seuraava »

[kaulakoru]

Paulo Coelho.

Kirjan alku vaikuttaa erittäin lupaavalta  ja näyttää päihittävän omasta mielestäni esim paholainen ja neiti prym ja portobellon noita.

[^^Queen Nefertiti^^]

kirjoittaako kukaan koskaan mielenkiintoisesti.. vaikkapa.. itsen rakastamisesta, henkisestä rakkaudesta, vai kiinnostaako lukijoita yleensä traaginen rakkaus, suhteiden sotkut jne?? tuli mieleen kun vertaan vaikka Danielle Steelen ja Coelhon tyyliä kirjoittaa, ja pari muuta kirjailijaa myös toisenlaisia.

henkiset kirjat pyrkivät selittämään mukavaan muottiin kaikki esim- suhdekokemukset. minua vaan huvitti, kun eräs tuttu henkinen ohjaaja, joka lähti Jenkkeihin, ja kirjoitti kirjan, oletti että suhdekokemukset olisivat aina mukavia. vai koettavatko henkiset kirjailijat olla liian rakentavia ja liian analyyttisiä? kaikki selittyy kyllä, jos niin haluaa - mutta haluaako lukijat?

[^^Queen Nefertiti^^]

Usein muuten päähenkilö on orpo - miksi? Ja yliluonnolliset kyvyt. Eli alku on kuin Potteria. Olen muuten tuttu Lontoon ja Beirutinkin kanssa.. ..

Portobellon noita on Paulo Coelhon romaani vuodelta 2006. Teos kertoo Transilvaniassa syntyneestä orvosta Athenasta, jolla on yliluonnollisia kykyjä. Athenan adoptiovanhemmat kasvattavat hänet Beirutissa. Aikuisena hän asettuu Lontooseen, työskentelee pankkivirkailijana isossa pankissa ja saa lapsen. Lopulta Athenasta tulee jumalataruskonnon papitar. Teoksen kertojina ovat erilaiset Athenan tunteneet henkilöt. Kustantajan mukaan romaani kertoo suvaitsevuudesta, erilaisuuden hyväksymisestä ja elämisestä oman vakaumuksensa mukaisesti.

haastattelu:

Have you ever felt that – without regret – you have chosen and are on the wrong path, and though you wish to be free of it, abandoning this road will cause much more chaos and hurt than staying on it?

I had moments in my life that I absolutely knew that I was in the wrong path. For instance, when I became an executive for a record company.
My paycheck was good, I had a women I loved next to me but… something vital was missing.
For a time, I had the impression that if I let go, I would cause much hardship for us. But inevitably the situation got unsustainable. I was truly unsatisfied with my life and started to notice that my soul was dying in the process.
I decided then to leave my job and travel for 6 months across Europe with Christina (this was back in 1982). This initial travel enabled me to encounter my master in Germany, then Amsterdam. From this moment on, I focused on trying to get as close as I could to my calling: being a writer.
Mind you – it took an extra 4 years to actually be able to tell a story – my pilgrimage to Santiago de Compostella ( The Pilgrimage).
So – in order to answer your question: yes, I walked a path that wasn’t mine. I felt scared to leave this path that I knew so well. But the moment I stepped out, it turned out that all the demons I expected to face weren’t there at all. I had hardships of course, but all was worthwhile – because my soul was alive.

[^^Queen Nefertiti^^]

tämä on magiassa tuttua (jota Coelho tutkinut); ensin menee niin huonosti, sitten hyvin. voihan se olla. ne joilla menee tasapaksusti, eivät nouse esiin?

mutta tuo edelleen askarrutti.. että oliko aina kyseessä ihmisten välinen rakkaus. Alkemistissa poika rakastuu aavikon tyttöön kovasti, mutta etsii Itseäänkin. ihan ok kirja.. onhan siinä myös kuningas jne.
henkiopas.