seuraava »

[meimi]

Voi näistä juopoista läheisistä on varmaan tosi monilla ikäviä kokemuksia, niin myös mulla.

Mun ex on juoppo.  Kuinka paljon p*skaa sitä tulikaan niskaan vuosien mittaan.  Välillä nyrkkiäkin, ei onneksi kovin paljon.  Tenaviin ei koskaan käyny käsiksi, mutta inhottava oli niillekkin, henkisesti.

Juopoilla on inhottava taito manipuloida läheisiään.  Kaikki on aina jonkun muun syy.  He jotenkin saavat myös läheisensä uskomaan, että vika onkin varmaan heissä itsessään.  Sanotaankin, että jos perheessä on alkoholisti, sairastuu koko perhe.  He käyttävät läheisiään surutta hyväksi, että saisivat itse päänsä sekaisin.  Sillä ei oo mitään väliä, kuka maksaa viulut, kun vaan saa päänsä sekaisin  .

Kyllä ex multakin pyytää rahaa säännöllisesti, mutten oo enää vuosiin antanut sille penniäkään.  En myöskään vie ruokaa, vaikka muka on nälkä.  Paskanmarjat, vaikka oliskin nälkä, siellä on puolet kylän juopoista syömässä, ja se tomppeli jakaa kaiken muille.  Se ostaa seuraa.  Oon sanonu, että se saa  kyllä tulla syömään (matkaa 10 km), jos pystyy itte ajamaan, mutta mä en enää vie sinne mitään.

Kaikkista raivostuttavinta näissä juopoissa (varsinkin äijissä) on se, miten herttaisia persoonia ne on silloin harvoin kun ovat selvinpäin.  Tosin mun exällä se persoonallisuuskin on jo muuttunu viinan myötä.  Ei se oo enää se sama mies mihin aikoinani rakastuin.  Se on surullista, mutta toisaalta helpottavaa, kun ei oo enää muita tunteita ku sääli.  Hyvä mies ihan pilalla.

[mc82]

Voi v*ttu...

Heräsin tässä aniaikaisin, olisi sittenkin pitänyt laittaa luuri äänettömälle taas, mutta minkäs minä ääliö teen, kun ei hetkeen ole kuulunut mitään ulkomailta - jätän luuriin tietysti äänet päälle. Klo 5:10 tulee siskolta viesti, että "viittisitsä laittaa mutsin numeron. Päässy hukkuu". Ja perässä terveiset, että "chillaa muija vähä, älä oo noin kiree"

Niin, se tarve äidin numeroon on se, että siskoni lähti siis syksyllä ulkomaille "etsimään töitä" sekä tapaamaan kavereitaan. Tarkoitus oli, että hän menee erään kaverinsa luokse asumaan ja avustamaan häntä kotitöissä ja sen semmoisessa. Kaveri on ihan viimeisillään raskaana, lapsen olisi tarkoitus syntyä joulunpyhien jälkeen, ellei ole jo syntynyt. En ole kuullut viimeisimpiä terveisiä häneltä.

No, siskoni on ilmeisesti kypsynyt "tiukkaan kuriin" tai sitten isäntäperhe ei ole jaksanut katsella toisen rymyämistä, koska nyt siskoni etsii uutta asuntoa. On jo ruinannut isältä rahaa vuokratakuisiin (jatkossa varmaan vanhemmat maksavat siskoni vuokrankin, kuten mitä aikaisemmin on käynyt...) yms., ja ilmeisesti isäni on sanonut ettei tipu. Nyt siis koittaa saada äidin numeroa, jotta saisi takuurahat - ja kyselee sitä multa, kun itsellään ei ole numeroa tallessa.

Elieli, mitä tehdä Antaa se helkkarin numero vai saada oma luuri täyteen uhkailuviestejä, kuinka olen "paska pikkusisko, kun annan hänen jäädä taivasalle". On se taitava likka kiristämään...


