seuraava »

[Asterix]

Sashalle vielä pari vinkkiä!
Pois kaikki arvoituksellisuus ja salamyhkäisyys. Ne tekee hulluksi.
Suoruus ja rehellisyys parasta, vaikka pieni myrskynpoikanen tulisikin.
Eikä mitään "katsotaan nyt..."-juttuja. Se joko on tai ei, ja parempi, että on.
Epävarma odottaminen ja vehtaaminen on yhtä helvettiä. Sitä todellakin voi rakastua
heti ja täysillä ja jopa elämän loppuun asti-kestävästi. Harva uskaltaa niin voimakkaaseen tunteeseen ja peloissaan luikkii mieluummin pakoon. Sellainen intohimo voi olla joillekkin liikaa.

T. Tiikeri

Tänks. Niin tuo Jouskarikin sanoi ja kun olin, niin siitähän tämä myrsky alkoikin. 

Mulle ei ole ongelma olla suora ja rehellinen toimissani, aikomuksissani ja spontaanisuudessani
-> minussa on niin paljon virheitä, ettei tässä valehtelut ja huijastelut auta.

Ongelma on se, että olen kivuliaan rehellinen ja suora ja nyt mietin ihan tosissani, -ääneen-
mitä Jouskarille voin kertoa ja kuinka.
Haastetta pistää.

[Asterix]

Hyvä Sasha!

Jos mikään muu ei ole pielessä kuin tyypin mielikuvitus, niin eiköhän sen kuriin saa ajan kanssa.
Ainakin allekirjoittanut Pluto-hullu on saanut kovasti järkeä päähänsä kaksosmiehen (myös Pluto-ihminen, mutta rauhoittunut) avulla. 

Joo ei sillä paljoa viiraa, mutta kun alkaa, niin viiraa sitten kunnolla.
Tyypillinen  siinä suhteessa, että suunvuoroa siltä ei meinaa saada
ja joka välissä saa kuulla, että eräs exäni oli malli, toinen ex super malli,
kappas, onpa kivat sääret tuolla naisella, oh.. kiva kroppa tuolla naisella jne
ja kun itse katsot VAHINGOSSA jotakuta miestä tai sanot, että exällä oli Hermesin tuoksua,
niin 3.Maailman Sota on pystyssä. 

Onneksi tämä tyttö lähtee rauhoittamaan tilanteen ja oman päänsä Usa:han
piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkäääääääääääääääääksi aikaa.

[Asterix]

No voi ...... 

Kertokaa, miten  :n kanssa voi keskustella normaalisti ilman,
että  tarttuu johonkin yksittäiseen sanaan, jonka se erottaa asian yhteydestä,
kuvittelee sen ympärille ihan eri stoorin ja alkaa riidellä asiasta?

Miten tuota mielikuvituksen lentoa voi hallita?

Lisäksi tuo  -mäinen draaman haku ja arrogasmi tuottaa ongelmia.
Miten normaalista, iloisesta keskustelusta voi ottaa jonkun riidan aiheen?

Vai onko se niin, että  ei vain osaa olla/elää ilman ongelmia
ja se draama pitää vain jostain saada aikaiseksi?

Mulla ei ole koskaan ollut näin vaikeaa ja riitaisaa suhdetta.

[Asterix]

Huomautan, että herra kutsui minut illalliselle.
Ilta oli siihen asti mukava ja leppoisa, kunnes mainitsin Jenkkeihin liittyvästä
yksityiskohdasta (jonka hän on kyllä tiennyt, eikä ole mitään raskauttavaakaan edes. Hammashoitoni.)
ja hän räjähti siitä ja alkoi todella arrograntiksi ja epäystävälliseksi ja puki sen johonkin
toisen miehen naimiseen sisään ja siinä vaiheessa en jäänyt enään odottelemaan tilattua illallista.

Ja taas sain haukut päälle, sms, kuinka nolaan hänet kaikkien ihmisten silmissä
jättämällä hänet näyttämään typerälle ravintolaan ja..

Viestit, että tämä oli sitten viimeinen kerta kun tapaamme koskaan,
johon minä, että ok (minkäs sille mahtaa, poikki, mikä poikki ja se siitä) ja...

