seuraava »

[mc82]

Tänään taas miettinyt päihdeasioita ja olen jo monta kertaa meinannut kirjoittaa aiheesta, varmaan tänne kaikenlainen keskustelu sopii. En tiedä, sopiiko tämä tänne, mutta siirtäkää modet, jos tarvis.

Eli... Onko astrolaisissa ihmisiä, joilla on parhaillaan/on ollut ongelmia päihteiden (viina, huumeet, lääkkeet, muut) tai joiden lähipiirissä on päihteiden käyttäjiä?

Meidän perheessä mun sisko on päihderiippuvainen. Toisin sanoen hän käyttää lääkkeitä ja viinaa sekaisin, välillä käyttää myös huumeita. Tosin huumeiden käyttö on rajoittunut "vain" kannabiksen polttoon. Tosin kannabiksen johdosta hän on joutunut psykoosiin ja joutunut huumevieroitukseen.

En viitsi näin julkisesti kertoa koko tarinaa, koska pelkään, että siskoni mahdollisesti löytää sen, tunnistaa itsensä ja alkaa uhkailemaan mua... jos joku haluaa kuulla enemmän, niin vastailen yv:nä.

En ole siskoni kanssa väleissä tällä hetkellä. Edellisillä kerroilla, kun tapasin häntä, hän on useimmiten ollut kännissä. Hän arvostelee, kuinka MÄ olen tehnyt vääriä valintoja elämässä JOKA IKINEN KERTA, kun hänet tapaan. Kuinka mun olisi pitänyt opiskella yliopistossa eikä ammattikorkeassa, koska nyt musta tulee ihan "luuseri tavis, joka ei tule pääsemään mihinkään ja joka saa huonoa palkkaa". Ja jos hänelle koittaa sanoa, että mitäs palkkaa hän saa, työtön kun on, niin sitten hän hermostuu ja alkaa sättimään, kuinka täysi paskiainen mä olen ja kuvittelen itsestäni liikoja. Hän saa kyllä vapaasti arvostella, mutta jos kohdistaa sanat häneen, niin sitten alkaa meteli ja entistä pahempi syyttely

Uskalsin jopa sanoa hänelle, etten halua olla hänen kanssaan tekemisissä niin kauan, kuin hän jatkaa huumeiden kanssa sekoilua eikä halua muuttaa tapojaan. Siitä hyvästä siskoni on alkanut tykittämään mua haukkumamaileilla, niitä tulee aina aika ajoin. Tyyliin "kannabista todennäköisemmin tappaa tekopyhyys ja pelkuruus - kuten mitä sinä edustat (siis mä edustan)". Välillä saan öisin soittoja siskoltani, samoin vanhempani. Joudun nykyisin pitämään puhelinta öisin äänettömänä, koska en jaksa pitkin yötä kuunnella hänen sättimistään (se jatkuu meinaan loputtomiin se mun elämän arvostelu)... Isäni on vaihtanut puhelinnumeroa jo kertaalleen, tosin hänellä on prepaid-liittymä olemassa siskoani varten (siskon oma hotline ). Itse jouduin loukkausmailien takia vaihtamaan sähköpostiliittymää, puhelimeen en enää vastaa, jos siskoni tai tuntematon numero soittaa. Ehkä olen vain liian herkkä kuuntelemaan loukkauksia koko ajan ja mun elämäntapoihin liittyvää arvostelua

Rahankäytössä ei ole mitään järkeä, siskoni on elämänmenollaan aiheuttanut paljon harmia lähipiirilleen. Siskoni soittelee vanhemmilleni aika ajoin ja vaatii rahaa, lisäksi harrastaa pikavippejä, lainailee kavereiltaan jne. Pikavippejä hän on ottanut jo useamman tonnin edestä TÄMÄN VUODEN AIKANA, jotka vanhempani kuuliaisesti maksavat. Kaverit soittelevat isälleni ja kertovat, että "tyttäresi on taas velkaa ja ei ole maksanut". Isäni sitten maksaa kavereidenkin saatavat. Ollessaan täällä Suomessa hän oli mm. vienyt isäni sängyn ja myynyt sen - ilmeisesti saadakseen viinarahaa. Nokian kytkykännykän hän oli myynyt tyyliin parilla kympillä jollekulle... Tämäkin selvisi jonkin ajan tiukkaamisen jälkeen. Kun asuin väliaikaisesti äitini luona erottuani exästäni, eräänä päivänä kotiin palatessani huomasin, että siskoni oli vienyt kirjahyllyni. Siis kirjahyllyt, kyllä! Oli jättänyt viestin, että oli käynyt (joo, huomasin!). Ja kirjahyllyt jäivät sille tielle...

