Pakko laittaa lusikka soppaan ja jakaa ymmärrystä pluton piinaamille joukkareille.
Itselläni
-stellium
stelliumiini.
Eli
raivostuu TUNNEASIOISTA, jos niissä tulee esille jotakin epävarmuutta esille. Hirvittävää tuskaa, paranoidisia ajatuksia, mustasukkaisuutta, realiteetit hämärtyy, haaveet muka romahtaa, kostonhimoa, masennusta, mutta samalla myös uudistumista ja oppimista, kun
lyö pökköä pesään - mutta onneksi stelliumini on komerossa, eli kärsin ylhäisessä yksinäisyydessäni itsekseni. Sitten tuleekin
h.8, joka pakottaa ajatukset pois synkistelystä ja antaa näköalaa ja sitten olen kokemukseni jälkeen mukamas hyvin viisas ja avartunut.
sivelee helpottavasti balsamia stellium-haavoille. Ja rakkaus syvenee entisestään ja voi olla ihan kuolematonta. Jupiter on pelastukseni. Ja todella routa ajaa porsaan kotiin - monta kertaa aina uudestaan ja KAIKKI on anteeksi annettu. Se on melkein uskonnollinen kokemus.
Muutoin olen kyllä kevyt, optimistinen ja huumorintajuinen
Mutta keveä rakkaus - hah, sellaista ei ole olemassakaan!
Voisi olla Jousarimiehen kirjoitus, paitsi, että se ei ole, koska hän ei puhu suomea,
eikä astrologiaa.
Tämä mies on täydellinen unelmien prinssi(-ni), kun se on hyvällä päällä ja normaali.
Kun epävarmuus suhteen jatkumisesta tai uskollisuudestani menee koetukselle
(ja sehän menee minun kanssa), niin helvetti on irti ja siinä ei ole mitään järjellistä logiikkaa.
Huomautan nyt, että kaikesta idiotismistani huolimatta, oletan ihmisten riitelevän
loogisesti ja (tosi)asi(o)asta.
Tämä mies ei, hän on out of control -itseltäänkin ja mielikuvitukseltaan.
Vannon, että muuta vikaa tässä miehessä ei kertakaikkiaan ole,
jos ajoittaista pientä kuorsausta ei lasketa.
Hänelle on ehdottoman tärkeää, että suhteeseen sitoutudutaan täysillä ja siinä myös ollaan (läsnä).
Tulevat mahdolliset pettämisetkin pitäisi tietää etukäteen, niin hän pystyy varautumaan,
mutta how?
Tuolla kahvikeskustelussa joku sanoi, että tuo mies hakee minun kauttani haavojaan,
koska minua ei voi omistaa ja minä saatan pyhistä lupauksistani huolimatta lipsua,
mutta eikö se ole myös toisin päin, Sasha hakee sitoutumisen haavaansa tuon miehen
kautta parannettavaksi?
Asiat rullaa hänen kanssan tällä hetkellä loistavasti. Tuo muutamana päivän kestänyt
3. Maailmansodan alku Jenkkeihin lähdöstäni saattaa kuitenkin olla ongelma,
joka toistuu kaikkeen hyvään nähden sen verran harvakseltaan, että sen voi kestää?
Hyvät puolet nimittäin ovat todella hyvät.
Riidan sopiminen tälle miehelle on syvä, lähes uskonnollinen kokemus.
Hän ei halua menettää minua ja kun totesi sen olevan todellakin realiteetti ja fakta,
eikä mikään draama-uhkaus, hän oli valmis muuttamaan sitä sotaisaa tietään ja tulemaan vastaan.
Enkö mä kuitenkin syvällä sisimmässäni halua miestä, joka on valmis tekemään eteeni
mitä vain ja jolle olen se Nr. 1 maailmassa?
Silloin minun tulee hyväksyä noiden asioiden kolikon toinen, pimeä puoli myös,
pelotti se minua vaikka kuinka, mutta silloin olen sitoutumispelkoni lähteillä kohtaamassa sen,
enkä juoksemassa pakoon.
Sinne Jenkkeihin olen lähdössä kuitenkin, Jouskari lentää sinne sitten vierailulle
ja sen jälkeen Jouskari haluaa ne häät pitää.
Kevät on muutenkin mukavaa ja kaunista aikaa Wienissä.
Aionko mä lopun ikääni juosta pakoon todellista sitoutumista ja elää vanhana
yksin jonkun chi hua huan kanssa ja näyttää ja käyttäytyä kuin joku Lenita Airisto,
että pitää todistella joka kohdassa, että kyllä minulla kuule oli niitä miehiä, salasia ja korkealaatuisia,
hyvässä asemassa ja niin,
ja kukaan ei tee muuta kuin naurahtaa asialle,
koska
se aika oli. 
Jos nauraa itse, niin pieru ei pysy hallinnassa.
Kyllä se niin vain on, että saatan kammo -ja traumapäissäni kirjoitella ja sanoa ihan mitä vain
tuosta miehestä vielä tulevaisuudessakin, mutta nyt on aika kohdata omat möröt,
meidän molempien. Niin se vain on, että elämä muuttuu ja ihmiset muuttuu
ja tämä
tuntuu, että se on mun kohtalo ja oikein tehdä.
Mä en häviä mitään -ainoastaan voitan, jos tämän käyn läpi.
