Ympärillä täysi hiljaisuus.
Ulkona näyttää puutkin seisovan hiljaa.
Laitanpa joulumusiikin soimaan.
Ihan vain pienelle äänelle.
Viikonloppu. Ihmisten hösö hösö paennut kunkin kotiin.
Luin kirjaa suomalaisen taistelulentäjän historiasta. Suurin osa omia muistelmiaan, historioitsijoitten tarkentamina.
Nautittavaa. Vain olennainen kerrottu. Ei lainkaan tunnemössöö seassa. Bravoo.
Ja humps. Kello juossut jo pyhän puolelle.
Näin elämä etenee. Ei itkukohtauksia, kun joltain jalka ambutoidaan.
Ei auta itku markkinoilla.
Jospa ottaisi teetä ja pari voileipää. Jatkais asiatekstiä -
lopettais tän älyttömän kännyn opettamista selkosuomen kielelle.
(Näkispä oikeen älykännyn. Ostaisin heti.)
Tääkin p*sk* ohjelmoitu jenkkidoodledam'in murteelta käännetylle tunnemössö-kielelle.
Parasta päivässä (lue: yössä) siis rauha.
Ja selkosuomella kirjoitettu asiateksti. Lisänä historiaa valaiseva sisältö.
Njam.