Alkusyksystä lähtien siskoni on ollut asunnoton, koska hänen poikaystävänsä jätti hänet. Ei kuulemma jaksanut enää katsella sekoilua ja oli raahannut siskoni tavarat ulos ja vaihtanut lukot. Siitä lähtien siskoni on asunut kavereidensa nurkissa aina hetken kerrallaan. Syksyllä lähti ulkomaille "tapaamaan kavereitaan", elämänmenossa ei mitään muutosta. Olen vain kuullut, että harrastaa edelleen pikavippejä, uusia tulee koko ajan - ja yleensä isä, joskus äiti maksavat ne kiltisti pois.

Siskoni voi olla väkivaltainen, hän on verbaalisesti erittäin alentava, hallitseva ja loukkaava. Tietää, millä keinoilla ihmisiä voi parhaiten kiristää ja useimmiten saa tahtonsa läpi. Pelkään häntä, hän voi olla kännissä/kamoissa erittäin arvaamaton.

Voin pahoin, erittäin pahoin siskoni puolesta. Hän ei kuuntele mitään puhetta, ei suostu harkitsemaankaan hoitoon menoa. En tiedä, mitä pitäisi tehdä... Vanhempani ovat jo täysin kyllästyneitä, isäni jo lähestulkoon sairas kaikesta stressistä ja huolesta, äitini ei enää anna siskolleni yhtään rahaa. Sen sijaan isäni edelleen makselee ja huolehtii siskoni sotkuista...

Tästäkin tuli tämmöinen vuodatus, en tiennyt, minne purkaa tämä kaikki paska, mikä mun sisällä on... Suomi24 on täynnä trolleja, joten en ainakaan sinne. Mies on kuunnellut mun vuodatusta ja itkua siskon touhujen takia. En siis jaksa enää, kuinka yksi ihminen pilaa mun ja mun vanhempien elämän, tuo jatkuvaa stressiä, vihaa ja pahaa oloa...   Paha olo ennen kaikkea vanhempieni puolesta...

Olen jo sanonut isälleni, ettei makselisi enää siskoni vippejä. Niin kauan meno jatkuu, kun hänen velkansa hoidellaan. Isäni ansaitsisi työllään tekemänsä rahat OMAAN elämäänsä eikä kersojen rahasotkujen hoitelemiseen, varsinkin, kun "kersa" on jo yli kolmikymppinen! No, isäni aina uhkailee, että nyt tuli maksettua viimeinen vippi ja likka saa sen jälkeen hoitaa omat sotkunsa. Niin... Ja tästä seuraava vippi on viimeinen, sitä seuraava on viimeinen jne. Kai sitä kuitenkin tuntee velvollisuutta auttaa omaa lastaan. Mutta kannattaako auttaminen loputtomiin, jos suuntaa parempaan ei ole ainakaan nyt näkyvissä?

Ihan kauhea olo taas...

[Asterix]

 

Mun bio-äiti oli alkoholisti. Ensimmäiset 25-28 vuotta se pystyi piilottamaan sen varsin hyvin
ja pitämään kulissit yllä, mutta sitten kulissit kaatui, kun viina alkoi tulla ulkonäöstä
ja terveydestä ulos.
Hän peitti sen niin hyvin, että minua epäiltiin valehtelijaksi tuohon 25 vuotiaaksi asti,
siitäkin huolimatta, että adoptoitu väkivaltaisuuksien vuoksi.
Ne väkivaltaisuudet johtui viinasta etupäässä, mutta oli kausia, jolloin se veti lääkkeitä sen kanssa.
Selvinpäin se oli vetäytyvä ja pahoin masentunut.

Se meikkasi loppuaikoinaan jopa käsiään, koska maksaläikät ja tyypillinen
alkoholistin iho tuli esiin.

Hoitoon sitä ei saatu siitä, siitäkään huolimatta, että se sai työterveyslääkäriltään
lähetteen hoitoon ja uhan työpaikan menettämisestä.
Se mieluiten lähti siitä "loukkaavasta" työpaikasta, kuin meni hoitoon.
Ylpeä kun oli.
Monet oli viemässä sitä hoitoon, mutta se ei koskaan tunnustanut ongelmaa,
joten sitä ei sinne saatu ja Suomessa ei ole moiseen pakkohoitoa, kuten muualla,
kun rahaa kunnon terveydenhuoltoon ei ole.

