seuraava »

[Arkiviisu]

Nyökkäilen tälle.
  kyllä. Keuhkot. Allergia = ahdistus. ?.

Tänks, ja
nyökkäys
ja hitto kyllä,
ja hmmm, kai se tästä.
Ja kai se   tietää milloin aika on. Kai se on loppukeväästi.

Aivan tänks ja nyökkäys  - kiitos ja kumarrus 

Mielenkiintoista että Caroline Myss nousee jälleen framille, ja mitä varten ei nousisi, itselleni Myss oli/on Se Hän jonka jakamana tietoisuus energiasta, nk.näkymättömästä energiasta, sai muodon ja merkityksen ajassa ja paikassa. Luettuani Hengen Anatomia-opuksen vuonna jotain, alkoi uudet tuulet puhaltaa.

Menee offiin - sou not  :    nyt on taas uutta  :

"Defy Gravity is Caroline's best work since Anatomy of the Spirit." —Louise Hay, Founder of Hay House and author of You Can Heal Your Life    

http://promos.hayhouse.com/defygravity/

t. Aaviisuinen

Tästä linkistä voit halutessasi  siirtyä suoraan Uusi Maa= Kohtaamispaikka Uusista Energioista kiinnostuneille foorumin Kanavoinnit valikkoon
http://www.phpbbserver.com/phpbb/viewforum.php?f=3&mforum=uusimaa

ja tässä linkki päävalikkoon http://www.phpbbserver.com/phpbb/index.php?sid=fd121dd5ed2bafb01e9dee1fc50fd7c3&mforum=uusimaa

************************



MIKSI TYYDYT VÄHEMPÄÄN?
 
Kirjoittanut Caroline Myss (www.myss.com)
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
 
Parannustoiminnassa mukana olevana henkilönä joudun ihmisten kanssa aina keskusteluihin heidän elämänsä haasteista. Vaikeuksia tulee elämäämme eri reittejä - sairautena, työpaikan menettämisenä, onnettomuuksia. Mahdollisuuksia on loputtomasti, kuten kaikki tiedämme. Usein tunnemme voimattomuutta pulmatilanteissamme, mikä saa meidät painamaan sisäistä taukonappulaa ja kysymään: "Miten tämä tapahtui minulle?"
 
Meillä ei tietysti ole hallintaa kaikkiin elämämme tapahtumiin, mutta asiaa pohdiskellessa havaitsemme, että käytämme kuitenkin melkoisesti vaikutusvaltaa, koska meillä on voima valita. Eikä ole sellaista asiaa kuin pieni valinta - ei oikeasti, ei jos todella pohdiskelee jokaisen valinnan lyhyt- ja pitkäaikaisia seuraamuksia, on kyse sitten valinnasta, mitä syö, mitä sanoo tai on sanomatta jollekin tai seuraammeko intuitiota ja soitamme vanhalle ystävälle. Jokaisella valinnalla on merkitystä ja syvällä intuitiivisessa sisimmässämme tiedämme sen. Tämä selittää, miksi meitä ahdistaa tehdä kaikenlaisia valintoja - vaihdellen siitä, mitä tilaamme ruokalistalta, siihen kenen kanssa meidän pitäisi olla suhteessa.
 
Kuitenkin kun tullaan suhteita koskeviin valintoihimme, oman kokemukseni mukaan hyvin monet ihmiset myöntävät tyytyvänsä johonkuhun, joka ei ole oikeastaan sitä, mitä he haluavat, mutta ainakaan heidän ei tarvitse olla yksin. Saan ainakin viisi puhelinsoittoa jokaviikkoisessa radio-ohjelmassani naisilta ja joskus miehiltä, jotka epätoivoisesti yrittävät keksiä tapaa korjata suhteen, mikä ei yksinkertaisesti pysy kasassa. Ei tarvitse on intuitiivinen terveysasioiden osalta tunnistaakseen, ettei näitä soittajia ohjaa rakkaus, vaan pelko olla yksin, ja että he tekevät kaikkensa välttääkseen tyhjän talon - tai tyhjän sängyn. Näiden ihmisten valinnat voivat johtaa ainoastaan vääjäämättömään sydämen särkymishetkeen, jolloin he huomaavat kysyvänsä itseltään: "Miten tämä tapahtui minulle?" Miten? Tyytymällä johonkin muuhun, mitä he todella haluavat.
 