..nyt se tekee taas loputonta soittelu ja sms-maratonia perääni. 

[Ratkaisu]

No voi ...... 

Kertokaa, miten  :n kanssa voi keskustella normaalisti ilman,
että  tarttuu johonkin yksittäiseen sanaan, jonka se erottaa asian yhteydestä,
kuvittelee sen ympärille ihan eri stoorin ja alkaa riidellä asiasta?

Miten tuota mielikuvituksen lentoa voi hallita?

Lisäksi tuo  -mäinen draaman haku ja arrogasmi tuottaa ongelmia.
Miten normaalista, iloisesta keskustelusta voi ottaa jonkun riidan aiheen?

Vai onko se niin, että  ei vain osaa olla/elää ilman ongelmia
ja se draama pitää vain jostain saada aikaiseksi?

Mulla ei ole koskaan ollut näin vaikeaa ja riitaisaa suhdetta.

Itselläni on lähipiirissä aika paljon jouskareita ja olen ehkä sitä kautta oppinut siihen, että en ota kaikkea niin henkilökohtaisesti eli aika usein ainakin minun tuntemani jousimiehet osaavat olla uskomattoman julmia jos vain sattuvat olemaan huonolla tuulella. Harvemmin siinä olisi ollut kyse siitä, että itse olisi sanonut jotain väärin tai ilkeästi. Itse ainakiin vaistoan aika nopeasti millä tuulella toinen on ja jos jouskarit esimerkiksi ovat huonolla tuulella pidän parempana pitää tiettyä etäisyyttä, enkä jaksa ottaa itseeni mitään heidän sanomisiaan.

Mutta joo, itsekin   ymmärrän ehkä jouskarien sellaista draamankaipuuta. Osaan itsekin olla kauhean kärkevä ja loukata tahtomattani, kun tavallaan kun jutussa pääsee vauhtiin, esimerkiksi mielipiteiden ilmaisussa niin sitä oikein nauttii siitä draamasta eikä silloin aina tajua kuinka kauhea on xD Tai sitten välillä on vaan se, että vaikka tietäisi olevansa väärässä niin ylpeys ei anna periksi myöntää sitä, koen sen ainakin omaksi jouskarimaisuudekseni, mikä aika helposti aiheuttaa riitoja ihan turhista asioista. Silloin ehkä toisen on järkevämpi antaa asian olla eikä jankata, että ei se nyt noin mene, sinä olet väärässä.

Mutta eikös jouskarit olekin ihania silloin kun ovat hyvällä tuulella? =) Ehkä jouskareilla onkin aika dramaattinen ero siinä, että ollaanko hyvällä vai huonolla tuulella.

[Ratkaisu]

Ehditkin näköjään kirjoittaa lisää asiaan, joten minun kommentti menee ehkä siihen nähden vähän ohi, mutta antaas nyt olla siellä kuitenkin =)

[mirka222]

Heh, mun niin diplomaattisella   lla on   , ei helevetti sitä sanojen vääntöä, takertumista ja tuohtumista jostain pikku jutuista ja asiahaaroista, näsäviisastelijaksi voisin välillä sanoa ja ukko pokkana väittää kiven kovana jotain asiaa mulle ilman mitään tietopohjaa ja jonka tiedän olevan tuulesta temmattu Jotenkin hän osaa olla todella älykäs ja diplomaattinen mutta samalla aika ajoin täys toope, kun tulee se ihme pätemisvaihe päälle...Mä en jaksa enää ees noteerata sitä, kun tulee se "minä tiedän asian ilman mitään perusteluita" -asenne päälle, annan olla, ja ukko kuvittelee voittaneensa väittelyn, ei vaan tiedä, etten jaksa haaskata aikaa väittelyyn jostain ilmiselvästä asiasta  : Meillä tuli aluksi tosi paljon riitoja juuri tuosta, kun ukolla tulee aina näitä ihme pätemisvaiheita päälle, ja kun en voi olla puuttumatta asioihin, jos näen että ukko puhuu puuta heinää, totuus ennen kaikkea , tuntuu, että näissä vaiheissa ukon on tärkeintä olla itse oikeassa hamaan hautaan asti (vaikka olisi virtahepo olohuoneessa) ja mä taas voin muuttaa mieleni, jos saan tarpeeksi hyvät perustelut asialle, se ei ole mulle ongelma... Jousimiehillä on varmaan kova tarve päteä, mistäköhän sekin johtuu...Ja takertuminen joihinkin pieniin asiahaaroihin..Hän yrittää monesti kääntää asiat pää laelleen, onneks mulla on   , joten osaan olla tarvittaessa myös pilkunnussija paska Useimmiten en enää jaksa sitä vouhkaamista jostain mitättömistä asioista, tosin jos tulee puheeksi parisuhdeasiat niin sillon kyllä jaksan sanoa vastaan vaikka eroon asti, jos näen että olen oikeassa eikä ukko suostu myöntämään että on väärässä..Ennenhän se menikin niin että lähdin ovet paukkuen kun ukko on niin jäärä, ja minuutin päästä kun olen poistunut kännykkä piippaa ja soi tasaseen tahtiin, "voidaanko sopia" "en halua riidellä" yms...

