seuraava »

[meryem]

Huh, aika massiivisen näköinen hampurilainen. Mulla oli itse asiassa kans eilen hampurilainen ja olutta, myös työporukan riemuilta, mutta en ollut tällä kertaa mukana. Nyt on ollut ihan parasta olla kotona.

Tänään ehdottomasti parasta on ollut luonnossa tehty hyvä ja sopivan rankka lenkki sekä se, että pääsee saunaan. 

Ostin myös pitkästä aikaa irtokarkkia ja hups, ne meni jo.  Ihana ihana lauantai!

[Elwyn]

Se oli aikamoinen joo, ehdottomasti sen 15eur arvoinen mitä maksoi Otettiin alkupaloiksi friteerattuja juustopalloja, chicken wingsejä ja porukka maisteli käsityöoluita (meitsi pidättäytyi perushanaoluessa).

[meryem]

On se jännä, että nykyään IPAa ja APAa ym. käsityöoluita on joka paikassa  Mulla vaihtelee oluen suhteen, joskus se maistuu, mutta sitten toisinaan ei yhtään.

Tykkään drinkeistä ja lonkeroista. Nyt mulla on lauantai illan juomana Kyrö Distilleryn karpalo Gin long drink napue ginistä. GT on nyt niin hip ja myös tuo Kyrö distillery

Ruokaa ei nyt tarvi miettiä kun oli niin loistavaa itse tehtyä pizzaa. Mitä muuta sitä saunan jälkeen mieluummin söisi. 

[Elwyn]

Kävin Loitsukellerissä, en löytänyt haluamiani kortteja, mutta sen sijaan siellä on loistavat valikoimat suitsukkeita

[Elwyn]

Uudet kortit tuli

[Tiigris]

Siltä se tuntuu, kuin olisi tuulen vietävänä
kieppuisi kevyenä ilmassa
Nauttien vauhdin pyörteistä
pelonsekaisin tuntein;
koska iskeytyy maahan kesken vauhdin?
Epävarmuudelta,
ihanalta epävarmuudelta,
kutkuttavan jännältä ja iloiselta,
joka voi kääntyä isoksi pettymykseksi
ja riipiväksi tuskaksi hetkessä

Siltä se tuntuu,
enkä minä edes vielä tiedä, kuka olet,
en tiedä kuin aavistuksen siitä,
että olet tulossa

[Elwyn]

Sepikin on päässyt elokuvaan Sattui kerran bussiin samaan aikaan kertomaan juttujaan

Viinapiru

https://youtu.be/HOTiV_OWwbs

[Elwyn]

http://www.hs.fi/webkuva/sarjis/940/1306075645478?ts=822

[Elwyn]

X-Men

[body electric]

Bracon katse

[Tiigris]

Se tunne, kun huomaat äärimmäisen kiireisen ja stressaavan työvuoron jälkeen selviytyneesi asioista, joita et oo ennen tehnyt..

Se, kun kotona tekee töiden jälkeen nopeesti ruuan, ja se kelpaa KAIKILLE (huom. 2 melko nirsoo lasta) ((olkoonkin et oli pääosin makkaraa ja perunaa joten ei kauheesti kiillota sädekehää mun pään päällä))

Se tunne kun saa viikattua pyykkitelineiltä kuivat pyykit tosi nopeesti yhdessä miehen kanssa, tais olla suurin osa 4 henkisen perheen alkkareista ja sukista siellä, ärsyttävää pikkusälää

Kun lapset on nukahtanut ja voi vaan rötvätä olematta koko ajan se jonka kimpussa hyöritään "äitiii kato, äiti leiki äitimuoriaaaa, äiti tanssitaaan * lattialle heittäytyminen ja vinkuminen kun en suostu * jne" Ps. äitimuori on mun luoma hahmo, jossa on ripaus Aira samulinia, ikivanhaa noitaa ja tiukkaa 110-vuotiasta tätiä... Saa lapset nauraa kippurassa... Mutta kun se on NIIIIN rankkaa joskus, kun en sais muka lopettaa 

[meryem]

Tiigris, tuli niin lämmin olo tuosta sun viestistä. Toivottavasti tajuat ja muistat jopa niin hetkinä, kun tulee levottomuus ja kaipaus johonkin, että sulla on jo kaikki.