Mutta tässä kohtaa dynamiikasta tulee "henkisesti tahmeaa". Aina kun tyydytte vähempään, kuin mitä haluatte suhteessa tai jollain muulla elämänne alueella, se tieto, että olette tehneet myönnytyksiä sydämenne ja intuitiivisen totuutenne osalta, johtaa teidät tietoisesti tai tiedostamattomasti sabotoimaan oman valintanne. Jos painatte sisästä taukonappulaanne vain sekunniksi juuri nyt ja pohdiskelette tätä, yhdistytte tämän toteamuksen totuuteen.
 
Miksi sabotoisitte omaa valintaanne? Tekonne eivät ehkä ole tietoisia, mutta kukaan ei voi elää itsepetoksen tuskassa ja olla löytämättä ulospääsykanavaa tuolle tuskalle. Tuo tuska voi johtaa riippuvuuteen, masennukseen tai suuttumiseen toiselle ihmiselle hänen ollessaan jatkuva pettymyksen aiheuttaja, mutta tuon tuskan on mentävä jonnekin. Hyvin todellisessa mielessä tämä negatiivinen käyttäytyminen on itse asiassa selviytymismuoto siinä mielessä, että psyykenne yrittää tarkoituksella murtautua tilanteesta, jossa ette voi selviytyä, puhumattakaan kukoistamisesta. Tietoinen itsenne on ehkä liian pelokas ottaakseen suoraan vastuun niin rohkeista askelista. Siksi otatte nämä askeleet salaa vihan, ruokariippuvuuden tai vetäytymisen ja masentumisen kautta.
 
Jos luulette ratkaisun tähän malliin olevan helppo, niin ajatelkaa uudestaan. Tyytymistä johonkin vähempään, mitä haluatte, ei voi välttää, koska ei ole aina mahdollista saada sitä, mitä juuri nyt haluaa. Teistä tulisi hallitsematon narsisti, joka elää narsistiyhteiskunnassa. Miten siis pulmaan löytyy ratkaisu? Miten voitte tehdä valintoja, jotka eivät sabotoi itseä tai ole narsistisia, vaan heijastavat sisäistä opastusta?
 
Tyytymisen ja valitsemisen eron ymmärtäminen
 
Viisauden aika
 
1. Ensinnäkin on tärkeää ymmärtää, että hienovarainen ero johonkin "tyytymisen" ja jonkin "valitsemisen" välillä on se, että tyytyminen on passiivinen valinta, joka päästää teidät siitä koukusta, ettei teidän tarvitse ottaa vastuuta seuraamuksista. Jos tunnette tyytyneenne johonkin, voisitte kertoa itsellenne, että teitte sen teihin kohdistuvien paineiden tai pelkojen vuoksi, toisin sanoen "teillä ei ollut vaihtoehtoa", mutta sisimpänne ei todellisuudessa koskaan päästä teitä totuuskoukusta.
 
Valinnan tekeminen - vaikka se on pelottavampi - laittaa teidät ajajan paikalle omassa elämässänne ja jokaisen päätöksenne seuraamusten osalta. Meillä on luontainen ymmärrys tästä, mikä on yksi syy, miksi niin usein vältämme päätöksien tekemistä. Emme pelkää valintojamme, vaan pelkäämme niiden seuraamusten selviämisestä itse. Kuitenkin henkilökohtaisen valinnan seuraamuspelosta huolimatta, huomaatte aina helpommaksi elämisen sen kanssa kuin tyytymisen tilanteeseen, missä tunnette tekevänne myönnytyksiä.
 
2. Toiseksi pankaa henkilökohtaisena harjoituksena merkille, miten usein olette tyytyneet asioihin elämässänne niiden valitsemisen sijasta, on kyse sitten suhteista tai ei. Motivoiko tyytymistä johonkin selviytymisen pelko vai pelko siitä, ettei mitään muuta tai ketään muuta tule? Motivoiko tyytymispäätöstä johonkin resurssien puute? Ja onko tilanteenne erilainen nyt? Nasevammin sanottuna, oletteko nyt erilainen ja kykenevä haastamaan pelon motivoimat valinnat?
 
