seuraava »

[naikkonen]

Hei kaikille.

Voiko syntymäkartoista päätellä, miten vanhemmat ja lapset tulevat toimeen toistensa kanssa? Olen miettinyt tätä aihetta usein tässä varsinkin viime kuukausien aikana, mutta omien tietojen ollessa kovin rajalliset, en ole päässyt selvyyteen. Eli olen yksinhuoltaja ja poikani on 3,5-vuotias. Toki uhmalla on osuutensa, mutta joskus niin väsyn näihin jatkuviin taistoihin poikani kanssa. Tuntuu, että itsepäisyyttä on jaettu vaikka muille jakaa (ehkä myös äidille) ja toisaalta poikani on äärettömän vilkas (vaikka itsekin olen eläväinen, niin mielestäni rauhallisempi kuin poikani). Mutta vaikka poikani on jääräpää ja uhmakas, hän on kaikista koskaan tapaamistani lapsistan sosiaalisin, positiivisin ja mahdottoman helposti innostuva. Ehkä tämä ominaisuus on se, mikä aiheuttaa välillemme kitkaa tavanomaista enemmän? Että en vain aina ymmärrä tätä jokotai-luonnetta, kun itse olen rauhallisempi? Tähän lienee tarpeetonta kirjoittaa, että vaikka tämä aihe on tällainen, rakastan poikaani enemmän kuin mitään muuta. Välillä vaan tuntuu, että meillä tätä vääntöä on tavanomaista enemmän, hellyyden ja rakkauden lisäksi 

En tiedä kuinka tietoja kartoista kannattaisi tähän laittaa, mutta tässä nyt ainakin nämä perustiedot:

Oma karttani:

Nousumerkki Leijonassa
Aurinko Ravussa
Kuu Vesimiehessä
Merkurius Kaksosissa
Venus Leijonassa
Mars Kaksosissa

Pojan kartta:

Nousumerkki Jousimiehessä
Aurinko Härässä
Kuu Vaa'assa
Merkurius Härässä
Venus Oinaassa
Mars Ravussa

En tiedä edes sitä, että voiko noin pienellä lapsella tehdä mitään tulkintoja noista?

Mutta jos jollekin asiasta tietävälle pomppaa heti tuolta joku selitys sille, että miksi meidän pikku perheessä tunteet käyvät kuumina niin hyvässä kuin pahassa, niin olisin onnellinen jos joku selventäisi  Kiitos paljon.

[Asterix]

Yksinhuoltaja. Miksi?

Odotuksia pojan isältä ja jotka sitten ovat kanavoituneet poikaan,
kun se lapsi ei laittanutkaan isää antamaan sitä elämää, mitä halusit?

Sorry, mutta mä olen suora.

Noilla antamillasi tiedoilla poikasi vaikuttaisi rauhallisemmalta ja tasaisemmalta luonteelta kuin sinä,
mutta vaikea sanoa, kun ei ole molempien karttoja näkyvillä
ja noin vajavaisilla tiedoilla on vaikea tehdä päätelmiä.

3,5 vuotias lapsi on LAPSI ja minä en ymmärrä, mitä sinä oikein odotat ja vaadit häneltä?
Aikuismaista käytöstä? Tajuaa ja on jo valmiiksi oppinut kaikki?
Vai odotatko, että lapsellasi ei 3,5 vuotiaana saa olla omia mielipiteitä ja halua?
Onhan sinullakin, mutta sinulla on taito ja valta selittää omat halusi niin,
että 3,5 vuotias kykenee ymmärtämään ne. Jos vain haluat.

Hän on vasta aloittanut oppimaan elämään ja sinulla on 20-40 vuoden etumatka verrattuna häneen.
En tiedä mikä ikäsi on, mutta sen ikäsi verran etumatkaa.

[naikkonen]

Ilmeisesti onnistuin heti kättelyssä täällä ärsyttämään...  Ehkä en osannut ilmaista itseäni oikealla tavalla. Mutta en yksinhuoltajuutemme syitä rupea tässä setvimään, sen verran voin sanoa, että lapsen isä (aurinkoleijona, nousuleijona) ei kestänyt pikkulapsiperheen elämää.

