seuraava »

[dodobien84]

Niin ja paras tähän mennessä törmäämäni nettisivu tälle aiheelle löytyy osoitteesta: http://www.astralpulse.com/forums/ , tosin vain englanniksi.

Menkää käymään.

[Asterix]

Oletteko miettineet sellaista, että aamulla herätessään ei maistu mikään rasvainen tai raskas aamiainen. Varsinkin kun ajattelen jotain todella tirisevän rasvaista pekoni-aamiaista, niin tekee lähinnä pahaa, kun ajattelenkin että pitäisi syödä sellaista. Olipa sitten juonut viinaa tai ihan vain ollut selvinpäin edellispäivänä.
Sitä olen miettinyt, että käykö henki unen aikana jossain korkeammissa todellisuuksissa, mikä sitten heijastuu siten, että aamulla herätessä ei ole vielä näissä samoissa energioissa, jotka ovat täällä vaikuttamassa?
Ja kaikenlainen raskas ja lihapitoinen eväs ei tule kuuloonkaan.

^ No sitten mä käyn joka yö niissä joissain korkeimmissa todellisuuksissa 
-shampanjaa, proseccoa, viiniä, konjakkia tai vaikka votkaa tai niitä kaikkia olisi nauttinut
sammumisen autuaaseen tappiin asti. 

[Asterix]

Sepä se onkin sitä jotain erillaista todellisuutta, kun siis juo tarpeeksi viinaa.. Onko ne hallusinaatiotkin kenties vain jotain näköharj´hoja, vai näkeekö tarpeeksi päissänsä oikeasti joninlaisia henkiolentoja?

No kyllähän se viinan juonti on todellisuutta -olotilakin sen mukainen. 
Mä en ole kyllä vielä kehittynyt niin pitkälle viinan juonnissa, että halluja tai edes pullon henkiä
näkisin, mutta olen kuullut, että pidemmälle ehtineet gurut ovat avanneet toisen tietoisuuden
ja jopa kykenevät kommunikoimaan ihan ääneen erilaisten, tavallisesti näkymättömien
olentojen kanssa ja jopa huitomaan liikoja olentoja poies.. :

[Asterix]

...mutta jos tämän lätinän saisi jotenkin yhdistettyä itse aiheeseen, ruumiista irtautuiseen,
niin onhan nuo viinan juonnin gurut irtautuneet ruumiistaan varsin onnistuneesti
-ennemmin tai myöhemmin- mutta siihen tilaan meditoimiseen tarvitaan ilmeisesti paitsi
runsaasti viinaa, niin myös jokin fyysinen, suora tai epäsuora vamma/vaurio,
joka sitten syntyy myöskin joko suoraan tai epäsuorasti itseaiheutetusti
tai vastaavasti suoraan tai epäsuorasti toisen aiheuttamana. :

[Ratkaisu]

Olen miettinyt tämän ruumiistairtautumis keskustelua lukiessani, että minkä takia sen harjoitteleminen ja kokeminen koetaan tärkeäksi. Haluaisin siis kysyä, että koetteko sen olevan erityisen tärkeää henkisen kehityksen kannalta vai miksi jotkut sitä harjoittavat. Vai harjoittaako sitä kukaan huvikseen? Mikä on siis ruumistairtautumisen funktio? Vai onko kyseessä vain ilmiö, jolla ei sinänsä ole muuta merkitystä? Onko ruumiistairtautuminen tavoiteltavaa?

Ihan mielenkiinnosta ajattelin kysellä, enkä nyt jaksa uutta keskustelua laittaa.