Se kuoli vain hiukan päälle 5-kymppisenä vuosi sitten, odotetusti.

  ,     ,   .

Sillä oli   :lla ja   4.huoneessa, eli itsen sisäisessä huoneessa
ja     , joten kuvitelmat itsestä oli
jotain muuta kuin mitä todellisuus oli ja pakeni aitoa todellisuutta
henkisyyteen, mystiikkaan ja viinaan, eikä koskaan saanut arjestaan miellyttävää,
muuta kuin tuhannen päreen kännissä.

Lisäksi  sulkeutuva    ja vastoinkäymiset oli elämääkin suurempia,
eikä normalia ihmiselämään kuuluvia asioita, joista jatkaa eteenpäin.
Hän jäi niihin ongelmiin ja oli niissä vielä vuosienkin jälkeen, eikä jättänyt niitä taakseen,
noussut ja lähtenyt eteenpäin.

[Artemis]

Sasha, tunnen tosiaan ihmisen jolla on aurinko, kuu, merkurius ja mars kauriissa ja skorpioni nousee.

Olen hänessäkin huomannut sellaisia piirteitä että kaikki koettelemukset ja elämän vaikeudet tulee hänen mielestään vain hänelle. Hän joutuu painimaan ongelmien kanssa joka päivä, oikein velloo välillä siinä synkkyydessä. Ja ajautuu usein helposti myös viinan pariin..
Hyvin raskas energia leijuu tämän ihmisen ympärillä. Se on jopa tukahduttavaa tälläisen ikuisen optimistinen mielestä kuin minä..
Hän ei useinkaan näe mitään valopilkkua missään ja ampuu alas kaikki muiden iloiset ideat, jos vain hän itse sattuu olemaan huonolla tuulella..

On hänessä kyllä hyviäkin puolia, uskokaa vaan  Osaa olla hyvin lojaali ja jopa auttavainen ystäviään kohtaan, tosin sekin menee usein "minä uhraudun ja raadan rakkaitteni hyväksi" asenteella.

[rovatar]

ja     , joten kuvitelmat itsestä oli
jotain muuta kuin mitä todellisuus oli ja pakeni aitoa todellisuutta
henkisyyteen, mystiikkaan ja viinaan, eikä koskaan saanut arjestaan miellyttävää,
muuta kuin tuhannen päreen kännissä.

Sen enempää tähän puuttumatta ja näin pikaisesti kiireessä luettuna, pisti kyllä silmään tuo yllämainitsemasi Uranuksen oppositio.
Minun mielestäni Uranus ei kyllä tuollaista aiheuta..enemmänkinhän tuo kuullostaa Neptunuksen jutuilta.

[Artemis]

Tuli mieleen mc82 että pitäisiköhän sinun ottaa vaan etäisyyttä siskoosi. Se kuulostaa tietysti kamalalta mutta jos hän arvostelee elämääsi, aiheuttaa mielipahaa sinulle niin onko se silloin ssen arvoista? Itse kestin aikani alkoholistisukulaisteni piinaamista ja yritin kantaa huolta. Kunnes tajusin ettei omat voimani siihen enää riitä ja ettei ole minun tehtäväni holhota aikuisia ihmisiä. Että he tekevät mitä tekevät ja se on heidän asiansa. En voi pitää heistä ikuisesti huolta.

Hankala tilanne ja toivon sinulle voimia 
Nämä on aina omaisille vaikeita juttuja.

[^^Queen Nefertiti^^]

koeta ennen kaikkea irrota itse hänen draamastaan mc, vaikka se on läheltä vaikeaa.. älä anna siihen energiaasi.. käännä se pois.. jos ei onnistu itse, palstalla on muutaman hyvän auttajan nimi.. miten haluaisin että ihmiset pääsevät draamoistaan HETI irti, vaikkei se koskaan ole helppoa kun juttu on nk päällä. nimim. tuotakin olen nähnyt läheltä eikä auttanut kun vasta kun henkilö poistettiin läheltäni. omasta toimestani.

sanon siis samaa kuin edellinen. 

[mc82]

Selvennän hiukan sekavaa kirjoitustani, joka tuli aika tunteen vallassa rustattua...