En tiedä millaisia yksinhuoltajia sinä olet tavannut, mutta itse en ainakaan ole katkera, varsinkaan lapselle! Vaikka v-mäinen temppu meille tehtiinkin (jota en tarkemmin tässä ala selostamaan), ymmärrän, että näin piti käydä jostain syystä.

Työjuttuni suuntautuvat lasten pariin, joten jonkin veran tiedän lasten temperamenteista ja luonne-eroista. Lapsia tarkkailemalla olen havainnut omassa lapsessa tiettyjä piirteitä (joita aikaisemmassa viestissä luettelin) verrattuna muihin samanikäisiin tai lapsiin ylipäätään enkä mielestäni todellakaan vaadi lapseltani liikaa. Ja tiedän, että joka perheessä väännetään ja käännetään tässä iässä... JOSKUS vaan tuntuu, että vääntöä on ehkä keskimääräistä enemmän ja ajattelin, jospa joku osasyy löytyisi astrologiasta.

[Asterix]

Naa, et sinä mitään ärsytä. Satun vain olemaan sarkastinen ja suora luonne. 

[Norna]

 Minäkin suosittelen tuota Valon Lapsi-tulkintaa tai jotain vastaavaa lapsille tehtävää astrotulkintaa koska se avaa varmaan vähän enemmän kuin satunnaisten merkkien ja aspektien pohtiminen täällä.

 Minullakin on 3,5-vuotias poika joka on juuri tooodella MinäMInäMinäITteEnkäKuunteleMitäänVaanMeenItteJaOSaanItteKaiken-iässä, joka on todella raivostuttavaa välillä kun mieli ei vielä ihan ymmärrä kaikkea vaikka halua kuinka olisi. Mutta luotan siihen että se vaihe menee ohi ja pyrin olemaan tiukkana tietyissä asioissa, tosin ajaudun itse aina välillä eipäs-juupas-väittelyyn jossa ollaan siellä lapsen tasolla, tärkeintä että siinä pisteessä yritän tajuta että hei, olen aikuinen ja mullahan tässä oli valta sanoa miten toimitaan. Usein auttaa myös kun huomion kiinnittää muualle jos menee vaan uhmamölinäksi ja hulinaksi lapsen puolelta, että hei katsos tätä kirjaa jonka sait joululahjaksi eikös oo hieno kuva tms.
 Toisaalta tunnistan hyvin paljon pojassa itseäni, kuten sinäkin varmaan teet. Joskus omien huonojen puolien tai ns kehittymättömien näkeminen suoraan edessä on aika rajua mutta myös opettavaista. Ja huumorin näkeminen siinä tilanteessa kun 3-vuotias saa sinut hermostumaan ja osaa vetää oikeista naruista on kallisarvoista, kun vaihtaa vähän perspektiiviä ja ajattelee että toi kaveri on todella vasta kolme ja itse olen, noh ehkä vähän enemmän ja oikeastaanhan tilanne on enemmänkin huvittava kuin dramaattinen.  Ettei siis lähde mukaan siihen "tästä kun painaa niin saa äidin hyppimään"-leikkiin   

[Ebenia]

Minusta on liian aikaista lähteä tekemään tulkintaa alle 10 - vuotiaalle lapselle, mutta jotain voin oman kokemukseni ja koulutuksen kautta sanoa muuten tilanteeseen.

Lapsi varmasti myös osittain läpi isän menetykseen liittyviä asioita sinun kauttasi ja oirehtii myös ylivilkkaudella. Kyllähän lapsi saa olla itsepäinen, mutta hänen on silti myös toteltava sinua. Onko teillä näin? Minusta sellainen hyvä "pyhä kolminaisuus" lasten kanssa on ajatella näin; ruumiilliset tarpeet, rakkauden tarve ja kurin tarve. Jos jossain näissä on puutetta, niin lapsi todennäköisesti oirehtii. Tuskin kohdallasi kyse on rakkauden puutteesta, joten kyse voi olla sitten jostain noista kahdesta muusta eli ihan perusasioista; Saako lapsi tarpeeksi unta? (monesti käytöshäiriöt liittyvät uniongelmiin) ja sitten niistä rajoista. Eli tuon ikäiselle lapselle on ihan luonnollista kokeilla rajojaan, mutta kysymys onkin enemmänkin siinä - annatko sinä ne rajat? Pysytkö tarpeeksi lujana pojan kanssa? Ei on EI eikä muuksi muutu koskaan eikä millään keinoilla. Tämän ikäiseltä lapselta (kuten itsekin sanoit) ei voi vielä liikoja vaatia ja siksi aikuisen on oltavakin ehdoton rajojen vetäjä. Varsinkin lapsi, joka on menettänyt isänsä nuorella iällä, voi koettaa "testata" sinua ja yrittää uhitella rajoja niiden rajojen katoamisen pelossa.