[Ratkaisu]

Heh, mun niin diplomaattisella   lla on   , ei helevetti sitä sanojen vääntöä, takertumista ja tuohtumista jostain pikku jutuista ja asiahaaroista, näsäviisastelijaksi voisin välillä sanoa ja ukko pokkana väittää kiven kovana jotain asiaa mulle ilman mitään tietopohjaa ja jonka tiedän olevan tuulesta temmattu Jotenkin hän osaa olla todella älykäs ja diplomaattinen mutta samalla aika ajoin täys toope, kun tulee se ihme pätemisvaihe päälle...Mä en jaksa enää ees noteerata sitä, kun tulee se "minä tiedän asian ilman mitään perusteluita" -asenne päälle, annan olla, ja ukko kuvittelee voittaneensa väittelyn, ei vaan tiedä, etten jaksa haaskata aikaa väittelyyn jostain ilmiselvästä asiasta  : Meillä tuli aluksi tosi paljon riitoja juuri tuosta, kun ukolla tulee aina näitä ihme pätemisvaiheita päälle, ja kun en voi olla puuttumatta asioihin, jos näen että ukko puhuu puuta heinää, totuus ennen kaikkea , tuntuu, että näissä vaiheissa ukon on tärkeintä olla itse oikeassa hamaan hautaan asti (vaikka olisi virtahepo olohuoneessa) ja mä taas voin muuttaa mieleni, jos saan tarpeeksi hyvät perustelut asialle, se ei ole mulle ongelma... Jousimiehillä on varmaan kova tarve päteä, mistäköhän sekin johtuu...Ja takertuminen joihinkin pieniin asiahaaroihin..Hän yrittää monesti kääntää asiat pää laelleen, onneks mulla on   , joten osaan olla tarvittaessa myös pilkunnussija paska Useimmiten en enää jaksa sitä vouhkaamista jostain mitättömistä asioista, tosin jos tulee puheeksi parisuhdeasiat niin sillon kyllä jaksan sanoa vastaan vaikka eroon asti, jos näen että olen oikeassa eikä ukko suostu myöntämään että on väärässä..Ennenhän se menikin niin että lähdin ovet paukkuen kun ukko on niin jäärä, ja minuutin päästä kun olen poistunut kännykkä piippaa ja soi tasaseen tahtiin, "voidaanko sopia" "en halua riidellä" yms...

Hih, tunnistan kyllä vähän liiankin paljon itseäni tuosta ^^ Ja niin minulla kumppanina  =D Meillä ei kyllä toisaalta enää nykyään ole useinkaan riitoja, koska mieheni on oppinut sen tärkeän jutun, että silloin kun on "in-show"-meneillään, jolloin kaikki kärjistetään, niin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos =D

[Asterix]

No voi ...... 

Kertokaa, miten  :n kanssa voi keskustella normaalisti ilman,
että  tarttuu johonkin yksittäiseen sanaan, jonka se erottaa asian yhteydestä,
kuvittelee sen ympärille ihan eri stoorin ja alkaa riidellä asiasta?

Miten tuota mielikuvituksen lentoa voi hallita?