Eli itse en enää ole yhteydessä siskooni. Siskoni tosin soittelee mulle aika ajoin keskellä yötä, viikolla, viikonloppuisin, kaikki käy. Ilmeisesti sekavassa tilassa. En näihin puheluihin enää vastaa, pidän nykyisin kännykkää öisin äänettömänä. Sähköpostin olen joutunut vaihtamaan, koska entiseen postilaatikkoon alkoi valua siskon lähettämää postia. Aina, kun en tiedä hänen menemisistään mitään, olen tyytyväinen ja voin keskittyä omiin asioihini.

Mutta... Isäni on jonkin verran siskoni kanssa tekemisissä ja pääsääntöisesti hoitaa siskoni velkoja. Isä sitten valittelee mulle, että tämmöistä se likka on mennyt tekemään. Isä lähettää sähköpostitse mulle siskoni isälle laittamia viestejä sekä vippivelkoja (laskut skannattu), että mäkin "tietäisin, missä mennään ja miten isosiskolla pyyhkii". Isä siis pääsääntöisesti maksellut siskoni velkoja, äitini maksoi joskus pari velkaa.

Joka kerta isäni valittaa mulle, kuinka häntä v*tuttaa siskoni elämänmeno, johon ei muutosta ole odotettavissa ihan heti. Ja sanoo, että seuraavan laskun jättää maksamatta, jolloin siskolta menee luottotiedot ja ehkä hän siitä heräisi - ja joka kerta maksaa kuitenkin laskun ja valittaa siitä edelleen mulle, kuinka siskoni on juonut aivonsa lopullisesti. Mä saan puolestani kuunnella isäni purkauksia. Olen kyllä sanonut hänelle, että antaisi olla, laskisi siskoni vain omilleen, joko selviytymään tai uppoamaan, mutta ei...

Isäni kun ei koskaan ole pitänyt mun mielipiteitä minkään arvoisena. Vielä 27-vuotiaana olen hänelle typerä lapsi, joka ei tajua mistään mitään

Eli isäni varmaan maksaa siskoni vippejä hamaan hautaan asti ja sisko sen kun rellestää... Pelkään kuitenkin isäni puolesta, hänellä ei ole terveys enää paras mahdollinen, joten jatkuva stressi ja turhautuminen tuskin tekevät hyvää hänelle   Isähän se on huonokin isä, kuitenkin, vaikkei mulla mitään perinteistä isä-tytär -suhdetta ole koskaan ollutkaan, sen enempää kuin siskollanikaan...

Eli isäni "ansiosta" saan kuulla siskoni tekemisiä edelleenkin, vaikka mitään fyysistä kontaktia mulla ei siskooni tällä hetkellä olekaan.

Äitini ei enää ole juurikaan siskooni yhteyksissä, eikä enää anna hänelle rahaa. Ainoa, mitä äiti tekee on se, että ostaa ruokaa, jos siskoni on kaupungissa. Rahaa ei anna ollenkaan, koska se luultavimmin menee alkomahooliin/kamaan.

Sitten hiukan siskoni kartasta, jos sieltä löytyisi jotain syytä "janoon ja villiin elämään". Sisko on  ,  1. huoneen puolella, tosin ihan 2. huoneen.  3. huoneessa - tämä ei varmaan selitä kaikkea, koska itse olen myös  ja itselleni ei viuna pahemmin uppoa   Ei varsinkaan silloin, jos on masiskausi menossa...

Ratkaiseva tekijä voi siskolla olla se, että hänellä retroileva  6. huoneessa - eikös 6. huoneen Neppari ole päihderiippuvaisilla tavallinen? Retro-  tekee  :a 12. huoneen  :seen. Siskolla myös  12. huoneessa - toimia, jotka eivät kestä päivänvaloa? Kyvyttömyyttä hoitaa asioita loppuun, ajelehtimista ympäriinsä tässä elämässä?

Pitää katsoa hänen karttaansa tarkemmin jossain välissä, löytyisikö sieltä jotain selitystä... Huono isäsuhde, hankala lapsuus vai ihan kartan perusteella taipumusta retkahtamiseen...

