Noista molemmista epilepsia-ystävistäni sen verran vielä, että vain toinen niistä tajuaa vitsini,
että mitäs tuossa epilepsiassa, kun siitä tarvitsee kärsiä ja varoa vain kun kohtaus tulee,
muutoin on aika normaalia ja täysipainoista elämää,
eikä kuten minun mun päävikani kanssa, joka tuli kun kätilö kalautti mun pään
johonkin kulmaan ja sen jälkeen olen saanut varoa joka minuutti ja sekuntti
joka ainoata sanaani ja se vasta rankkaa elämää on! :