3. Ottakaa aikaa pohdiskella, millä asioilla on todella merkitystä elämässänne. Vaikka kaikilla valinnoilla on voima muuttaa elämänne suuntaa, jotkut valinnat ovat paljon merkittävämpiä. Vähemmän aitoihin valintoihin tyytymisen aikaansaaman kaaoksen lopettaminen alkaa erottamalla toisistaan, mitä haluatte ja mitä tarvitsette elämäänne, on kyse sitten suhteista tai muista elämänvalinnoista. Sen seuraaminen, mitä haluatte, on usein polku täynnä pettymyksiä, koska se toimii tuska-nautintoasteikolla, mikä kallistuu ja hajoaa helposti.
 
Toisaalta taas se polku, mitä tarvitsette, on paljon suurempi sielunpolku, mikä usein ankkuroi meidät haasteisiin, jotka palvelevat "syvyyslatauksina". Näiden haasteiden kautta, jotka näyttävät pimentävän halumme, usein löydämme suurimmat lahjamme ja sisäiset voimavaramme, koska se polku, mitä tarvitsemme, vaatii eniten meiltä. Ironista kyllä, se polku, mitä tarvitsemme, johtaa meidät sanomaan: "En olisi koskaan valinnut tätä, mutta olen iloinen, että olen nyt tässä."
 
Kyky sanoa itsellenne: "En ehkä halua tätä, mutta tarvitsen tätä", on merkki siitä, että muutatte arvojärjestelmäänne sellaiseksi, mikä on paljon enemmän harmoniassa sisäisen elämänne kanssa. Tällainen suhtautuminen elämäänne ei ehkä tee päätöksistänne helpompia, mutta sisäinen selkeys ja viisaus tekevät elämän navigoimisesta paljon täyttymyksellisemmän kokemuksen.
 
Viisausjalokivi: on parempi haluta sitä, mitä ei ole, kuin pitää se, mitä ei halua.
 

[Ratkaisu]

Olen miettinyt tämän juurichakran kohdalla sitä, että koen, että aika monet nykyajan suomalaiset jollain tapaa kieltävät oman heimonsa ja sukunsa perinteet esimerkiksi sen kautta, että halveksivat valtauskontoa joka täällä Suomessa vallitsee. Itse olen siis kuulunut tähän joukkoon, että kirkosta erottiin ja kristittyjä katsottiin vähän kieroon. Siis ei siinä ole mitään pahaa, että ei kirkkoon kuulu, mutta jollain tapaa täytyisi pystyä hyväksymään juurichakran tasapainon näkökulmasta, että vaikka oma maailman- ja elämänkatsomus olisi erilainen, niin silti meillä on ne meidän juuremme. Toisaalta samalla tapaa koen myös suomalaisuuden halveksimisen ja sen, että koitetaan niin kovasti muka olla jotain muuta. Toki tastamme ja kulttuurimme eivät määritä valintojamme, mutta ne täytyy hyväksyä. Jos olet asunut suurimman osan lapsuudestasi Suomessa, niin luultavasti olet suomalainen, jolloin tämä heimomme vaikuttaa sinuun. Jos kiellät heimosi, niin eikö silloin tavallaan kielletä osa itseämme, mikä aiheuttaa epätasapainoa?

[Eklektikko]

Olen miettinyt tämän juurichakran kohdalla sitä, että koen, että aika monet nykyajan suomalaiset jollain tapaa kieltävät oman heimonsa ja sukunsa perinteet esimerkiksi sen kautta, että halveksivat valtauskontoa joka täällä Suomessa vallitsee. Itse olen siis kuulunut tähän joukkoon, että kirkosta erottiin ja kristittyjä katsottiin vähän kieroon. Siis ei siinä ole mitään pahaa, että ei kirkkoon kuulu, mutta jollain tapaa täytyisi pystyä hyväksymään juurichakran tasapainon näkökulmasta, että vaikka oma maailman- ja elämänkatsomus olisi erilainen, niin silti meillä on ne meidän juuremme.

Kristinusko ei ole Suomen alkuperäinen uskonto. Se tuotiin tänne aivan hiljattain, vain noin 850 vuotta sitten. Kuten edellisestä lauseesta huomaat, aikajänteeni on hitusen pidempi kuin sinun. 

Minä olen kolmannen polven pakana. Mummoni erosi kirkosta heti, kun se tuli lailliseksi 1920-luvulla. Minun ei siis koskaan ole tarvinnut erota kirkosta. Tämä on hyvin ymmärrettävää sieluni näkökulmasta, joka aivan tarkoituksellisesti valitsi itselleen perheen, jossa shamaaninvoimiani ei pilata vihkivedellä kastamalla. Niitä voimia meillä muuten on suvussa, monet sukulaiseni äidin puolelta ovat omanneet tavanomaisesta poikkeavia taitoja eläinten kanssa tai kasvien kasvatuksessa. Olen siis shamaani, tosin tässä inkarnaatiossa surffaan edellisellä suomenniemellä saadulla shamaanivihkimyksellä, josta toki on hyvin hyvin kauan...