Sasha, otan osaa äitisi tapauksen johdosta...   Totta on, että jonkin aikaa alkoholismin pystyy peittämään (ns. kaappijuoppo, jolla näyttää elämä muuten rullaavan ihan hyvin), mutta jossain vaiheessa se totuus tulee esiin... Ja se kipu, minkä alkoholistit aiheuttavat läheisilleen, fyysinen pahoinpitely tai henkinen väkivalta, se piittaamattomuus muiden tunteista... Oma napa on tärkein ja se, että viinaa vaan riittää!

[Artemis]

Itselläni on myös retroileva neptunus kutosessa ja kyllähän ne sanoo että sellaiset saattavat olla lähinnä yliherkkiä kaikelle ulkoisille myrkyille, myös päihteille ja lääkkeille. Itse tunnen kyllä herkästi kehossani kaikki "myrkyt" mitä siihen pistän; lääkkeet ja alkoholinkin. Siksi pyrin ottamaan kohtuudella koska en pidä siitä olosta minkä ne minulle aiheuttavat. Tälläinen ihminen voi muutenkin olla herkkä tuntemaan ja aistimaan kehossaan mm. stressin, surut ja kaikki paineet, voihan se olla että siskosi tosiaan lievittää pahaaoloaan juomalla. Se vain tietenkin on hieman väärä tapa..

Myös isäsi pitäisi tehdä irtiotto siskoosi. Vaikka se vanhemmalle varmasti vaikeaa onkin.
Siskoasi kun ei auta sekään että vanhemmat aina vain hoitavat hänen törttöilynsä jäljet. Mitä enemmän häntä "autetaan" sitä vähemmän hän ottaa opiksi. Tunnen kuitenkin sympatiaa ongelmaanne kohtaan, koska se tosiaan on vaikea.
Muistakaa että ette ole vastuussa hänen tekemisistään, sillä hän voi muuttua vain itse ja korjata tilanteensa vain itse 

[Asterix]

Sasha, tunnen tosiaan ihmisen jolla on aurinko, kuu, merkurius ja mars kauriissa ja skorpioni nousee.

Olen hänessäkin huomannut sellaisia piirteitä että kaikki koettelemukset ja elämän vaikeudet tulee hänen mielestään vain hänelle. Hän joutuu painimaan ongelmien kanssa joka päivä, oikein velloo välillä siinä synkkyydessä. Ja ajautuu usein helposti myös viinan pariin..
Hyvin raskas energia leijuu tämän ihmisen ympärillä. Se on jopa tukahduttavaa tälläisen ikuisen optimistinen mielestä kuin minä..
Hän ei useinkaan näe mitään valopilkkua missään ja ampuu alas kaikki muiden iloiset ideat, jos vain hän itse sattuu olemaan huonolla tuulella..

On hänessä kyllä hyviäkin puolia, uskokaa vaan  Osaa olla hyvin lojaali ja jopa auttavainen ystäviään kohtaan, tosin sekin menee usein "minä uhraudun ja raadan rakkaitteni hyväksi" asenteella.

Jos en tietäisi varmasti, niin olisin luullut, että puhut juuri bio-äidistäni. 
Lojaali hän kyllä oli ja jos sen piti auttaa jotakuta, niin se puhui henkilön takanapäinkin siitä,
että kuinka hänen pitää aina auttaa ja kuinka hän uhrautuu.

ja    , joten kuvitelmat itsestä oli
jotain muuta kuin mitä todellisuus oli ja pakeni aitoa todellisuutta
henkisyyteen, mystiikkaan ja viinaan, eikä koskaan saanut arjestaan miellyttävää,
muuta kuin tuhannen päreen kännissä.

Sen enempää tähän puuttumatta ja näin pikaisesti kiireessä luettuna, pisti kyllä silmään tuo yllämainitsemasi Uranuksen oppositio.
Minun mielestäni Uranus ei kyllä tuollaista aiheuta..enemmänkinhän tuo kuullostaa Neptunuksen jutuilta.

Neppariko se onkin..? Kiitti vinkistä! 
Hänellä se on      ja 
Neppari on vielä 12.huoneessa ja hän oli hyvin taiteellinen ja teki sitä jonnin verran
ja sai aikaan muutaman näyttelynkin verran ja joidenkin myytyjen tekeleiden verran.
Se taisi hiipua, kun mitä enemmän se joi, niin työtkin alkoivat olla niin ronskilla kädellä tehtyjä,
ettei ne pysyneet kasassa ja epähuolellisesti tehtyjä ja sitten sitä vtutti,
kun tuli tilaus ja se oli pakko tehdä, kun siitä on maksettu.


mc82,

Kyllä kirjoituksesi oli minulle ihan selvää pläkkiä, harmi, että ihmiset lukee hiukan puolella
silmällä ja on antamassa neuvoja sen perusteella.