Meimi: Enpäs vielä edes huomannut sun viestiäsi. Nostan sulle hattua, että olet päässyt alkoholistista eroon etkä enää suostu auttamaan häntä, etkä päästä häntä takaisin itsesi tai lapsiesi elämään. Lapsesi eivät ansaitse exäsi kaltaista isää. Toivon teille lämmintä joulua ja kaikkea hyvää jatkoon

Juopoilla on inhottava taito manipuloida läheisiään.  Kaikki on aina jonkun muun syy.  He jotenkin saavat myös läheisensä uskomaan, että vika onkin varmaan heissä itsessään.  Sanotaankin, että jos perheessä on alkoholisti, sairastuu koko perhe.  He käyttävät läheisiään surutta hyväksi, että saisivat itse päänsä sekaisin.  Sillä ei oo mitään väliä, kuka maksaa viulut, kun vaan saa päänsä sekaisin

Aivan totta! Siskoni on ainakin maailman paras kiristäjä ja toisten syyllistäjä, mitä maailmasta löytyy...   Mutta kai sitä keinot joutuu keksimään, millä sitä rahaa saa, että bileet saadaan taas jatkumaan   Ja tehokkaimmaksi keinoksi on todettu syyllisyydentunnon aiheuttaminen, jolloin "synnit vedetään takaisin" rahalla Joo, on nähty ja todettu...

Joo, ja en muuten yhtään ihmettelisi, jos jonkun juopon läheinen on lopulta päätynyt omankäden ratkaisuun   Siinä varmasti koko ajan miettii, mitä on tehnyt väärin ja vielä juopon kiristykset ja syytökset päälle, niin varmasti on kestämistä - ja lopulta se sietoraja vaan ylittyy...

Kaikkista raivostuttavinta näissä juopoissa (varsinkin äijissä) on se, miten herttaisia persoonia ne on silloin harvoin kun ovat selvinpäin.  Tosin mun exällä se persoonallisuuskin on jo muuttunu viinan myötä.  Ei se oo enää se sama mies mihin aikoinani rakastuin.  Se on surullista, mutta toisaalta helpottavaa, kun ei oo enää muita tunteita ku sääli.  Hyvä mies ihan pilalla.

Totta. Tosin siskoni nyt on mulkku selvinkinpäin. Niin itsekäs ihminen, että huh... Ollut aina. Ei muilla väliä, kunhan hän saa tahtonsa läpi... Nyt tietysti voi olla sama juttu kuin exälläsi, eli viuna tuhonnut riittävästi aivosoluja ja täten aiheuttanut persoonallisuuden muutoksen.

Sori avautuminen, v*tuttaa vaan niin maan perkeleesti...

[mc82]

Laitoin oheen sähköpostiviestin, minkä tämä siskoni raskaana oleva ystävä on laittanut isälleni. Käännöksen on tehnyt hänen toinen suomalainen ystävänsä.

X:n ystävänä ja ihmisenä, joka välittää hänestä olen sitä mieltä että teidän hänen vanhempinanne tulisi tietää miten hän voi.

Olin huolissani hänestä viimeksi kun näin häntä Suomessa ja siksi kutsuin hänet luokseni. Ajattelin että paikan ja ympäristön muutos voisi tehdä hänelle hyvää. Hän on ollut täällä nyt kuukauden, jona aikana minä sekä jotkut ystäväni ja sukulaiseni ovat nähneet tilanteen ja tässä ovat päätelmäni.

Odotin kovasti hänen vierailuaan täällä. Kuitenkin hänen saavuttuaan ensin hämmästyin ja sitten huolestuin muutoksesta hänessä. Minun oli vaikea tunnistaa hänestä sitä samaa henkilöä, joka oli ollut ystäväni ja hieno ihminen.

Olen puhunut hänen kanssaan paljon hänestä itsestään, hänen nykyisestä tilanteestaan ja siitä mitä hän aikoo tehdä. Pian suhteestamme tuli kuitenkin jännittynyt ja minun on ollut vaikea tulla hänen kanssaan toimeen. En kerro tätä teille valittaakseni tilanteesta, vaan koska mielestäni teidän tulisi olla tietoisia jostakin hyvin olennaisesta.