Kristinusko ei  ole minun juuriani, eikä se ole suomalaistenkaan kuin vasta vajaan tuhannen vuoden ajalta. En mielelläni edes astu kirkon kynnyksen yli, se on selittämätön vastenmielisyys, johon ei ole mitään järjellistä selitystä.  Ja olen muistanut täällä Suomessa elämäni inkarnaation, jossa jouduin pesemään pakkokasteen pois saadakseni shamaaninvoimani takaisin. Aivan, sen vuoksi Suomessa on niin paljon Katumajärviä.

Vanhoihin perinteisiin ja juuriin vetoaminen on sangen hilpeää, kun mittapuuna kuitenkin toimii yhden inkarnaation aikajänne, eli tosi lyhyt perspektiivi.. Se johtaa mm. siihen, että 'punaista tytöille ja sinistä pojille' on mukamas vanhaa ja perinteistä, kun itseasiassa vielä 1800-luvun alkupuolella se oli 'punaista pojille ja sinistä tytöille.' Naisten tapa ottaa naimisiinmennessä miehen sukunimi, on Suomessa vielä nuorempi tapa, alle 150 vuotta. Kotiäitiys siten, että kotona on äiti yksin lastensa kanssa on vielä paljon nuorempi, se on vasta 1900-luvulla alkanut kehityskulku. Sitä ennen lapset olivat kotona kyllä, mutta siellä oli myös muita aikuisia ja lapsia, suurperhe, ei vain äiti yksin.

Kyllä, olen nimenomaan tietoinen juuristani Suomessa. Siinä Suomessa, jossa oli alkuperäinen kulttuuri ja uskonto. Olen elellyt täällä shamaanina järvi-Suomen alueella silloin, useita tuhansia vuosia sitten. 

Monet muut asiat - mm. kristinusko - ovat tällä aikaperspektiivillä uusimuotisia hömpötyksiä. 

[Ratkaisu]

No toki nämä asiat ovat jokaiselle henkilökohtaisia, itselleni kristinusko on siinä mielessä osa juuriani, koska koko sukuni ja perheeni ovat ja olen osallistunut koulussa uskonnon opetukseen. Jos minä täysin kiellän tämän vaikuttaneen itseeni koen itseni ja juurieni kanssa aika paljon ristiriitoja. En koe tosin olevani kristitty, enkä koskaan ole kokenutkaan, mutta ei se vähennä sen vaikutusta.

Mutta voiko mitään varsinaisesti sanoa alkuperäiseksi kulttuuriksi? Eikö kulttuuri ole jatkuvassa muutostilassa sinänsä. Voiko jotain toista asiaa sanoa aidommaksi kuin toista? Jos lapsi syntyy tämän päivän Suomeen niin eikö voida sanoa, että hänen juurensa ovat maassa, jossa on ollut joskus luonnonläheisempiä "pakanauskontoja", kristinuskoa, maataloutta, metsän antimien hyödyntämistä laajemmassa mittakaavassa ja nykyää globalisoitunutta eri kulttuureja sekoittavaa kulttuuria, jonka olennainen osa on teknologia? Eivätkö kaikki menneet tapahtumat elä tässä hetkessä ja voimmeko todellisuudessa valita juuremme sen jälkeen kun olemme tänne syntyneet? Se, että ei ole syntynyt kristittyyn perheeseen ja on ollut monessa  polvessa pakana, niin eikö se myös tarkoita sitä, että yhteiskunta määrittää sinut kristinuskon kautta? Ei kukaan esimerkiksi Suomessa kysy, että miksi et ole muslimi, vaan kysytään miksi et ole kristitty, jolloin kristillisyyden ollessa tavallaan tämän hetken primäärinen määritelmä uskontojen saralla, määritetään kaikenlaiset elämänkatsomukset aika paljon sitä kautta, eikä se voi omalta osaltaan olla vaikuttamatta yksilöön.