Jos mikään näistä ei tunnu tutulta, niin yksinkertaisesti kyseessä saattaa olla vain astetta pahempi uhmaikä, joka menee kyllä ajallaan pois. Minä uskon, että varmasti välinne tuosta vielä paranevat ja teet varmasti mielettömästi töitä lapsesi onnellisuuden eteen ja se on kuitenkin kaikkein tärkeintä!

Vaikka en hirveästi noita karttoja halua katsoa kovin nuorille, mutta näyttäisi siltä, että poikasi voisi olla aika taiteellinen luonne. Oletteko yrittäneet piirtää tai taiteilla jotain yhdessä? Tämä voisi olla yksi mukava harrastus, jota kehittää ajan myötä...

[sangviinikko]

Minusta on liian aikaista lähteä tekemään tulkintaa alle 10 - vuotiaalle lapselle

Minusta tas astrologia on hemmetin hyvä väline kuvaamaan kaikkia ilmiöitä, miksi siis ei äiti-lapsi suhdettakin?
En toki minäkään lähtisi mitään ennustuksia tekemään tai ehdottomia totuuksia latelemaan, mutta kyllä, olen huomannut toimivaksi, ihan alle kouluikäisilläkin.

Kyllä ne haasteetkin, mihin lapsen kanssa törmää, löytyvät sieltä kartasta.

että hei vaan naikkonen.

Mitään suoraa vastausta tuskin täältä foorumista tulet saamaan, miksi lapsesi käyttäytyy haastavasti -siis astrologian perusteella.... Ja vaikka saisitkin, kehoittaisin silti luottamaan omiin vaistoihisi ja järkeesi.
Mutta.
Voin kyllä lämpimästi suositella perehtymistä lapsesi astrologiseen karttaan  ja etsimään perspektiiviä ja näkökulmia sieltä käsin takkuiseen arkeen...

Itse lähdin omieni kohdalla liikkeelle ajatuksesta: Millaista tukea tämä lapseni tarvitsee minulta kasvaakseen vahvaksi omaksi itsekseen.
Voin sanoa että avarsi.
Esim tytölläni on T- ristin kärkenä  yhtymä aivan 4. huoneen kynnyksellä neliöiden    yhtymää  12. huoneessa ja 5. huoneen  :neptunus:ta.
Olen hänen kanssaan aivan erilaisessa lähtökohdassa kuin pojan, joka toki on tyypillinen vesi-lapsi, mutta omaa  :aspect_con:DC 
Niin ja  .

Pojan kanssa mietin miten voisin tukea kommunikaatiota, puhetta, tytön osalta olen kuulolla ja yritän ymmärtää tätä pientä näkijää. Vastailla kysymyksiinsä elämästä ja henkimaailmasta niin hyvin kuin osaan.
Jotta näin.
Oivallukset on löydettävissä kyllä sieltä kartalta, mikäli intoa riittää. 

[Artemis]

Hei kaikille.

Voiko syntymäkartoista päätellä, miten vanhemmat ja lapset tulevat toimeen toistensa kanssa? Olen miettinyt tätä aihetta usein tässä varsinkin viime kuukausien aikana, mutta omien tietojen ollessa kovin rajalliset, en ole päässyt selvyyteen. Eli olen yksinhuoltaja ja poikani on 3,5-vuotias. Toki uhmalla on osuutensa, mutta joskus niin väsyn näihin jatkuviin taistoihin poikani kanssa. Tuntuu, että itsepäisyyttä on jaettu vaikka muille jakaa (ehkä myös äidille) ja toisaalta poikani on äärettömän vilkas (vaikka itsekin olen eläväinen, niin mielestäni rauhallisempi kuin poikani). Mutta vaikka poikani on jääräpää ja uhmakas, hän on kaikista koskaan tapaamistani lapsistan sosiaalisin, positiivisin ja mahdottoman helposti innostuva. Ehkä tämä ominaisuus on se, mikä aiheuttaa välillemme kitkaa tavanomaista enemmän? Että en vain aina ymmärrä tätä jokotai-luonnetta, kun itse olen rauhallisempi? Tähän lienee tarpeetonta kirjoittaa, että vaikka tämä aihe on tällainen, rakastan poikaani enemmän kuin mitään muuta. Välillä vaan tuntuu, että meillä tätä vääntöä on tavanomaista enemmän, hellyyden ja rakkauden lisäksi 