X on alkoholisti, eikä hän hallitse enää riippuvuuttaan. Eräät läheiseni, joilla on ollut alkoholisteja perheessä ja jotka ovat tarkkailleet X:ää ovat sanoneet minulle samaa. Hän on sairas ja tarvitsee hoitoa alkoholismista. Se, että käskee häntä lopettamaan juomisen, ei auta. Hänen läksyttämisensä tai hänen kanssaan riiteleminen ei myöskään auta, olen tehnyt sitä melkein joka päivä kuukauden ajan. Tilanne on mennyt hänen kohdallaan liian pitkälle ja hän tarvitsee apua. Meidän maassa on olemassa sosiaaliturvaan kuuluvia hoitopaikkoja sekä akupunktiota, en tiedä millaisia hoitomahdollisuuksia Suomessa on. Mielestäni X:n mielenterveys ei ole tässä ongelma, eikä psykiatrinen sairaalahoito auttaisi häntä, vaan hän tarvitsee hoitoa alkoholismilleen. Uskon, että hän on nyt siinä pisteessä, että jos hän ei pian hakeudu hoitoon, tilanne etenee peruuttamattomasti huonommaksi. Hän on jo joutunut itselleen vaarallisiin tilanteisiin, mutta minä en voi vahtia häntä tai lukita häntä sisälle taloon.

Rakastan X:ää enkä halua että hänelle tapahtuu mitään pahaa. Hän on ollut vaikea kaikille hänen ympärillään oleville, varmasti etenkin teille. Pyydän teitä ajattelemaan hänen nykyistä tilaansa sairautena. Hän oli ja voi edelleen olla mahtava persoona, mutta itse en pysty häntä enää auttamaan.

Mitäs tähän voisi sanoa...? Hoitoon ei voi pakolla raahata ketään. Ja jos allekirjoittanut ei pysty tajuamaan, että hänellä on ongelma ja että hän tarvitsee hoitoa, niin siinä tapauksessa toivoa ei ole. Missähän pilvilinnassa tämäkin ihminen mahtaa elää, että alkoholisteja voidaan raahata pakkohoitoon ja problem solved... Siskoni on jo jättänyt AA-kerhon käymättä, koska ei jaksanut "mulkkuja sossutätejä". Ja mitä olen kuullut, niin on myös jättänyt lääkkeensä (masennus) ottamatta ja reseptejä uusimatta... Hyysääminen ei näköjään tuo mitään toivottua tulosta, eli kyllä se on aika katkaista siteet ja antaa laivan joko jatkaa matkaansa omillaan/hukkua. Rakkaus ja ymmärrys ei auta kaikkiin ongelmiin, valitettavasti.

Anteeksi edelleen, v*tuttaa vaan...

[Artemis]

Totta, pakkohoito ei ole suomessa käsittääkseni mahdollista tässä tapauksessa. Jos siskosi ei kehoituksistanne huolimatta kykene hoitoon hakeutumaan tai ei näe itsellään olevan ongelmaa, ei häntä voi auttaa. Se on valitettava tosiasia. Riippuvuutta ei voi parantaa niin kauan kun itse riippuvainen ei näe itsellään ongelmaa

[meimi]

Tuota samaa Suomen nykyistä pakkohoitolakia ollaan exän sisarusten kanssa tuskailleet.  Ketään ei voi pakolla viedä hoitoon.  Silloin ei voi muuta ku nostaa kädet pystyyn (tai ristiin) ja toivoa ihmeparantumista. 

Mutta läheisten on ihan turha  syytää rahaa päihderiippuvaiseen   yhtään minkään tekosyyn varjolla.  Se vain ruokkii riippuvuutta.

[eppana]

Itseäni auttoi (ja auttaa edelleen) vertaistukiryhmä. Kävin varmaan kymmenen kertaa ennenkuin sain sanottua mitään ja sekin katkesi järisyttävään itkuun.
Helpotti suuresti kun huomasi, ettei ole yksin, eikä mitään sellaista ole tapahtunut, mitä ei joku toinenkin olisi kokenut.

http://www.al-anon.fi/  vertaistukea alkoholistin läheiselle
http://www.aal.fi/  alkoholistien aikuiset lapset

Voimia 

[Lucanne]

Pukki tulee kaikille!