Lisäksi tuo  -mäinen draaman haku ja arrogasmi tuottaa ongelmia.
Miten normaalista, iloisesta keskustelusta voi ottaa jonkun riidan aiheen?

Vai onko se niin, että  ei vain osaa olla/elää ilman ongelmia
ja se draama pitää vain jostain saada aikaiseksi?

Mulla ei ole koskaan ollut näin vaikeaa ja riitaisaa suhdetta.

Itselläni on lähipiirissä aika paljon jouskareita ja olen ehkä sitä kautta oppinut siihen, että en ota kaikkea niin henkilökohtaisesti eli aika usein ainakin minun tuntemani jousimiehet osaavat olla uskomattoman julmia jos vain sattuvat olemaan huonolla tuulella. Harvemmin siinä olisi ollut kyse siitä, että itse olisi sanonut jotain väärin tai ilkeästi. Itse ainakiin vaistoan aika nopeasti millä tuulella toinen on ja jos jouskarit esimerkiksi ovat huonolla tuulella pidän parempana pitää tiettyä etäisyyttä, enkä jaksa ottaa itseeni mitään heidän sanomisiaan.

Mutta joo, itsekin   ymmärrän ehkä jouskarien sellaista draamankaipuuta. Osaan itsekin olla kauhean kärkevä ja loukata tahtomattani, kun tavallaan kun jutussa pääsee vauhtiin, esimerkiksi mielipiteiden ilmaisussa niin sitä oikein nauttii siitä draamasta eikä silloin aina tajua kuinka kauhea on xD Tai sitten välillä on vaan se, että vaikka tietäisi olevansa väärässä niin ylpeys ei anna periksi myöntää sitä, koen sen ainakin omaksi jouskarimaisuudekseni, mikä aika helposti aiheuttaa riitoja ihan turhista asioista. Silloin ehkä toisen on järkevämpi antaa asian olla eikä jankata, että ei se nyt noin mene, sinä olet väärässä.

Mutta eikös jouskarit olekin ihania silloin kun ovat hyvällä tuulella? =) Ehkä jouskareilla onkin aika dramaattinen ero siinä, että ollaanko hyvällä vai huonolla tuulella.

No kun mä mietin, että lipsautinko mä jotain sammakouta suustani, mutta kun en.
Mulle ei ole mikään ongelma myöntää, jos päästelen, mutta riidellä asiasta,
jossa ei ole edes ongelmaa, oli ihan normaali keskustelunaihe
ja tehdä mieletön draama siitä pystyyn, niin haloo..? Se ei ole normaalia.

Toinen juttu on, että minö en ole mikään masokisti ja minä en kuuntele
ja eikä minun tarvitse kestää arrogranttia ja huonoa käytöstä ja piste.  I go and that's it.
Olen mielummin yksin kuin huonossa seurassa.  

[Asterix]

Heh, mun niin diplomaattisella   lla on   , ei helevetti sitä sanojen vääntöä, takertumista ja tuohtumista jostain pikku jutuista ja asiahaaroista, näsäviisastelijaksi voisin välillä sanoa ja ukko pokkana väittää kiven kovana jotain asiaa mulle ilman mitään tietopohjaa ja jonka tiedän olevan tuulesta temmattu Jotenkin hän osaa olla todella älykäs ja diplomaattinen mutta samalla aika ajoin täys toope, kun tulee se ihme pätemisvaihe päälle...Mä en jaksa enää ees noteerata sitä, kun tulee se "minä tiedän asian ilman mitään perusteluita" -asenne päälle, annan olla, ja ukko kuvittelee voittaneensa väittelyn, ei vaan tiedä, etten jaksa haaskata aikaa väittelyyn jostain ilmiselvästä asiasta  : Meillä tuli aluksi tosi paljon riitoja juuri tuosta, kun ukolla tulee aina näitä ihme pätemisvaiheita päälle, ja kun en voi olla puuttumatta asioihin, jos näen että ukko puhuu puuta heinää, totuus ennen kaikkea , tuntuu, että näissä vaiheissa ukon on tärkeintä olla itse oikeassa hamaan hautaan asti (vaikka olisi virtahepo olohuoneessa) ja mä taas voin muuttaa mieleni, jos saan tarpeeksi hyvät perustelut asialle, se ei ole mulle ongelma... Jousimiehillä on varmaan kova tarve päteä, mistäköhän sekin johtuu...Ja takertuminen joihinkin pieniin asiahaaroihin..Hän yrittää monesti kääntää asiat pää laelleen, onneks mulla on   , joten osaan olla tarvittaessa myös pilkunnussija paska Useimmiten en enää jaksa sitä vouhkaamista jostain mitättömistä asioista, tosin jos tulee puheeksi parisuhdeasiat niin sillon kyllä jaksan sanoa vastaan vaikka eroon asti, jos näen että olen oikeassa eikä ukko suostu myöntämään että on väärässä..Ennenhän se menikin niin että lähdin ovet paukkuen kun ukko on niin jäärä, ja minuutin päästä kun olen poistunut kännykkä piippaa ja soi tasaseen tahtiin, "voidaanko sopia" "en halua riidellä" yms...

