seuraava »

[rovatar]

Rakkaus on tunne, jonka sinä tunnet.

Ja mikä sinun ajatus- ja kokemusmaailmasi sen sinulle ns. mieleesi lyönyt.

Mikä yleensä edes saa aikaan tunteen...'
ja mitä sillä "tunteella" edes tekee?

Mistä tunteet syntyvät?

Ajatuksista?

Tunne vai järki?
Vai...?

Mihin niitä tarvitaan?

Käytetään?
se viimeinen pointti?

[Ulkopuolinen]

Mielenkiintoisia näkökohtia. Nyt täytyy muistaa, että maailmassa niin paljon näkökulmia kuin on katsojiakin. Yhtä ainoaa totuutta ei ole, me voimme jakaa toisillemme meidän oman totuutemme, mutta koskaan emme voi olettaa, että se olisi totuus myös toiselle ihmiselle, koska jokainen ihminen muodostaa oman totuutensa niistä eri totuuksista, joita hän on kuullut ja kokee oikeiksi sydämessään.

Rakkaus on minusta sellainen tunne, joka on meissä aina, se elää sydämessämme, meissä sisällä.
Mieleni tekee jakaa teille pari omaa rakkaudentunnettani.

Muistan erään erittäin kauniin rakkaudentunteen. Odotin ensimmäistä lastani, hänen sydämen äänensä eivät vielä kuulunut neuvolassa eikä hän vielä liikkunut niin, että olisin tuntenut liikkeet. Eräänä aamuna minä aistin omat sydämen ääneni ja sen rinnalla sykki pieni tiheämpi sydämen ääni. Silloin koin puhtainta rakkautta, mitä ihminen voi kokea. Niin uskon, me jaoimme pienen lapseni kanssa tämän hetken, ensimmäinen varsinainen kokemus, että minussa kasvaa joku sisälläni.

Sain jokin aika sitten äärimmäisen kivuliaan kohtauksen ja kipu oli niin kovaa, että pysähdyin jälleen kerran ja kuulin äänen lohduttavan minua erittäin rauhoittavasti. Hän ohjasi minut mieleni, tunteiden ja ajatusten sisälle, jonnekin hyvin syvälle itseeni. Minä olin tilassa, joka oli äärimmäisen turvallinen ja se rakkaus jota koin oli jotakin hyvin pyhää ja kaunista. Lepäsin tuossa tilassa neljä tuntia, kahdesti koin todella huumaavaa energeettistä energiaa. Se tila, jossa olin se oli puhdasta rakkautta minua kohtaan ja se tila oli minussa itsessäni.

Niin mitä rakkaus on, minulla on oma ajatusmallini ja tuntemukseni rakkaudesta, kaikilla on omansa. Mutta kyllä me rakkautta tarvitsemme, koska sehän on juuri se, mikä tekee elämästä elämisen arvoisen. Rakkaus auttaa meitä jaksamaan, antaa voimaa ja tekee kaikesta kauniin. Niin ehkä minä olen romantikko.

[mirka222]

Saturnalia: Joo oikkuhan minä, kuin myös käsittääkseni sinä Kyllä oikut tarvii sitä haastetta ihan yleisestikin, mitä muutamista pluton aspekteista ja ydinräjähdyksistä Tylsyys tai pikemminkin suhteesta ei-mitään saaminen/oppimattomuus olisi vielä pahempi vaihtoehto eli siis että ei ole enää toiselta opittavaa tai suhde on jo "nähty"...Nim. kokemusta on, ja jäin ehkä liian kauaksi aikaa tällaiseen saamattomaan suhteeseen aiemmin..Toisaalta jatkuvat vuoristoradat ovat todella kuluttavia, meillä kävi niin, että koettuamme tarpeeksi niitä/taisteltuamme tarpeeksi kumpikaan ei enää halunnut tai ollut tarvetta sellaiselle "draamalle"...Myös puhuminen ja toisen tapoihin tutustuminen auttoi pääsemään yli erinäisistä vaikeuksista ja väärinkäsityksistä, meillä kun nämä toimintatavat menivät monesti ristiin ja sitä tahtoi tulkita asioita vain omasta näkökulmasta käsin--->>>  ja  ja    ->>vastakohtien voi olla välillä vaikea ymmärtää toisiaan

[Mountain Lion]

 Tulen mukkaan, vaikka olen ihan alkutaipaleella itsensä rakastamisessa. Mutta olen oppinut eräältä ihmiseltä paljon. Ja niin se kai on tarkoituskin kun on kanssakäymisissä muiden ihmisten kanssa.