi tauti se on.