[Asterix]

^ Loisto kysymyskommentti! Mietin itsekin (en viitsinyt kuitenkaan heti kysyä,
kun en osaa kirjoittaa muuta kuin kusiaispesäsohaisuja ),
että mitä nämä tyypit oikein hyötyy siitä,
kun tällä keholla tekemisellä kykenee saamaan jotain oikeaa ja hyödyllistä aikaankin,
mutta no... en mie ole täällä ketään arvoistelemassa.
Tehköön mitä haluavat, ei paljo mua paina,
mutta olisihan tuon ruumiista irtautumisen funktio kiva tietää, jos vaikka tässä innostuisi
itsekin hiukan irrottelemaan.. :

[^^Queen Nefertiti^^]

ihminen kai irtaantuu kehosta useinkin yön aikana, vapautuu siitä. moni on kuvannut vapautta ja itsekin tunnen sen, regressiossa se usein tapahtuu. kun menee korkeampaan rakkaudelliseen ulottuvuuteen, huomaa kyllä eron maan päällä, samaa kiistaa ja ongelmia.   mutta ei tämäkään ole mikään asia, joka sinänsä henkisesti kehittää ja sen takia kannattaisi pakottaa irtautumaan, on vain sielun luonnollinen tila.. henkiseltä kantilta on rajoittuneempaa olla kehossa, siksi sielu ainakin öisin liikkuu ja tapaa muita.

[dodobien84]

Itsellä noita puolivalvetiloja paljon tulleena oon päässy tesmimään tota irtautumistekniikkaa ihan huolella. Aina viimeinen este johon olen törmännyt on se että pään kohdalta astraalikeho jää kiinni. Tähän löysin netistä todella pätevän ohjeen.

Jos olet tilanteessa jossa näät haamukäsien väpättävän silmiesi edessä, pistä silmät kiinni. Yleensä tässä tilassa ollessa kuulet tinnityksen omaisen ininän korvissa. Vähän kuin radiossa kuuluva eetteri siis. Keskity tähän ääneen, ja huomaat että pystyt nostamaan ja laskemaan sen taajuutta omalla keskittymiselläsi.

Tuota taajuutta kun nostat tarpeeksi korkealle rupeaa taika tapahtumaan käpyrauhasen kohdalla. Omalla kohdalla näkö siirtyy kolmas silmä -chakraan ja pään sisällä tuntuu ikään kuin porausta/energiavirtaa. Onkohan tuossa sitten kundalini kyseessä.

Tuossa tilassa olen kokenut selvänäköä eli nähnyt paikkoja joita olen miettinyt, zoomaillut oman huoneeni kattoa nenän etäisyydeltä, vaihdelut kontrasteja, sekä kerran jouduin painajaismaiseen transsitilaan.

Viimeisimmän kerran olohuoneen sohvalla näin edessäni olevan peiton, sohvanpäädyn ja jopa sohvanpäädyn takana olevan tuolin kaikki kokonaisuudessaan, vaikka tuoli onkin puolittain sohvanpääädyn takana.

Vielä kun pääsisi kunnolla irti, AINA jotain ihme häiriötekijöitä. Aivan kuin maailmalla olisi jotain tuota kokemusta vastaan mun osalta. Noh ei lannistuta!

Kerran tuijotin melko tutun näköisen miehen kasvoja. Vähän kuin omani, mutta kaverilla oli kova parransänki, naama aivan noessa ja jonkinlainen kultainen kypärä päässä. Siinä sitten tuijotti mua silmiin. Oli aika välähdyksen omainen näky. Mikähän juttu toikin oli???

[Jannanne]

Joitain vuosia sitten kävellessäni todella väsyneenä koulusta asuntolaan, pienessä paikassa jossa ei ollut muita, sekä kaamos aikaan kun oli pilkkopimeää, asuntolan tiellä ei ole valoa, joten kuu oli ainut valo, tapahtui näin. Olin todella väsynyt, tuntui että nukahdan, yhtäkkiä tuntui kuinka aloin nousta, ja pian oli hieman puiden latvojen yläpuolella, katsoin alas kun kroppani sielä jatkoi matkaa ja minä seurasin jonkin aikaa, kunnes humpsahdin takaisin kroppaani. En heti tajunnut mitä tapahtui, mutta en pelännytkään. Lapsena myös joskus katselin itseäni huoneen katon nurkasta kun nukuin en osaa tehdä tätä muuta kun vahingossa