No just näin, päteä pätemisen vuoksi ja periaatteesta.  
Asiat se kääntää päälaelleen. Takertuminen mitättömiin pikkuseikkoihin. Pilkun nussija paska, I agree!
Vouhkaaja. Päällepuhuja. Arrorgantti. Epäystävällinen. Huutaja, julkisestikin.
Minä sitä ja tätä ja sinä olet kaikkea paskaa, julkisestikin. Tyrannisoija ja psyko-terrori. 

Ja mistä tuo diplomaattisuus vedettiin? Onko se jotain Jouskarien syötävää?

Mä en lähde ovet paukkuen, en edes huutaen, vaan poistun tilanteesta elegantisti
(ennen kuin alan brutaaliksi ja väkivaltaiseksi ja nolaan itseni) sanoen,
että minä en kestä sinun käytöstäsi ja haluan lähteä nyt kotiin.  
Sekös on kuin bensaa heittäisi tuleen!

Mulla on kyllä ollut tulisia yhteenottoja miesten kanssa ja kun tuon sanon,
niin tähän asti niistä jokainen on vastannut Ymmärrän/I agree
ja antanut asian olla muutaman päivän, (tosin ei ole tarvinnut juurikaan kenenkään muun kanssa,
kun ne ovat kuitenkin olleet niin paljon fiksumpia käytökseltään)
mutta tämä..

"You made me look like an idiot again here in restaurant were everybody knows me!
This was the last time when we meet! Don't never call/sms me ever again!"

"Ok"

Ja sen loputon sms ja puhelumaratoni perään, johon en (jaksa) vastaa.

[Asterix]

No huh huh, miten tuntuu, että on jonkinlaista kokemusta tuommosesta huopaamisesta mullakin , että eka haukkuu lyttyyn ja sitten kun on jo lähdössä, niin yhtäkkiä onkin toista maata, melkein silloin jo luulin, että se on pelkästään naisilla jokin ongelma, mutta tottakai niitä on miehiäkin, sellaisia draamanhakuisia, joilla on jokin ajatuksissa oleva sekamelskainen juttu.

Mulla on sellainen tunne, että aika iso osa miehistä tykkää tehdä draamoja. 
Siksi mä sanonkin, että mies = stressi.

Minkä helewetin vuoksi niiden pitää harrastaa tuota psyko-terroria sms ja soitot jälkeen,
kun et suostu ottamaan paskaa vastaan, vaan poistut tilanteesta?

Veskari oli loistava. Erimielisyys ja joko se puhutaan molempien kantilta selväksi
ja agree, että emme ole asiasta samaa mieltä ja siirrytään toiseen puheen aiheeseen.
Simppeliä.
Jos oli isompi vääntö, niin oltiin radiohiljaisuudessa viikon tai pari,
jonka jälkeen koko homma oli ehkä unohdettu tai sitten Veskari huomauttaa sen
viikon tai parin jälkeen, että damn, en pitänyt siitä ja naurahtaa päälle ja jatketaan
toiseen puheenaiheeseen ja asia on unohdettu. Simppeliä.

Tosin koskaan, ei koskaan ollut, eikä tullut riitaa mistään tavallisesta/normaalista keskustelunaiheesta,
vaan kyllä siihen piti jokin raskauttava tapahtuma sisältyä ensin.

