seuraava »

[indiima]

Tässä aihe, jonka sain kanavoinnissa.


MAAILMAN LUOMINEN

Luomme maailmaa ajatuksillamme, teoillamme, uskomuksillamme. Olemme jatkuvasti yhteydessä toisiimme näkymättömillä ja näkyvillä verkoilla. Yksilön muutos säteilee yhteisöön, ja muuttaa sekunnissa vallitsevaa todellisuutta. Jos muutut positiiviseksi, yhteisö kantaa sinun muutoksesi kautta hiukan erilaista energiaa. Kyseenalaistamalla annetut totuudet ja katsomalla syvälle sisimpäämme saamme sellaista tietoa itsestämme, maailmasta ja sen lainalaisuuksista, jota emme voi oppia mistään muualta. Kaikilla meillä on omat, ainutlaatuiset tiemme tässä maailmassa, näiden uudelleensyntymisten, karmojen ja opetusten kokijoina. Näin me kaikki palvelemme omaa yksityistä tietämme samalla, kun luomme totuudellista valtakuntaa ja toteutamme itseämme, erityislaatuisesti meitä koskevaa olemista tällä planeetalla.

Tämä keskustelualoitus onkin tarkoitettu puhuttamaan siitä, millaista maailmaa me luomme. Uskallammeko nähdä? Haluammeko kokea? Mitä haluamme ja miksi? Millaisia ihmisiä me haluamme olla? Mitä haluamme elämäämme? Mitä toivomme muille? Mitä toivomme muilta? Millaiseen maailmaan me toivomme lastemme, lastenlastemme, tuttaviemme ja meille epämiellyttävien ihmisten lapsien syntyvän? Mitä me ajattelemme luonnon ja ihmisen suhteesta? Miten me todella reagoimme luontoon, sen tilaan, tarpeeseen, luontoon itsessämme? Mitä me hyväksymme, vaikka emme siitä pidä? Milloin joustamme, vaikka meidän pitäisi olla vahvoja? Milloin pysymme kovina, vaikka meidän olisi parasta olla pehmeitä?


Tarkoituksena on siis mitä pienimmästä muutoksentarpeesta suurimpaan mahdolliseen kirjata ylös tuo ilmiö, esitellä se, perustella se, tarjoilla se, keskustella siitä, pohtia sitä.
Mikä on tarpeellista, mikä on liikaa? Mikä on hyväksi? Mikä on hyväksi minulle, onko se sinulle? Kenen maailmankatsomus on "parhain", voivatko ne kaikki olla tosia samaan aikaan? Tosia ja toimivia? Mitä tällainen suvaitsevaisuus vaatisi ihmiseltä, hänen psyykkiseltä, henkiseltä ja emotionaaliselta rakenteeltaan?


Toivon, että ihmiset ymmärtäisivät paremmin toisiaan, että tosiaan pyrkisivät keskustelemaan, ravistelisivat ja yrittäisivät nähdä sen toisen silmin. Ja silti, kysyisivät itseltään toisten totuutta kokeiltuaan, mikä on minun totuuteni nyt? Uskallanko muuttua, uskallanko muuttaa näkökantaani? Astunko tuntemattomaan hyväksyessäni tämän totuuden, kuka minusta silloin tulee?

Millaista maailmaa sinä haluat luoda?
Millaisessa maailmassa sinä haluat elää?
Millaisessa maailmassa sinulla on hyvä olla?
Mitä sinä toivot toisille ja toisilta?


Rakkaudella Maailmaa kohtaan,
indiima ja valtava virtaus

[^^Queen Nefertiti^^]

on mielenkiintoista ja hyvä, että ihmiset pääsevät korkeampaan tietoon käsiksi, kanavointi aukeaa. kunhan muistaa tsekata onko tekstissä jtn
järkeä, tuossa oli.. lisäksi on hyvä että tekstiä tulee eri hlöiden kautta, ettei ole vain yhden tyyppistä ääntä, voi verrata tuleeko samankaltaista
oppia. esim Abrahamin opetukset, kun vertasin erään toisen kanavointia,
se oli aika samoilla linjoilla (pyydä-kiitollisuus-vastaanota-tyyliä).

kaikki on sisällä, väitetään.

[Kotkansilmä]

                                          


             Totta Mooses sanoi Jeesus, kaikkihan me olemme narun päässä kuin " jumalan "

                luomat marionetit, narut tosin saattaa(!) sekaantua silloin tällöin, mutta ei

                   se haittaa, koska kokonaisuus kuitenkin jyllää sinne perille asti.