Mielettömän ihanaa Joulua ihan JOka Iikalle!!!!!!

[Sissis]

Hyysääminen ei näköjään tuo mitään toivottua tulosta, eli kyllä se on aika katkaista siteet ja antaa laivan joko jatkaa matkaansa omillaan/hukkua. Rakkaus ja ymmärrys ei auta kaikkiin ongelmiin, valitettavasti.

Julmaahan "hylkääminen" on, mutta omasta kokemuksesta voin sanoa, että mikään
muu ei olisi minua enempää auttanut. Kun viimeinenkin "auttaja" sulki oven, niin oli minun
valittava elämä tai kuolema.. silloin oli katsottava sisälleen oikeasti ja oli oltava itselleen rehellinen.
Ei se ollut mukavaa, mutta nyt yli 7 vuotta kuivilla ja yli 9 v. ilman aineita, olen
suunnattomen kiitollinen niille jotka hylkäsivät minut.. koska se oli suurin rakkauden
osoitus silloin ja nyt he ovat tukenani vertaisryhmien ym. tahojen kanssa.

Voimia sinulle mc82 

[Rakkauden enkeli]

Voih... Tätä aihetta lueskellut ja mielessäni pyöritellyt että pitäisi kirjoittaa ja pitäisi kirjoittaa, mutta ei ole vain saanut aikaiseksi. "Jokin" on estänyt sitä tekemästä. Nyt tässä joululomalla yökukkuessani päätin vihdoin laittaa tähän jotain. Tämä alkoholismi on minullekin ikävän tuttua, sillä isäni oli ns.kausijuoppo, mutta vuoden 2003 aivoinfarktin jälkeen hän ei ole enään ryypiskellyt. Ei ole enää voinut/kyennyt.  Lapsuudesta on kuitenkin alkoholiin liittyen monia ikäviä muistoja.   Vanhin siskoni on myös ex-alkoholisti, nyt ollut kuitenkin jo kolmisen vuotta kuivilla.   Suvussa muutenkin tuntuu olevan paljon alkoholisteja. Ikäviä ja rankkoja muistoja siis minullakin tähän aiheeseen liittyen on yllin kyllin, mutta jostain syystä en halua, enkä jaksa niitä tässä nyt edelleenkään sen enempää ruotia. Ehkä näistä asioista on puhunut, niitä läpikäynyt ja työstänyt niin paljon, ettei enää halua. Hyvin samantyylisiä kokemuksia kuitenkin, kuten teilläkin.   Päätin ennen lapsiani, että jos joskus lapsia saan, heidän ei ainakaan koskaan tarvitse kärsiä siitä, että joutuisivat ryyppäjäisiä seuraamaan yms. En halua heidän kokevan sitä, mitä itse lapsena koin. Olen ylpeä siitä, että katkaisin omalta osaltani tämän jo sukupolvilta toiselle siirtyneen kierteen tähän.    

[epona]

Itseäni auttoi (ja auttaa edelleen) vertaistukiryhmä. Kävin varmaan kymmenen kertaa ennenkuin sain sanottua mitään ja sekin katkesi järisyttävään itkuun.
Helpotti suuresti kun huomasi, ettei ole yksin, eikä mitään sellaista ole tapahtunut, mitä ei joku toinenkin olisi kokenut.

http://www.al-anon.fi/  vertaistukea alkoholistin läheiselle
http://www.aal.fi/  alkoholistien aikuiset lapset

Voimia  smitten

Tosiaaan. Vertaistukiryhmät oli minunkin kohdalla se, joka nosti minut suosta. Tosin siis kohdallani olin itse se, joka käytti huumeita ja joi.

Kyllähän sen halun on lähdettävä itsestään - eli en ihmettele, ettei pakkohoitoa olekaan tarjolla. Siitä ei yksinkertaisesti tulisi mitään.