Ymmärrän hyvin, mitä puhut. Mitä tuohon voi sanoa ja lohduttaa, muuta kuin sen,
että sinulla on oma elämä elettävänä ja sinä et voi mitään sille, että jotkin ihmiset
haluavat auttaa siskoasi, vaikka turhaa työtä tekevätkin. Anna heille se oppiläksy
käydä läpi rauhassa itse.
Sinä et myöskään voi mitään sille, että siskosi on mitä on.
Hänelläkin on se oma rankka elämänläksy opittavanaan.

Ainoa, mille voit on oma elämäsi ja kokemuksesta sanon, että sitä ei kannata tuhlata
moisen henkilön ja siihen liittyvien ihmisten ja perheenjäsenten auttamiseen ja miettimiseen,
joka ei johda mihinkään ja joka ei tuota itsellesi mitään muuta kuin mielipahaa ja stressiä.
Se on rankka ja kivulias päätös, mutta kyllä henkisestikin itsenäisenä ihmisenä elämä on
huomattavasti miellyttävämpää, kun se ei ole kiinni tunnesiteistä kehenkään,
vaan saa vain moikata, jutella mukavia ja hymähtää niiden ponnistuksille
ja tietää, ettei ne ongelmat kosketa omaa elämää.

[Ebenia]

mc82, itse olen paljon elämässäni ollut tekemisissä alkoholistien kanssa, mutta en rupea siitä nyt enempää paasaamaan, muuta kuin että sanon että tuo perheenne passaamisen TÄYTYY LOPPUA. Vanhempanne ovat läheisriippuvaisia ja omalla käytöksellään MAHDOLLISTAVAT siskosi touhut - he antavat sille oikeutuksen ja mahdollisuudet ja oikein tyrkkivät sinne suuntaan maksamalla näitä laskuja ja pikavippejä! Niin ei missään nimessä saa tehdä, vaan se on pahinta mitä he voivat tyttärelleen tehdä. 

Kun he maksavat näitä laskuja, he maksavat pois omaa synnintuntoaan, omaa syyllisyyttään, omaa häpeäänsä. Se ei ole rakkautta, se ei ole apua, se ei ole voimauttavaa välittämistä, vaan se on lopulta - niin kauhealta kuin se voi kuulostaakin - itsekkyyttä. He tuntevat olonsa voimattomiksi ja huonoiksi ja siksi maksavat näitä laskuja. 

Toivon sinulle mc82, kaikkea hyvää. Elämä perheessä, joka kietoutuu yhden päihdeongelmaisen ihmisen ympärille, on hyvin raskasta. Milloin vanhempasi ovat antaneet sinulle samanlailla huomiota, kuin toiselle tyttärelleen (ja hänelle vielä siksi, että hän kerjää sitä negatiivisin keinoin)? Sinäkin tarvitset vanhempiasi. Suosittelen kuitenkin, että yrität henkisesti irtaantua siskosi touhuista. Sinä et voi häntä auttaa ja se ei olekaan tehtäväsi. Sinulla on oma tiesi mitä kulkea.

Rakkautta sinulle.

[Artemis]

Täsmälleen samaa mieltä kuin Ebenia, vaikka se raa' alta kuulostaakin.

Oma isäni on alkoholisti ja läheisesti tunnen myös muita päihderiippuvaisia. Tiedän itsestäni että sydän siinä itseltä särkyy kun joutuu ottamaan suuren askeleen pois päin, mutta jos siihen jää vierelle niin sydän särkyy eikä se parane, silloin se vain pahenee.

 

[mc82]

Mitä tässä voin sanoa, kun luen vastauksianne. En osaa sanoa muuta kuin KIITOS kaikista kauniista/rohkaisevista vastauksista  

Ebenia, en voisi olla enempää kanssasi samaa mieltä! Tekstisi olisi kuin suoraan omalta näppikseltäni! Äitini onkin onneksi jo lopettanut rahan lähettämisen siskolleni, antaa siskolle max. ehkä 20 €, ei suurempia summia, kun se tod.näk. menee ryyppäämiseen.

