Äitini äiti on omalla käytöksellään katkaissut välinsä kaikkiin läheisiin ihmisiin. Olen koittanut auttaa/ymmärtää, mutta hänpä käänsi selkänsä minullekkin. On ilmoittanut likimain kaikille menevänsä vihaisena hautaan. Hän on nyt 80-vuotias.Omaa meedion lahjoja mutta käytää taitoja likimain päinvastoin eli aseena.
Minulle on sanottu, että tämä käytös johtuisi siitä, että hän on niin lujaa omassa karmassaan kiinni, että ei pysty muuhun.Mitä tämä tarkoittaa ja voiko häntä auttaa muuten, kuin rukoilemalla?
Ja sekin kyllä huolestuttaa, että saako muu suku välinsä selvitettyä, kun pahaa puhunut ja rahalla lahjonut mummo on saanut välejä rikki niin, ettei muutkaan toisilleen juuri puhu?
Kiitos auttavista vastauksista!
Käsittääkseni esim. saaMkhya-yoga -filosofian mukaan jokainen ihminen on toiminnan
tasolla oman karmansa "vanki". Ainoa tapa välttyä uuden karman (joko positiivisen
tai negatiivisen) muodostumiselta ja vanhan kohtaamiselta on kehittyä henkisesti
niin että saavuttaa valaistumisen tilan, jota yogassa (joogassa) kutsutaan nimellä
"kaivalya". Tuo nimi viitannee siihen, että tuossa tilassa jäppinen hiffaa sen, että
hänen sielullaan tai "itsellään" (puruSa, aatmaa) ei ole mitään tekemistä kolmen
guNan (sattva, rajas ja tamas) aktiviteetin kaa. Yoga-suutra toteaa esim. seuraavasti:
karmaashuuklaakRSNaM yoginaH trividham itareSaam.
(ilman sandhia: karma-ashukla-akRSNam yoginaH ...)
Tuo tarkoittanee jotain sen tapaista, että joogin (viitannee tässä joogan päämäärän
eli valaistumisen eli kaivalyan "saavuttaneeseen" jäppiseen) karma on ei-valkoista
(a-shukla) ja ei-mustaa (a-kRSNa), muiden (itareSaaM) on kolmenlaista (tri-vidham)
[nimittäin valkoista eli positiivista, mustaa eli negatiivista, ja "harmaata" eli osin
valkoista osin mustaa.] Toisin sanoen (valaistuneen) joogin karma on neutraalia, eikä johda
jälleensyntymään, jossa sen hedelmät on nautittava, joko makeat tai katkerat!?