Toki kristillisyys ei ole välttämättä osa kaikkien juuria, mielestäni se vain on osa meidän kulttuuriamme, vaikka suhteellisen tuore osa onkin. Aivan samanlainen asia on vaikkapa se, elät Suomen ilmastossa, joten se että olemme lapsuudessa kokeneet kaikki vuodenajat vaikuttaa meihin, mutta emme voi valita ovatko ne vaikuttaneet meihin.

[Ratkaisu]

Tämä pohdinta lähti siitä, että ryhdyin miettimään miten laajasti voidaan ajatella ne juuret ja heimo. Ajatellaanko, että juurichakraan vaikuttaa ainoastaan oma perheesi, sukusi ja kotisi ja ne kokemukset jotka olet kohdannut ollessasi nuori, vai halutaanko asia nähdä vaikkapa koskemaan omaa maata, kansallisuutta, Eurooppaa, koko maailmaa ja historiaa, edellisiä elämiä, kuten eklektikko hyvin toi esille. Kun se pointtini on, että kaikki hetket mielestäni elävät tässä hetkessä mukana ja ne täytyy tiedostaa ja hyväksyä, niin eikö jonkun asian kieltämäninen, jonkun ihmisryhmän halveksiminen ja itsensä hyväksymättömyys osana tätä ihmiskuntaa aiheuta ongelmia juurichakrassa?

[Esmiralda]

Aaviisuinen, olipa mukava kuulla sinuakin pitkästä aikaa muuallakin kuin kanavoinneissa! 

Ja ihana juttu, kun innostuitte keskustelemaan perinnöistämme ja juuristamme.

Myssin mukaan olenkin ymmärtänyt sen niin, että pahinta on torjua perinteet tai siis kansa-, heimo- ja sukujuuret, pahinta torjua perhe. Sillä vaikka siellä olisi kuinka vaikeaa tahansa ja itselleen hyväksymätöntä, siellä on myös voimavaroja. Itse olen paljonkin torjunut ja rakentanut vain omia mielikuviani sen mukaan miten joskus olen tuntenut olevani itse torjuttu. Mutta en ole jäänyt paljoa kyselemäänkään.

Kyllä uskonnot ovat myös sitä!! Se että luonto on meille läheistä, sinne olen omatkin lapseni kasvattanut, on myös osa vanhaa samanistista voimavaraa. Yhtä lailla on kristinusko ja sen perinteet. Ymmärtämällä uskontoja, ymmärrämme myös esivanhempiamme. Yhtä lailla uskonnottomuus kuuluu tähän, vanhemmilla on ollut siihen syynsä. Itse kasvatin pojat pyhäkouluja myöten aika luterilaiseen oppiin, kuitenkin olen antanut heille tilaa hakea omansa ja taitaa se ollakin aivan muuta. Omia ajatuksiani en ole tyrkyttänyt.

Voi, näistä voisi puhua vaikka kuinka! 

 

[Esmiralda]

Nikki ei varmaan pahastu, jos laitan erään hänen antaman linkin myös tähän:

http://www.energiakeskus.com/energiasivut/chakrat/juurichakra.php

Kiitos Nikki! 

[indiima]

indiima
Vasta itse opin, että ristiluu on saanut nimensä hevosen ristiluusta, joka on saanut nimensä sen mukaan, että se muistuttaa krusifiksia.
Että ristinsä kullakin,
eli alapa työstää tuota Saturnusta (sitä "kärsimys-ristiä") ja  :a, joka on se haavoittava osanen, MUTTA myös hevosen ruumiin omaava kentauri,
ja hanki se hevonen!

Kiinnostavaa, kun myös kakkoschakra prakaa nyt (genitaalit), yhteydessä ristiluuhun...

[Veskari-83]

En mielelläni edes astu kirkon kynnyksen yli, se on selittämätön vastenmielisyys, johon ei ole mitään järjellistä selitystä.

Otan pelkästään tuon lainaukseen, mutta sanon kaikesta muustakin. Shamanismi vs. vaikkapa Jumal-oppi, jo pelkästään tuossa on se idea, miksi sä tunnet vastenmielisyyttä mennä kirkkoon. Koska siellä on tehty kaikkea sitä, mikä poistaa ne pahat shamanismin yhteydet demoneihin ja alimpiin tietoisuuden tasoihin. Se mitä sä voit niillä voimillas saavuttaa, on hyvin siistiä ja upeaa monien mielestä, mutta se läksy mitä sä siitä maksat on monin verroin kalliimpaa, demonit ei koskaan anna mitään ilmatteeks. Otetaan esimerkkinä siunaus jossa kanavoidaan alkuperäistä Jumalan rakkautta yksilöön koko maailmankaikkeuden energialla "buustattuna". Demonit ja ego ei tätä kestä, vaan alkavat etsiä kaikkia mahdollisia mielen koukeroita joiden kautta pystyisivät estämään tämän rakkauden "sisäänpääsyn" sieluumme. Lopulta jos olet mieltäsi (en yksilöi tätä nyt sinuun, mun tapa puhua vaan on aina "jos sä teet niin ja näin") tarpeeksi harjoittanut, ja osaat hiljentää egosi ja kuunnella mitä asiaa sielullasi oikeasti on, niin alat kokea tätä aitoa puhdasta rakkautta.