Mutta milläs sanot saman isälle... Isäni on jääräpäinen  . Kun jotain saa päähänsä, niin ei mieltänsä muuta, vaikka olisi kuinka väärässä. Hän maksaa laskuja, antaa rahaa ja valittaa mulle turhautuneena, kuinka hänelle itselleen ei jää mitään, kun kaikki menee siskon pitämiseen pinnalla (kaljatuopin pinnalla ). Hän ei kuuntele mua, ei suostu tajuamaan, että hänenkin olisi jo syytä antaa olla. Tai tajuaa varmasti, muttei uskalla/halua tehdä ratkaisevaa tekoa.

Isäni ehkä paikkailee tällä omaa syyllisyydentuntoaan, kuten Ebenia totesitkin edellä. Vielä lähes 25 vuoden kuluttua avioerosta isäni on katkeroitunut (jumaliste, katkeroitunut  on veemäinen ihminen pahimmillaan!). Äitini aikanaan pakeni isääni ja haki eroa, me lapset jäimme isälle, koska äitimme ei jaksanut enää loppuunpalaneena taistella meistä. Siskoni vanhempana joutui isäni sylkyämpäriksi, itse olin vielä niin pieni tuolloin. Isäni purki siskooni kaiken vihansa, kitki siskostani kaiken ihmisarvon, alisti ja loukkasi. Huoritteli, jo 10-vuotiasta lasta!!! Siskoni ei tarvinnut tehdä paljoakaan "pahaa", kun isäni saattoi lukita hänet huoneeseensa. Haukkui häntä jatkuvasti ja sanoi, ettei siskostani tule muuta kuin luuseri ja katulumppu. Ajoittain myös pahoinpiteli fyysisesti.

Isäni leikki aina "kilttiä perheenisää", kun itse olin läsnä, muhun ei koskenut sormellaankaan, koskaan. Muistan monet illat, kuinka isäni toivotteli hyvät yöt. Heti, kun olin sulkenut huoneeni oven, alkoi hän ja siskoni riitelemään. Kärsin univaikeuksista, monet illat puristin tyynyä korviani vasten tukahduttaakseni tappelun äänet ja toivoin, että pääsisin pois. Tai päivällä lukittauduin omaan huoneeseeni ja leikin barbeilla teeskennellen, ettei mitään tapahdu, kun riitelyn (ja ajoittain korvapuustien/tukkapöllyjen) äänet kantautuivat huoneeseeni. Koulu ei mennyt kovin hyvin, tai no, kohtalaisesti, mutta ei hyvin isäni mielestä. Olin paljon poissa koulusta, stressin takia sain paljon psykosomaattisia oireita. Siskoni jäi pari kertaa luokalleen.

Itse pääsin paljon helpommalla, mutta isälleni olin olemassa vain silloin, kun pärjäsin paremmin kuin muut, toin hyviä numeroita koulusta (luuseri olin, jos koenumero oli 8½ tai huonompi) ja pärjäsin harrastuksissa. Isäni arvosteli meitä julkisesti, vertaili muiden lapsiin ja valitteli, kun hänen lapsensa ovat "niin huonoja".

Ollessani 11-vuotias, äitini palasi kehiin, vahvempana, ja sai kun saikin taisteltua huoltajuuteni itselleen. Pitkä taistelu sekin oli. Siskoni jäi isälleni. Ehkä sen takia en itse ole vajonnut päihteisiin, koska pääsin "ajoissa" pois ja isäni ei ehtinyt murtaa mua kunnolla. Itsetuntoni on tosin vielä aikuisena haavoilla ja koen itseni hyväksi vain silloin, kun onnistun suorituksissani/olen täydellinen. Olen edelleen ylisuorittaja, mitä mulle taottiin päähän jo muksuna

Pahoittelen aiheesta poikkeamista, mutta kun siskoni mahdollinen syy juomiseen koskettaa myös mun kokemia asioita.

Elämäni/elämämme siskon kanssa ei ole helppoa ollut, mutten jaksa myöskään piilotella tai hävetä asiaa enää. Jos joku haluaa tietää, niin kerron kyllä, valehtelematta. Kuten nyt täällä, teille.

Ja laitoin oheen siskoni kartan, jos jotakuta kiinnostaa vilkaista.

[mc82]

Unohdin tässä sanoa, että myös itse haluan toivottaa jaksamista, kaikkea hyvää ja parempaa huomista kaikille päihdeongelmaisten läheisille ja/tai perheväkivaltaa kokeneille  Toivon niin, että osaisin tehdä muutakin kuin sanoa kauniita asioita, tehdä jotain - mutta ehkä sekin on mahdollista, toimiminen siis.