Hyviä neuvoja täällä ja mielenkiintoinen keskustelu tosiaan. Itse salasin sairauteni pitkään ja olen kertonut perheenjäsenille tilanteesta vasta jälkikäteen. Läheiset ystävät taisivat aavistaa tilanteen, mutta olen heidänkin kanssaan keskustellut jälkeenpäin asioista.

Tuo kirje, minkä siskosi ystävä kirjoitti oli minusta koskettava. Se kielii siskosi hädästä - sääli, ettei hän kirjoittanut kirjettä itse.

Useimmat vaikuttavat olevan sitä mieltä, että kannattaa ottaa etäisyyttä, rukoilla ja jatkaa omaa elämäänsä. Olen samaa mieltä - niin kauan kuin siskosi käyttää. Ehkä se muuttuu kun hän sitten jonain päivänä hakeutuu hoitoon.

Päihteet korostaa aina henkilön negatiivisia puolia. Sen voin kokemuksesta sanoa ja taata. Ne vievät elinvoimaa ja antavat tilalle katkeruuden tunnetta ja häpeää. Kaikki voi kuitenkin muuttua ja tämäkin sairaus on sellainen, josta voi parantua.
Olen kuullut mitä suurimpia selviytymistarinoita käydessäni noissa vertaistukiryhmissä. Oma päihdehistoriani ei yllä lähelle sellaisia ihme-tarinoita... 20v. käyttänyt - tehnyt täyskäännöksen ja nyt elää 9. vuotta puhtaana - on perhe, työpaikka, kohtuullinen terveys jne.

Tietysti. Kyynisimmät sanovat, että käyttäjistä n. 5 % (muistaakseni) selviytyy takaisin normaalielämään, mutta en jaksa uskoa noin synkkiin lukuihin. Toisaalta, vaikka se olisikin totta niin onhan sekin jotain. Herättää syvää kiitollisuutta.

Sanon vielä sen, ennen kuin lopetan itsestäni höpöttämisen, että minun kohdalla nuo vertaistukiryhmät pelastivat hengen. Tajusin, että minulla on asiat poikkeuksellisen hyvin ja, etten todellakaan halua sitä kohtaloa, minkä monet ovat joutuneet päihteiden takia kokemaan. 
Olen varma siitä, että säästyin paljolta.

Edelleen kamppailen juomisen kanssa ajoittain -vaikken enää ylidramatisoi mitään. Minun olisi viisainta lopettaa kokonaan. Piste. Saa nähdä löytyykö minusta munaa siihen.

Voimia sinumme Mc2. 

/A

[Neela]

mc 

Monta erilaista päihdetarinaa seuranneena, itse osallisena olleena, ei voi kuin Voimia toivottaa.
Ja isäsi, ei vielä vaan ole valmis päästämään irti, et voi sille muuta kuin rohkaista aina, kun hän niin uhkaa tehdä.
Jokainen päästää irti ajallaan, jos ei voi niin "syy" ei ole sinun.
Olen joutunut sanomaan huumeongelmaiselle ystävälleni todella pahasti, että hän uskoi apuni olevan loppu. Kehoitin "vetämään narun kaulaan tai hakeutumaan hoitoon" jälkimmäinen eli elämämhalu voitti. Mutta aina edes niin ei käy ja se on jokaisen yksilön valinta.

Voimia 

[mc82]

Kiitos vielä kerran kaikille vastanneille   Erityisesti on ollut tosi mielenkiintoista kuulla niiden tarinoita, jotka ovat olleet siellä peilin toisella puolella, eli ex-päihdeongelmaiset, joita läheiset ovat tukeneet. Voin tietysti kuvitella, miten päihdeongelmaiset kokevat, kun omaiset sanovat heille, että "sä olet sairas, sä tarvitset hoitoa" jne. - ennen kuin ongelman suuruus on valjennut päihteitä käyttävälle, jolloin paranemisprosessi voi alkaa. Tuskin se kovin kivaakaan on, kun kaiken maailman pällit koittavat estää omat ilottelut