Se mitä puhuit tuossa että "pilata vihkivedellä kastamisella", niin kuulostaa just kovin syvälliseltä ongelmalta shaminismin tiellä, toivottavasti joskus siitä selviät vielä. Aito siunattu vihkivesi alkuperäisessä tarkoituksessaan (ja kastaminen ylipäätään) oli tie valaistumiseen, ja jos sanot noin, että se pilaa sinut, niin ymmärrät jo varmaan asian ristiriitaisuuden. Elämä alemmilla astraalitasoilla on varmasti ihan kivaa, mutta mitä korkeammalle pääset, sen helpompaa ja mukavampaa se on, ja ennen kaikkea sen palkitsevampaa.

Tuo väriteoriasi on kuitenkin ihan hatusta temmattu, mutta silti hyvin lähellä totuutta. Sininen on anahatan väri, ja viittaa siis rakkauteen, empatiaan yms. ja koska moni varmaan tuntee sanonnan "tie miehen sydämeen käy vatsan kautta", niin ymmärtää, että tässä kohtaan ristiriita esiintyy. Joskin punainen ei ihan puhtaana värinä ole se "miehinen" väri, mutta lähellä sitä kuitenkin. Naiset toimivat sielunsa tahdon mukaisesti aina anahatan kautta, ja miehet taas tekemisen ja dynaamisuuden. Jos sielua ei kuuntele, se kärsii, mutta yrittää silti opastaa aina silloin tällöin oikeaan suuntaan joskus hyvinkin konktreettisin esimerkein.

En siis hehkuttaisi ylenpalttisesti sitä oivallisuutta jonka shamaaniudestasi saat, vaikka ketään en tietenkään miltään kiellä, mutta se on vain välivaihe josta sielusi jotain haluaa oppia, ehkä hyvinkin tärkeä, who knows. Se on hyvin (henkisesti ajateltuna) vaarallinen tie, eikä sitä pidä kenenkään tieten tahtoen alkaa kokeilemaan, demonit varmasti vaativat osansa ennemmin tai myöhemmin, ja se ei tule olemaan mitään pahimmissa kauhuelokuvissa näkemääsi, vaan siihen verrattuna hyvin paljon potenssiin numeroita.. Toivon kaikkea hyvää sinulle, ja toivon ettet loukkaannu liikaa suorista vesimiehen sanoista (joista löytyy oiva topikki jo tältä foorumilta)

[Ratkaisu]

Luulisin, että aika moni mieltää kristinuskon samaksi kuin kirkko ja uskonnonharjoittajat ja kun ottaa huomioon miten paljon pahaa monien uskontojen nimissä on tehty omien egojen ajamina, niin sinänsä ei ole ihme jos käsitys uskonnoista vähän hämärtyy monilla. Aika usein ei tajuta sitä, että oikeastaan kaikki valtauskonnot ajavat samaa päämäärää, mutta kaikesta puhutaan vain eri nimillä ja usein ne ovat niitä oman kielisiä ilmauksia, jotta kaikkien on helpompi ne ymmärtää.

Mielestäni Caroline Myssin kirjassa Paranemisen taito on aika hyvin tuotu esiin eri chakroihin liittyvät kristilliset sakramentit. Ideana oli luultavasti se, että kristittyjen ihmisten olisi helpompi lähestyä omia energioitaan jo tutun asian kautta. Jollain tapaa siis nämä kristinuskon termit, kuten Jumala, armo jne. tulkitaan jollain tapaa eri asioiksi kuin vaikka elämänenergia, chi, ki, prana, listaa voisi jatkaa aika pitkälle ja nykyään ehkä näen jopa kvanttifysiikan erilaiset hiukkaset osaksi samaa listaa =D Tästä oikeastaan itse olen tajunnut sen, että mitään ei kannata tuomita, kunhan tie ja sen tarkoitus on puhdas.