Ex-Vaaka muutti ikävän asian positiiviseksi jollain taikatempulla,
joko vitsillä tai tekemällä jonkin naurettavan tempauksen.
Jos asia oli raskauttava, niin molemmat poistuivat tilanteesta ja mulla oli aina jokin rehupuska
ovella seuraavana päivänä ja molemmat olivat pahoillaan, että teinkö/sanoinko jotain
ja asia unohdettu. Simppeliä.

Mutta tämä tyyppi... goes up very quickly and from what and for what..?

[Asterix]

Mutta en tiedä noista horoskooppijutuista, sillä kyllä siihen varmaan vaikuttaa niin moni muukin asia, vaikka menneisyyden pelko tai joku muu sellanen, mutta toivottavasti Sasha jaksat kaikki vuoristoradan eri käänteet, ja pysy sinä jarrumiehenä, jos hän sitä loppupeleissä toivookin, kun tuli vaan mieleen, että jos ihminen on jotenkin hukassa, niin että hakeeko hän jotain turvaa toisesta ihmisestä, ja sellaista äidillistä huolenpitoa ja rajoituksia, niinku tuli vaan mieleen, koska omaltakin kohdalta pohdin asioita, kun ajattelee kiukuttelevaa lastakin, niin loppupeleissä hakee sitä rakkautta, että oisko tämmönen vaihtoehto.

Niin, minä en halua lasta, vaan aikuisen miehen, joka on balanssissa itsensä kanssa.
Jos haluan lapsen, niin silloin teen sen, mutta silloinkin aikuisen, balanssissa olevan miehen kanssa.

Minä en ole mikään äiti-hahmo kenellekään ja piste.

[^^Queen Nefertiti^^]

 

eikös kaikki jo huomaa että tämä Sasha haluaa vain elättäjän, joka toimisi hänen oikkujensa mukaan.. jos joku jouskari on tullut vastaan, joka oikuttelee kuten hän, neiti luikkii pakoon..   jos mies haluaisi lasta, se ei käy.. jne..   (mut nimi ja turva olis "kiva") > haluaahan mieskin tietää mitä kaupassa saa! 

edelleen sanon, etten koe jousimiehiä lainkaan kuten Sasha.. joku puhuikin Plutosta täällä, jos se nyt jotain..  

jouskarit on taatulla kaksosille vaikeita juuri siksi, että polariteetti vetää puoleensa ja paljastaa omia vikoja.. mutta koska en oikein usko astrologiaan selityksenä, psykologia ja hengentiede kertovat enemmän. tosin itse en ole oikein ymmärtänyt kaksosmiehen flirttiä; kun en puhu siitä mitä hän haluaa seksiaiheissa, ei sano mitään.. lapsellista. lääkärismieheltä !    

kukin tavallaan, mutta.. jotenkin tuntuu että samantyyppiset miehet seuraavat Sashaa, joten miten hän voi sanoa omaavansa erinomaisen
maun?? tai että kukaan muu ei osaa suhteissa mitään?? tosin on hyvä
saada ideoita.. miksei voi sanoa suoraan, että on sitoutumiskammoinen ja se siitä, ihmettelen miksi mies jaksaisi tarjota turvaa? sitten voi olla irtosuhteissa ja ottaa vastaan lelut, shoppaukset ym.    
>the games we like to play<

[Artemis]

En minäkään näe jousimiehiä ihan niin negatiivisesti    vaikka jouskarit ei olekkaan ensimmäisiä hengenheimolaisia yleensä meikäläiselle.
Uskon myös että vastakohtaisuus toimii tässä peilinä.
Huomaan saman esim. kun itse olen tekemisissä vaakojen kanssa niin huomaan ärsyyntyväni, mutta sama on myös kauriiden kanssa sillä se taas on nousevan rapuni vastamerkki. En silti näe heitä negatiivisesti, koska luulenpa että usein sitä ärsyyntyy toisissa ihmisissä siitä mikä löytyy myös itsestä muttei ehkä halua sitä myöntää.
Voin sanoa että rehellisesti itseäni ainakin ärsyttää tämä asia myöntää 

[Artemis]

Mikä mua muuten vaivaa, en saa järkeviä lauseita aikaan tänään lainkaan..