[dodobien84]

Tossa ruumiistairtautumisessa on mun kohdalla myöskin sekin pointti, että kun joskus koin tuonkin vahingossa, olin vain leijuva pilvi. Eli en mitään tässä maailmakaikkeudessa. Joka ikinen kerta kun koen tuon läheltä-piti tilanteen ja palaan takaisin raskaaseen painovoiman vaikuttamaan huonokuntoiseen alkoholistin kroppaani tulee jotenkin turhautunut olo.

Aina kun katson peiliin, en tunnista itseäni siitä. Haluan yksinkertaisesti pois täältä. En ole ikinä halunnut olla kukaan tai mikään. Kiitos!

Olen lukenut, että jokainen inkarnoituu tänne jotain tarkoitusta varten. Vaikka yhtälö -alkoholisti-selvänäkijä kuulostaakin täydeltä mahdottomuudelta, luulen että elämäni tarkoitus on vain olla se alimmainen yhteinen nimittäjä. Jos minä pystyn näihin, KUKA VAIN PYSTYY!

Perkele. Totta. Joka. Sana.

Loppukaneettina omalta kohdalta. Mun elämä kuulostaa, ja totta tosiaan on, todella sairas kuka-ei-kuulu-joukkoon -leikiltä. Siksi olen koko ajan ihan pihalla ilman alkoholiakin nykyään.
Heh - heh!

[dodobien84]

Kiitos Keskiyön vahinko. Mukava kuulla kannustavia sanoja. En tosiaankaan koe itteäni mitenkään erikoiseksi. Tykkään ihan arkipäivän asioista niin kuin muutkin. Ainoa asia mikä mulla on hampaankolossa, on että muilla ei ole näitä juttuja (Edit: Korjaus: ette vain tiedä että teillä on!) Kuuluu perusmiehen oikeuksiin mielestäni.

Tuli taas jostain kumman syystä Vatikaani ja kristinusko mieleen. Täyttä hevon kukkua. Taidan olla joku vanha vihollinen aikojen takaa niille Hehe.

[fijokipk]

Tässä tutkimustietoa: "Professori Olaf Blanke selvitti tutkimusryhmänsä havaintoka tieteellisen AAAS-seuran konferenssissa Yhdysvaltain Washingtonissa. Blanken mukaan tutkijat havaitsivat, että ruumiista irtautuminen ei ole hengellinen eikä paranormaali kokemus vaan kyse on siitä, että ihmisen aivot menevät ikään kuin hämilleen.

Tutkimuksessa vapaaehtoiset katselivat virtuaalista 3D-avatarta itsestään. Kuva heijastettiin heille 3D-lasien kautta. Kun heidän selkäänsä silitettiin, myös avatarin selkää silitettiin. Tämä sai ihmiset luulemaan, että avatar-hahmo olivat he itse. Toisin sanoen vapaaehtoisten aivot menivät tavallaan sekaisin näkö- ja tuntoaistin yhdistelmän takia ja luulivat katselevansa itseään parin metrin päästä.

Tutkijat selvittivät myös, että kokemuksen aikana vapaaehtoisten aivoista toimivat aktiivisimmin ne osat, jotka vastaavat kosketuksen ja näön yhteistoiminnasta. Jos nämä osat aivoista vahingoittuisivat, se voisi saada aikaan tuntemuksen, että ihminen leijuisi oman kehonsa ulkopuolella, tutkijat sanovat."

[Varjotar]

Mua arveluttaa toi ruumiin ulkopuolelle lähteminen. Sellainen kyllä on koettu, että olen irtonaisena ruumiini sisällä ja voin pyöriä ja leijua, liikkua ihan vapaasti ruumiin sisällä, kuin se olisi pelkkä kuori. Häijyä tämäkin.