Tästä tuli mieleeni myös tämä viimeisin oivallukseni siitä, kuinka lähellä nykyään jo tiedekin on näitä samoja asioita, joten välillä myös hengellisten piirien tulisi katsoa myös tieteen tietä kunnioittavasti, eikä automaattisesti tuomita heitä kylmiksi ja vihollisiksi. Uskon vakaasti, että ei kestä enää kauaakaan, kunnes tiede muuttaa ihmisten maailmankatsomusta siten, että kaikkien ihmisten on helppoa hyväksyä yhteisöllinen elämänkatsomus, koska tietyllä tapaa "energiat" pystytään todistamaan. Mutta niin, pointtina siis se, että teitä on monia ja tapoja paljon, täytyy vain oppia hyväksymään se kuinka paljon eri vaihtoehtoja meillä on. Eikös sen voisi ajatella myös osaksi juurichakran energioita, vai olisiko kyseessä enemmän ylemmät chakrat? =/

Baah, taas offtopic asiaa, mutta teki mieli kommentoida tuon kristinusko teeman innoittamana.

[Riitta]

Ehka olen ollut hiukan kansainvalisemmassa porukassa ja siksi ymmarran kuinka paljon en ymmarra uskontojen ristiriitaa, silla on murhattu, loukattu ja pistetty pannaan.
Olen taysin samaa mielta Eletran kanssa, etta todelliset juuremme loytyvat juuri luonnosta ja juuri chaktrat yhdistan enemman Budhalaisuuteen kuin kristinuskoon-vaikka niita loytyy muistakin uskonnoista. Alkaa unohtako historiaa ja silkkitieta jossa hyvin paljon sekottautui kultuureja ja uskontoja sieltahan ovat lahtoisin jopa Suomen lappalaiset-joten olemme kuitenkin hiukan shaanikansaa-en mina ainakaan hapea sita-sehan on vain eraanlainen rikkaus-historiassahan on ollut ristiretkia ja meidat on pakoitettu siihen.
Valastuneita ihmisia loytyy KAIKISTA uskonnoista!!!
Tulevaisuuden uskonto hyvaksyy kaikki uskonnot meina ihmisina.

[Eklektikko]

Hyvä Veskari 83;
olen samaa mieltä siitä, että olemme eri mieltä lähes kaikesta. 

Otan pelkästään tuon lainaukseen, mutta sanon kaikesta muustakin. Shamanismi vs. vaikkapa Jumal-oppi, jo pelkästään tuossa on se idea, miksi sä tunnet vastenmielisyyttä mennä kirkkoon. Koska siellä on tehty kaikkea sitä, mikä poistaa ne pahat shamanismin yhteydet demoneihin ja alimpiin tietoisuuden tasoihin.

Juuri tuolla demonipropagandalla kristinusko valloitti tietä luonnonuskonnoilta.

Jos sinä haluat demoneja elämääsi, ole hyvä vain ja usko niihin. Sitä nimittäin saat, mitä tilaat.
Vastenmielisyyteni kristinuskoon johtuu ennen kaikkea pakkokasteista - takana niitä on useita
aiemmissa inkarnaatioissa. Minun vastenmielisyyteni kaikkia kirjan kansan uskontoja kohtaan johtuu siitä, että ne puuttuvat vapaaseen tahtoon, jonka Jumala on meille antanut.

Minä uskon Jumalaan, mutta se ei ole sama jumala kuin sinun näemmä.

Näinä aikoina väärät kanavat tunnistaa siitä, että niiden sanoma pyrkii pelottelemaan ja ahdistamaan. Sovellan tätä samaa tunnistussääntöä arvioidessani kenen ihmisen kanssa kannattaa keskustella. Pelottelijoiden kanssa ei kannata, he vain yrittävät herättää egon pelkäämään tai vaikuttaa toisten ihmisten vapaaseen tahtoon.

Toisen ihmisen vapaaseen tahtoon vaikuttamisesta seuraa karmallisia seurauksia.

Väriteorioita en ole tässä keskustelussa esittänyt, sekoitat nyt minut johonkin toiseen kirjoittajaan, tuo edellinen viestini oli ensimmäinen viestini tässä ketjussa.