En tiedä kuinka tietoja kartoista kannattaisi tähän laittaa, mutta tässä nyt ainakin nämä perustiedot:

Oma karttani:

Nousumerkki Leijonassa
Aurinko Ravussa
Kuu Vesimiehessä
Merkurius Kaksosissa
Venus Leijonassa
Mars Kaksosissa

Pojan kartta:

Nousumerkki Jousimiehessä
Aurinko Härässä
Kuu Vaa'assa
Merkurius Härässä
Venus Oinaassa
Mars Ravussa

En tiedä edes sitä, että voiko noin pienellä lapsella tehdä mitään tulkintoja noista?

Mutta jos jollekin asiasta tietävälle pomppaa heti tuolta joku selitys sille, että miksi meidän pikku perheessä tunteet käyvät kuumina niin hyvässä kuin pahassa, niin olisin onnellinen jos joku selventäisi  Kiitos paljon.

Ehkä pojalla vaan on tahtoa, ja se on hyväkin asia tässä maailmassa 
Itse olin sellainen jukuripää lapsena että äitini oikeasti oli tuskainen välillä. Vaaka äitini ei ihan ollut varautunut siihen että hänen oinas tyttärensä on niin kovapäinen, itsepäinen ja kovaääninen muksu  Siinä sitten kanssa aikamme väännettiin, varsinkin teini-iässä, mutta onneksi nyt kun olen itsekin vanhempi näen asiat selkeämmin 

Otetaan vielä huomioon se että sekä sinä että poikasi on nousumerkiltään tulielementtiä. Lisäksi poikasi on vielä hyvin itsepäinen härkä luonne ja sinä taas herkästi loukkaantuva rapu.
Te olette erilaisia mutta ei se mitään, yritä sinä ymmärtää poikasi itsepäistä luonnetta, kun ei hän lapsena ymmärrä sinun ihmettelyäsi 
Uskon että kunhan ikää tulee poitsullekkin lisää niin saavutatte paremman yhteisymmärryksen. Toinenhan on vielä kovin pieni 

Tsemppiä 

[Artemis]

Ilmeisesti onnistuin heti kättelyssä täällä ärsyttämään...  Ehkä en osannut ilmaista itseäni oikealla tavalla. Mutta en yksinhuoltajuutemme syitä rupea tässä setvimään, sen verran voin sanoa, että lapsen isä (aurinkoleijona, nousuleijona) ei kestänyt pikkulapsiperheen elämää.

En tiedä millaisia yksinhuoltajia sinä olet tavannut, mutta itse en ainakaan ole katkera, varsinkaan lapselle! Vaikka v-mäinen temppu meille tehtiinkin (jota en tarkemmin tässä ala selostamaan), ymmärrän, että näin piti käydä jostain syystä.

Työjuttuni suuntautuvat lasten pariin, joten jonkin veran tiedän lasten temperamenteista ja luonne-eroista. Lapsia tarkkailemalla olen havainnut omassa lapsessa tiettyjä piirteitä (joita aikaisemmassa viestissä luettelin) verrattuna muihin samanikäisiin tai lapsiin ylipäätään enkä mielestäni todellakaan vaadi lapseltani liikaa. Ja tiedän, että joka perheessä väännetään ja käännetään tässä iässä... JOSKUS vaan tuntuu, että vääntöä on ehkä keskimääräistä enemmän ja ajattelin, jospa joku osasyy löytyisi astrologiasta.

Ah, muuten, voisiko lapsukaisesi olla indigo lapsi?