[Tiigris]

Miksi sitä oikein odottaa, että jossain vaiheessa elämää jälleen vedetään matto jalkojen alta oikein kunnolla? Ja sen jotenkin mieluiten sitten tekis ihan itse?


Onkohan tämä jotain omaa epävarmuutta ja menettämisen pelkoa ja sitoutumiskammoa? Sitä, etten oikein luota elämään... Sitä etten aina oikein usko että oikeasti ansaitsisin tämän...

[meryem]

Niinpä, jos ei ole mitään menetettävää niin mitä sitä enää pelkäisi. Toisaalta pelottava tilanne sekin. Mutta kyllä varmaan enimmäkseen menettämisen pelkoa ja epävarmuutta. Kun elämässä on jotain todella tärkeää niin pelkää, että sen menettää. Sitä täytyy vain antaa huutia ikäville ajatuksille ja uskoa, että kaikki se hyvä mitä on saanut, niin sen on ansainnut. Mun mielestä tuosta sun eilisen päivän kuvauksesta huokui sellaista aitoa iloa ja luottamusta elämään, että olen ihan kade, vaikka eihän tuollaiselle voi kuin hymyillä ihan aidosti iloisena, että jollain on noin.

[Tiigris]

Oon mä kiitollinen siitä mitä mulla on, ihan vilpittömästi. Ja mä osaan arvostaa sellasta "kaurapuurorakkautta"    ( 2. huoneessa)... Enimmäkseen mun arki ja elämä on HIRVEEN tavallista. Mun mieli sen sijaan ei ole ihan tavallinen. Mulla on sellanen ajatusmaailma/toimintamalli elämässä, mihin liittyy maanis-depressiivisiä / ADD -piirteitä (keskittymishäiriö ilman "ulkoista" ylivilkkautta). Perheenjäsenellä onkin diagnoosi tuohon jälkimmäiseen, mutta koen et pärjään elämässäni ilman diagnoosia tai lääkitystä, vaikka välillä aloitankin kymmentä projektia yhtäaikaa ollen vähä vauhdikkaampi ja välillä menee viikko niin että nukkuisin vaan ja kaikki on tahmeeta. Oon huomannut, että mulla auttaa vain se, että koitan toimia rutiinin omaisesti kaikessa, koska VAIKKA ne rutiinit on mun suurin inho, on ne myös mun pelastaja. Ja koen et mun oireilu on ns normaalin herkän ja luovan ihmisen elämää.

Juhliminen ja alkoholi saa mut pois raiteiltaan, samoin kuin liika vapaalla oleminen tekemättä mitään. Silloin ahdistun, muutun levottomaksi tai lamaannun ja vellon synkässä olossa.

Joskus tuntuu todella hassulta, että kaikista näistä mun "ongelmista" huolimatta mulla on toimiva koti, ammatti jossa on paljon vastuuta, hyvä mies ja lapset. Ja se kaikki on hallussa. "En ole mikään prinsessa, joka tarvii pelastaa. Olen kuningatar ja minulla on koko tämä paska hallussa!". Tietty mä iän myötä olen muuttunut päättäväisemmäksi ja teen asioita saavuttaakseni jotain, en enää käy ihan niin tuulella kuin aikaisemmin... Mut kyl mä edelleen meen paljolti vain vähä kuin virran mukana ja annan intuition ohjata kaikessa.

  ja mä ollaan niin vastakohdat tosi monessa asiassa. On oikeastaan todella outoa, että me ollaan yhdessä. Silti meillä on jotenkin saumaton yhteistyö. Mä todella tarvitsen jonkun, joka luottaa muhun noin sokeesti, siitä huolimatta että se tietää minkälainen mä olen. Tää viittaa nyt mun juhlimiskäyttäytymiseen ja ihastumistaipumukseen. Mut hänellä onkin tosi hyvä itsetunto. Samaa en voi sanoo itsestäni.