Minä en ole hehkuttanut minkään oivallisuutta niin tippaakaan.
Minä en 'saa' shamanismista juurikaan mitään, se on palvelutehtävä, niinkuin pappienkin tehtävä on. Hoitotyötä teen pyyteettömästä rakkaudesta. Minä aloin tehdä sitä vasta, kun olin perusteellisesti puhdistanut itseäni pitkän aikaa.

Jos nimimerkkisi numero 83' on syntymävuotesi, olet kyllin nuori olemaan minun lapseni. Ole kiltti ja vie hyvää tarkoittavat neuvosi sellaisille, jotka eivät ole vielä ymmärtäneet, että todellisia demoneja tässä maailmassa voivat olla ainoastaan toiset ihmiset. Eritoten sellaiset, jotka pyrkivät puuttumaan toisten vapaaseen tahtoon.

Järjestäytyneet uskonnot ja dogmat ovat vaarallisia juuri siitä syystä, että niillä on minun näkökulmastani juuri tällainen 'demoninen' tarkoitus. En nirsoile, olen ihan yhtä kielteinen kaikkia hierarkkisia johtajilla varustettuja uskontoja kohtaan.

Kristinuskon kanssa minulla vain on ollut eniten kahnausta aiemmissa inkarnaatioissa.

Minä tunnen Jumalan rakkauden ympärilläni joka päivä. Se riittää.

[Ippuska]

...

Minä tunnen Jumalan rakkauden ympärilläni joka päivä. Se riittää.

  Rakkaus = Vapaus = Rakkaus 

[Ratkaisu]

Ehkä tämä uskonto aihe tosiaan lähtee vähän kiemurtelemaan, mutta halusin vain sanoa, että mielestäni uskontoja on yhtä monta kuin meitä ihmisiä on täällä, sillä jokainen meistä kuitenkin luo oman henkisen tiensä, mutta niitä kaikkia usein yhdistää pyrkimys onnellisuuteen, tasapainoon ja myötätuntoon.

Valtauskonnoista kuka tahansa voi olla mitä mieltä haluaa, mutta mikä tarve on tuomita, jos jo oman tiensä on löytänyt. Vääryydet tehdään ennen kaikkea ihmisten sokeuden ja epätasapainoisuuden takia, eikä sitä voi varsinaisesti uskontoa syyttää. Kyllä jokainen vastaa yksilöntasolla omista teoistaan, myös siitä kuinka paljon antaa muiden vaikuttaa itseensä, siksi ei koskaan voida syyttää muuta kuin yksilöä jos syntipukkia haetaan. En näe järkeä syyttää uskontoa itseään, yksilön valinnat ovat sitten asia erikseen.

Mutta mielestäni tästä keskustelusta tulee hyvin ilmi se miten sanoja ymmärretään väärin ja vaikka kaikki pitävät rakkauden kokemista ympärillään tärkeänä niin se ei aina valitettavasti välity teksteissämme. Harmi sinänsä, mutta onneksi uskon, että kaikilla on kuitenkin parhaat tarkoituksensa täällä =)

[Esmiralda]

Nyt on menty juurille syville, huomaan 

Minä olen tuntenut aina, että syvimmiltä juuriltamme olemme shamaanikansan henkeä, jotakin sitä mystistä jota rahvas suomalainen mieskin on pyssyn kanssa metsästä etsimässä. Ei saalista vaan sitä luonnon henkeä itseään. Olen ylpeä tuosta syvästä kosketuksesta luonnon kanssa ja uskomisesta sen pyhyyteen ja salaperäisyyteen!

Eräs saksalainen ystäväni sanoikin kerran, ettei usko suomalaisen puhtaaseen kristinuskoon, se on usein tapauskontoa. Nauroin ja sanoin hänelle, että meidäthän muinoin pakotettiin siihen, kumartamaan pappeja ja latinankieltä, mutta hiljaa hiivittiin metsään kuuntelemaan vanhoja 'jumalia'. Uskon, että jotakin tällaista on meissä vieläkin. Mutta kunnioitan puhdasta kirkkouskovaista, joka löytää siitä elämänsä sisältöä, samoin kaikkia niitä lahkolaisia, jotka uskovat sen omaan pyhyyteen. Usko on aina tunteen asia, ei järjen.

Ehkä juuri tästä villin ja vapaan suomalaisen juuren alueesta olen iloinen, olkoon siinä sitten niitä heikkouksiakin. Niitähän voimme sitten itse parhaan kykymme avulla ymmärtää ja oikoa, ainakin itsellemme.