Hitto vieköön sitä ihanaa, flirttiä, kohteliasta, seksikästä komistusta! Kyseessä on siis Oinasmies, joka asuu aivan toisella puolella Suomea, kaksi kertaa olemme tavanneet. Ja molempina kertoina oli aivan mahtavaa, monella tasolla. Ainakin mun mielestäni... Ja varsinkin ensimmäisellä tapaamiskerralla.
En koskaan, siis koskaan ole tuntenut niin voimakasta seksuaalista vetoa kehenkään mieheen (ja ihan by the way, jos bongaan jonkun miekkosen esim. baarista, se paljastuu melko varmasti oinaaksi, ovat hyvin usein ajelleet päänsä kaljuksi ja niistähän mä tykkään
), seksi sujui ja muutenkin mies kohteli mua tosi nätisti. Vähän retosteli rahoillaan ja avokätisesti maksoi mulle ruuat yms. Sanavalmis, huumorit natsasi yhteen, kaikki sujui. Sitten mies lähti sinne toiselle puolen Suomen.
Viikon verran viestiteltiin ja alkoi tämä ilmeisesti oinaalle hyvin tyypillinen käytös, joka oli tehdä mut ihan hulluksi! Ei vastannut viesteihin ja jos vastasi, niin hyvin muodollisesti ja tyyliin vuorokauden viiveellä... Väitti, että töissä kiirusta. Miten voi olla niin kiire, että ei yhtä viestiä voi laittaa!!!
Jossain vaiheessa, aika pian, väsyin tähän ja sanoin, että jos jatketaan ihan ystävinä vaan. Kun välimatkaa on niin paljon, että kärsin siitä kun ei voi nähdä yms. Siitähän ukkeli kimmastui! Oikein haistatteli ja messusi, että hän on tottunut siihen, että kaikki ei ole aina niin helppoa jne. Vedin sitten sanani takas, mutta jotain viileni kyllä entisestään. Vähän ajan päästä tämä oikkumies sitten poisti mut Facebookistaan ja mesestä ja laittoi todella pitkän viestin, missä selitti, että ei voi tällä hetkellä huomioida mua tarpeeksi yms. että parempi laittaa homma jäihin. Sulatin tämän ihan hyvin, toisaalta olin helpottunutkin, koska todella kärsin siitä kun toinen ei pidä edes murto-osaa yhteyttä kuin minä.
Ikävä kuitenkin jäi... Tämä eka tapaaminen oli siis loppusyksystä. Koko ajan oinasmies oli mun mielessä, vaikka tapailin jos jonkinlaista jamppaa. Kenenkään muun kanssa en ennen enkä oikkumiehen jälkeen ole tuntenut sellaista intohimoa, en ole edes tajunnut, että sellaista voi olla! Tuossa vuoden vaihteen jälkeen pisitin sitten vähän ottaneena miehelle viestin, että ikävä on edelleen ja toivottavasti kaikki hyvin miehellä. No mieshän vastaa heti ja viesti alkaa sanoilla Hei kaunis
... Tää nainen oli heti taas myyty. Ei kuitenkaan enempää viestitelty.
Ja siitä pari viikkoa kuluu, niin mies aivan yllättäen tulikin käymään samalla paikkakunnalla. Ja tavattiin ja taas oli niin helvetin ihanaa... Kokosin sit itseni taas nöyryytyksen uhallakin ja annoin tulla kaiken mitä tunsin. Sanoin, että vaikka välimatkaa on niin olisin valmis yrittämään tätä juttua kuitenkin. Oinasmies on melko hiljainen ja sit hymyilee ja sanoo miettivänsä "tarjousta". Ja taas katoaa.
Sen jälkeen olen laittanut milloin Facebookin kautta kommentoiden tai ihan viesteillä tällä miehelle viestiä, välillä vastaa, välillä ei. Ja hyvin etäiseltä vaikuttaa. Ja ei vaatinut suuria neiti Etsivän taipumuksia selvittää, että mies hakee aktiivisesti netistä itselleen seuraa... Eli olen tämän jutun haudannut teoriassa, mutta henkisesti tämä kalvaa mua jatkuvasti. Olen jotenkin niin vihainen ja samalla tajuan, että eipä tämä mies mulle mitään luvannut... Kunhan vaan tuli ja sai mut ihan sekaisin
Ja ihmettelen kun tuossa muutamia päiviä sitten hermostuin siihen, että mitään kommenttia ei tule takaisin kun Facebookissa jotain hänen juttujaan kommentoin ja yritin aloittaa keskustelua yms. ja paukautin, että sanoisi sitten suoraan jos ei enää halua pitää yhteyttä. Mies vastasi samantien ja pyysi ensimmäisenä anteeksi ja valitteli työkiireitä. Mutta ei katkaissut välejä vaikka oikein tarjosin sille tilaisuutta siihen, en tiedä miksi. Haluaa pitää varalla, varapanona?
Että ottaa kupoliin. En ole enää vanhemmiten (tai no, ikää on 26) helposti ihastuvaa tyyppiä ja olen tavallaan itselleni raivoissani, että menin tuollaisesta ukosta sitten näin sekaisin. Tarjolla olisi kyllä kaikenlaista ollut, mutta ei vaan jotenkin mulla herää kiinnostus. Nyt tosin on yhden vaakamiehen kanssa vähän jutusteltu netissä ja ainakin huumorit natsaa yhteen, muuten en osaa sanoa juuta enkä jaata. Huomenna ehkä hänet tapaan... Pakkohan tuosta oinaanretaleesta on päästävä eroon, henkisestikin. Suru vaan kalvaa edelleen, kun siitä ei sitten mitään tullutkaan
Ja anteeksi tällainen vuodatus, jos kukaan edes jaksoi tänne loppuun asti lukea... Tiedän vaan, että kaikki oinaan kliseiset piirteet on nyt sitten tullut todistettua enkä käsitä miksi nämä miehet toimivat näin. Mutta joo, ovat ulkoiselta olemukseltaan ja liikkeiltään yms. edelleen mielestäni aivan tolkuttoman seksikkäitä ja miehekkäitä, mutta ilmeisesti en vain heitä ymmärrä pidemmän päälle