Ja jos joku haluaa jakaa tarinansa, mutta ei uskalla kertoa julkisesti, niin mulle voi lähettää yv:iä

[Lucanne]

MC82:
Se on hienoa kun saat purettua mielipahaasi vaikkapa juuri tänne kirjoittamalla.
Toivon, että edes hiukan helpotti oloasi.

Eikö äitisi voisi komentaa isääsi lopettamaan sen rahan lähettämisen?
Tekevät ja ovat jo tehneet kunnon karhunpalveluksen siskollesi.
Taitavat olla kuten kirjoitit, siis itsekkäitä ja yrittävät rahalla korvata jotain minkä jättivät tekemättä aiemmin.
Taitavat syyttää itseään siitä millainen siskosi on.
Yli 3-kymppinen tuo siskosi eikä edes käyttäydy vielä kuin aikuinen.

MC82, muista aina, että sinä et ole mikään kaatopaikka johon voi suustaan suoltaa kaikkea mitä sylki suuhun tuo.
Siskosi ei ole sinun arvoisesi ja siksi kehotankin, että älä ota häneen yhteyttä ennen kuin hän parantaa tapansa.
Ja siitä ei kannata kantaa huonoa omaatuntoa, se olisi vain ajan tuhlausta.

Minä katkaisin välini veljeeni useaksi vuodeksi kun hän aina alkoi huutaa jopa puhelimessa.
En ole mikään kaatopaikka ja minun ei todellakaan tarvitse kuunnella kenenkään solvauksia ja haukkumisia jos niistä ei voi puhua aikuisten tavalla.
Eikä sinunkaan pidä tehdä niin!!!!

Olin paljon onnellisempi kun ei tarvinnut kuunnella kaikkea kamalaa veljeni suusta.
Ja ihan varmaa on, että kukaan ei ole täydellinen mutta auta armias jos sanoo veljelleni yhdenkään sanan poikittain. Se on kuin heittäisi bensää palavaan kokkoon. Se oikein humahtaa....

Eikä Sinun pitäisi mennä tapaamaan isääsikään ollenkaan.
Sillä aivan turhaan hankit itsellesi pahan mielen.

Isäsi pitäisi pyytää teiltä molemmilta anteeksi ja todella nöyränä.
Eihän siskosi ole hyväksikäytetty???
Sillä jokin syy hänellä on paeta arkea.

Mutta joka tapauksessa, Sinä et ole ansainnut tuollaista kohtelua.

    Pitäkää ukkosi kanssa hyvää huolta Sinusta.   

[mc82]

Kiitos, Lucanne, vastauksestasi

En muuten tiedä, onko isäni käyttänyt siskoani hyväksi. En usko, mutta kaikkihan voi olla mahdollista...   Jos multa on jäänyt jotakin huomaamatta...

Siskon miessuhteista en tiedä, onko hän ollut jonkun sadistisen pahoinpitelijän hyväksikäyttämä. Useinhan isän malli seuraa miessuhteissa. Ainakin ne, jotka olen tavannut, ovat vaikuttaneet kilteiltä jokaäidin ihannevävyiltä

Siskon miessuhteet ovat olleet hankalia. Kaikki. Siskoni harrastaa sitä, että hän saattaa lähteä baarista kenen tahansa miehen matkaan, vaikka hän seurustelisi. Olen ollut mukana baarissa ja nähnyt tapauksia. Siskoni on vain vannottanut mua etten kertoisi hänen poikaystävälleen...  

Rikkinäinen isäsuhde ja kuka-tietää-mitä-on-tapahtunut seuraavat...

Isäni ja äitini eivät ole vuosiin ollut tekemisissä, eivät edes puhu toisilleen. Tai, isäni ei halua sanoa äidilleni mitään. Joten äitini tuskin pystyy vaikuttamaan isääni millään tapaa, kun en itsekään pysty. Äiti vielä vähemmän.

Tiedättekö, miten hankalaa on luottaa OMIIN vanhempiin, kun he kertovat tarinaa samasta asiasta - ja molempien tarinat ovat täysin päinvastaisia. En nykypäivänäkään tiedä, kumpi on oikeassa ja kumpi valehtelee...   Vai valehtelevatko molemmat... Tämä vaivaa edelleen...