Viimeisimpiä tietoja: siskoni palaa Suomeen ensi kuussa. Isäni luokse asumaan - mitä en pidä hyvänä asiana, koska pelkään, että sama ralli jatkuu kuin tähänkin asti. Riidat, aina vaan jatkuvat riidat. Isäni tod.näk. hermostuu, jos sisko ei nopsaan toivu (alkoholismistakaan kun tuskin hetkessä toipuu!), aikuistu, itsenäisty ja mene töihin yms. Sitten alkaa taas siskon elämäntapojen arvostelu ja - varsinkin jos siskolla on vielä yhteyksiä epämääräisiin porukoihin - uusi retkahtaminen voi olla edessä   Retkahtamista varmasti edesauttaa se, ett'ä verisukulainen koko ajan muistuttaa, että olet huono ihminen, susta ei tule koskaan mitään yms.

Siskon alkoholismin taustalla voi olla paljon laajemmat syyt kuin miltä pintapuolin näyttää. Isäni ja siskon välillä on tosi epäterve suhde. Isäni on aina maksanut siskoni kaikki baareilut, ulkomaanmatkat, keikat yms. - ja vastineena isä saa kaataa omat turhautumisensa siskoni niskaan. Siskoni on taas taloudellisesti täysin riippuvainen isästäni ja ei ole koskaan oppinut hoitamaan omia raha-asioitaan (= pappa betalar) ja täten on täysin riippuvainen isästäni, siitäkin huolimatta, että saa haukut ja ikiaikaisen katkeruuden niskaansa. Kuten ilkeästi sanoin miehelleni, siskoni on isäni huora. Isäni maksaa, jotta saa purkaa vihansa ja katkeruutensa tähän ja siskoni saa isäni antamalla rahalla kustannettua omia menojaan (no, kyllä tuo muutenkin on kovasti käsi ojossa vastassa, jos tili näyttää nollaa...).

Sain isäni kautta siskoni lähettämiä tekstiviestejä - hirveää luettavaa   Siskoni siis asuu nyt väliaikaisesti asuntolassa ulkomailla ennen paluutaan Suomeen. Ystävä, jonka luokse siskoni aikanaan lähti, joutui heittämään siskoni ulos, koska tämä alkoi saamaan kännissä raivokohtauksia. Tämä ystävä pelkäsi oman, lapsensa ja syntymättömän vauvan turvallisuuden puolesta, joten tämä oli ainut vaihtoehto. Ja ilmeisesti muutkin siskoni ystävät ovat alkaneet ottamaan etäisyyttä.

Mutta ne viestit:

Ihan kuin joku olisi päättänyt mun puolesta, että mun täytyy kantaa maailman taakka yksin. Ilman ystäviä. En mä tätä halunnut. Olo on kuin modernin totalitarismin uhrilla.

Eihän totuudenpuhujasta ja aamunodottajasta mihinkään ole.

Tuli taas yhtenä päivänä niin raju itkukohtaus tämän kaiken takia, ettei mitään järkeä...

Välillä kyllä miettii, miten me, sisarukset olemme niin eri jamassa. Onko se sitten syy, kun itse sain muuttaa äidin luokse ja siskoni jäi epäterveeseen suhteeseen isäni kanssa - ja on edelleen tässä samassa kehässä. En keksi mitään muuta selitystä...

[Corvus Leonis]

Mikäs tämä tutkimus olikaan, että joka viides suomalainen kasvaa päihdeperheessä - luulin nääs että joka toinen.  :

[Asterix]

Mikäs tämä tutkimus olikaan, että joka viides suomalainen kasvaa päihdeperheessä - luulin nääs että joka toinen.  :

Huh..?   Mä luulin, että se on laskennallisesti 1,5 suomalaista. 
Vain muutama prosentti kasvaa täysin normaalissa tai muutoin raittiissa perheessä. 

[Norna]

 "Työttymyys, viina, kirves ja perhe. Lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe. Tämä tuhansien murheellisten laulujen maa jossa tuhansiin järviin juosta saa. Katajainen kansa jonka itsesäälin määrä ei mittaa...jne"
 
 Osekumma.